3,5 v ei tottele

[äiti ja 2 lasta]

Ihan mielenkiinnosta kysyisin muilta kokemuksia että kuinka hyvin teidän 3-4-vuotiaat lapsenne tottelevat ja millä saatte heidät tottelemaan? En tiedä olenko tehnyt jotain totaalisesti väärin, mutta tuntuu että meidän 3,5 v tyttö ei tottele mitään Joka päivä on hirveetä tappelua siitä että neiti saisi vaatteensa puettua ja esim vessassa pyyhkisi itse. Vessassa ollessaan pyytää minut pyyhkimään, koska tietää että jos pyyhkii itse niin pitää pestä myös kädet ja sitä nyt neiti ei jostain syystä jaksaisi tehdä. Osaa pukea vaatteet itse (vetoketjuja tms lukuunottamatta), mutta tällä hetkellä neitiä nyt kai ei vaan huvita. Tänäkin aamuna sanoin varmaan monta kymmentä kertaa että nyt pukemaan vaatteet, pitää lähteä kerhoon. Loppujen lopuksi jouduin hänet taas pukemaan ettei myöhästytä kerhosta. Onneksi lapset eivät ole vielä tarhassa, en varmaan ehtisi koskaan töihin

Mutta siis ihan vinkkejä kaipaan että miten te toimitte eri tilanteissa. Odotatteko niin kauan että lapsi pukee päälle vaikka siihen menisi tunti vai puetteko lopulta lapsen? Meillä ei siis ole kyse siitä että ei haluaisi mennä esim kerhoon, tekee nyt vaan joka kerta tätä samaa ettei pue vaikka kuinka käskisin, lahjoisin, uhkailisin, pyytäisin nätisti. Tuntuu että kaikesta saa tapella eikä neiti tekisi mitään

En tiedä voisiko käytös johtua esim osittain siitä että neidillä on juuri 2v täyttänyt pikkuveli, jonka puen jne koska ei osaa vielä itse. Että neiti kokee että heidän pitäisi olla pikkuveljen kanssa samalla viivalla tai jotain... Nukkumaanmeno illalla on myös välillä yhtä showta. Tulevat molemmat (useammin kyllä pikkuveli) pois sängystä, niin kauan kunnes eivät enää jaksa ja nukahtavat. Eli se on heille leikki, vaikka kuinka siinäkin yritän uhkailla että tontut näkee jne

Jotenkin siis tuntuu että mulla ei ole mitään auktoriteettia lapsiin, en tiedä missä vaiheessa olen kadottanut sen Mutta tuntuu että lapset eivät tottele mitään. Myös esim jossain juhlissa saa aina toivoa että käyttäytyisivät edes jotenkin mallikkaasti, jos aloittavat riehumisen ja tahallaan kiljumisen jne, niin eivät enää tottele mitään, en yksinkertaisesti saa heitä hiljasiksi enää tai pysymään paikallaan.

Tästä tuli nyt kunnon vuodatus, mutta jäin vaan pohtimaan että mitä olen oikein tehnyt väärin... Kateellisena katson kun joidenkin lapset osaavat käyttäytyä juhlissa jne. Meillä ei auta mikään uhkailu, ei jäähypenkit, ei lahjonta, ei että selittäisi nätisti...

 

[ei meidänkään]

Hei! Mitään vinkkejä ei ole tarjota, mutta ajattelin vaan kertoa, ettet ole ainut
Myöskään meidän reilu 3,5 v poika ei tottele mitään. Erityisesti pukeminen ja uloslähteminen on ihan hirveää tappelua ja sama homma sisälle tulon ja riisumisen kanssa. Poika vaan kiukuttelee, määräilee, haukkuu ja pelleilee, kun pyytää esim. pukemaan. Mutta hän on kyllä vieraskorea: hyvin menee vaatteet päälle jos esim. kummitäti odottaa vieressä poikaa ulkoilemaan.
Eli pinna kireellä myös täällä. Hyviä neuvoja otetaan vastaan!

 

[tavallista lienee]

Eikös tuon ikäisillä yleensä ole vielä uhmaakin? Ainakin aika monella mun tuttavapiirin lapsella on vielä 5-vuotiaanakin jonkinlaisia uhmakausia.

 

[juhlista ainakin sanoisin]

Kateellisena katson kun joidenkin lapset osaavat käyttäytyä juhlissa jne. Meillä ei auta mikään uhkailu, ei jäähypenkit, ei lahjonta, ei että selittäisi nätisti...

Tehokas tapa on jäädä juhlista pois, ja lapselle kerrotaan selkeästi, että sitten vasta pääsee juhliin kun osaa käyttäytyä. Jos lupaa käyttäytyä ja lähdetään kokeilemaan, ja jos riehunta alkaakin niin sitten lähdetään samantien pois. Toistetaan tarvittavan monta kertaa, kunnes alkaa käytös sujua.
(Tämä menetelmä säästää myös muiden juhlijoiden hermoja.)

 

[Ap:]

Tehokas tapa on jäädä juhlista pois, ja lapselle kerrotaan selkeästi, että sitten vasta pääsee juhliin kun osaa käyttäytyä. Jos lupaa käyttäytyä ja lähdetään kokeilemaan, ja jos riehunta alkaakin niin sitten lähdetään samantien pois. Toistetaan tarvittavan monta kertaa, kunnes alkaa käytös sujua.
(Tämä menetelmä säästää myös muiden juhlijoiden hermoja.)

No ei kyllä oikein voi jäädä poiskaan ristiäisistä, synttäreiltä jne. Synttärit ei sinänsä ole mikään ongelma, koska siellä on aina leluja joilla leikkiä, ne menee ihan ok. Mutta esim ristiäiset jne on yleensä kirkossa, onneksi niitä on aika harvoin...

 

[Jerrylee]

Juu aivan samanlaista on meilläkin, poika 3v2kk. Ei pue, ei sitten millään, ja joka paikasta ollaan aina myöhässä. Joko se makaa tuossa eteisen lattialla tai sitten piiloutuu jonnekin pöydän alle. Meilläkään se ei ole sitä etteikö haluaisi lähteä, periaatteesta vaan pitää temppuilla. Lopulta mun on sitten pakko ottaa ja pukea se että päästään lähtemään. Ei myöskään suostu riisumaan, mutta kun olen antanut riittävän kauan olla sisällä toppahaalareissa, niin kyllä ne vaatteet on sitten jossain vaiheessa lähteneet. Mitkään jäähypenkit ei ole toimineet, kun menee siihen itse eikä tule pois. Yhtään se ei tottele ja kyllä välillä sen kanssa saa olla aika ihmeissään.
Tässä kotona se kiusaa koiraa ja kun komennan niin se saattaa sylkeä lattialle. Mieli on kuin tuuliviiri, "haluan mehua, en haluakaan, haluan maitoa". Sellaiseen jos lähtee mukaan niin sitten vasta saakin hypätä.
Kaupassa se kiljuu. No, se onneksi on vähentynyt kun kerran jätin kärrit ostoksineen siihen paikkaan ja lennätin pojan autoon kiljumaan. Nykyään riittää jo pelkkä varoitus autoon joutumisesta.
Välillä on sitten niitä hyviä päiviä jolloin se on kuin pieni enkeli, paitsi ettei suostu pukemaan. Niin hyvää päivää ei vielä ole eteen tullut
Olin huolestunut ja puhuin asiasta päiväkodissa ja siellä tädit sanoivat että aivan normaali uhmaikäinen tuo on.

 

[pinnu]

Täällä myös 3,5 veen äiti ja samat metkut meneillään. Lokakuussa syntynyt vauva ei myöskään helpota asiaa... Mutta päiväkotityön perusteella osaan sanoa että kuuluu ikään, joillakin vaan voimakkaampana kun toisilla

Oon samaa mieltä että toisille tärkeistä juhlista ei viitsi pois jäädä. Mutta tota "loppuun viemistä" kannattaa muissa pienemmissä asioissa käyttää, varsinkin kun löytää sen lapselle tärkeän jutun minkä kautta voi vaikuttaa.

No joo, joskus ei vaan tehoa mikään ja sillon kannattaa vaan koittaa pitää hermo... Meillä ainaki "riemu" yltyy vaan mitä enemmän mä hermostukseni näytän. Joskus toimii hyvin kun käyttäytyy itse täysin erilailla kun lapsi periaatteessa odottaa (eli äidin raivaria), ottaa vaikka kädestä kiinni ja alkaa laulaa tai jutella jostain ihan muusta kun tilanteesta ja auttaa esim. pukemisen alkuun, niin loput saattaa mennä jo itse. Ja sitten jos tilanne menee rauhallisuudesta ja lopulta uhkailusta ja varotuksista huolimatta ihan mahdottomaks niin jättää vaikka sen kerhon väliin, varsinkin jos on kumminkin mieluisa paikka.

Itse en ainakaan halua lähteä sille linjalle että puen lapsen väkisin sellasissa tilanteissa missä ei ole ihan pakko. Lapsen olo pomona olemisestaan vahvistuu kun voi lyödä läskiks mutta "äiti hoitaa" ja tilanteesta ei tule seuraamuksia. Ja se kannattaa mun mielestä muistaa että kun sitä uhkailua ja kiristämistä joutuu kumminkin tekemään niin se SEURAUS on lapselle sillä hetkellä konkreettinen. Oon joskus kuullu sivusta näitä että jos nyt et... niin et kyllä pääse kahden viikon kuluttua uimahalliin jne. Koululaisten ajantajulla toi varmaan jo toimii mutta ei pienillä lapsilla. Ja uhkailut mä pyrin toteuttamaan, välillä joutuu pinnistelemään että on mieluummin vaikka hiljaa kun en viitsi tosiaan uhata esim. juhlissa että lähdetään pois jos se ei todella ole vaihtoehto. Muuten putoaa taas pohja aikuisen jutuilta.

että tälläsiä sekavia näin ruuanlaiton lomasta!
voimia kaikkien uhmiksien kaitsijoille, tulis jo se aatto niin helpottais ainaki vähän meidän hermokimppua

 

[Jerrylee]

"Ja uhkailut mä pyrin toteuttamaan, välillä joutuu pinnistelemään että on mieluummin vaikka hiljaa kun en viitsi tosiaan uhata esim. juhlissa että lähdetään pois jos se ei todella ole vaihtoehto. Muuten putoaa taas pohja aikuisen jutuilta."

Tuossa olen samaa mieltä eli ei mitään tyhjiä uhkauksia. Joskus valitin yhdelle tutulle että poika jää jumittamaan esim. kaupassa eikä suostu liikkumaan, että "sano sille että jos et tule niin äiti lähtee ja jättää sinut tänne". No mitäs sitten jos ei se edelleenkään tule? Lähdenkö siis kotiin ja jätän lapsen kauppaan vai syönkö sanani enkä lähde mihinkään?

Yhtenä iltana hermostuin siihen lattialle räkimiseen ja uhkasin heittää pennun ulos jos ei sellanen peli lopu. Ei loppunut ja takapihan kuistille nostin jäähylle, sanan varsinaisessa merkityksessä.
Ja sen olen meilläkin huomannut että mitä enemmän itse suuttuu, sitä hullummaksi meno yltyy. Mun itsehillinnän menetys tuntuu jotenkin ruokkivan sitä huonoa käytöstä. Toki joskus palaa hihat ja tulee huudettua, mutta se sallittakoon. Ihmisiä me äiditkin vaan ollaan ja jossain kohdalla se mitta tulee täyteen.
Meilläkin on vauva 5kk, joka tietysti vaikuttaa kaikkeen elämään, mutta siihen poika on kyllä suhtautunut oikein hyvin. Alussa oli pientä mustasukkaisuutta ja yritti vauvaa vähän läpsiäkin, mutta ei enää pitkään aikaan ole sellaista tehnyt.

 

[anteeksi vaan..]

Oon samaa mieltä että toisille tärkeistä juhlista ei viitsi pois jäädä.

Jos mulla olisi tärkeät juhlat, esimerkiksi häät, niin mun mielestä olis vieraalta huomaavaisempaa jäädä kotiin jos lapsi ei yhtään osaa käyttäytyä ja mekkaloi ympäriinsä esim. vihkiseremonian tai maljapuheen aikana ... Jos itse on pakko päästä (kummina tms) niin voihan lapselle ottaa vaikka hoitajan, muutama tunti hoitopalkkaa tuskin kenenkään taloutta kaataa. Eihän ristiäisetkään aamusta iltaan kestä.

 

[pinnu]

Nii joo, mutta se on sitten sen aikuisen tyhmyyttä jos ei osaa arvioida mitkä on omalle lapselle "sopivia" tilaisuuksia. Tarkoitin siis sitä yllättävää tilannetta kun jo ollaan paikalla, kyllä jokaisella varmasti on sen verran maalaisjärkeä että vie lapsen esim. kirkosta ulos jos huutaa kun hinaaja tai ei pysy paikoillaan, näin me ainakin on toimittu. Tuli yhden Mikkeliläiskirkonmaa toissakesänä aika tutuks puolentoista tunnin aikana... Jälkikäteen voi sanoa että olis kantsinu ottaa selvää kauanko kestää mutta onneks ilma oli hieno!

 

[Kotiäiti]

Mulla on 4 lasta, seitsemäntoista vuotiaasta kolmevuotiaaseen.

Mun esikoinen käyttäytyi samanlaisesti.. Ei suostunut menemään nukkumaan, pukemaan, yms.
Kerran kun mentiin mummon syntymäpäiville, työnsi kätensä kakkuun ja söi sitä sitten niin..
Juttelin juhlien jälkeen hänelle, ja sanoin, että saako hän tuosta jotain ´iloa´?
Sitten juteltiin aina, kun hänellä oli paha mieli, ja 10 vuotiaaksi asti oli aina ihan kiltti.
Kun hän täytti 11, alkoi tämä teini"angsti". Kuvitteli olevansa jo iso, ja ei suostunut pukeutumaan lämpimästi.. Piti vaan jutella vähän asiasta.. Jos se auttaa, niin onnittelut, mulla ei auttanut. Hän on siis tyttö.
Pitää vaan jutella joskus ihan ´vakavasti´että äitiä/iskää surettaa, kun hän käyttäytyy noin.. Yms.

 

[Ope]

Lapsen haastavuuteen vaikuttaa 50 % temperamentti ja 50 % kasvatus. Toiset lapset haastavat vanhempia enemmän kuin toisen ja heille on oltava erityisen johdonmukainen asiassa kuin asiassa.
Minusta johdonmukaisuus onkin kasvatuksessa kaiken A ja O. Meillä ollaan tehty selväksi ettei huonoa käytöstä sallita (räkimistä, toisen lyömistä, tönimistä, toisen kädestä ei oteta lelua, nimittelyä yms). Jos sanat eivät tehoa, seuraa jäähypenkki ja siellä mietitään omia tekosia. Kyllä 3-vuotias jo ymmärtää aika paljon mikä on sallittua ja mikä ei. Meillä lapsi tietää aina mitä seuraa huonosta käyttäytymisestä.

Myös kiristys ja palkitseminen tehoaa välillä. Palkitsemisella en tarkoita uuden lelun ostamista, vaan jotain mukavaa yhdessätekemistä. Kauppaan mentäessä kerron jo etukäteen lapsellemme miten haluan hänen käyttäytyvän. Jos hän siinä onnistuu, illalla luetaan esim kirjoja.

Säännönmukaisella päivärytmillä ja läsnäololla saadaan hyvin paljon ehkäistyä uhmakasta/huonoa käyttäytymistä.

Summasummarum, tsemppiä ja jokaisen vanhemman hermoja koetellaan oli ne sitten lehmänhermot tai ei.

 

[vinkkejä]

Erilaiset ristiriitatilanteet kuuluvat perheen arkeen. Lasten temperamenttikin vaikuttaa siihen, kuinka paljon ihan normaaliin, hyvään arkeen kuuluu kiukkua. Täydellinen kiukuttomuus ei ole tavoite. On opittava panemaan myös hanttiin!

Jos arki takkuaa jatkuvasti ja tottelemattomuus ja kiukku ovat alituisena riesana, voi vanhempi miettiä, onko arjessa jotain, mikä saa lapsen käyttäytymään uhmakkaasti. Vanhempi voi tietoisesti rauhoittaa tahtia ja antaa lapselle enemmän aikaa ja huomiota. Tällä voi olla enemmän myönteistä vaikutusta kuin kurin tiukentamisella. Sekin voi auttaa, että lapsi saa enemmän ääntään kuuluville, sopivasti päätösvaltaa omissa asioissa ja mahdollisuuden neuvotella joistakin säännöistä aikuisen kanssa.

Lapsi haluaa vanhemman huomiota. Hän oppii, millä keinoilla huomion parhaiten saa. Jos huomiota saa myönteisellä käytöksellä, lapsi oppii käyttämään sitä. Jos ainoa keino saada huomiota on ärsyttäminen ja huono käytös, lapsi käyttää niitä. On siis hyvä huomata ne hetket, jolloin lapsi käyttäytyy ja toimii vanhemman toivomalla tavalla ja kiittää aiheesta: ”Minusta oli tosi mukavaa, kun sinä …”, ”Tulin iloiseksi, kun sinä …”, ”Olen ylpeä sinusta, kun …”, ”Olet edistynyt tuossa tosi nopeasti!” Kaikki lapset tarvitsevat kiitosta ja onnistumisen kokemuksia.

Silloin, kun vanhempi kertoo lapselleen, mikä häntä lapsen käytöksessä harmittaa, hänen kannattaa käyttää ennemmin omista tunteista kertovia minä-viestejä kuin kuvata toisten vikoja, leimata ja nimitellä. ”Minusta tuntuu kurjalta, kun vaatteet lojuvat lattialla ja meinaan niihin kompastua” on parempi kuin ”Miksi sinä et koskaan voi korjata vaatteita lattialta? Olet niin saamaton!”

Voit jakaa arjen tilanteet kolmeen luokkaan:

1. Asiat, joista on ehdottomasti pidettävä kiinni eikä niistä voi neuvotella.
• Esim. autossa matkustetaan aina turvavyö kiinni tai ulos lähtiessä puetaan vaatteet päälle.

2. Tilanteet, joissa lapsen kanssa voi neuvotella tai tehdä ennakolta sopimuksia hankalien tilanteiden varalle. Esim., jos…
• …lapsi inhoaa vihanneksia, mutta vanhemman mielestä niiden syönti on tärkeää hyvälle kasvulle. Laaditaan yhdessä lista vihanneksista, joita lapsi sietää syödä, ja joiden turvin lapsi saa riittävästi vitamiineja. Vanhempi sitoutuu tarjoamaan niitä aterioilla ja lapsi sitoutuu niitä syömään. Maistelemalla tutustutaan vähitellen vieraampiinkin makuihin ja vihanneslista laajentuu.
• …kaupassa tulee karkkipäivänä itku siitä, kuinka paljon karkkia ostetaan. Sovitaan jo kotona yhdessä etukäteen, kuinka paljon karkkia ostetaan. Pidetään kaupassa sopimuksesta kiinni.

3. Tilanteet, joissa lapsi voi valita ja päättää asioistaan tietyissä rajoissa.
• Esim. pieni lapsi saa valita aamulla päälleen kahdesta paidasta mieluisamman tai isompi lapsi saa valita kouluun mieleisenä vaatteet, kunhan ne sopivat säähän ja ovat soveliaat kouluun.

KUN LAPSI EI KAIKESTA HUOLIMATTA TOTTELE

Mieti minkälaisia myönteisiä tai kielteisiä seurauksia tärkeiden ja perusteltujen sääntöjen tottelemisesta tai tottelemattomuudesta seuraa. Vanhemman pitäisi seisoa lupaustensa ja asettamiensa seuraamusten takana. Vanhemman on osoitettava, että säännöt oikeasti on tarkoitettu noudatettaviksi.

1. Tunteiden ottaminen vastaan
Kun kiellät tai pyydät lapseltasi jotain, lapsi voi ensin suuttua. Kova kovaa vastaan -asetelma nostaa usein uhman pintaan, kummankaan on enää vaikea kuunnella toista. Sen sijaan voit ottaa lapsen vaikean tunteen vastaan, osoittaa sille ymmärrystä ja silti pitää jämäkästi kiinni toiveestasi tai pyynnöstäsi: ”Sinua harmittaa tosi paljon, että huomautan vaatteiden lojumisesta lattialla. Eteisessä on vaikea kulkea, kun siellä meinaa kompastua kasoihin.”
Lapsi haluaa todennäköisemmin kuunnella mikä sinua tilanteessa harmittaa, kun osoitat ensin ymmärtäväsi hänen kurjan tunteensa ja tilanteensa. Kun lapsi ottaa tarpeesi huomioon, kerro, miten mukavalta se sinusta tuntuu.

2. Oppia kantapään kautta
Kun se on turvallista ja muutoin soveliasta, lapsen voi antaa huomata kantapään kautta, että vanhemman pyyntö tai kielto on järkevä, ja sitä kannattaa noudattaa. Pikku-nakupelle voi käydä ulkoportailla toteamassa, että ulkona on oikeasti kylmä ja vaatteet on syytä pukea päälle. Koululainen oppii kokemuksesta, kuinka kurjaa on mennä kouluun läksyt tekemättä.
Ei ole tarkoitus asettua lapsen yläpuolelle asenteella ”Mitäs minä sanoin!”, vaan osoittaa iloa siitä, että lapsi haluaa toimia rakentavasti. Yhdessä voidaan pohtia, kuinka ikävä seuraus vältetään jatkossa.

3. Kohtuullinen seuraus
Mieti etukäteen, mitä tärkeimpien sääntöjen rikkomisesta seuraa. Tämä on hyvä siksi, että itse tilanteessa vihaisena voi langettaa kohtuuttomia seurauksia, joista on mahdotonta pitää kiinni. Pohdi joskus ison lapsen kanssa seurauksia. Lapsi voi esim. menettää jonkin etuoikeuden määräajaksi tai joutua korvaamaan aiheuttamansa vahingon.
Lapsesta on helpottavaa huomata, että tahalliset tai tahattomat teot on mahdollista sovittaa tai korjata ja saada anteeksi ja unohtaa. Hän myös oppii ymmärtämään, kuinka vahingon korjaamiseen menee enemmän aikaa kuin sen aiheuttamiseen.

4. Kädestä pitäen -tekeminen
Kun lapsi ei tee, kuten vanhempi pyytää, mitä vanhempi voi tehdä? Nalkuttaminen, kiljuminen tai asian tekeminen lapsen puolesta eivät ole mukavia vaihtoehtoja. Kokeile kädestä pitäen -tekemistä. Sano samasta asiasta lapselle kaksi kertaa, varmista, että lapsi on kuullut pyyntösi. Tämän jälkeen menet lapsen luokse ja teet hänen kanssaan yhdessä sen mitä pyysit, esim. otat lasta kädestä kiinni ja nostatte yhdessä takin lattialta naulakkoon.
Ole jämäkkä, mutta älä vihainen tai suuttunut. Kiitä lasta: ”Sinähän osaat nostaa hienosti takin naulakkoon. Kiitos! Nyt on paljon mukavampi kulkea eteisessä, kun ei tarvitse kompastua takkiisi.”

5. Viimeinen varoitus
Kahden pyynnön jälkeen voit antaa lapselle viimeisen varoituksen. Lapsi saa valita, kuinka hän toimii. Kerro lapselle, mitä siitä seuraa, jos hän ei tottele: ”Jos vielä potkit siskoa pöydän alla, saat mennä huoneeseesi ja sinun ateriasi päättyy tähän. Voit päättää itse kumman valitset.” Viimeiseen varoitukseen voi liittää kolmeen laskemisen: ”Olen pyytänyt sinua kahdesti tulemaan ruokapöytään. Ellet ole täällä, kun olen laskenut kolmeen, tämä ateria jää sinulta väliin.” Seurauksen tulee olla sellainen, jonka voi toteuttaa.

6. Peli poikki ja jäähylle
Jäähytuolin käyttäminen on yksi tapa katkaista käyttäytyminen, jota et voi hyväksyä. Idea on sama kuin jääkiekossa: sovittujen sääntöjen rikkomisesta seuraa jäähy. Jäähytuolia ei kannata käyttää liikaa, eikä sitä kaikkien lasten kanssa tarvita koskaan. Se on kuitenkin joskus toimiva keino auttaa erityisesti niitä lapsia, joiden haasteena on kehittää itsehillintäänsä esim. vilkkauden vuoksi.
Lapsen kanssa keskustellaan etukäteen teoista, joista joutuu jäähytuolille rauhoittumaan. Lapsen on hyvä ymmärtää, että sinut on suututtanut lapsen väärä teko, ei itse lapsi.
Jäähytuoli sijoitetaan esim. nurkkaan, jossa lapsella ei ole mielenkiintoista katseltavaa, eikä hän voi potkia seinää, ja jossa voit pitää lasta silmällä. Lapsen kanssa ei keskustella jäähyn aikana. Sopiva jäähyaika on yleensä 1–2 min. / ikävuosi, joka tapauksessa niin pitkä aika, että lapsi rauhoittuu ja lupaa lopettaa kielletyn tekemisen tai tekee kuten pyydettiin. Lapsen on pysyttävä tuolilla kunnes annat luvan poistua.

Lapsi saattaa ensimmäisillä kerroilla protestoida rajusti jäähyllä olemista ja testata, oletko tosissasi. Jäähyn toteuttaminen vaatiikin johdonmukaisuutta. Sinun on pysyttävä lujana mutta ystävällisenä. Pienet lapset viedään jäähytuolille, isommat osaavat mennä sinne itse.
Jäähy seuraa välittömästi kiellettyä tekemistä. Se toteutetaan, vaikka lapsi jo jäähylle vietäessä lupaa parantaa tapansa.
Jos lapsi karkaa tuolilta, hänet viedään takaisin. Tarvittaessa lasta pidetään paikoillaan tai rauhoitetaan sylissä, minkä jälkeen hänet jätetään tuolille. Kun lapsi jäähyn jälkeen tekee sen, mitä vanhempi toivoi, lasta kiitetään.

Jäähyn tarkoitus ei ole nöyryyttää lasta tai aiheuttaa mielipahaa, vaan antaa mahdollisuus rauhoittua, miettiä ja oppia minkälainen käytös on sallittua tai kiellettyä.

7. En kestä enää…
Joskus voi tulla raja vastaan ja tuntua, että nyt on päästävä huudosta ja kiukusta pois. Tällöin voit hetkeksi vetäytyä rauhoittumaan toiseen huoneeseen. Voit vaikka laskea 1:stä 50:een ja potkia seinää. Lapselle voit sanoa esim.: ”Huomaan, että sinua kiukuttaa. Minun korvani ovat nyt täynnä huutoa, ja minun on saatava hetki lepuuttaa niitä. Palataan kohta asiaan.” Jos kotona on toinen aikuinen, voit lähteä vaikka lenkille tai rauhoittaa mieltäsi muuten raittiissa ilmassa.