lapsen kuritus

Kunnioituksen vanhempia kohtaan opitaan, se ei tule automaattisesti.

Pitää melkein olla kun papukaija välillä, toistaa ja toistaa, mutta se ero on siinä, miten asiat ilmaistaan lapselle. Jos huudetaan nuppi punaisena omalta tasolta alaspäin, mettään menee ja varmasti lapsi uudelleen..Lapsi pitää pysäyttää (noh 1-vuotiaalta ei voi tätä vielä odottaa) ja katsoa silmiin että ymmärtää ja selittää jämäkästi.

Ymmärrän kyllä että tulee tilanteita jollon on väsynyt ja ei jaksa, on nälkä ja joku tekee pahojaan koko ajan, helposti voi ratketa luunappiin/avokämmeneen/tukkapöllöön jne.

Time out kannattaa ottaa käyttöön heti kun he siitä jotain ymmärtävät, eli jäähylle. Saa itsekkin rauhottua.
Meillä on 19kk poika ja uskoo kun jämäkästi hänelle asia esitetään (jos tekee jotain mitä ei saisi) Jopa silloin kun kurkottelee vietteä pöydältä ja sanon napakasti älä ota, latia takaisin, tottelee. Käytän harvoin sanaa ei, menettää merkityksensä hyvin nopeasti.

Tää nyt meni ehkä pikkasen asian vierestäkin mutta tulihan kirjotettua.
Tsemppiä

 

Ope otti esille sen ettei lapselle aseteta rajoja. Kyse ei tietääkseni tässä keskustelussa ole siitä rajattomuudesta vaan kurituksesta. Suuresti arvostan kasvatuksen ammattilaisia, mutta kuritus ja rajat ovat eri asia. Hurjasti on asiat mikäli rajat katsotaan samaksi kuin kuritus. Opettajat varmaan tietävät sen, että auktoriteetti saadaan ihan muulla kuin tukistamalla tai muuten kurittamalla? Rajat täytyy tietenkin lapselle asettaa, mutta miten, sen päättävät äidit itse.

Itselleni on joskus rajat asetettu kurittamalla ja voin sanoa että helppoa ei ollut kolmenkympinkriisin aikaan asioiden (ei pelkästään kurittaminen) ponnahtaessa pintaan; itsetunto-ongelmia, pelkoa, masennusta ja rittämättömyyden tunnetta mm. työelämässä. Itse olen päättänyt sen ettei minun lapseni tule kärsimään samasta kuin minä itse. Teini-iässä minulla oli helposti nyrkit pystyssä ja äidin sekä isän kanssa ei sanat riittäneet asioiden selvittelyyn vaan otettiin mukaan käsirysy. Helppo, mutta nöyryyttävä tapa saada lapsi uskomaan. Joku kirjoittikin kädestä, joka ensin silittää ja sitten kurittaa. Kuritushan on VAIN pieni näpäytys, mutta tuskin kukaan näpäyttää saamatta kipua aikaan.

 

\

Ope otti esille sen ettei lapselle aseteta rajoja. Kyse ei tietääkseni tässä keskustelussa ole siitä rajattomuudesta vaan kurituksesta. Suuresti arvostan kasvatuksen ammattilaisia, mutta kuritus ja rajat ovat eri asia. Hurjasti on asiat mikäli rajat katsotaan samaksi kuin kuritus. Opettajat varmaan tietävät sen, että auktoriteetti saadaan ihan muulla kuin tukistamalla tai muuten kurittamalla? Rajat täytyy tietenkin lapselle asettaa, mutta miten, sen päättävät äidit itse.

Itselleni on joskus rajat asetettu kurittamalla ja voin sanoa että helppoa ei ollut kolmenkympinkriisin aikaan asioiden (ei pelkästään kurittaminen) ponnahtaessa pintaan; itsetunto-ongelmia, pelkoa, masennusta ja rittämättömyyden tunnetta mm. työelämässä. Itse olen päättänyt sen ettei minun lapseni tule kärsimään samasta kuin minä itse. Teini-iässä minulla oli helposti nyrkit pystyssä ja äidin sekä isän kanssa ei sanat riittäneet asioiden selvittelyyn vaan otettiin mukaan käsirysy. Helppo, mutta nöyryyttävä tapa saada lapsi uskomaan. Joku kirjoittikin kädestä, joka ensin silittää ja sitten kurittaa. Kuritushan on VAIN pieni näpäytys, mutta tuskin kukaan näpäyttää saamatta kipua aikaan.

lopettakaa jo!!! jokainen tekee kuten tekee.elkää puuttuko toisten tekemisiin.kasvatuksen ammattilaisena sinua Annukka ei juttujesi perusteella voi todellakaan pitää.toinen ope puhui asiaa. =)

 

\

Ope otti esille sen ettei lapselle aseteta rajoja. Kyse ei tietääkseni tässä keskustelussa ole siitä rajattomuudesta vaan kurituksesta. Suuresti arvostan kasvatuksen ammattilaisia, mutta kuritus ja rajat ovat eri asia. Hurjasti on asiat mikäli rajat katsotaan samaksi kuin kuritus. Opettajat varmaan tietävät sen, että auktoriteetti saadaan ihan muulla kuin tukistamalla tai muuten kurittamalla? Rajat täytyy tietenkin lapselle asettaa, mutta miten, sen päättävät äidit itse.

En tarkoittanut "rajattomia" lapsia vaikka heitäkin kyllä koulussa on enemmän kuin ennen (eivät kunnioita mitään auktoriteettejä ja ovat yhtä vaaraksi muille lapsille kuin jotkut käytöshäiriöisetkin).
Näillä lapsilla, joista puhuin, on kyllä rajat mutta rajojen saavuttaminen perustelemalla, selittämällä ja taas perustelemalla vie enemmän aikaa kun yhden oppitunnin puitteissa on mahdollista. Ja tällä selittelyllä tarkoitan esim. sitä, että joudun uhraamaan puoli tuntia perustellakseni seikkaperäisesti miksi oppilas ei saa ottaa vieruskaverin vihkoa. Toiset lapset uskovat kerrasta kun heille sanoo, ettei toisen vihkoa oteta. Nämä "kaikelle pitää löytyä kunnon perustelu" -lapset uskovat myös mutta vasta loputtoman selityskierteen jälkeen (vaikka kyseessä on niinkin yksinkertainen asia kuin toisen omaisuuden kunnioittaminen) . Toisinaan tilanteet ovat vaarassa liusua aivan absurdeiksi. Olen kerran havahtunut tilanteesta, jossa selitän ekaluokkalaiselle miten veronmaksu järjestelmä toimii (koulutarvikkeet hankitaan verovaroilla jne.).
Pointtini on, että kun lapsi oppii, että joka kieltoa tai käskyä varten pitää olla perustelu, hän odottaa sitä aina. On hienoa, että jotkut lapset oppivat tottelemaan yhdestä kiellosta tai "pelkän" keskustelun kautta. Aina se ei kuitenkaan toimi näin , kuten tämäkin ketju osoittaa. Oma kokemukseni on aivan päinvastainen kuin Annukan. Vanhempainiltojen jälkeen (kun keskusteltu yhteisistä pelisäännöistä ja juuri rajojen asettamisesta) ovat jotkut vanhemmat tuleet häpeillen tunnustamaan, että ovat antaneet lapselleen tukkapöllyä tai luunappeja. Koskaan nämä lapset eivät ole olleet käytöshäiriöisiä ongelmatapauksia mutta eivät myöskään näitä "kaikelle pitää olla kunnon perustelu"- lapsia.
Vanhemmat (toivottavasti eivät vain äidit) asettavat tietenkin itse sellaiset rajat lapsilleen kuin katsovat parhaaksi ja valitsevat omat kasvatuskeinonsa. Lopputulokset voivat olla monenlaisia, niin puoleen kuin toiseenkin, vaikka tarkoitus olisi miten hyvä.

 

Eli nyt jo toinen kasvatuksen ammattilainen on ohjeistanut meitä "kilttejä äitejä", että kurituksella tulee niin päiväkoti- kuin koulukypsiä lapsia. Tuleekohan minun lapsestani mitään (tottelematon, selityksiä kaipaava, lyövä) kun en suostu sitä luunappia antamaan tai laittamaan arestiin pientä (tällä tarkoitan sen ikäistä lasta, joka ei ymmärrä tekevänsä väärin vaan tekee ns. "häijyyksiä" uteliaisuuttaan). Arestia ja jäähyä kyllä pidän oikein hyvänä keinoja isommalla lapsella ja sitähän olen itsekin käyttänyt.

 

\

\

Ope otti esille sen ettei lapselle aseteta rajoja. Kyse ei tietääkseni tässä keskustelussa ole siitä rajattomuudesta vaan kurituksesta. Suuresti arvostan kasvatuksen ammattilaisia, mutta kuritus ja rajat ovat eri asia. Hurjasti on asiat mikäli rajat katsotaan samaksi kuin kuritus. Opettajat varmaan tietävät sen, että auktoriteetti saadaan ihan muulla kuin tukistamalla tai muuten kurittamalla? Rajat täytyy tietenkin lapselle asettaa, mutta miten, sen päättävät äidit itse.

En tarkoittanut "rajattomia" lapsia vaikka heitäkin kyllä koulussa on enemmän kuin ennen (eivät kunnioita mitään auktoriteettejä ja ovat yhtä vaaraksi muille lapsille kuin jotkut käytöshäiriöisetkin).
Näillä lapsilla, joista puhuin, on kyllä rajat mutta rajojen saavuttaminen perustelemalla, selittämällä ja taas perustelemalla vie enemmän aikaa kun yhden oppitunnin puitteissa on mahdollista. Ja tällä selittelyllä tarkoitan esim. sitä, että joudun uhraamaan puoli tuntia perustellakseni seikkaperäisesti miksi oppilas ei saa ottaa vieruskaverin vihkoa. Toiset lapset uskovat kerrasta kun heille sanoo, ettei toisen vihkoa oteta. Nämä "kaikelle pitää löytyä kunnon perustelu" -lapset uskovat myös mutta vasta loputtoman selityskierteen jälkeen (vaikka kyseessä on niinkin yksinkertainen asia kuin toisen omaisuuden kunnioittaminen) . Toisinaan tilanteet ovat vaarassa liusua aivan absurdeiksi. Olen kerran havahtunut tilanteesta, jossa selitän ekaluokkalaiselle miten veronmaksu järjestelmä toimii (koulutarvikkeet hankitaan verovaroilla jne.).
Pointtini on, että kun lapsi oppii, että joka kieltoa tai käskyä varten pitää olla perustelu, hän odottaa sitä aina. On hienoa, että jotkut lapset oppivat tottelemaan yhdestä kiellosta tai "pelkän" keskustelun kautta. Aina se ei kuitenkaan toimi näin , kuten tämäkin ketju osoittaa. Oma kokemukseni on aivan päinvastainen kuin Annukan. Vanhempainiltojen jälkeen (kun keskusteltu yhteisistä pelisäännöistä ja juuri rajojen asettamisesta) ovat jotkut vanhemmat tuleet häpeillen tunnustamaan, että ovat antaneet lapselleen tukkapöllyä tai luunappeja. Koskaan nämä lapset eivät ole olleet käytöshäiriöisiä ongelmatapauksia mutta eivät myöskään näitä "kaikelle pitää olla kunnon perustelu"- lapsia.
Vanhemmat (toivottavasti eivät vain äidit) asettavat tietenkin itse sellaiset rajat lapsilleen kuin katsovat parhaaksi ja valitsevat omat kasvatuskeinonsa. Lopputulokset voivat olla monenlaisia, niin puoleen kuin toiseenkin, vaikka tarkoitus olisi miten hyvä.

Tällaistahan se on. Tähänkin auttaisi, jos vanhemmat sanoisivat kuningas/kuningatarlapselleen, että tekee koulussa just eikä melkein kuin opettaja sanoo.

Mutta ei. Aivan käsittämätöntä on, että sellaiset itsestäänselvät asiat, kuin toisten ihmisten fyysinen koskemattomuus tai toisten omaisuuden koskemattomuus tai se, että ketään ei nimitellä, eikä sanota pahasti eikä aleta porukalla kiusaamaan yhtä, on aivan vieraita juttuja monille. Ja lisäksi jos vanhempansa saavat tietää, että lapsensa harrastaa, tulee vanhemmilta yleensä vaan perustelujen tarvetta, eli opettaja joutuu todistelemaan myös heille, miksi näin ei saa tehdä, ja että ihan varmasti heidän kullannuppunsa on näin tehnyt...

 

Opettaja -lehdessä oli vähän aikaa sitten juttua opettajien kiusauksesta vanhempien taholta.

Vanhempia, jotka kiusaavat opettajia, on kaksi ryhmää. Toinen ryhmä on tämä kuningatar/kuningaslasten vanhemmat, joidenlapset on huomioitava yksilöinä, ja jotka saavat vanhempien mielestä käyttäytyä koulussa ihan miten haluavat ja ihan samoin kuin kotonakin. Opettajien on vaan tehtävä kuin heidän lapsensa haluaa.

Toinen ryhmä sitten tämä ryhmä, jotka käyttävät myös väkivaltaa lapsiaan kohtaan ym. ja sitten ehkä ovat aggressiivisia opettajillekin.

 

Vika viestini tästä aiheesta, en jaksa täällä alkaa enää jankuttaa, kun jankutan ihan tarpeeksi vilkkaalle lapselleni

Olen siis sitä mieltä, että lapselle tulee opettaa, että tietyt asiat on tehtävä kyseenalaistamatta. Esim. koulussa on toteltava opettajaa. Mutta ei lapsen opettamiseen tarvita luunappeja tai tukkapöllyä. Edelleenkään se, ettei kurita fyysisesti lastaan, ei tarkoita sitä, etteikö pitäisi lapselle kuria.

Tämä nyt ei kuulu tänne taaperopuolelle, mutta ihan kiinnostavaa on jokaisen miettiä, miten kurittaminen onnistuu murrosiässä.

 

Voi teitä kaikkia tappelijoita! Annukka olet lapsellinen. Odota kun lapsesi kasvaa, mielesikin voi muuttua...
Lyöminen ja kaikki ruumiillinen kuritus on vanhemman heikkoutta, mutta on niinkin, että jotkut lapset eivät vaan usko sanaa. Kokemusta on erilaisista lapsista ja eri ikäisistä. Mielestäni kuitenkaan alle 3-vuotiaalle ei saa antaa näpsäytyksiä tms. He eivät ymmärrä mitä pahaa ovat tehneet.

 

kukaan ei ole edelleenkään vastannut minun kysymuykseeni: mitä tehdä 1,5v. luupää pojalle joka nauraa kielloille???? jäähy ei toimi, jos istun hänen kanssaan jäähyllä, niin hakkaa ja potkii minua. En tiedä miten toimisin.

 

\

kukaan ei ole edelleenkään vastannut minun kysymuykseeni: mitä tehdä 1,5v. luupää pojalle joka nauraa kielloille???? jäähy ei toimi, jos istun hänen kanssaan jäähyllä, niin hakkaa ja potkii minua. En tiedä miten toimisin.

Minulle tulee ekana mieleen, että jossakin on menty metsään aikaisemmin; jossain semmosessa perustavan laatuisessa, että lapsi ei ns. kunnioita sinua.
Jäähy ei toimi noin pienen kohdalla. Se toimii ehkä aikaisintaan 4 vuotiaan kohdalla, ehkä vasta 5 v, mutta ei pienemmällä. Hän ei ymmärrä syy-yhteyttä, ajattelu ei ole niin moniulotteista noin pienellä. Hyvänen aika, 1,5 vuotiaallahan on vielä vaipatkin!!!

Kovin paljoa selityksiäkään ei noin pienelle kannata pitää. Tyyliin, nyt tehdään ja ei tehdä näin koska.. ja plaaplaa. Selostukset ovat vasta isommille lapsille.


Miten olet menetellyt aiemmin lapsen kanssa kun hän ei tottele? Millaiset keinot teillä on saada lapsi uskomaan? Oletko johdonmukainen jokaisessa asiassa? Annatko luunappeja, tukkapöllyjä? Annatko välillä periksi kun et jaksa?
Millaista kieltä käytät, sanotko tuhmaksi tms. ?

Paljonko teillä on läheisyttä ja halauksia, syliä ja hassuttelua? Huumori ja leikiksi pistäminen on hyvä keino ja tepsii joskus. Ei aina. Lähdetkin ravaamaan perään ja otat kiinni, kiepautat sylissä ja hassuttelet, "kiusanteko" unohtuu. Eli puhallat pelin poikki jollain tavalla.
Ihan oikeasti; on jotekin järkyttävää jos 1,5 v ei tottele, miten kummassa pärjäät hänen kanssan kun hän on 5 v tai kouluikäinen????

Eli minun neuvoni näiden kysymysten kautta on se, että pysähdyt kartoittamaan teidän tilanteen. Millaisissa tilanteissa ja milloin lapsi on ehdottoman mahdottoman tottelematon? Miten itse toimitte? Onko hän IKINÄ totellut ja mitä silloin on tapahtunut ja mitä on tehty???

 

Sinulle yllä oleva "vastaan ja kysyn"... Lapsellasi taitaa itsellään olla jokin pielessä jos ei vielä 4-5-vuotiaana ymmärrä syy-seuraus-yhteyttä... Huhhuijaa. Jotain rajaa.

 

\

\

kukaan ei ole edelleenkään vastannut minun kysymuykseeni: mitä tehdä 1,5v. luupää pojalle joka nauraa kielloille???? jäähy ei toimi, jos istun hänen kanssaan jäähyllä, niin hakkaa ja potkii minua. En tiedä miten toimisin.

Minulle tulee ekana mieleen, että jossakin on menty metsään aikaisemmin; jossain semmosessa perustavan laatuisessa, että lapsi ei ns. kunnioita sinua.
Jäähy ei toimi noin pienen kohdalla. Se toimii ehkä aikaisintaan 4 vuotiaan kohdalla, ehkä vasta 5 v, mutta ei pienemmällä. Hän ei ymmärrä syy-yhteyttä, ajattelu ei ole niin moniulotteista noin pienellä. Hyvänen aika, 1,5 vuotiaallahan on vielä vaipatkin!!!

Kovin paljoa selityksiäkään ei noin pienelle kannata pitää. Tyyliin, nyt tehdään ja ei tehdä näin koska.. ja plaaplaa. Selostukset ovat vasta isommille lapsille.


Miten olet menetellyt aiemmin lapsen kanssa kun hän ei tottele? Millaiset keinot teillä on saada lapsi uskomaan? Oletko johdonmukainen jokaisessa asiassa? Annatko luunappeja, tukkapöllyjä? Annatko välillä periksi kun et jaksa?
Millaista kieltä käytät, sanotko tuhmaksi tms. ?

Paljonko teillä on läheisyttä ja halauksia, syliä ja hassuttelua? Huumori ja leikiksi pistäminen on hyvä keino ja tepsii joskus. Ei aina. Lähdetkin ravaamaan perään ja otat kiinni, kiepautat sylissä ja hassuttelet, "kiusanteko" unohtuu. Eli puhallat pelin poikki jollain tavalla.
Ihan oikeasti; on jotekin järkyttävää jos 1,5 v ei tottele, miten kummassa pärjäät hänen kanssan kun hän on 5 v tai kouluikäinen????

Eli minun neuvoni näiden kysymysten kautta on se, että pysähdyt kartoittamaan teidän tilanteen. Millaisissa tilanteissa ja milloin lapsi on ehdottoman mahdottoman tottelematon? Miten itse toimitte? Onko hän IKINÄ totellut ja mitä silloin on tapahtunut ja mitä on tehty???

Jäähy kyllä toimii vallan mainiosti jo 2-3-vuotiaalla.

 

\

kukaan ei ole edelleenkään vastannut minun kysymuykseeni: mitä tehdä 1,5v. luupää pojalle joka nauraa kielloille???? jäähy ei toimi, jos istun hänen kanssaan jäähyllä, niin hakkaa ja potkii minua. En tiedä miten toimisin.

En tiedä, mitä muut ovat tästä mieltä, mutta tuossa iässä (alle 2v)yritin vielä kieltää mahdollisimman vähän. Eli jos lapsi tekee jotain kiellettyä mutta ei kuitenkaan vaarallista itselle tai muille, yrität vaan saada mielenkiinnon muuhun, esim. jos tyhjentää astianpesukoneesta likaisia astioita lattialle, houkuttelet vaan tekemään jotain muuta. Tai jos sotkee ruokapöydässä, niin nostat vaan pois pöydästä. en siis hirveästi alkaisi vielä alle 2-vuotiaalle selittämään kieltojen kera. Koitat sitten vähän ajan päästä uudestaan näin pienellä (alle 2v), syökö kunnolla.

Sitten olen kieltänyt vaan sellaiset, joista vaaraa itselle tai toisille, eli jos ottaa toisen kädestä jotain, tai jos lyö toista, niin kiellän ja otan tilanteesta pois.

Yli 2-vuotiaalle sitten voi jo perustella pitemmästi. Ehkä myös jäähyt/arestit kehiin viimeistään 3-vuotiaalle. (Joskus ehkä jo 2-vuotiaalle, jos on tosiaan mahdoton villi tapaus... tällaisille tapauksille pitää myös antaa mahdollisuus purkaa energia sallitusti.)

Lapsen luonnekin vaikuttaa, että jos on arka ja kiltti lapsi, niin tosiaan täytyy olla varovaisempi kurinpidossa.

En tiedä onko muut ihan eri mieltä...

 

Iahn tosi miksi lapselle pitää niin kamalasti muka perustella kieltoja. Se on ei ja sillä selvä kun kerran äiti/isi sanoo, niin se on sit niin. ei siinä mitään selittelyjä viel tarvita, ku vast joskus isompana ei taapero niitä kuitenkana sen enmpää ymmärrä. Niin ja ihan hullua on kuvietella, että vasta YLI kaksvuotiasta alkais kieltää. Juu heippaa vaan sullekin. Kyllä se on EI ja se on opittava ajoissa!

 

Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa: alle 2-vuotiaalle eivät selittelyt vielä oikein uppoa.

Tuosta vähän isomman lapsen jäähylle/arestiin laitosta sen verran, että tv:n supernanny Jo Frostilta sain sellaisen vinkin, että lapsi jätetään itsekseen tietyksi ajaksi miettimään asioita, jonka jälkeen lapsi pyytää anteeksi. Harva lapsi pysyy yksin jäähypenkillä, mutta tarvittaessa ipana kannetaan vaikka 100 kertaa sinne takaisin. Ei siis jäädä pitämään kiinni ja räyhäämään lapselle, vaan annetaan lapsen riehua itsekseen jäähyllä, kunnes on rauhoittunut. Ennen arestiin laittoa annetaan varoitus (= kielletään tekemästä jotain), ja jos se ei tehoa, viedään lapsi jäähylle ja kerrotaan vain lyhyesti, miksi lapsi joutui sinne. Kun lapsi haetaan pois, kysytään lapselta, ymmärsikö tämä, mitä pahaa oli tehnyt. Jos lapsi ymmärtää (= pyytää kauniisti anteeksi), asia sovitaan halaamalla.

Oma lapseni on vielä alle 2, joten en ole testannut kyseistä menetelmää, mutta aion kyllä ottaa meilläkin jossain vaiheessa jäähyt käyttöön.

 

Lisään vielä edelliseen viestiini, jottei tule väärinkäsityksiä: en kannata pitkiä selittelyjä alle 2-vuotiaalle, mutta en missään nimessä kannata läpsäisyjä, tukistuksia tms. Itse olen vain sanonut tiukasti "ei" ja keskeyttänyt "pahanteot" - tarvittaessa vaikka sen 100 kertaa.

 

\

Sinulle yllä oleva "vastaan ja kysyn"... Lapsellasi taitaa itsellään olla jokin pielessä jos ei vielä 4-5-vuotiaana ymmärrä syy-seuraus-yhteyttä... Huhhuijaa. Jotain rajaa.

Taisin muotoilla lauseeni väärin tuohon edelliseen viestiin. Kommenttini tarkoitus oli, että 1,5 v tai 2 v ei vielä ymmärrä syys-seuraus-suhdetta, vaan vasta 4-5 vuotiaana sen ymmärtää ja silloin voi käyttää perusteluja. "noin pieni ei vielä ymmärrä syys-seuraus-suhdetta" viittasi ap:n 1,5 vuotiaaseen eikä edellisessä lauseessa viitattuihin 4-5 vuotiaisiin.

Lapseni on vasta 2,5 v eikä hänelle kovin monimutkaisesti kieltoja perustella. Luunappeja, näpsyjä, tukkapöllyä tai jäähypenkkiäkään ei ole käytössä. Noin pieni (2,5 v) ei minusta vielä jäähylle tai arestiin "ole kypsä".
Muilla keinoin on pärjätty vaikka uhma on just päällä.

 

\

\

kukaan ei ole edelleenkään vastannut minun kysymuykseeni: mitä tehdä 1,5v. luupää pojalle joka nauraa kielloille???? jäähy ei toimi, jos istun hänen kanssaan jäähyllä, niin hakkaa ja potkii minua. En tiedä miten toimisin.

En tiedä, mitä muut ovat tästä mieltä, mutta tuossa iässä (alle 2v)yritin vielä kieltää mahdollisimman vähän. Eli jos lapsi tekee jotain kiellettyä mutta ei kuitenkaan vaarallista itselle tai muille, yrität vaan saada mielenkiinnon muuhun, esim. jos tyhjentää astianpesukoneesta likaisia astioita lattialle, houkuttelet vaan tekemään jotain muuta. Tai jos sotkee ruokapöydässä, niin nostat vaan pois pöydästä. en siis hirveästi alkaisi vielä alle 2-vuotiaalle selittämään kieltojen kera. Koitat sitten vähän ajan päästä uudestaan näin pienellä (alle 2v), syökö kunnolla.

Sitten olen kieltänyt vaan sellaiset, joista vaaraa itselle tai toisille, eli jos ottaa toisen kädestä jotain, tai jos lyö toista, niin kiellän ja otan tilanteesta pois.

Yli 2-vuotiaalle sitten voi jo perustella pitemmästi. Ehkä myös jäähyt/arestit kehiin viimeistään 3-vuotiaalle. (Joskus ehkä jo 2-vuotiaalle, jos on tosiaan mahdoton villi tapaus... tällaisille tapauksille pitää myös antaa mahdollisuus purkaa energia sallitusti.)

Lapsen luonnekin vaikuttaa, että jos on arka ja kiltti lapsi, niin tosiaan täytyy olla varovaisempi kurinpidossa.

En tiedä onko muut ihan eri mieltä...

Jäähyt ja arestit kehiin viimeistään 3-vuotiaana eli sinun näkökantasi mukaan ne meillä pitäisi alkaa ottaa jo käyttöön, tenava on 2,5 v. Kuten edellä kirjoitin, minusta 2,5 v on liian pieni jäähy- tai arestipenkkiin, ei ole mitään järkeä kantaa häntä takaisin sinne miettimään "tuhmaa tekoa", koska ainakaan meillä ei ilkeyttään tai tuhmuuttaan mitään tee.
Tekee kiellettyä lähinnä silloin kun tympääntyy ja kokee, ettei häntä huomioida tarpeeksi, .. otan mukaan esim. tiski- ja pyykkikoneen tyhjennykseen...

 

\

Miten olet menetellyt aiemmin lapsen kanssa kun hän ei tottele? Millaiset keinot teillä on saada lapsi uskomaan? Oletko johdonmukainen jokaisessa asiassa? Annatko luunappeja, tukkapöllyjä? Annatko välillä periksi kun et jaksa?
Millaista kieltä käytät, sanotko tuhmaksi tms. ?

Paljonko teillä on läheisyttä ja halauksia, syliä ja hassuttelua? Huumori ja leikiksi pistäminen on hyvä keino ja tepsii joskus. Ei aina. Lähdetkin ravaamaan perään ja otat kiinni, kiepautat sylissä ja hassuttelet, "kiusanteko" unohtuu. Eli puhallat pelin poikki jollain tavalla.
Ihan oikeasti; on jotekin järkyttävää jos 1,5 v ei tottele, miten kummassa pärjäät hänen kanssan kun hän on 5 v tai kouluikäinen????

Eli minun neuvoni näiden kysymysten kautta on se, että pysähdyt kartoittamaan teidän tilanteen. Millaisissa tilanteissa ja milloin lapsi on ehdottoman mahdottoman tottelematon? Miten itse toimitte? Onko hän IKINÄ totellut ja mitä silloin on tapahtunut ja mitä on tehty???

aiemmin ei ole ollut tällaista uhmaa joten vasta nyt on pitänyt alkaa miettiä näitä asioita. Luunappeja ja tukkapöllyjä ei poika ole koskaan saanut. mahdollisimman usein yritän kääntää pojan huomion pois pahan teosta, mutta ei aina se ei onnistu.

ehkä oma mokani voisi olla se, että en ole aina täysin johdonmukainen. Hyvä että otit sen esiin koska se ei tullut mieleeni aikaisemmin. Jäin yksin pojan kanssa kun mies lähti inttiin ja olen ollut aika väsynyt. Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin pojan kiukuttelut alkoivat kun mies lähti. Olen yrittänyt antaa tuplasti haleja ja läheisyyttä, mutta aika ei tahdo riittää kaikkeen.

 

Johdonmukaisuus on varmaan kaiken a ja o, varsinkin tällaisten villikkojen kanssa. Itse olen aivan poikki kieltämiseen, sillä se on lapselle sama kuin kehottaisin häntä tekemään niin. En todellakaan käsitä, että miten saisin lapsen kunnioittamaan minua ja muita ihmisiä (ettei löisi ja purisi ja raapisi) ja minun sanomisiakin. 2-vuotias ei vielä juuri puhu, mutta ymmärtää jo jonkun verran. 5-vuotiaaseen on huonot välit, kun hän joutuu kärsimään tämän 2-vuotiaan edestäkin. Koska 2-vuotias ei välitä muista pätkääkään (ei ole ilkeä, mutta niin kamalan touhukas ja kaikkialla sellaisissa hommissa, joissa ei saisi olla, kiusaa siskoaan ja juoksee ja riehuu, on niin hirveän paljon liikaa energiaa, eikä pysty kanavoimaan sitä muuhun kuin nopeaan toimintaan), tulee helposti komennettua 5-vuotiasta, kun hän sentään kuuntelee.
Ongelma on siinä, että 2-vuotias ei satuta lapsenhoitajaa (kaveri) taikka mummoa(harvon näkee), kun ei uskalla. Mutta oman perheen jäseniä kohtelee miten sattuu. Ja ei, ei sitä koskaan ole hyväksytty, eikä meillä kuriteta ruumiillisesti, muutako nyt joskus äidin heikkoina katastrofihetkinä. Ja siitä tietenkin koen kamalan huonoa oloa, enkä tahdo niin tehdä, mutta: MITÄ TEHDÄ?
Miten saisi voimaa ja oikeita neuvoja? Perheneuvolasta ei niitä ainakaan saanut...

Eli jos 2-vuotias kiusaa ja satuttaa, niin mitä tehdä? Ärsyttää, kun niin pieni voi olla niin voimakas, että vaatiin koko perheeltä KOKO AJAN täydellisen huomion. Neuvolastakin vain ihmeteltiin, ja toivotettiin kärsivällisyyttä... No, mistä niitä toimivia neuvoja saa. Niin, ja kaikkihan sujuu hyvin niin kauan, kun 2-vuotiaan kanssa on täydellisen läsnä. Ja tiedättekö, ihan aina ei voi, eikä haluaisikaan olla.

Toinen ongelma on nukkumaan meno. Kun ei pienen keho pysty pysähtymään, ei ole ikinä pystynytkään. Vaikka nukuttaisi ja väsyttäisi, niin keho vaan jatkaa ja jatkaa. Aina on joku mitä liikuttaa tai mihin tarttua. Ja sitten kun yritän pitää paikallaan, alkaa ihan armoton taistelu. Tiukat iltarutiinit on, iltapala, -pesu, iltasatu ym. Kaikki menee siihen asti hyvin, kun sammutetaan valo ja pitäisi pysyä paikallaan ilman kirjan katselua. Makuupussista on hieman apua, mutta enemmän päiväunille alkaessa. Makaan vieressä ja tilanne on rauhallinen. On rauhallisempi "vieraan" kanssa.

Miten sellaisen lapsen kanssa jaksaa, joka koheltaa koko ajan, eikä pysähdy koskaan? Kun ihanahan hän on, mutta niin hermostuttava, kun surina vaan kuuluu koko ajan, moottori käy satasta.