Tarinaani jatkaen....
Mitä hullumpi, sairaampi, murhan himoisempi tässä maassa olet, sitä enemmän sinua suojellaan ylemmältä taholta!
Lapset oppivat luottamaan ja rakastamaan meitä, kunnes heidät vietiin meiltä ilman hyvästejä! Aamulla vein lapset hoitoon, tietämättä, että heidät viimeisen kerran sinne vein. Monta kuukautta itkin pahaa oloa, sillä lapset joutuivat lastenkotiin aivan täydellisen oikeasta kodista!
Ikävöin heitä, voi kuinka ikävöinkään heitä :heart: Kun saimme kuulla Hallinto-oikeuden päätöksestä, että lasten on parempi olla lastenkodissa, itkin vuoteessani, pikku-tyttöni kiipesi tyynylle viereeni, silitteli poskeani ja sanoi; "älä äiti itke, olet minun oma äiti" :'( !!! Ja poika toisteli joka ilta minulle; "äiti, minä en halua vielä lähteä pois, minä haluan vielä vähän aikaa leikkiä täällä"! He olivat niin onnellisia! He oppivat puolessa vuodessa nauramaan ja ihan oikeasti itkemään! He oppivat puhumaan ja ennen kaikkea rakastamaan ja luottamaan! Psykiatrian ylilääkäri sanoi kerran, että "lasten kehitys on niin valtava, että se ei lääketieteellisesti ole edes mahdollista. Tämä todistaa sen, kuinka paljon te olette antaneet näille lapsille rakkautta".
Lapset vietiin meiltä vääryydellä ja kieroudella! Meillä oli todella sairas sossu!! He valehtelivat Hallinto-oikeuteen niin paljon, että meillä ei jäänyt mitään mahdollisuutta. Kukaan päättäjistä ei koskaan kysynyt, että kuinka lapset voi! Sairas äiti sai sossun kanssa kertoa valheitaan ja niin pienet joutuivat taas pakkaamaan reppunsa ja sulkemaan heidän oikean kotinsa oven! Lapsille oli lastenkoti parempi paikka kuin rakastava koti omassa suvussa!
Hallinto-oikeuden päätös syntyi sijaisvanhempien ja biologisen vanhemman riitatilanteesta!! Me ei koskaan soitettu pikkusiskolleni juurikaan siksi ku tiesimme kuinka sairas hän on. Hän voi vaikka tappaa! Hän soitteli meille poliiseja, teki meistä lastesuojeluun ilmoituksia ja uhkaili meitä jatkuvasti kaikella mahdollisella tavalla. Meitä ei suojellut kukaan! Miedät jätettiin aivan yksin :|
Olemme tehneet kantelun Aluehallintovirastolle, poliisille ja Perusturvalautakunnalle, AIVAN*TURHAAN!*Tässä pätee sanonta, että "eihän korppi korpin silmää syö".
Toivon, että lapsilla on nyt hyvä koti. He ovat siis uudessa kodissa! Me varmasti tapaamme vielä joskus, mutta itsestäni ei ole siihen nyt. Haavani ovat pikku hiljaa parantumassa, mutta arvet jäävät ikuisesti!
Ja joka ilta perheemme kanssa hiljaa rukoilemme, että tämä pieni viaton tyttölapsi pelastuisi siltä maanpäälliseltä helvetiltä, jonka hän joutuu joka päivä kokemaan päivä päivältä yhä pahempana ja synkempänä ja surullisempana!
Ja kun Suomen laki kun ei tunne pakkohoitoa, eikä pakkosterilisaatioita....
En kerro tarinaani siksi, että yrittäisin olla jotenkin etuoikeutettu suremaan ja näytämään jotenkin enemmän "uhrilta" tässä lapsettomuus-asiassa. Haluaisin saada tämän kaiken julmuuden julkisuuteen, kertoa tavallisille kansalaisille, kuinka meidän niin hyväksi koettu lakimme ei suojele heikoimpia! Se laki talloo nämä raasut hengiltä, eikä siihen kukaan puutu! Ketään se ei kiinnosta niin kauaa kuin se ei heitä itseään kosketa...
Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että sain antaa näille lapsille edes puoli vuotta elämästään oikean kodin. Hoidin heidän haavat kuntoon ja he ovat nyt varmasti parempia ja vahvempia ottamaan maailman vääryydet vastaan.
"Se, mikä ei tapa, sattuu niin perkeleesti"
Kiitos kun sain purkaa teillekin... Ehkäpä kirjoitan joskus kirjan Torey Haydenin tavoin
"hiljaisuuden lapset" :heart:
