Gabrielle, epäilen itsekin että tämä testausinto laantuu aikojen ja yrityskertojen kuluessa... Fiksuna lueskelin noita hormoonien erittymisiä ja testien herkkyyksiä vasta testailun jälkeen, ja totesin että kaiken järjen mukaan ei vielä pitäiskään näkyä testeissä ja toivo heräs. Kuitenki pessimismi puskee päälle ja tuntuu että ei voi olla, ei oo voinu vielä napata... :ashamed:
InnoM, onnea matkaan ja voimia jokaiselle päivälle! Onko muuten oireillu ku pahoinvoinnilla? Osaatko kuvailla eroaako tämä pahoinvointi jotenkin esim. oksutaudin aikana yökkäilystä? (Ymmärrän jos et halua ajatella sitä olotilaa, uteliaisuuttani vain kyselen)
Mikella, mä meinasin kans jo eilen ostella testejä valmiiksi, mutta "onneksi" olivat lähimarketista loppu... Hillitsi vähän tätä hössäystä
HelenaM, tuo "musta tuntuu" ja oireet kuulostaa kyllä lupaavalta, toivotaan plussaa sinnekin
Puna-Musta, ei kai nyt maalailla vielä piruja seinille, toivotaan että lekurilla on vain hyvää sanottavaa terveydestäsi!
Mullakin on kaikki kauhukuvat päässä että täytyis käydä lääkärissä ja gynellä mahd pian ku vielä raskautumista yrittää, mutta en tajunnu sitäkään ajoissa. Muutenkaan en ihan pienestä lääkäriin lähde (sukuvika :ashamed: ) , ja jotenkin toisaalta pelkään kaikkia tarkastuksia vaikka tajuankin että ovat vaan omaksi parhaaksi. Ristiriitaista
Tuo salamatkustaja on muuten aivan ihana termi :heart:
horrorpop, hirmuisen paljon onnea matkaan :heart: :flower:
Varmasti herkistää kun viimein ymmärtää loppuun asti tuon viivan merkityksen!
Moikkelis
PikkuHöttiäiselle!
sinnamon, se on kyllä jännä kun sitä pettyy vaikka on viimeiseen asti ehkäissyt (meillä ollut vain kumit)
meidän vauvapuuhat lähti oikeastaan nyt viime kierron raskausepäilystä, ja kaikki suunniteltiin valmiiksi ku oltiin olevinaan niin varmoja raskaudesta. Sitten ku täti tuli niin mietittiin että no hitto, koitetaan ihan oikeesti miten käy.
Mulle on tullu kans välillä semmonen olo että hitto mihin liriin tässä vielä joutuu kun lapsesta vielä haaveilee... mutta kaikesta selviää, järjestelykysymyksiä ovat asiat lopulta vain, eikös?
Ja itse otan painetta kovasti siitä mitä omat vanhemmat ajattelee (ovat joissain asioissa niin konservatiivisia), ja miettiny valmiiksi mistä kaikesta mahdollisesti mäkättävät jos ilmottaisin raskautumisesta. Niinkin älyttömän oon keksiny että saattavat kritisoida sitä kun ei olla miehen kanssa ku "vaan" kihloissa. Tiedän kyllä että ihan turha ajatus stressata. Mutta nyt ensimmäisen yrityskerran aikana on tullu semmonen päättäväisyys että mun ja miehen elämä, oon aikuinen ihminen vaikka pikkusisko ja ikuinen vauva oonkin. :heart:
ON: Eilen heti kaupassakäynnin jälkeen tuli huimausta, ja illemmalla sama. Innostuin ostamaan ruokaa varulta pahan päivän varallekin, ja kannettavaa tuli reilusti. Tuntui ettei jaksa kantaa täyttä reppua ja muovikassia, hengästytti ihan :| Pidempään on jo vihlonu sillon tällön päätä ja vielä ne tissikivutkin. Välillä ollut toooosi lievää pahoinvointia, lähinnä huimauksen tyyppistä, välillä niinku ottas mahanpohjasta, ja samalla suussa maistuu oudolle ja kuivaa. Kahvia ei oikeastaan edes tee mieli enää, ennen oon onnessani vetäny sitä ku sieni. Eli kaikkea epämääräistä, voi mennä siis myös mielikuvituksen piikkiin.
Tänään alko selässä juilinta, meinaakohan perhanan täti sieltä olla tulossa :kieh:
