Kiva että tämäkin pino aina sillointällöin aktivoituu.
Hyvä marrasmasut! Meinasin jo tässä että pitääkö sitä siirtyä lokakuisiin. Kun la on kuitenkin se 2.11 jo. Ja odotan että tämäkin syntyy ennen aikojaan kuten teki esikoinen. Mutta tämä on kuitenkin "kotipino" .
Täällä ei mitään ihmeempiä kuulumisia. Vauva on mahassa jonkin verran rauhoittunut nytten. Toki muistuttaa olemassaolostaan aina sillointällöin ja välillä tuntuu että tunkee tuonne alas oikein urakalla kun meinaa sattua. On siis rt. ja hyvä näin. Kuulin juuri viikonloppuna yhden tutun juttua tuosta vauvan asennosta. Kyseessä siis noin 40 v. ensisynnyttäjä ja la on 10.10. Vauva perätilassa ja lääkäri oli viimeviikolla sanonnut että hän ei laittaisi leikkausjonoon tätä äitiä. Musta tää on aika järkyttävää tavallaan koska just anopin kanssa puhuttiin ettei ikinä kannattaisi tietoisesti mennä perätilasynnytykseen.
Hankinnoista Edelleen vain äippäpakkauksen tavaroilla täällä mennään. Enkä edelleenkään ole pessyt vauvan vaatteita. Noista tarivkkeista en meinaa kyllä kauheasti mitään hankkia ennen kun vauveli tulee maailmaan. Kun sen tarpeen näkee sitten kuitenkin tilanteen mukaan ja kun jokainen vauvakin on yksilö tarpeiltaan. Tätä mun "filosofiaa" kaikki vähän kauhistelee kun meiltä on kuitenkin lähimpään ruokakauppaankin se 15 km. Mut mä en jotenkin vaan halua sit ostella kaikenlaista etukäteen. Kun kuitenkin nykyisin saa kaiken helposti sitten kun tarve ilmene.
Pussilakanoita Esikoisen jäljiltä on kahdet ja sit se äippäpakkauksen setti. Eli kolmet löytyvät. Peittojakin on ainakin neljä pientä ilmeisesti. Esikko kun nukkuu nykyisin isossa sängyssä niin sille menee ihan isot lakanat ym.
Vaippoja ei olla kanssa ostettu. Enkä varmaan meinaakaan. Viimeksi sai sairaalasta kassillisen mukaan. Ja kun ei tiedä sitä vauvan todellista kokoa niin ei viiti turhaan ostella.
Muista tarvikkeista - liivisuojat on pakollisia jo nyt . Kun sitä maitoa näyttää tulevan ihanan keltaisia tippoja päivittäin. Toivottavasti sit riittää vauvallekin.
Viikonloppuna mies sanoi että laitahan nyt joku kassi itsellesi valmiiksi jos tulee lähtö. Ihanaa kun ajattelee mut en siltikään ole laittanut. En viimeksikään laittanut muistaakseni mitään. Sit kun tuli lähtö niin keräsin tarvarat kasaan. Mut eihän sitä tiedä miten äkkilähtö tulee olemaan.
Synnytystä en sen enempää ole miettinyt. Luotan siihen että se menee omalla painollaan. Lähinnä mietityttää se että kun lähdön hetki koittaa miten saadaan "logistisesti" homma toimimaan. Tilanne siis se että asutaan keskellä metsää. Lähimpään naapuriin on 2 km eikä niiden kanssa oikeastaan kauheasti väleissä. Anoppi asuu 12 km päässä ja sairaalaan on matka se 40 km. Ja mies reissaa työnsä puolesta syksyllä melkoisesti. Ja sit on tuo esikko joka pitäisi saada johonkin kun lähtö tulee. Päivällä kun pitää lähtee ei tuu ongelmaa varmaankaan, mutta yölähtö hieman mietityttää. Kun olisi surkeata herättää myös pikkuvesseli. No eiköhän tämäkin jotenkin järjesty.
Innostuinpahan nyt kirjoittelemaan. Niin.. ja lauantaina oli sitten mun isäpuolen siunaustilaisuus ja "varasin" papin jo meidän pienokaisen kastajaksikin. Isäpuolen tytär siis lupasi sen tehdä. Jotenkin kiva kun on tuttu, vaikka uusi tuttavuus onkin. Mut ajankohtahan täysin auki ja nimikin vielä..
Mukavaa Maanantaita Marrasmassukoille!
HE ja pupu 34+5
Hyvä marrasmasut! Meinasin jo tässä että pitääkö sitä siirtyä lokakuisiin. Kun la on kuitenkin se 2.11 jo. Ja odotan että tämäkin syntyy ennen aikojaan kuten teki esikoinen. Mutta tämä on kuitenkin "kotipino" .
Täällä ei mitään ihmeempiä kuulumisia. Vauva on mahassa jonkin verran rauhoittunut nytten. Toki muistuttaa olemassaolostaan aina sillointällöin ja välillä tuntuu että tunkee tuonne alas oikein urakalla kun meinaa sattua. On siis rt. ja hyvä näin. Kuulin juuri viikonloppuna yhden tutun juttua tuosta vauvan asennosta. Kyseessä siis noin 40 v. ensisynnyttäjä ja la on 10.10. Vauva perätilassa ja lääkäri oli viimeviikolla sanonnut että hän ei laittaisi leikkausjonoon tätä äitiä. Musta tää on aika järkyttävää tavallaan koska just anopin kanssa puhuttiin ettei ikinä kannattaisi tietoisesti mennä perätilasynnytykseen.
Hankinnoista Edelleen vain äippäpakkauksen tavaroilla täällä mennään. Enkä edelleenkään ole pessyt vauvan vaatteita. Noista tarivkkeista en meinaa kyllä kauheasti mitään hankkia ennen kun vauveli tulee maailmaan. Kun sen tarpeen näkee sitten kuitenkin tilanteen mukaan ja kun jokainen vauvakin on yksilö tarpeiltaan. Tätä mun "filosofiaa" kaikki vähän kauhistelee kun meiltä on kuitenkin lähimpään ruokakauppaankin se 15 km. Mut mä en jotenkin vaan halua sit ostella kaikenlaista etukäteen. Kun kuitenkin nykyisin saa kaiken helposti sitten kun tarve ilmene.
Pussilakanoita Esikoisen jäljiltä on kahdet ja sit se äippäpakkauksen setti. Eli kolmet löytyvät. Peittojakin on ainakin neljä pientä ilmeisesti. Esikko kun nukkuu nykyisin isossa sängyssä niin sille menee ihan isot lakanat ym.
Vaippoja ei olla kanssa ostettu. Enkä varmaan meinaakaan. Viimeksi sai sairaalasta kassillisen mukaan. Ja kun ei tiedä sitä vauvan todellista kokoa niin ei viiti turhaan ostella.
Muista tarvikkeista - liivisuojat on pakollisia jo nyt . Kun sitä maitoa näyttää tulevan ihanan keltaisia tippoja päivittäin. Toivottavasti sit riittää vauvallekin.
Viikonloppuna mies sanoi että laitahan nyt joku kassi itsellesi valmiiksi jos tulee lähtö. Ihanaa kun ajattelee mut en siltikään ole laittanut. En viimeksikään laittanut muistaakseni mitään. Sit kun tuli lähtö niin keräsin tarvarat kasaan. Mut eihän sitä tiedä miten äkkilähtö tulee olemaan.
Synnytystä en sen enempää ole miettinyt. Luotan siihen että se menee omalla painollaan. Lähinnä mietityttää se että kun lähdön hetki koittaa miten saadaan "logistisesti" homma toimimaan. Tilanne siis se että asutaan keskellä metsää. Lähimpään naapuriin on 2 km eikä niiden kanssa oikeastaan kauheasti väleissä. Anoppi asuu 12 km päässä ja sairaalaan on matka se 40 km. Ja mies reissaa työnsä puolesta syksyllä melkoisesti. Ja sit on tuo esikko joka pitäisi saada johonkin kun lähtö tulee. Päivällä kun pitää lähtee ei tuu ongelmaa varmaankaan, mutta yölähtö hieman mietityttää. Kun olisi surkeata herättää myös pikkuvesseli. No eiköhän tämäkin jotenkin järjesty.
Innostuinpahan nyt kirjoittelemaan. Niin.. ja lauantaina oli sitten mun isäpuolen siunaustilaisuus ja "varasin" papin jo meidän pienokaisen kastajaksikin. Isäpuolen tytär siis lupasi sen tehdä. Jotenkin kiva kun on tuttu, vaikka uusi tuttavuus onkin. Mut ajankohtahan täysin auki ja nimikin vielä..
Mukavaa Maanantaita Marrasmassukoille!
HE ja pupu 34+5