<3 <3 MARRASKUUN massukat 2011 Lokakuussa <3 <3

Karoliina87 lunttasin neuvolakortista ni sf-mitaks tänään lääkäri laittanu 35cm :O:O:O Apua..Mäkin oon 160cm pitkä ja muutenki aikas pienen kokoinen. Että täällä kuule toinen, jota vähän hirvittää! Tohtori puheli muistaakseni semmosta, että se ei kumminkaan oo syy suunniteltuun sektioon, että vauva on iso. Että sitten kai vaan käynnistellään aikasemmin jos on tarvetta. Mä oon koko ajan pelänny että joudun sektioon. Onhan aina tietty se mahdollisuus et joudutaan tekeen hätäsektio tms. Lääkäri sano, että parempi tietty ois ku synnytys käynnistys itsestään, että käynnistämällä "tulee huonompia synnytyksiä". No, pääsis ny pian sinne kokoarvioon ni tietäs vähän mitä tuleman pitää...


MamiJ&MasuRakas 34+0

 

Pakko vähän jo huokailla, voisko kohta alkaa tapahtua jotain... Alkaa jo kyllästyttää tää odottelu! Mutta mitään merkkejä ei oikeastaan oo että vauvalla olisi aikomustakaan syntyä. No parina iltana on nyt sentään ollut jotain harjoitussuppareiden tapaista ja aika kipeitä venyttelyjä vauvalla, mutta ei mitään sen kummempaa.

Sf-mitta itsellä 34cm ja vauva on nyt selkeästi laskeutunut alas ja ollut jo pitkään pää tuolla alhaalla ja raivotarjonnassa, peppu tuossa mahan oikealla puolella.

En ole edes kipeä enkä huonovointinen, paitsi että nukkuminen alkaa olla tosi lyhyissä pätkissä, mutta olo vaan on raskas ja olis jo niin kiva päästä tästä laiskottelusta siihen vauvanhoito-vaiheeseen :heart: Toimiskohan haravointi häätöyrityksenä, hmm...

Verenpaine on itsellä nyt vähän kohonnut, alapaine yli 80 nyt joka mittauksella, mitä ei ole aikaisemmin ollut. Mutta ei se vielä hälyttävän korkea ollut. Pitää seurailla.

Onhan tässä vielä muutama päivä laskettuun aikaan ja tosi monihan menee ylikin, mutta itse alan jo olla hiukka kärsimätön. Mut kaikki aikanaan kai...

Mariska* 39+2

 

Iiiso moi!

En oo varmaan kuukauteen käynyt täällä, luen kyllä muiden keskusteluja, mistähän lienee johtuu :O No, ehkä siitä että kaikki ovat siellä samperin feisbuukissa (en tod kannata, ettei perusteta vauvapalstaa tänne!!!! MUR ), joten eihän täällä moni pyöri. Täytyy itse aktivoitua!

Jäin syyskuun lopulla paineiden nousun takia saikulle ja äippis alkoi virallisesti 10.10. Täällä ollaan äpolin vakkariasiakkaita. Onni onnettomuudessa että työterveyslääkäri lähetti polille; uusintakäynnillä vauvan koko oli huolestuttavan pieni. Ylilääkäri laittoi sitten heti seuraavana aamuna toiselle ultraukseen ja sydänkäyriäkin ajettiin kolme vuorokaudessa.

Epäilevät pienellä jotakin kasvuhäiriötä. Käyn joka toinen päivä käyrissä ja perjantaina taas ultrataan kokoa. Viimeksi on ultrattu rv 35+2 jollon koko oli n. 2,1kg max. Vartalo on yhä pienempi, pää vastaa viikkoja. Käyrät on olleet hyviä, joten nyt seuraillaan. Saa nähdä, mitä perjantainen lääkäri taas on mieltä ja minkäkokoiseksi meidän rakkaan saa...

Sinänsä ihan ok tämä tilanne, mutta kyllähän sitä välillä uupuu tähän epätietoisuuteen ja olisi helpotus tietää, että n.n päivänä pieni otetaan ulos viimeistään. En jotenkaan viitsi kysellä, saa nähdä mimmonen lääkäri on perjantaina, uskaltaako ottaa puheeksi.... Lisäksi mua turvottaa aivan jumalattomasti, tänään mitattuna alusta tullut 20kg painoa esim. voileivän voitelu on aivan mahdotonta aamuisin, niin kipeät ja tunnottomat on kädet. Voi tätä valitusta Pääasiassa olen kyllä hyvin onnellinen ja positiivisella mielellä, kaikki mitä voidaan nähdä nyt, vaikuttaa siihen että terve poika (melko 100% varmuudella on poju ) on tulossa ja tod näk lähtee hyvin kasvamaan mahan ulkopuolella.

Me ollaan siis nyt käyty... 11? kertaa ultrassa koko raskauden aikana, olen jo aivan sekaisin laskuista. Hoitohenkilökunta tulee tutuksi kyllä tuleepahan nähtyä synnäriä useasti ennen koitosta (laittavat välillä sinne käyrille). Lääkäri tosin sanoi, ettei mun lantiosta kovin suuri vauva mahdu tulemaan ja pienet helposti kärsii hapenpuutteesta, joten saattaa olla ettei mua synnyttämään edes päästetä. En silti koe olevani huono äiti, vaikka leikkaukseen olisinkin tyytyväinen!

Pyykkikoria vaille on kaikki vauvan hankinnat valmiina (eli kaikki on jo ) ja paikalleen laitettuna. Vauvan sairaalavaatteet on pakattuna, oma kassi harkinnan asteella... Täytyy elää niin, että mikä tahansa sairaalakäyntikerta saattaa olla se, että jään osastolle oman raskausmyrkytyksen tai vauvan voinnin takia, niin kiva että täällä on kaikki valmiina.

ONNEA vauvan saaneille ketkäs nyt onkaan saanut, tämän mukaan HelenElisa ja Kikatus... keitäs muita on jo jakaantunut? Ihanaa ihanaa :heart:

Se olis huomenna kasvohoito ohjelmassa, muuten taidan levätä. Illalla synttärijuhlille

Mukavaa loppuodotusta kaikille, koitetaanhan aktivoitua nyt kunnolla! Mä veikkailen että vajaa 10 saa tämän kuun aikana pikkuisen kainaloon. En oo ihan varma, toivonko itse olevan yksi heistä...

Aplari ja Taikku 36+1 (huhhuh miten vaihdilla tää raskaus on mennyt, vastahan vaihtui 30. viikko!!)

 

aplari, mun tyttö oli n 2,1kg ku syntyi mut ei se enää pieneltä tunnu

me päästään tänään kotiutumaan sairaalasta!

 

Tervehdys!

Mahtuisikohan mukaan vielä näin loppumetreillä? Oon kyllä seuraillut teidän keskustelua, mut en ole saanut aikaiseksi itse kirjoittaa. Nyt kun äitiysloma alkoi lepohoidon merkeissä, aikaakin on.

Tiedot: La 21.11., esikoinen, Tays, poikalupaus

Jouduin siis lepohoitoon kohonneen verenpaineen takia. Sairaalassakin tuli oltua reilu vuorokausi seurannassa.

Mulla oli suunnitelmana laitella kaikki valmiiksi vauvan tuloon äitiysloman alkaessa, mut tää lepohoito hiukan sotki suunnitelmia ja kaikki hommat on ihan vaiheessa. Alkaa jo pian iskeä paniikki, kun ei saa paljon mitään tehdä, levätä vaan. Saa nähdä mikä on tilanne, kun vauva päättää tulla :O

Eipä tässä kai muuta tällä erää, kun hyviä vointeja kaikille ja onnittelut kaikille vauvan jo syliin saaneille! Toivottavasti kaikki keskustelu ei nyt kuitenkaan karkaa sinne fb:n puolelle.

Iines 35+3

 

G: missäs vaiheessa,millä viikoilla teillä on vauvat laskeutuneet? Kävin maanantaina nla:ssa ja oli nyt jo laskeutunut muttei kiinnittynyt ja raskausviikkoja oli 35. Oli varmaan laskeutunut viikonlopun aikana. Helpompi hengittää mutta vaikeampi kävellä. Sf mitta oli 29cm,sama kuin viimeksi. Yks yö tuli suppareita yli 3 tunnin ajan minuutin välein ja oli sellane menkkamainen jomotus alavatsalla ja selässä, ei kuitenkaan mitään onneks sen enempää tapahtunut. Tää viikko otettu rauhallisesti, salit on jääneet. Terkka sanoi että mennään päivä kerrallaan. Vielä ois ens viikko harjottelua jälellä ja toistaseks hvyin jaksettu. tsemppiä kaikille! tj 31 vrk!

plussattu rv 35+4

 

Rakas poikamme syntyi (rv. 37+5) 18.10.2011 klo 4.53: 3470g ja 51cm :heart:Aivan isänsä näköinen poika..samanväriset hiuksetki ku isällään =)

Pääsimme juuri kotiin ja odottelen, että "Hippo" herää syömään ja ihmettelemään kotia :heart:

Jyllanti ja Hippo 2,5vrk

 

Hirmuisesti onnea Jyllanti80 hyvän kokoisesta prinssistä


Tänään käyty äitiyspolilla ja vauvan painoarvio oli jo 3000g Ja tänään saatiin vihdoin selville kumpi tulee, johan sitä on odotettukin ja jännäilty kumpi masussa asustelee, eli toinen prinsessa meille tulossa Esikoinen sanoi että "Isi, minulle tulee pikkusisko" "Minusta tulee isosisko"

Käynnistyksestä ei puhuttu mitään koska vauva kasvaa keskikäyrällä vaikka onkin tämä r-diabetes 10.11 on kontrolli äitiyspolilla mutta en usko että sinne asti kuitenkaan pääsen koska kohdunkaulaa oli vielä 3cm MUTTA jo yhdelle sormelle auki Eilen illalla tullu pieniä supistuksia alavatsaan ja nytten on ihan hirveet liitoskivut, siis en pysty kyljellään makoilemaan ollenkaan sohvalla tai sängyssä, pitää huulta purra ja happea piettää ku vihlasee tosi kipeesti suoraan tuolta sisältä ja sitten kun istuu niin alkaa kauhee pakotus ja polte. Mutta toivottavasti ei tarttis enään kauaa odotella, ensviikolla saa syntyä tämä tytteli jos haluaa

 

Onnea Jyllanti pojasta!! :flower:

Tervetuloa uusille, lisäsin listaan! :flower:

G: Nyt oli kiinnittynyt kun tiistaina oli neuvolalääkäri viikolla 37+2

Ihan mieletön toi tyttö, ja poikalupausten ero.. Saa nähdä onko yhtään virheellistä lupausta

Enskuu on jo meidän kuu, kohta myö kaikki päästään posahtelemaan!


Santara + Mönninkäinen 37+5

 

Hei,

Täälläkin yks "hieman" myöhäinen ilmoittautuja. Mulla on la 18.11. Esikoista ootellaan ja tyttöä ne on lupaillu. Ikää mulla on 21v ja K-PKS ollaan menossa kun se synnytyksen aika koittaa. Ja voi kun toivonkin, että se aika ois pian! Minä olen yksi niistä "onnekkaista", jotka oksentavat koko raskausajan päivittäin. Muutenkin alkaa olla jo niin turhautunut olo kun ei enää mitenkään päin ole hyvä ja vatsa vain jatkaa paisumistaan. Viimeisen viikon aikana oli sf-mitta kasvanut 3cm!'

Onnea kaikille jo vauvan saaneille!

 

Onnea täälläkin kaikille jo nyyttinsä saaneille! En ole yhtään kade mutta kuitenkin...
Itse kävin keskiviikkona neuvolalääkärillä ja kohdunsuun tilanne oli: kiinteä ja
kiinni. Samalla poksui viikot 36 + 0 eikä vaavi ollut edes kiinnittynyt vaikka pääalaspäin on jo muutaman kuukauden asustellut... Täytyy siis vain kerätä kärsivällisyyttä jostain ja odotella. Tosin kaikki aikaisemmatkin synnytykset on alkanut niin, ettei merkkejä tulevasta ole juuri ollut, sitten kun heikotkin supistukset ovat alkaneet, ovat olleet säännölliset ja vaavi "pian" maailmassa. Esikoisen aikana taisi supistukset alkaa noin 30 min välein jo lähes 24 tuntia aikaisemmin. Kivuliaiksi muuttuivat kyllä vasta noin 9 tuntia ennen synnytystä. Kuopuksen kanssa taas suppailu alkoi noin klo 21 illalla, 20 min väleillä, kahdelta yöllä oltiin sairaalassa, kolmelta ei enää hymyilyttänyt ja likka oli maailmassa 06. Ja kaikki viisi siis syntyneet raskausviikolla 39 + 0 - 39 + 4.

Närästys ei ole helpottanut yhtään ja haaveilen jo ensimmäisestä ateriasta kun voin syödä ilman tätä poltetta! Ehkä juuri tämän takia mulle on jäänyt hyvä kuva sairaalan muonista, siellä kun ne ekat närästämättömät pöperöt on aina saanut... Viikolla kävin muutamalla pidemmällä kävelyreissulla (no oikeasti ei nyt niin pitkiä edes) ja sain aikaan muutamia ihania suppareita. Huono puoli oli, että sain samalla myös kunnon iskias kivut ristiselkään... Kerran illalla iski sitten kunnolla kun olin menossa Prisman rullaportaisiin, taisi siinä muutama muu asiakas luulla, että synnytän siihen kun oli jalat pettää alta ja kyyneleet silmissä siinä hetken kärvistelin. Toisen kerran sama sattui lastentarvikeliikkeessä ja myyjä totesi vaan, että täällä tuohon on totuttu... En viitsinyt korjata ja kertoa, että kyse olikin vain mun selkäparasta. Nyt olen sitten välttänyt kävelyä ja vähän on tilanne rauhoittunut. Toivottavasti pysyykin näin, iskias kipujen kanssa tätä härdelliä täällä ei kyllä pyöritetä!

Me saattiin miehen kanssa viikolla vihdoin autotallikin kuntoon, oli yli 6 kuukautta vaiheessa kun lattialämmityksestä vuosi yksi piiri. Nyt on sekin korjattu ja uusi lattia päällä, hyllyjä laitettu lisää ja kaikki paremmassa järjestyksessä kuin ennen. (Kiitos todellakin aviomieheni eikä mun.) Ihanasti pääkoppa keveni kun sekin projekti saatiin loppuun. Vauvalla on kaikki valmiina, sitteriä en aluksi ajatellut ostaa mutta kun noissa lastentarvikeliikkeissä on niin ihania juttuja... Ja oikeastaan muistin, että aikaisempien kanssa olen päässyt suihkuun ja vessaan, kuivaamaan tukkaa yms. vauvan ollessa hereillä juuri sitterin ansiosta. Niinpä oli ihan PAKKO sellainen sittenkin ostaa. Ja koirien takia malli, jossa toinen istuu ylempänä, jottei koko ajan ole karvakuonot kiinni. (Ja tuo masiina sitten tekeekin kaikkea muutakin, hyvä ettei vaihda vaaville vaippoja. Mies hiukan pudisteli päätään kun sen autosta sisälle kantoi. Onneksi mulla oli hyvät perustelut. )

Ja minä muuten todella toivon, ettei tuo tyttölupaus muutu virheelliseksi ainakaan meidän kohdalla! Vaaville on hankittu kaikki pinkkiä. Anoppi ostanut nukkeja ja tyttöjen kenkiä yksi vuotiaaksi asti.

Mukavia syyspäiviä kaikille mammoille!

Kuudes_onni 36 + 3

 

Moikka!

Kerran jo tänne kirjoitellut, mutta nyt uudestaan päättänyt aktivoitua, tuore äitiyslomalainen. Viikkoja on 35+3 (piti aivan käydä tarkastamassa) ja olo on ihan ok. Kateellisen lueskelin teidän jo synnyttäneiden juttuja, täälläkin kokoarvio pyörii yli neljässä kilossa, jotyen mielelläni saisin pienen nyytin syliini jo hiukan aiemmin. Olen miettinyt, että parin viikon päästä voisi alkaa masun kanssa keskustelut, josko sitä voisi tulla ilostuttamaan eloamme jo hiukan aiemmin.

Laitoin Bianalle yv:tä viime viikolla naamakirjan ryhmään pääsemisestä, mielelläni sielläkin vaihtaisin kuulumisia.

Mutta tosiaan, LA 25.11. ensimmäinen, ikä 25, K-SKS Sukupuolen selvitys jätettiin omien aistien varaan, tosin tämä oli enemmän tulevan isän tahto.

Mutta toivottavasti pysyisi tämä keskustelu aktiivisena!

Duppeli

 

Onnittelut Jyllanti pojasta!

Itsellä tänään 40+0 eli poks!

parina iltana nyt muutamia satunnaisia supisteluja, aika lailla kivuttomia, mutta ehkä tuolla masussa nyt jotain jo tapahtuu pikkuhiljaa... Toivottavasti

 

Heips

Tänään poksuu 36 täyteen. Kävin loppuraskaus lääkärillä ja kaikki on, ehkä hieman kanava lyhentynyt, mutta ei auki. Ihan kauhee turvotus päällä ja närästys aivan hirveetä. Paino on noussu nyt 700 g viikko tahdilla, osa syynä toi turvotus, mutta lääkäri kuitenki sano että nyt kandee tarkkailla mitä suuhunsa panee.... no joo, onhan noita herkkujakin syöty!!!! Ei tässä muu auta kun odotella vaan, aikasemmat lapset tullu viikolla 39 eli toivon, että tääkin masuasukki tulis etuajassa maailmaan Vointeja kaikille odottaville ja isot onnentoivotukset ja halit jo saaneille <3

T. pirpana -76

 

Haluisko joku ottaa Marraskuun päivitykset kunniakseen? Mie tän lokakuun päivittäneenä voin kertoa että oon ehkä turhan laiska siihen hommaan sit kun poksuminen oikeesti alkaa, ja kun oon viel alkukuun La:issa niin luulen etten niin usein koneelle kerkiä..

Ois huippua jos joku kykenis!

 

Noh noh tytöt..Oltiin jo tipahdettu tokalle sivulle. Koitetaas ny rustailla ahkerammin eiks je? =)

Tulin tänne poksuun taas, eli 35+0 ois tänään viikkoja kasassa. Oon nyt elelly jotenki päivä kerrallaan-fiiliksellä. Joku reiska viikko sitten kuvioon tuli kaikenlaisia uusia tuntemuksia meinaan. Vihloo alapäähän jännästi ja häpyluuhun ja oikeestaan vähän sinne sun tänne. Niin rupes jo vähän pelottaan, että tää kaveri meinaa syntyä etuajassa. Viime viikolla kumminki lääkärineuvolassa kohdunsuu oli epäkypsä onneks. Mähän sain sillon sen lähetteen sinne ultraan, siis kokoarvioon, joka on tasan kahden viikon päästä. Kysyin tohtorilta, että kai mä ny varmasti kerkeen siä käydä et ei kai bebe sitä ennen synny... Ni tohtori sano että erittäin epätodennäköstä et syntys sitä ennen ku kohdunsuun tilanne oli mikä oli. Lisäs kumminki että ainahan kaikki on mahdollista ja puhu vähän siihen malliin et jos vaavi on iso niin ainahan se vaan isommaks kasvaa mitä pidempään masussa viihtyy... No kunhan toi muru nyt pysyis mahassa viä ainaski sen kaks viikkoo eli siihen ultraan asti. Sillon on 37 viikkoo täynnäkin. Ja ultran jälkeen ollaan taas viisaampia. Inhottavaa vaan, että noi kokoarviot menee usein pieleenkin..Ainakin mitä netistä oon lueskellu.

Aattelin tänään rimpautella neuvolaan ja kysästä, että onko normaalia, että noi harkkasupparit on ruvennu oleen pidempiä. Ja eilen huomasin pari kertaa että suppari "jäi päälle" siis en nyt tarkkaa aikaa tiedä kauanko kesti mut useamman minuutin nyt ainakin.

Kaikki hankinnat meillä rupee oleen tehtynä. Vauvalle aiotaan ostaa vaipat sit vasta kun hän on syntynyt niin tiedetään sit varmasti minkä kokosia pitää ostaa. Rintapumppu ja tuttipulloja täytyy kans ostaa jossain vaihees ja netistä ajattelin tilata kestoliivinsuojia. Yks kaveri, jolla on kolme lasta, niin anto hyvän vinkin, että ne kertakäyttöset (joita menin jo yhen lootan ostaan) niin on siitä inhottavia ku ne tarraa ihoon kiinni. Ja kuulemma varsinkin alussa kun tissit on muutenki arat/kipeet tms. ni ei oo kiva repiä niistä irti jotain kertisliivinsuojia. Täytyypi siis laittaa tilaukseen. =)

Mutta semmosta tänne. Jaksuja kaikille ja onnea jo kaikille vauvan saaneille!!

MamiJ&MasuRakas 35+0

 

Meille syntyi ihana mini-mies perjantaina 21.10 klo 13.07. Mitat pikku-ukkelilla oli 2410g & 46cm. Viikkoja oli 38+5, kun syntyi. Vauva joutui keskolaan melkein heti synnyttyään ja vietti siellä kolme yötä. Sairaalassa oltiin 5 yötä yhteensä ja tänään kotiuduttiin. On se vaan niin suloinen tuo oma vauva. :heart:

 

Äitiyspolikuulumisia tännekin puolelle:

Elisiis vauveli vähän vajaa 4,2kiloinen nyt, kohdunsuu hyvin edennyt viime tutkimuksista (JEEEE!!!) Nyt siten vauvalla maanantaihin asti aikaa löytää omatoimisesti ulos, maanantaina aloitetaan häätö osastolla.

Jännittää, pelottaa, mutta innolla silti odotan omaa muruani tälle puolelle masua. Ikävä rupeaa jo olemaan vaikka toinen tuossa nököttääkin koko ajan

T: Manna* ja Mytty 39+6 (ehtipäs vaihtua vrk ennen kirjoittelua)

 

Onnea vauvan saaneille vielä täältäkin!

On tää vaan nii raastavaa ootella että jokohan? Itellä ois vielä se 1,5 viikkoa LA:han mutta oon jotenki asennoitunu vaan siihen että tulee ajoissa, ja sitten petytään ku menee yliaikaseksi. Näinhän se menee

Täällä kans kaikki kutakuinkin valmiina, sairaalakassi on pakattu ym. Oon saunonu siivonnu juonu vadelmalehtiteetä, kaikki keinot käyttöön, viime viikolla tuli joka päivä vähän veriviirua ja öisin herään selän jomotukseen joka päivisin heijastaa kylkiin. Kävelen ku ois peruna persiissä, vauva taitaa olla jo aika hyvissä asemissa tuolla alhaalla hehhe

Manna* onnea käynnistykseen maanantaihin ellei sit jo tuu aiemmin omin avuin ulos! Hyvin on jo vaavilla kokoa Voi varmasti jännittää ku tietää päivän millon käynnistellään ellei oo jo tullu

Mukavaa torstaita kaikille marrasmassuille

Karoliina 38+3

 

Ja täällä tänään jo 40+3, huoh.

Olen testannut kaikki kolme ässää jo pariin otteeseen, levännyt ja kävellyt ja yrittänyt puhua vauvaa syntymään, mutta ei vaan auta

Koirakin oli just viikon hoidossa, kun tuntui etten jaksa millään lenkittää sitä enää kunnolla ja miehelläkin jalka kipeenä. Mutta nyt tuli jo ikävä hurttaa kun yksin täällä kotona edelleen palloilen ja eilen oli vaihteeksi ihan kivakin käydä kävelyllä.

Mutta tää turvotus on ihan järkyttävää, ei tekis mieli pitää oikein mitään vaatteita kun kaikki puristaa ja kaikki saumat painuu ihoon. Nilkat ja jalkaterät on oikeasti aika pelottavan näköiset, niin paksut turvotuksesta! Pahentunut ihan hirveesti nyt lasketun ajan tultua ja mentyä... Ei auta juominen, liikkuminen vähän helpottaa ainakin ikävää tunnetta jaloissa.

Tänään olisi taas neuvola, olin kyllä jo vakaasti uskotellut itelleni ettei enää tartte sinne ilman vauvaa lähteä. Eikä kyllä yhtään huvittaiskaan... Raskaana oleminen oli ihan mukavaa tuonne viikolle 39 asti, mutta sitten mulle olis kyllä jo riittänyt : / Tila loppuu tuolla mahassa...

Tällainen valitus tällä kertaa mutta onnittelut kuitenkin Diinulle ja pojulle ja muillekin jotka ovat ehkä tällä välillä jo vauvan saaneet syliinsä.

Mariska* 40+3

 

Onnittelut taasen jo nyyttinsä saaneille!:flower:

Täällä on tänään vasta 38+4 ja niiiin on jo samat fiilikset kuin Mariskalla. Kaikkia S:iä on tullut kokeiltua, mutta ei mitään merkkiä mihinkään suuntaan. Tiedän, että ei ole laskettu aikakaan vielä, mutta alkaa olla tosi täynnä tätä mahaa. En ole mitään kokoarviota saanut, mutta tuntuu, että sen on pakko olla iso jo. Sf mitta on kyllä tosi iso.

Meillä kanssa koiraparka saa raahustella hyyvin hitain askelin, kun taluttaja ei kertakaikkiaan pääse yhtään kovempaa. Eilen vedin nurinkin lenkillä kun polulla oli liukas puun juuri. Vähän säikäytti se.

Mariska, mulla kanssa tänään neuvola eikä yhtään huvittaisi enää kuulla montako sataa grammaa paino on noussut ja montako senttiä sf mitta kasvanut. Sitten kun ei itsellä ole oikein muuta asiaa, kuin että syntyis jo!

Onko kellään muulla nyt ihan loppuraskaudessa tullut ihme tunnevaihteluja. Itse en ole ollut ikinä mikään itkuherkkä, en edes raskauksien eri vaiheissa, mutta nyt itkeä tirauttelen milloin mistäkin syystä (esim. toisten synnytyskertomuksia lukiessani) ihan useamman kerran päivässä. En kyllä ole alakuloinen noin niinkuin muuten, ehkä enemmänkin ärtynyt...

Tsemppiä kaikille kanssakärvistelijöille ja tosiaan onnea kaikille jo synnyttäneille!

 

Täällä ois pojalla kolmisen päivää aikaa syntyä, sanoin sille, että lokakuun puolella ois parempi syntyä, ja ei saa mennä samalle päivälle kuin sisko, eli 31.10.. Mutta eiköhän täs parisen viikkoa viel vierähdä

Sunnuntaina ois esikoisen synttärit, saa nähdä miten jaksaa puunata ja leipoo ja sit viel höösätä.. Onneks on naapurissa apujoukkoja, ja mieskin vielä


Mariskalle lähettelen supistuksia, kaikki päivät mitkä menee yli on niin rasittavia, "koska se tulee, se vois tulla jo, miks se ei tuu?"

Manna*lle kanssa suppareita, niin ei tarvis käynnistämällä synnyttää

Oon jo niin sisäänpäin kääntynyt, et tuntuu ettei tuu katottua ees ihmisiä silmiin kun niitten kanssa "juttelee" Ja antisosiaalisuus vaivaa.

Santara + Mönninkäinen 38+4

 

up.

kirjottelen tuol facessa enempi mut hengissä ollaan.

hjörde tänään 4 vko vanha <3

 

taustalta tulen vielä viime metreillä kirjottelemaan, lueskellut olen kyllä ketjua päivittäin. onnea lapsen saaneille!

täällä vkot 38+1 ja kasassa vielä ainaki mahan suhteen! (tämä on sitte pahemmanlaatunen avautumisviesti pahantuuliselta akalta) perse onkin sitten toinen juttu, tänään neljättä päivää helkkarin kipeät pukamat vaivana ja iski jo pakokauhupaniikki että miten tällä takalistolla etes synnytetään :S viime kerralla pukamat tuli näin pahaksi vasta synnytyksessä, nää sitte vissiin räjähtää jos uskallan ees ponnistaa. verta valuu enemmän ja vähemmän ja istuminen ja liikkuminen tekee kipiää, ei kai oo muuta lääkettä ko saada vauva ulos tuolta painamasta. no apteekista haen huomena jotain rasvaa, toinen juttu sitte kärsiikö koskea senkään vertaa et sais lääkkeet oikeaan osotteeseen! ja suihkua ja kylmällä painamista, hetkeksi aina auttaa. oon kiukkunen ko ampiainen ko ei ukkokaan käsitä kuin hankala on olla. kiva kun aattelin että tää olotila tulee sit synnytyksen jälkeen, mutta loistavaa ko saa kärsiä samallalailla jo parhaassa tapauksessa viikkoja ennen ko vauva on etes syntyny! huusholli on todella siivoton jo, kun en vaan kykene enää noukkiin tavaroita lattialta. sama se sille, siivotaan sitte taas ku pystytään... joku kumma pakokauhu on muutenkin hetkittäin päällä ja itkettää, pelottaa... kummallista että kolmas synnytys pelottaa enemmän ku kaks eellistä yhteensä, kai sitä vaan tietää liikaa mitä on ootettavissa. pelko on kyllä tullu vasta ihan viime päivinä eli tässä loppusuoralla. pelottaa myös, miten sitä arjesta sitten selviää kolmen kans kun isyysloma loppuu ja jää taas käytännössä aika yksin tätä arkea pyörittämään. kai se on vaan saatava sujumaan. murehin kai vähän liikaa etukäteen asioita, eipä niihin kuitenkaan voi etukäteen kauheasti vaikuttaa :/ just nyt en oikein tiiä toivoisinko vauvan syntyvän mieluummin pian vaiko ei niin pian... syntyis niin vaivat ja olo ja hormonihöyryt vois vähän helpottaa, mut toisaalta tarvin ehkä vielä tovin että saan jonkulaisen mielenhallinnan takaisin. yöllä valvominen on pahinta, asiat suurenee niin isoiksi sillon. voiskohan tätä vaihetta paeta johonki ja palata takasi sitte ku tilanne on taas normaali, synnytys ohi ja vauva-arki pyörii ihan kivasti x) vielä kuukausi sitte mietin että olis ihan mahollista että tekisin tän vielä joskus neljännenki kerran, vaan nyt oonki sitte miettiny jo sterilisaatiota... heh... on hieman semmonen never again-fiilis! terv. kurjenpolvi

 

Heippa!

Ihan uutena kirjoittelen. Monesti olen tätä lukenut mutten ole saanut tekstiä ulos ennen kuin nyt kun alkaa olla tulisilla hiilillä.

LA 25.11 Mirimari/33v./kolmas/TYKS/tyttölupaus

Entuudestaan perheestä löytyy 9v kaksospojat ja viime raskaudesta onkin niin pitkä aika että tuntuu siltä kuin olisi ekaa kertaa pappia kyydissä .
Lantion löystyminen vaivannut melkeen puolesta välistä saakka. Muuten olen selvinnyt ilman pahoinvointeja sun muita vaivoja ihan tänne viime viikkoihin asti.
Tänään rv36+00 ja maha on tiellä koko ajan. Mitään ei jaksais tehdä, silti tehtävälista olisi loputon... Vähänkin pidempään kun on jalkojen päällä, sokerit laskee ja tulee huono olo. Illalla vielä kostoksi liikuskelusta tuplasupistelut. Nukkumisesta ei tahtois tulla mitään ja atoopikkona kutisen joka paikasta paitsi tietty naamasta joka on kukkinut ihan koko raskauden kuin 15v teinipojalla.

Pinnasänky on koottu ja pedattu. Vaatteet pesty ja laitettu hyllyyn. Vaipat, tutit ym hankittu. Sairaalakassia ei vielä pakattu mutten usko siihen mitään kiirettä vielä olevankaan.
Kärsimätön olo ja siksi kaikesta valitankin. Mieskin olisi jo ihan valmis puristamaan neidin ulos minusta jotta saisi vanhan minäni takaisin .

Kiinnostaisi liittyä teidän fb:ryhmään. Siellä tulee pyörittyä jatkuvasti. Täällä vain satunnaisesti. Etenkin nyt kun H-hetki lähestyy meitä kaikkia!

t: Mirimari & Mini36+00