huomenta
tervetuloa uusille neppari86, siisami ja muut! ja
siisamille vielä onnittelut tuplahyvistä ultrakuulumisista. onkohan meillä tässä pinossa nyt 2+:n ennätys kaksosten odottajien määrässä? =)
jyllanti osanottoni
läheisten poismenot ovat aina kamalan rankkoja vaikka niihin periaatteessa olisi kuinka pitkään saanut ajatustasolla valmistautua.
helmi* soita synnärin äitipolille, eiköhän ne siellä osaa auttaa ultra-ajan varaamisessa. mäkin olen miettinyt että itse soittaisin kättärille, kun mulla olisi neuvola vasta vkolla 10+2, että kiirehän siinä ultra-ajan saamisessa sitten tulisi...
nojandalle ja muille isosti pahoinvoiville tsempitykset täältä! toivottavasti helpottaisi jo, kuulostaa hurjan rankalta.
mä en varmaan kykenisi olemaan
töissä jos oksentelisin. vaikka oon "siisteissä" toimistohommissa, niin kyllä täällä niin skarppina ja tehokkaana saa olla, ettei työstä tulisi yhtään mitään oksentelun kanssa. onneksi olen selvinnyt tässäkin raskaudessa lähinnä sellaisella aaltoilevalla 24h etomisella, senkin kanssa tekee jo tiukkaa. ja etenkin jos ruokailuvälit yhtään venähtää, alkaa ykiminen ja voimattomuus.
isyyspakkausta mä en varmasti tee. esikoisen aikaan semmoinen oli kyllä hauska duunata mutta nyt kun toinen tulee suht pian, niin tuntuisi vähän hassulta. mies ei sitä paitsi "turhaa krääsää" arvosta, esikoisenkin aikaan sai tarkkaan miettiä mitä sinne uskaltaa laittaa. sen sijaan mä oon miettinyt, että tekisin esikoiselle jonkinmoisen "
isosisko"-paketin, kun hänelle tämä tulee olemaan kaikkein isoin muutos.
).( täällä vuodellaan edelleen, vähintään joka toinen päivä. vuodot alkaa usein siten, että pyyhkiessä jää yhtäkkiä paperiin isommin verta, mutta sitten sitä ei kuitenkaan pikkareihin asti tule kuin tippoja ja sitten muuttuu nopeasti tuhruiluksi. hulluksi meinaa kyllä tulla aina, kun vuoto alkaa ja miettii, että yltyykö se sitten tällä kertaa...
toistaiseksi on kuitenkin pysynyt vuoto pienenä eikä ole ollut kipuja, joten toivo elää että raskaus saisi jatkua. lisäksi on onneksi noita perinteisiä raskausoireita: pahaa oloa, rinnat turvoksissa, masu pömpöttää enenevässä määrin. että yritän jaksaa ja pitää toivoa yllä, vaikka henkisesti tämä on rankinta mitä olen koskaan kokenut, iso pelko keskenmenosta ei jätä hetken rauhaa.
tänään alkoi 9. vko ja mä olen miettinyt että uskaltaisinkohan ja ehtisinköhän vielä ultraan, kun mulla on 1. neuvolakin vasta reilun 2 vkon päästä vkolla 10+2. olen vähän itselleni luvannut, että jos tälle viikolle tosiaan päästään, niin sitten saisi käydä ultrassa. vkolla 5+6 havaittiin jo sydämen syke (päivystyksessä kun vuodin silloin enempi) mutta siitä on jo kauan ja jotenkin tuntuu että kaipaisi jotain varmuutta tämän epävarmuuden keskelle, oli se varmuus sitten minkälaista vaan, niin parempi kuin epätietoisuus ja pelko. mietin ultran osalta sellaista paikkaa kuin
femeda helsingissä, olisikohan kukaan mahdollisesti käynyt siellä ja mitä maksoi?
hyvää viikon jatkoa ja hyviä vointeja kaikille!
t. manna8 + "ernesto" 8+0 :heart: (olen niiiiin onnellinen kun päästiin tällekin viikolle!!)