vauva nukkuu, ruoka on uunissa ja mies koirien kanssa lenkillä, joten nyt on aikaa kirjoitella tännekin.
Vauva oli ollut koko viime viikon tosi vilkas, sanoisinko melkein poikkeuksellisen vilkas, joten oletin ettei tässä mihinkään synnyttämään vähään aikaan päästä. Torstai 31.7. oli aivan tavallinen arki, lähdin koirien kanssa lenkille noin klo 21:00 ja mies jäi lämmittämään saunaa. Saunattiin kaikessa rauhassa ja naurettiin, kun maha heilui ja näytti taas että tyyppi tulee kyljestä läpi. Oltiin menossa puolen yön aikaan nukkumaan, kun yhtäkkiä kuin napista painamalla alkoi kovat/oudot supistukset. Supistuksia tuli heti noin 6-8 min välein napakasti.
Kahden aikaan yöllä mies kyseli, että jokos lähdetään, sanoin, ettei vielä nämä loppuu kumminkin. Neljän aikaan aamuyöllä soitin laitokselle ja kerroin tilanteen, pyysivät tulemaan sinne. Klo 06:15 kirjauduttiin sairaalaan ja klo 06:45 olin jo synnytyssalissa ja 5 cm auki. Kätilö tarjosi kivunlievitystä, en ottanut, kun en kokenut tarpeelliseksi. Parin tunnin kuluttua kätilö tarkisti tilanteen ja sanoi, että nyt olis viimeinen hetki ottaa epiduraali jos meinaa. Otin sitten epiduraalin ja siihen loppui kärvistely. En mielestäni ollut niin kipeä, että olisin välttämättä tarvinnut mitään, mutta kyllä se tuntui sitten taivaalliselta. Klo 10:30 kätilö sanoi miehelle, että mene syömään jos meinaat keretä, sen jälkeen alkaa synnytys.
noin klo 12:00 puhkaistiin kalvot ja siitä noin puoli tuntia, pyysin lisää kivunlievitystä, kätilö totesi, ettei lievitystä enää anneta vaan nyt synnytetään.
Ponnistusvaihe oli pitkä, kesti 1 h 39 min ja syntyi lopulta klo 14:06 pihtisynnytyksellä. Vauva oli väärässä tarjonnassa ja minulta loppui yksinkertaisesti voimat, paikalle soitettiin lääkäri joka ei suostunut käyttämään imukuppia vaan käytti omia pihtejään (koko synnytyssairaalassa ei edes ole pihtejä, vaan tämä tuuraaja kuskaa omia mukanaan).
Synnytyksen kokonaiskesto oli 14 h 6 min. Avautumisvaihe oli mielestäni tosi helppo ja lähes kivuton, odotin koko ajan, että koska ne kunnon tuskat alkaa. Ponnistusvaihe oli tuskallisen pitkä ja vei kaikki voimat. Eppari jouduttiin tekemään ja jonkin verran repeämiäkin tuli. Mutta kaikinpuolin terve ja hyvä kuntoinen poika auttaa unohtamaan ponnistusvaiheen tuskat. Pihdeistä ei jäänyt pojalle minkäänlaisia jälkiä, sitä kävikin monet kätilöt sairaalassa olon aikana ihmettelemässä.
Olin vauvan kanssa ns. normaalihuoneessa ensimmäisen yön. Perhehuone saatiin lauantaina ja olimme sitten kaikki kolme siellä tiistaihin saakka. Tosi mahtava, kun mies oli koko ajan mukana, nosti aina vauvan rinnalle, kun omat liikut on vieläkin vähän heikot tikkien ym. takia.
Pääsääntöisesti pojalla on 3 h unirytmi, jonka jälkeen vaipanvaihto ja syöttö. Sairaalassa kahtena yönä poika vain huusi noin 3 h putkeen. Toisena yönä mentiin vauvalaan kysymään neuvoa, miten tämä vaiennetaan, kun mikään ei tuntunut auttavan. Kätilö katsoi syöttämistäni ym. ja neuvoi syöttämään vain pieniä hetkiä kerrallaan, tauko, röyhtäytys jne. epäili pojan saavan liikaa maitoa kerrallaan. Käyttöön otettiin myös rintakumet, jotka on todella loistava keksintö. Viime yö meni sitten rauhallisemmin 3 h unirytmillä ja vain kerran meinasi hermostua, mutta hetken seurusteltuaan nukahti kuitenkin.
Tsemppiä kaikille loppuodotukseen!
Lauren-78