Mun
synnytyskertomus
Eli sillon lauantaina 9.5. heräsin puol kuuden aikaan pissalle, ei mitään tuntemuksia sinne päinkään että synnytys olis lähellä. Vessareissun jälkeen ei meinannut uni enää tulla, mutta pötköttelin sängyssä ja yritin saada unenpäästä kiinni ja juuri kun joskus puol kasin aikaan olin vaipumassa viimein uneen tuli ensimmäinen kipeä supistus. Ja kohta toinen perään. Tunnistin heti, että nyt nää on niitä oikeita supistuksia. Ennakoivat supistukset tuntu enemmän sellaselta kiristävältä ja synnytyssupistukset viiltävänä kipuna alavatsalla. Nousin sitten ylös kuulostelemaan suppareita ja aika tasaseen tahtiin niitä tuli, en jaksanut missään vaiheessa kellotella välejä, mutta varmaan jotain 5-10 minutin välein niitä tuli heti alkuunsa.
Söin siinä sitten aamupalaa ja sen jälkeen menin suihkuun helpottamaan oloa ja suihku tekikin kivuille hyvää, mutta mulle tuli muuten jotenkin huono olo siellä, että oli pakko tulla pois. Ravasin sitten ympäri kämppää, juoksin tavallaan karkuun kipua, mitä enemmän sattu sitä kovempaa kävelin. Pärjäilin kuitenkin hyvin kivun kanssa.
Yhdeksän jälkeen mies sitten soitti mun vanhemmille, jotka oli meidän isojen poikien kanssa mökillään että pikkuhiljaa kun kerkeevät voisivat lähteä hakemaan taaperonkin mökille, että varmaan saadaan synnärille vielä sen päivän nimiin lähteä. Poika haettiin joskus kymmenen jälkeen ja mä jatkoin ympäri kämppää ravaamista. Meillä on taaperolla sisällä katosta roikkuva keinu ja keksin sitten supistuksen tullessa alkaa roikkua sen naruista kiinni pitäen ja roikkuminen helpottikin ihan mukavasti. En vieläkään ollut mitenkään tajuttoman kipeä ja olisin kestänyt vielä pidempäänkin kotona, mutta takaraivossa oli koko ajan pieni pelko, että mitä jos ei ennätetä ajoissa sairaalaan kun tuo nelonen oli aika täpärällä, kun en sillonkaan ollut kovin kipeä.
Lähdettiin siis vähän ennen puolta kahtatoista ajelemaan sairaalalle. Matkalla kuitenkin supistukset alkoivatkin hiipumaan ja käskin miehen ajaa vähän pidemmän lenkin kautta. Ja mietittiin jo, että palataanko takas kotiin, mutta päätettiin mennä kuitenkin käymään näytillä kun kerran liikkeellä jo oltiin. Oltiin klo 12 sairaalassa ja selitin kätilölle tilanteen ja vähän oli sellanen olo, että turhaan tultiin. No, olin kuitenkin auki jo reilut viisi senttiä ja päästiin suoraan saliin ja käyrille. Kätilö kysyi haluunko että käyrää otetaan istuen vai makuulla ja valitsin keinutuolin kun makuuasento ei oikein houkuttanut, mutta vauvan syke oli vähän turhan matala, vain sadan pintaan ja aikansa sitä katseltuaan kätilö passitti makuulle ja kyljellään maaten syke sitten onneksi korjaantuikin. Supistuksia tässä vaiheessa tuli todella harvakseltaan ja ei edes kovin kipeitä, joten aattelin jo että siihen tyssäs koko synnytys.
Joskus ennen yhtä alkoi sitten supistukset uudelleen tulemaan kipeämmiksi ja välit tihenemään niin että pian niitä tuli jo parin minuutin välein. Klo: 13.10 pyysin saada ilokaasumaskin varuille ja siitä lähtien sitä sitten käyttelinkin. Alkuun yritin käyttää sitä mahdollisimman vähän että en ihan menis sekasin, mutta kipujen yllyttyä en jaksanut enää välittää siitä kuinka sekasin olen. Klo: 13.30 kohdunsuuntilanne oli lähestulkoon sama kuin tullessakin, eli 5-6 senttiä. Tuossa vaiheessa vielä pärjäilin hyvin ilokaasun kanssa ja välillä olin ihan järjissäänkin vielä.
Klo:14.15. mua alko hetkellisesti yhtäkkiä ponnistuttaa ja mies jo soitteli kätilönkin paikalle, mutta en ollut kuin 6 senttiä auki. Tässä vaiheessa olin jo niin kipeä ja aivan kaasussa, että vaikka olin ajatellut pärjätä ilman puudutuksia pyysin kuitenkin saada spinaalin kun kohdunsuun tilannekaan ei ollut tuon kummoisempi. Klo 14.25 sain sitten sen spinaalipuudutuksen ja toiveet korkealla odottelin että koska se taivas aukenee ja kivut helpottaa ja voin heittää ilokaasumaskin veke ja olla edes vähän aikaa ihan järjissään. No, eipä se taivas auennut, spinaali meni jotenkin pieleen eikä siitä ollut mitään helpotusta. Kätilö ehdotteli kyllä kohdunkaulanpuudutusta, mutta en sitä halunnut enää laitettavan. Tässä vaiheessa alkoi kohdunsuukin sitten aueta ripeästi ja klo 14.50 olin jo 9 cm auki ja iso kalvorakko pullotti. Vauva kuitenkin pysytteli koko ajan kovin korkealla, joten kätilö ei uskaltanut puhkaista kalvoja vaan soitti lääkärin ne puhkomaan. Lääkäri kävi klo 15.15 puhkasemassa kalvot ja sitten vauva laskeutuikin rytinällä, klo 15.20 alkoi ponnistusvaihe ja klo 15.27 poika oli maailmassa ja karjui heti kuin syötävä ja samantein kun tuli ulos pissasi valtavat pissat! Ponnistusvaihe oli tässä synnytyksessä kaikista helpoin verrattuna edellisiin, aiemmin ponnistaminen on ollut tuskaisempaa, mutta nyt ekaa kertaa ponnistaminen todella autto kipuun. Mieskin sanoi, että näytti siltä etten joutunut kovasti tekemään työtä. Ihme kyllä oon tajunnut sentään ponnistaa siinä kaasussa.
Kaikenkaikkiaan synnytyksestä jäi hyvä mieli, kaikki meni oikein hyvin! Jos nyt jotain jäi hampaankoloon niin hiukan se on harmittanut, että olin taas niin kauheassa kaasussa että mitään selkeitä muistikuvia ei synnytyksestä oikein ole. En edes tiennyt ponnistaneeni vauvan maailmaan kyljellään vaan luin sen sitten synnytyskertomuksesta, luulin että oon ponnistanut perinteisesti puoli-istuvassa asennossa. Kaasussa ollessa mulle tuli sellasia tavallan dejavuu ilmiöitä, olin niinku aikasemmissa synnytyksissä ja niistä tuli mieleen jotain kätilöiden sanomisia ja tilanteita. Monesti sitten luulinkin olevani jo pidemmällä synnytyksessä ja kun hetkeksi palasin takas "kartalle" niin oli vähän pettymys kun esim. ei ollutkaan vielä edes vedet menneet. Mutta toisaalta, olin kyllä viimeset pari tuntia melkoisen kipeä ja ilman ilokaasun tuomaa helpotusta kivut olisi olleet varmasti aivan sietämättömät. Harmi, että se spinaali sitten epäonnistu ja kaikenlisäks sain siitä lystistä vielä postspinaalipäänsärynkin, sunnuntaina alko aamupäivällä tajuton päänsärky johon ei mitkään lääkkeet auttaneet, ainoastaan makuuasennossa oli vähän helpompi. Eilen sitten kun käytiin vauvan "kotiinlähtötarkastuksessa" sairaalassa niin puhuin samalla tuosta särystä ja sainkin jäädä samantein osastolle odottelemaan että pääsen heräämöön veripaikan laittoa varten. Veripaikan laiton jälkeen särky sitten onneksi loppui samantein!
Pojalla oli tarkastuksessa kaikki hyvin, ei löytänyt lääkäri mitään moitittavaa Paino oli jotain 3360g, tasan 5% oli laskua lähtöpainosta, eli aivan sallitusti. Maitoa alkoi tulla paremmin 1,5 vrk:n kuluttua synnytyksestä. Syntymä iltanaan ja seuraavana päivänäkin vauva pärjäsi vielä niillä tippasilla mitä maitoa tuli, mutta sillon sunnuntai iltana oli sitten jo niin nälkäinen että karjui kuin syötävä eikä maitoa vielä kunnolla tullut, joten silloin sai parikytä milliä korviketta. Sen jälkeen sitä ei ole tarvinnut, kun maito alkoi mulla sitten yöllä kunnolla nousta ja nyt sitä tulee jo yllinkyllin. Neuvolantäti tulee sitten maanantaina kotikäynnille vaavia tarkastamaan. Kaikki on mennyt vauvan kanssa loistavasti, ihanan rauhallinen tapaus ainakin vielä. Nukkuu hyvin yöllä ja päivällä ja syö ja kakkii J Jaksaa jonkin verran olla jo hereilläkin ja ihmetellä maailman menoa.
Kotiutumisvaatteina meillä oli body, puolipotkarit, sukat, velourhaalari, neulehaalari, tumput, töppöset ja lakki. Turvakaukalossa on lisäks ohut kevyttoppapussi. Ihan sopivasti tuntu olleen päällä.
ONNEA TAAS UUSILLE VAUVOILLE!!!
Ja
Suzyannelle minunkin puolestani oikein superonnittelut, oli aivan valtavan liikuttava kertomus! Ihanaa, että teillä nyt on vauva!
villahousu & Sulo 4vrk
