Synnytystarina
Eli tässä meidän synnytys joka olikin oikein mukava tapahtuma. Tyttöhän syntyi silloin torstaina 30.4. ja mitat oli 2565g ja 48cm.
Maanantaina ja tiistaina alkoi olla melko napakoita supistuksia epäsäännöllisesti ja tiistai-yönä ne muuttuivat jo kipeiksi ja alkoivat tuntua selässä. Niin kipeitä ne eivät olleet että olisin jotain kipulääkettä tarvinnut, mutta nukkuminen oli hankalaa kun heräsin aina supistukseen noin 20 min välein. Keskiviikkona supistelut jatkuivat kipeinä mutta siedettävinä ja onneksi mies oli hieromassa selkää ja pitämässä seuraa, pari kävelylenkkiäkin tehtiin. Limatulppa irtosi aamulla.
Greyn anatomian jälkeen soittelin Haikaranpesään jos pääsisin näytille - saisi vähän motivaatiota jos tietäisi että kohdunsuulla tapahtuu jotain. Kätilö ehdotti suihkua ja panadolia, mutta vonkasin tarpeeksi ja saimme luvan tulla käymään. Supistuksia tuli edelleen siedettävinä 10-5 min välein ja ne kestivät vain hetken.
Ennen puoltayötä pääsin käyrille ja kätilö tsekkasi kohdunsuun tilanteen. Oltiin miehen kanssa ihan varmoja että meidät lähetetään takaisin kotiin, joten oli suuri yllätys kun kätilö totesi paikkojen olevan auki 7 cm. Ei siis tultu liian aikaisin!
Yhdeltä kätilö pisti alaselkääni kolme aqua-rakkulaa, ne puuduttivat selän ihanasti. Seurannan aikana Haikaranpesän ammehuone oli vapautunut ja siivottu, joten pääsimme sinne - aivan loistava juttu. Makoilin ammeessa klo 1.20-2.30, juteltiin miehen kanssa niitä näitä ja kuunneltiin hyvää musiikkia.
Puoli kolmelta tsekattiin kohdunsuu joka oli 8 cm auki. Supistukset olivat edelleen aika heikkoja ja lyhytkestoisia, joten kätilö ehdotti kalvojen puhkaisua. Oltiin miehen kanssa samaa mieltä ja lääkäri kävi puhkaisemassa kalvot klo 2.50. Sitten jytisi ja ne oikeat kunnon synnytyssupistukset alkoivat. Menin ihan omaan maailmaani enkä halunnut vielä mitään lääkkeitä. Ilokaasua kokeilin mutta en osannut hengittää sitä ja viskasin sen pois.
Klo 3.30 alkoi ponnistuttaa todella voimakkaasti ja vauva olikin onneksi alhaalla. Kesti hetken aikaa ennen kuin tajusin tekniikan ja suunnan. Kipua ei oikeastaan tuntunut, vain hillitön ponnistamisen tarve. Mihinkään jakkaralle en enää jaksanut kiivetä vaan ponnistin ensin kyljelläni ja sitten puoli-istuvassa. Klo 3.54 tyttö syntyi nyrkki poskella ja karjui jo kun pelkkä pää oli ulkona. Sai kymmenen pistettä. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla kun sain tytön syliini, minä vain nauroin ja mies itki.
Ihanat muistot siis jäi synnytyksestä. Tuntuu kivalta että meni luomuna, mutta jos synnytys olisi alkanut vesien menolla niin olisi varmaan ollut eri juttu. Ilman miestä en olisi mitenkään selvinnyt, hän oli aivan mieletön tuki. Kätilökin oli aivan loistava.
Pääsimme perhehuoneeseen, eikä sairaala-ajasta ole muuta valittamista kuin vauvan jatkuva piikittäminen sokeriarvojen tarkkailun vuoksi - vauvan kannalta tärkeää, mutta sydän itki verta joka kerta. Mysteeriksi jäi, miksi vauva oli näin pienipainoinen vaikka täysiaikaisena syntyi.
Pian on syntymäpaino saavutettu, hyvin on alkanut syömään rintaa ja muutenkin kaikki on mukavasti!
Kaptah ja prinsessa 9 vrk