Onnea
nasu22 :flower:
Mä oon imettänyt nyt about 12h putkeen tunnin ja puolen tunnin välein ja joo en ole nukkunut. :/
Ai vauvat pitää herättää 3-4h välein syömään meidän vauva herää ihan itse
rinnanpäät on niin kipeet ja pikkusen väsyttää...
SYNNYTYSTARINA
Mähän jännitin sinä synnytystä=KIPUA etukäteen hirveesti monta unetonta yötä jne..
7.5 sitten menin kättärille käynnistykseen. Aamusta pantiin ekat satsi cytotecia olin sormelle auki ja täyspitkä kanava. Pientä jomottelua tuli vain ja aamupäivä meni huonetoverin kanssa jutellessa. Sitten pantiin toinen satsi cytotecia n 4h päästä ja olin tiukasti kahdelle sormelle auki. Huonekaveri lähti jo synnytyssaliin ja mä jäin yksin. Noin kello 16 alko tulee 10min välein pientä jomottelua taas mutta käyrille ei piirtynyt mitään. Illasta pantiin sitten uus satsi cytotecejä ja olin löysästi kahdelle sormelle auki. Koko illlan nää jomottelut jatku mutta käyrillä ei edelleenkään mitään paitsi että vauvan sydänäänet romahti yhtäkkiä laski 50;neen,,huoneeseen kiirehti heti lekuri ja perään toinen olin kontalleen sängyllä ei mitään sitten käsky toiselle kyljelle ja äänet palas..mutta suppareita ei näkynyt. En itsekkään uskonut että synnytys alkaisi. Iltapalan jälkeen tuli itselle hirveä olo kylmän hiki ahdistus jne..sokerit oli laskenut kolmeen. Siinä vaiheessa psyyke rakoili jo sen verran että märisin siellä hoitsujen ja lääkäreiden edessä plus että soittelin miehelle hysteerisenä mies ois tullut mutta en tajunnut että synnytys käynnissä. Sain rauhottavaa ja kipulääkettä niihin "kuviteltuihin" suppareihin. Siinä illan yön mittaan kivut ylty mutta kukaan edelleenkään uskonut että supistelen oikeasti ja paikat vain kahdelle sormelle auki. Kävin suihkussa ja sain suoraan reiteenkin litalginia ja kuumavesipullo että pääsisin NUKKUMAAN! Yksi lääkäri oli jo yhdessä välissä käskenyt tipputtaa mulle ne antibiootit siihen streptokokkiin niin eiköhän sillo ku vauvan sydänäänet laski toinen lääkäri kieltänyt että synnärillä vasta voi v*ttu oispitänyt saada kaks satsia niitä 4h välein arvaa ehdinkö...kahdelta sitten painoin sitä supistusanturia täysillä mahaa että joha prle jossei nämä supistukset näy missä niin näkyhän ne sitten mutta ei ilman painamista vasta tässä vaiheessa ne tajus että mä tosiaan synnytän. Kivut oli suht kovat mutta osasin hengittää tosi hyvin ja rentouttaa lantiota mikä oli suuri apu. Reilusti ilmaa nenän kautta sisään ja hitaasti huulet rentona ulos. Kahdelta yöllä sitten tiputettiin antibiootit suoneen ja sen jälkeen kysy hoitsu tarvisitko ilokaasu ja vaan että voisin mä tarvita olin muka edelleen sen 2cm auki sitten käppäiltiin synnärille ja tsekattiin kohdunsuun tilanne volaa 7 cm auki ei oo synnytys käynnissä no eipä :kieh: supistelin tosin harvakseltaan sen 10min välein ja menin ottamaan sen pudentiaalipuudutuksen luoja että se sattu potkasin sitä hoitajaakin hehe eikä se auttanut mitää tai ponnistamiseen sen pitäs vaikuttaa. Salissa ehdin olla tunnin ja varmaan 5 supistuksen ajan joista selvisi ILOKAASULLA aivan mahtava keksintö vetelin sitä ihan huvikseenkin että sain pään sekasin
Kaikki supparit oli täysin hallitavissa ja kokoajan kätilö komensi rentouttamaan lantiota. Vikat kolme supparia oli hirveimmät kun alkoin ponnistuttamaan mutta ei saanut koska oli vielä pieni lippa sielä jäljellä kohdunsuulla..Sitten saikin jo luvan ponnistaa jostain syystä ponnistaminen oli tällä kertaa tosi tuskallista mutta kuitenkin 5min ohi...verta meni vain 150ml ja pieni naarmu virtsaputken suulla ei tikkejä istukassa oli joku rasvainfarkti 2cm X2cm eli istukka ei toiminut enää tolla alueella mutta vauva voi hyvin ja äiti selvis urakasta joka oli henkisesti kovempi urakka kuin fyysisesti.
Vauvalla oli sokerit hyvät synnytyksen jälkeen kuin myös itsellä. Vauva oli juonut lapsivettä tosi reilusti ja pulautteli sitä kaks päivää ja söi huonosti mutta sokerit kuitenkin nousi ja oli hyvät ja CRP oli normaali ettei ainakaan toistaiseksi saanut sitä streptokokkia vaikka vain yhdet antibiootit kerkesin saamaan.Tosin vauvan lämpö oli aluksi liian alhainen ja eka päivä oltiin tuplavaatetuksella plus villahaalarissa ja kuumavesipussi ja untuvapeitolla. Sain olla koko sairaalassa olo ajan yksin huoneessa mikä oli tosi hyvä jo mun väsymyksen takia plus hoitsu tosi hyvin hoiti vauvaa vaikka en ollut mikään ensisynnyttäjä jopa imetyksessä oli avustamassa heh .
Ehkä se oli parempi että pelkäsi koko ajan sitä pahinta kipua niin kipu ei päässyt yllättämään oikeastaan missään vaiheessa vain ponnistaminen sattu ihan oikeen oikeesti ....
tosi sekava juttu mutta ei näillä unilla kovin kummosempaa jaksanut väsätä
niin ja tod.näk tuo vauvan himosyöminen johtuu nyt tuosta kun ei syönyt pariin päivää niin tankkaa nyt ja tietty tilaa lisää maitoa toivottavasti tasottuu..paino laski sairaalassa 200g mutta lähti vikana yönä jo nousuun 50g ja varmaan noussut tuolla syömisellä jo syntymäpainoon.
nara ja poika 3vrk
