<3 <3 <3 Heinäkuun Onnenhiput 2011 Joulukuussa <3 <3 <3

Bianca! ihanai uutisia!! on pikkusella siis tehokkaat jarrusukat!! :heart:

Mul o kauheet kutinat iltasin ku pitäs nukkua. Sis kädet jalat ja pää kutisee aiva hillittömästi,koskaan enne ei oo ollut tällästä tai sit en vaan muista...

Mäkin löysin eilen kohtuni
Siellä se tosiaan on alavatsalla,reilun nyrkkini kokoinen möykyn pesä :heart:

Jouluks olis tarkotus lähtee sinne porukoille,matkaa 300km per suunta.
Jo pelkästään matka jännittää ja pelottaa ajaa...
Enkä meinaa siellä vielä raskaudesta kertoa,isot vaatteet päälle koska muuten tää masu näkyy ja paistaa...

Tänään tuli mun tilaamat pari irtokuutioo polttopuita ja tohon pihaan ne kipattiin ja sit mä nakkelin ne tonne liiteriin siistiin pinoon.
Selkä on nyt sit aivan tohjona.
Mutta kyllä se taas aamuksi tiemmä paranee..sukuvika siellä on,välilevyn pullistumaa ja iskiasvaivaa mutta sisulla,sillä mennään eteenpäin

jaksuja mammat rakkaat

nenna ja möykky 10+0

 

bianca: onnittelut hienoista uutisista. mullakihan heitti tuo LA kuukautisista reilulla viikolla.

tälläinen pikamerkkaus vain.

 

Bianca hieno homma!!! Tänne pinoon jo tarvittiinkin välillä hyviä uutisia!!

Mulla ei varmaan oo kohtua ollenkaan, vaikka kuinka painelin niin en kyllä löytäny!!!

 

Eipä tunnu mullakaan kohtu, mutta se johtuu siitä että mulla on taaksepäin kallistuva kohtu Se on todettu monessa kohtaa. Viime raskaudessa vatsa pullahti vasta joskus rv 16 jälkeen, nytkään ei ole kuin hieman pömpöllä.

Täällä oli keskustelua mustasukkaisuudesta. Itse olen kai "normaalisti" mustasukkainen. Mies saa rauhassa mennä illanviettoihin enkä hermoile, en pommita inhottavilla viesteillä tms. Luotetaan molemmat toisiimme ja suomme ne omat menot. Itse olen jotenkin sen verran "itsevarma", että tiedän olevani huippu nainen ja että mies arvostaa minua todella paljon. Tottakai joskus pieni punasarvinen pirulainen nostaa päätään, varsinkin kun mies työskentelee alalla, jossa valtaosa on naisia (ja on vielä aika raamikaskin tapaus tuo mieheni ), mutta se on aika pientä. Ajattelen myös niin, että jos mies on jotain tehdäkseen, siis pettää, en minä voi siihen vaikuttaa kyttäämällä tai riehumalla.. Joskus nuorena olin kovinkin mustasukkainen ja vainoharhainen, se oli raskasta aikaa. Omalla kohdallani se liittyi paljon itsetuntoon, joka mulla oli ennen hyvin huono.. Tänä päivänä voin sanoa omaavani hyvän ja vahvan itsetunnon, ja elämä on paljon helpompaa. Menoja meillä on molemmilla aika tasapuolisesti, itsekin käyn joskus tyttöjen kanssa ulkona tai työpaikan illanvietoissa, tämä on aina mennyt meillä aika fifty-fifty (paitsi tietysti raskaus- ja vauva-aikana ).

Täällä on pahoinvointi helpottanut selkeästi. Sen sijaan väsymys on aivan musertavaa vieläkin. Joulusiivousta olen yrittänyt tehdä, todella huonoin tuloksin. Tänään yritän töiden jälkeen ottaa itseäni niskasta kiinni ja siivota. Viikonlopuksi lähdetään Vierumäelle urheilulomalle ystäväperheen kanssa. Varoitin kyllä jo että voin olla aika väsynyttä seuraa Mutta hiihtäminen ja raikas ulkoilma kuulostaa hyvältä, plus tietty hyvä ruoka. Väsymykseen vaikuttaa sekin, että ravaan koko alkuyön pissalla! Siis tunnin-kahden välein. Yleensä saan kolmesta eteenpäin nukuttua yhden pidemmän pätkän, mutta aivan surkeita öitä siis.

Ihania uutisia oli Bianca saanut! Toivotaan että kaikki on hyvin Itselläni olis niskapoimu-ultra maanantaina, jännittää.

Mukavaa, talvista torstaita kaikille,

Mayinga 11+0

 

Heippa pitkästä aikaa!! :wave:

Tänään hieman parempi aamu, joten josko sitä ilmoittaisi, että listoilla ollaan ja olen teidän tarinoitakin aina pikkuhiljaa yrittänyt lueskella, mutta olot on tosiaan ollut sen verran kamalat, että palstailu on saanut jäädä...

Neuvolassa on käyty ja joulun välipäivinä on np-ultra. Sydänääniä täällä itseltäni aina aika ajoin kuuntelen ja hyvin kuuluu

Ei olla kerrottu vielä kellekään, mutta ajateltiin, että josko lapsille kertoisi tässä pikkuhiljaa, kun alkaa tuo vatsa sen verran pömpöttää, et olis sit tosi kurjaa jos joku huomaisi ennen kuin omilleen on kertonut... Paitsi että töissä olen jäänyt jo kiinni huonovointisuuteni johdosta :/

No, tällaiset pikakuulumiset tällä kertaa, josko tämä olo tästä alkaisi pikkuhiljaa helpottamaan, niin pääsisin tänne vertaistuen pariin tiiviimmin

MimSe ja salaisuus 9+3 (Koneet laskee lasketuksi ajaksi 11.7, mutta yksi päivä sinne tänne... katsotaan mitä ultra sanoo, ei paljoa kyllä pitäis heittää...)

 

Mulla on enää aamusin huonoa olo, toivotaan että sekin loppuu kohta!

Täällä sama homma kun Mayingalla, että pitää ravata alkuyö pissalla. Nyt viime yönä kyllä piti ravata ihan koko yö tunnin välein, plus oli tosi vaikee nukahtaa ku tuo mies on ihan hirvee pyörimään ja heilumaan käsien kans ja aina on käsi mun naamalla tai jossain. Ja saipahan se mut itkemäänki yöllä ku oli mun vessakäynnin aikana vallannu koko sängyn ja yritin siirtää sitä vähän jotta mahtusin itekki nukkumaan, niin tulee vaan tosi vihasella äänellä että "mitä vittua teet, vittuako laukot koko ajan jossaki, pysy sängyssä" Siinä sitten itkua vääntäen yritin selittää etten mä voi pissata sänkyyn, heh itkuherkkyyttäkö alka olemaan ilmassa

Yritin painella illalla mahaa ja ettiä kohtua, mutta en mää mitään löytäny mutta ei kai se kovin piilossa voi olla ku tää maha näkyy tosi selvästi jo. Kohta on varmaan pakko alkaa käyttämään sitä tukivyötä töissä, varsinki ku kohta alkaa pitenee vuorot ja vapaapäiviä ei ennen joulua ole ku 3

Kahelle enää ostamatta joululahjat, miehelle ja 3v kummitytölle, ja ne onki ne vaikeimmat :/

Murunen 10+0 <3

 

Huomenta!

Bianca, ihan mahtava uutinen!!! ONNEA!!!!:flower:

Eilen illalla piti tulla vielä käymään, mutta sitten alkoi taas se huonovointisuus... yöks!!! Aamuisin oksennan ja koko päivän olen haamu ja illalla menen "kuplivan" mahalaukun kanssa nukkumaan... yök yök yök! Tää väsymys ei lähde edes nukkumisella. Pelottaa jo valmiiksi mitä joulun yövuorot tuo tullessaan olen varmasti ihan zombi ja kiukkunen ku ampiainen

taidan tästä hilpasta maate... :x|O

 

Ootteko te muut hormoonihirviöitä?
Musta on kuoriutunut sellainen monsteri, että säälittää jo tuo mies ihan kamalasti. Skitsahtelen pikkuasioista ja ilman syytäkin, ja tulee todella huudettua ja raivottua. Sen lisäksi tunteet miestä kohtaan ovat ihan omituiset. Mun puolesta se vois häipyä huitsinnevadaan, jos se ei panosta mun hellimiseen täysillä :ashamed: Tosi ristiriitaiset tunteet, välissä suunnittelen eroa, mutta sitten onnellisena käperryn kainaloon miehen pyynnöstä. Outoa :O
Toivottavasti tästä tasaantuu, eikä koko raskausaika mene näin myrskyisästi, voi muuten oikeasti olla pahasti koetuksella parisuhde :|

jadal 6+6

 

Hei,

Oletteko jo kuulleet uutisia sikainfluenssan paluusta? Minua ahdistaa ihan hirveästi. En tiedä pitäisikö ottaa rokote vai ei. Ja jos kyllä, niin missä vaiheessa. Neuvolan terkkari sanoi, että joo voit käydä ottaa vaikka heti, mutta sitten kuitenkin vähän niin kuin rivien välistä antoi ymmärtää, että ei kannata ekan kolmanneksen aikana ehkä ottaa. Itse kuulun jo kroonisen nuhan takiakin riskiryhmään (ja nuha on pahana kun en voi raskauden takia käyttää normaali kortisoninenäsuihke+allergialääke-lääkitystä).

Toisaalta taas en ole koskaan aiemmin mitään influenssarokotteita ottanut enkä tietääkseni ole koskaan influenssaa sairastanut ainakaan runsasoireisena. Minulla on ehkä kerran viidessä vuodessa kuumetta pari päivää max. 37,5 astetta ja muutenkin pöpöt normaalisti kiertää minut kaukaa siinä missä työkaverit ympärillä sairastaa. Mutta kun en tiedä mitä tämä raskaus ja siihen liittyvä henkinen stressi (=pelot) ovat tehneet tai tekevät vastustuskyvylleni.

Vaikea tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen. Jos ottaa rokotteen, niin pelkään että siitä seuraa keskenmeno tai vaurioita sikiölle, jotka voivat paljastua vasta vuosien päästä. Jos en ota rokotetta, niin pelkään, että saan sikainfluenssan ja kuolen tai saan keskenmenon tai sikiölle tulee vaurioita itse pöpöstä tai sitten siihen tarvittavasta lääkityksestä.

Iitushka 10+6

 

Biancalle paljon onnea!

kirjoitin äsken pitkän vuodatuksen pahoinvoinnista ja omista selviytymiskeinoista, mutta onnistuin hävittämään tekstin, höh! En jaksa kirjoittaa uudestaan

ultra huomenna iltapäivällä, jännittää kamalasti!

Anna&Urmas 7+6

 

Bianca listalla =)

Hormonihirviö. Kyllä vaan. Tuntuu että kilahdan pienestäki asiasta. Tosi nopeasti tulee kiukkuolo, joka sitte katoaa kans nopeasti. Oon sanonu perheelle, että tää on normaalia odottavalle äidille. Toivottavasti ymmärtävät.

Mustasukkaisuudesta. Meillä minä en ole yhtään mustasukkainen miehestä. Ei ole ollut aihetta. Mutta oon kans sitä mieltä, että jos onneton yhenkään kerran kävis vieraissa niin soro noo hasta la vista. Anteeksi en anna. Itte ajattelen myös, etten kuuna kullan valkeana miestä pettäis niin luotan että mies ajattelee samanlai. Ens tiistaina hällä on työn pikkujoulu. Käydään hänet autolla keskustaan viemässä ja saapi tulla taksilla sitte pois. Meillä ei kumpikaan käytä nykyään alkoholia oikeestaan ees saunajuomana. Oon lopettanu tupakanpolton yheksän vuotta sitte ja tilanne on sen verran akuutti vieläki, että jos sitä alkoholia jois, alkais takuulla tekeen tupakkaa mieli. Muistan kolmosen laitoksella olo aikana ku join kotikaljaa ruuan kanssa niin johan alko sormet naputtaa pöytää siihen malliin, että tupakille ois pitäny päästä. Siinä vaiheessa olin ollu polttamatta muistaakseni neljä vuotta.

Tänä aamuna mulla oikeestaan ekan kerran oli kunnolla huono olo. Aamupalan jälkeen tuli pari yökkäystäki, mutta oksetus ei ihan. Pojista mulla ei ollu ollenkaan huonoa oloa, tytöistä oli. Oon tähän asti aatellu, että oisko tää nyt poika, mutta en nyt sitte tiedäkään. Paitsi että saattohan tuo yökkäily olla vaan ohimenevää, joka ei toistu.

Sinderella ja Murunen 7+4

 

Sikainfluenssasta. Meillä on kaikki perheenjäsenet rokotettu viime talvena.

 

Ihania uutisia Bianca! :heart:

Tohon mustasukkasuuteen vielä sen verran kommentoin, että ei mua pelota, että mies pettäis mua tai lähtis jonkun matkaan, vaan siitä seurasta ja huomiosta oon lähinnä mustasukkanen En osaa ees selittää, että onko se mustasukkasuutta vai ei...

Sikainfluenssarokotteesta oli puhetta jo aikasemminkin ja ei oteta sitä kenellekkään meidän perheessä. Itsehän astman takia kuulun riskiryhmään, mutta en halua, että muhun piikitetään mitään ylimäärästä, jos se ei aivan välttämätöntä ole! Ikinä en ole influenssaa sairastanut ja enkat kuumelukemissa taitaa olla jtn 38... Muutenkaan en ole kamalan innostunut tästä nykyisestä rokotusmeiningistä, mutta se taas ei kuulu tähän asiaan

Hormoonihirviö, joo Mies aina sanoo, että hormoonipäissäni täällä itken ja riehun. Kaipa se tasaantuu tässä raskauden edetessä. Nyt varmaan tuo väsymys, nuha ja oksentelukun kiristänyt hermoja huomattavasti :/

Vessassa saa ravata... Just kun sänkyyn pääsee, niin 5min päästä on jo hätä. Sitä sit ravataan johonkin puolille öin vessassa ja sit suunnilleen 4 aikaan seuraavan kerran.

Nyt kun alkaa ruoka pysyä sisällä, niin päähän tullut joku ihme terveysintoilu Kaikki mikä kuulostaakin epäterveelliseltä, niin alkaa oksettaa. Ihme juttu. Muutama viikko sitten olis voinu elää vaan hamppareilla Parempi näin, että terveellistä tekee mieli

A-H 10+2

 

Vai että sikainfluenssa tekee paluuta. No, sehän sopis sitten sairastaa se eläinaiheisena tautina tässä raskaudessa, viime raskaudessa oli myyräkuume.
Meillä ei otettu silloin viimeksi rokotteita, eikä tulla ottamaankaan. Sen verran epäluuloinen olen, kun ei ole mitään pitkäaikaisia tutkimustuloksia siitä.

 

Tulen nyt kertomaan tännekin oman tilanteeni. Tiistaina oli ihan varma, että tämä raskaus on nyt tässä. Tuli ihan lorona verta hetken aikaan....ei kuitenkaan mitään kipua yms. Soitin neuvolaan keskiviikkona ja sain tällä päivälle gynen. Tänään ultrassa selvisi syy verenvuotoon. Minun raskauteni on alkanut kaksosraskautena, toinen sikiön voi hyvin ja toisen kehitys pysähtynyt rv. 6. Joten vuoto johtui tästä kuihtuneesta sikiöstä, onneksi elävä sikiö on kuihtuneen yläpuolella, joten kun kuihtunut vuotaa pois, sen ei pitäisi viedä toista mukanaan.
Huoh...
keiju ja nyytti rv 10+0

 

Täällä poksui eilen ja nyt siis jo 10+1! Tunteet menee vuoristorataa: itkettää ja naurattaa. Välillä on ihan tosi hyvä olo, enkä malta olla laulamatta: Aaaa, kesän lapsi mä oon... Ajattelen sitä kesävauvaa vaan.

Kyllä tässä vois huolestuakin jos haluais. Nt-ultra on ens viikon maanantaina ja eilen käytiin juttelemassa perinnöllisyysklinikalla miehen periytyvästä sairaudesta. Hän menee nyt geenitutkimuksiin, mutta tuloksissa kestää kuukausia. Eli ei vaikuta tähän raskauteen. Jos lapsemme on taudin perinyt, se on jo tapahtunut. Uhosin viikonloppuna anopille ja äidille, että ei ole tullut mieleenkään jättää lapsenhankintaa väliin miehen sairauden takia. Toisaalta pelottaa, että olen liian naiivi. Miltä sitten tuntuu nähdä oman lapsen kärsivän ja joutuvan mahdollisesti isoihin leikkauksiin? Toisaalta tuntuu ahdistavalta kuulla toisten huoli, kun itse ei halua murehtia. Tauti periytyy jos on periytyäkseen, eikä sitä nyt voida havaita sikiöltä (kun miehen geenitutkimuksen tuloksia ei ole verratavaksi istukkanäytteeseen). Lapsella vakavammat oireet ilmenevät luultavasti vasta teini-iässä. Ja onhan 50% todennäköisyys, että se ei periydy!

Että tällainen hälläväliä-asenne yhdistettynä syvemmällä oleviin pelkoihin

Ilostuttaa sentään se, että sisko ilmoitti että he alkavat yrittää vauvaa:heart:!

 

Juu, olo on edelleen vähän hämmentynyt mutta onnellinen eilisistä uutisista :heart: mutta vähän pelko persiissä täs nyt vielä ollaan...

Teillä oli juttua synnytyksistä ja isoista vauvoista, mulla jonkinlaista kokemusta kummastakin
Eli esikoinen arvioitiin tasan viikkoa ennen syntymää rv 41 n.3600g sit sanottiin et jos ei mitään tapahdu niin viikon päästä kun tulee rv42 täyteen niin tule sairaalaan et aletaan käynnistelee. No samana aamuna kun piti sairaalaan lähteä, alkoi tasaiset supistukset n.klo3 aamuyöstä. Ukko nukku seiskaan ja lähettiin ajelee sairaalalle. Supparit oli siedettäviä mut ikävän tuntusia autossa paikalla istuessa. Sairaalassa perustarkastukset tehtiin ja käyrille makoilemaan. Koko ajan meni olo hankalammaks, vedet meni n.klo 11 ja sen jälkeen aika nopeesti tul tosi tuskanen olo jo ja pyysin jotain lääkettä. Buranaa(?) ja lämpöpusseja sain ja niillä pärjäsinkin pitkään. Joskus 3-4aikoihin olin 4cm auki, eikä koskaan sen enempää paikat auenneetkaan. Supistukset senkun jatkui, mut kärrättiin saliin ilokaasua ottamaan (mahtavaa kamaa ;D ) ja vauvan päähän latettiin jotain piuhoja. Ilokaasulla pärjäsin omasta mielestä suht hyvin, mut kun kätilö kolmatta tai neljättä kertaa sanoi että nyt näyttää siltä että olis epiduraalin paikka, annoin luvan kutsua lekuri. Kolmannella kerralla lääkäri sit sai sen sinne oikeeseen kohtaan selkään.... Eli siis edelleen olin sen 4cm auki ja vauvan sydänäänet alkoi olemaan liian tasasia niin lääkäri sanoi että ehkä olis parempi leikata vauva ulos kun ei näytä synnytys edistyvän. Klo 21.53 syntyi täydellinen pikku prinsessa jollai painoa 4480g! että se siitä paino arviosta... Kätilö sanoi jälkeenpäin että sen takia synnytys ei edistynyt kun tyttö ei olis mitenkään mahtunut tulemaan alakautta ulos.

Pojan syntymä oli sitten suunniteltu sektio. Pyysin päästä painoarvioon rv38 kun edellinen oli niin iso. Lääkäri ultrasi ja sanoi olevan normaali kokoinen 3500-3600g. Pääsin sit kuitenkin käynnistykseen rv39+3. Neljä päivää yritettiin käynnistellä, vaan mitään ei saatu aikaseks, pari hassua napakkaa supistusta joista ei ollut mitään hyötyä. Sit kävin toisella lääkärillä joka antoi uudeksi paino arvioksi vähän yli 4kg. Sanoi että varataan leikkaus aika kun ei käynnistyksestä ole nähtävästi hyötyä ja oli jo rv40 täynnä. rv. 40+6 sit aamulla menin leikkuriin ja 8.34 syntyi poika jolla painoa 5030g! Että se siitäKin painoarviosta. Ei olis ikinä mahtunu tulemaan tuokaan minusta muuta kautta ulos.

Sokerirasituksissa kävin kummankin raskaudessa, ne oli ok. En mitenkään erityisesti herkutellutkaan. Oma paino nousi kummassakin raskaudessa 16-18kg. Että sokerirasitus edessä tälläkin kertaa ja eiköhän tää ulos leikata hyvissä ajoin Olo on todella haikea kun en koskaan saanut synnyttää alakautta, vaan enpä sille juuri mitään itse mahda : /

Nyt äkkiä pihalle kun vielä hetki valoisaa

Bianca 6+6

 

Bianca, ihana uutinen!

Täällä oli puhetta kertomisesta. Me olemme kertoneet minun siskolleni. Mutta: olen täällä tilittänytkin minun kamalasta työpaikastani. Siellä on ollut nyt niin kiire, että maanantaina minulla oli aikaa syödä 5 minsaa seisaallaan! Ja taas meni ylitöiksi! No, koska tilanne oli kaaottinen, minun oli pakko kertoa esimiehelleni tilanteesta, että minun voimat ei enää riitä. V-----taa. En todellakaan olisi halunnut kertoa, kun läheisetkään eivät tiedä. Ajattelin vaan siinä tilanteessa, että minun pitää suojella itseäni ja pientä, ja rauhoittaa tilannetta. No, nyt olen sairauslomalla. Olen niin onnellinen, että saan levähtää! Töihin vasta ensi maanantaina. Huoh!

Tosiaan, minulla nuo hormonit hyrrää: välillä kiukuttaa, välillä itkettää ja välillä naurattaa. On tämä vaan kummallista.

Masu alkaa tuntua ja näkyä jo. Olen niin onnellinen siitä. Odotan, että tulee oikea vauvamasu!

Huomasitteko muuten, että tänään tulee YleTeemalla kaksi vauva-ohjelmaa? Alkaa 20.30 ensimmäinen. Teemalla joulukuussa on vauva-teema. Kuinkas muuten

Iloista odotusta!

 

Jos mäkin sit ilmottaudun tänne vaikka pelkään et taas käy huonosti.. Ennestään on kaksi lasta tyttö 5 v ja poika 3 v. Toukokuussa todettiin rv 16 kohtukuolema, oli kuollut rv 14. Elokuussa oli tuulimuna ja syyskuussa olin taas raskaana mutta sekin meni kesken. Nyt olis laskureitten mukaan 7+6, laskettuaika 22.7. Väsyttää ihan sairaasti, hermot kireellä ja rinnat tosi kipeet Neuvolaan pääsen joulun jälkeen. Tyks on synnytyssairaala ja ikää 32 v.

 

mulla ei hormoonit ole aiheuttaneet kummempia mielialanmuutoksia (koputan puuta), mutta voi olla että pahoinvointi ja väsymys on karkoittaneet ne pois, enkä jaksa kiukutella tms.

äsken tosin itkin ekaa kertaa tähän raskauteen liittyen: olo on sen verran kamala, että jouduin kertomaan pomolle. Pomo ymmärsi onnitella, hyvä, koska tietää syksyn kkm:stä. Kerroin pomolle, että näen työtilanteeseeni (tarkkuutta ja keskittymistä vaativa toimistotyö - työpisteeni sijaitsee hälisevässä avokonttorissa - ei onnistu nyt kun on kamala pahonvointi-krapula-migreeni) kolme vaihtoehtoa: sairasloma / kotityö / työpisteen vaihto. Onneksi tuo viimeinen toteutui, istun nyt väliaikaisesti tyhjissä neukkareissa, onneks mulla on läppäri. En voi tietenkään kauaa toimia näin, koska ihmiset alkaa ihmettelemään missä olen. Mutta auttaa ainakin tämän viikon eteenpäin.
Lisäys: tuo itku tuli jälkikäteen, kertomisen jälkeen tuli pelko, että Urmakselle tapahtuu nyt jotain pahaa, kun olen kertonut asiasta "ylimääräiselle" henkilölle. Tähän mennessä tiesi vain mieheni, ystävä ja hänen mies

Anna+Urmas 7+6

 

suttura listoilla. Osanotto aikaisemmista menetyksistäsi. Kuinka haluat tämän raskauden laittaa? Monesko lapsi on nyt tulossa? Laitanko kolmannen vai neljännen?

 

Onneksi keiju toinen vauva säästyi.Toivottavasti pysyy mukana loppun asti.
Ja tervetuloa suttura:flower:.Sinullekkin kovasti toivon että pieni pysyy mukana!

maininmun pitikin kirjoittaa tosta Teeman vauva ohjelmista.Täällä ollan ainakin telkun ääressä
Varmaan itkemässä.katoin eilen Emmerdalen ja voi luoja että itkin kun se vauva kuoli siinä

hormoonesita Luulin että pahin myrsky olisi jo ohi.niinkuin mies jo aiemmin tokas että "et sä aiemmin noin vittumainen ole ollut".onneksi tosiaan olot rauhoittu ja nyt ollaan taas samassa:kieh:
Ehkä osaksi johtuu siitä kun päivisin en ole tekemisissä kun miehen ja lapsien kanssa (no,eskarilla sanon moit).välillä tympii niin järjettömästi!!.Onneksi lauantaina lähden kaverin kanssa leffaan,syömään ja ostoksille. pitäisi vaan ottaa sitä omaa aikaa säännöllisesti,en olisi näin tympeä
tolla 2,5veellä on joku ihana uhma,kun menee hermot niin lyö ja huutaa ja kuikkuaa.Tietenkin toi 1,5vee ottaa sitten mallia niin noi on yhessä välillä ihan mahdottomia:headwall:
muutaman kerran on sit tupakkaa tehnyt mieli.Mies onneksi sanoi eilen että sekin on miettinyt lopettamista,olisi kyllä hyvä kannustus.en haluaisi alkaa taas imetyksen jälkeen.8niinkuin olen kolme kertaa tehnyt: /)

Mulla sama kuin sinderellalla ei tarvii tosiaan kun kotikaljaa juoda kun tekee jo mieli.mä pystyn olla polttamatta vaikka muut polttasi mutta sitten jos otan vaikka yhden siiderin niin sen on siinä sitten.joten ajattelin että odotuksen jälkeen en ottaisi enää pahemmin ollenkaan.En siis ole aiemminkaan paljoa ottanut.

Tosta kohdun tuntemisesta piti vielä sanoa että en ole varma tunnenko sen .Nt-ultra mulla ollaan aina kyllä otettu mahan päältä.

Eipä muuta tällä kertaa,jotenkin on niin kiukkuinen olo,lapset tekee töllön töitä kun Äiti istuu koneella!

Vointeja kaikille! mm itu 8+6 (9+3)

 

Jospa minäkin jonkinlaista synnytyskertomusta kirjoitan. Eli tasan rv 36 heräsin aamulla klo 5 ja nousin mennäkseni vessaan. Saman tien alkoi lorisemalla tulla lapsivettä pitkin lattiaa. Herätin sit miehen, joka oli jo siihen lorinaan havahtunutkin. Äkkiä sit yritin jotain kamppeita pakata kassiin, kun en ollut tietenkään mitään vielä valmiiksi laittanut. Oletin, että vauva syntyy vasta lasketun ajan tienoilla ja käynnistyksellä, kun koko ajan sanottiin että on tosi iso. seuraavalla viikolla piti olla kokoultra.

No sairaalaan lähdettiin sit vajaan tunnin päästä, kun viikot oli niin pienet piti mennä heti. Tosin ennen lähtöä kuuntelin vielä sydänäänet omalla dopplerilla. Supistukset alkoi pian ja muuttu säännöllisiksi ja napakoitui koko ajan. Mutta kohdunsuu ei vaan tahtonut avautua. Sinne 3-4 cm päästiin aj siinä sit junnattiin pitkään ja hartaasti. N. klo 14 päästiin saliin, kun oli niin kipeä, että en enää pärjännyt ilman lääkettä. Epiduraali laitettiin ja se auttoikin hyvin. Kaikki tipat ja piuhat oli mulla ja vauvalla, kun ei edistystä meinannut tapahtua. Myös sydänäänissä oli välillä laskuja ja liian tasaista sykettä. Mulle myös alkoi nousta lämpö ja epäiltiin infektiota (jota ei onneksi ollut mulla, eikä vauvala).

Juuri ennen iltavuoron päättymistä alettiin suunnitella sit leikkausta. Sovittiin, että vuoron vaihdon jälkeen leikataa. No siinä kätilöiden raportin aikana alko kauhee paine alapäässä ja puudutuskaan ei enää ollenkaan auttanut. Kätilö tuli sit vielä moikkaamaan ennen lähtöä ja tarkasti tilanteen. Kohdunsuu oli yllättäen 9 cm auki ja vauva laskeutunut. Yövuoron kätilön kanssa päästiin sit jo ponnistamaan. 27 min. ponnistuksen jälkeen syntyi maailman suloisin ja täydellisin poikavauva. Naama mustelmilla oli kun laskeutui lopussa niin vauhdilla. Myös pisteet oli aluksi 6, kun loppuvaihe ponnistuksesta oli tosi tiukka ja napanuorakin oli kaulan ympäri. Nopeasti kyllä sit siitä tokeni. Ja isohan se vauva oli (siis viikkoihin nähden) 3380g ja 47,5 cm (pituus ei tosin ollut kovin suuri =)).

Sairaalassa vietimme 2 viikkoa, koska vauva kellastui ja joutui 4 eri kertaa valohoitoon. Mutta saatiin olla vieriosastolla yhdessä koko aika. Ja satuttiin vielä saamaan yhden hengen huone, joka oli onni, kun näin kauan siellä majailtiin. Imetys sujui alusta asti loistavasti ja oli mukavaa.

Sinadrius meilläkin miehellä periytyvä sairaus joka periytyy 50/50 todennäköisyydellä. Esiloisella tämä on ja hänet on 4 kertaa leikattu. Kyseessä silmäsairaus, joten henkeäuhkaavasta tilasta ei meillä onneksi ole kyse. Nyt pidetään peukkuja, että tällä tulokkaalla ei ole tätä sirautta. Mutta asenne on se, että jos on niin on ja sen mukaan eletään. Ja tämä hoitaminenhan on jo tuttua ja menee aika rutiinilla, kun on esikoisen silmiä hoidettu alusta asti. Tätä sairautta ei edes voida raskauden aikana todeta, enkä kyllä mistään hinnasta olisi tuosta ekasta rakkaastakaan luopunut, vaikka olisi etukäteen tiedetty.

NT-ultra ensi viikon pe! Jännittää kovasti!

Barbapörrö ja Urho, kavereiden kesken Urkki 10+0

 

Biancalle vielä onnittelut hyvistä ultrakuulumisita! Näin joulun alla on ilmassa taikaa!

 

Laita vaan kolmas