rusehtava vuoto mitä oli tullut (eikä sen jälkee ole tullu) on vain sitä,että tosiaan on vähän niinku menkkojen aika.
Mä myös menin siihen veriseulaan ja sen verran on siitä sanottava että mä odotan jälleen kerran että riski on koholla jo iänkin takia.
Mutta en suostu mihinkään lapsivesipunktioon 8se on iha hirvee kokemus!!!)
Ja jos selviäisi että lapsi olisi esim down lapsi,ei sekään saisi minua aborttiin.
Olen aina ajatellut sen niin,että vaikka lapsella olisikin tämä down syndrooma,se olisi kumminkin minun omaa verta ja lihaani ja takuulla mulla riittäis rakkautta hänellekkin niinkuin on riittänyt näille terveillekkin.
Ainoastaan, jos lapsi olisi vakavasti sairas ja eläminen olisi lähes mahdotonta vatsan ulkopuolella,päättäisin raskauden.Jo lapsenkin vuoksi.
Tiedän mitä on olla äiti down lapselle ja minä nostan hattua näille äideille jotka ovat ottaneet tämän lapsen vastaan suurimpana lahjana.
Mielipiteitä on silti monia.
Mä kysyin äsken exältä että miten me jatketaan kun vuosi on vaihtunut.
Hän vastasi että että eiks meillä ole menny näinkin ihan jees...
No mä sanoin sille että kun vuosi vaihtuu,niin mä olen joko parisuhteessa tai oikeesti sinkku.
Että sen jälkeen ollaan todellakin vain kavereita,mikä tarkoittaa sitä että ei nähdä enää joka päivä,ei halailuja,ei suukkoja ei yhteisiä öitä...kaikki tämä päättyy silloin.
Hän ei vastannut enää mitään,joten arvatenkin,meidän yhteiselo vai mitä lie tämä nyt sit on,päättyy kokonaan vuoden vaihtuessa.
Ja silloin on aika jättää tää kaikki taakse lopullisesti.
En katso ansaitsevani tämmöistä kohtelua,olo on suoraan sanottuna kuin viiden pennin Huoralla...
Mutta mulla on lapset ja ystäviä ja tämä pieni möykky jonka toivon pysyväni kyydissä aina loppuun asti,niinkuin kuuluukin.
Mulla oli tos tää pahoinvointi jo lievittyny mutta nyt se on taas päällä...ei jaksais enää ku olo on sit sitä myötä ihan vetämätön...
Mutta tämä tällä erää..
Mukavaa viikonlopua mammat!
Nenna ja
Mä myös menin siihen veriseulaan ja sen verran on siitä sanottava että mä odotan jälleen kerran että riski on koholla jo iänkin takia.
Mutta en suostu mihinkään lapsivesipunktioon 8se on iha hirvee kokemus!!!)
Ja jos selviäisi että lapsi olisi esim down lapsi,ei sekään saisi minua aborttiin.
Olen aina ajatellut sen niin,että vaikka lapsella olisikin tämä down syndrooma,se olisi kumminkin minun omaa verta ja lihaani ja takuulla mulla riittäis rakkautta hänellekkin niinkuin on riittänyt näille terveillekkin.
Ainoastaan, jos lapsi olisi vakavasti sairas ja eläminen olisi lähes mahdotonta vatsan ulkopuolella,päättäisin raskauden.Jo lapsenkin vuoksi.
Tiedän mitä on olla äiti down lapselle ja minä nostan hattua näille äideille jotka ovat ottaneet tämän lapsen vastaan suurimpana lahjana.
Mielipiteitä on silti monia.
Mä kysyin äsken exältä että miten me jatketaan kun vuosi on vaihtunut.
Hän vastasi että että eiks meillä ole menny näinkin ihan jees...
No mä sanoin sille että kun vuosi vaihtuu,niin mä olen joko parisuhteessa tai oikeesti sinkku.
Että sen jälkeen ollaan todellakin vain kavereita,mikä tarkoittaa sitä että ei nähdä enää joka päivä,ei halailuja,ei suukkoja ei yhteisiä öitä...kaikki tämä päättyy silloin.
Hän ei vastannut enää mitään,joten arvatenkin,meidän yhteiselo vai mitä lie tämä nyt sit on,päättyy kokonaan vuoden vaihtuessa.
Ja silloin on aika jättää tää kaikki taakse lopullisesti.
En katso ansaitsevani tämmöistä kohtelua,olo on suoraan sanottuna kuin viiden pennin Huoralla...
Mutta mulla on lapset ja ystäviä ja tämä pieni möykky jonka toivon pysyväni kyydissä aina loppuun asti,niinkuin kuuluukin.
Mulla oli tos tää pahoinvointi jo lievittyny mutta nyt se on taas päällä...ei jaksais enää ku olo on sit sitä myötä ihan vetämätön...
Mutta tämä tällä erää..
Mukavaa viikonlopua mammat!
Nenna ja