3/2006 osa8

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Maalismammat
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Heissan taas!

Tosta lemmikkiasiasta: minä tein kummankin lapsen kanssa niin että vein ensimmäisenä vauvan kaukalon vauvoineen koiran haisteltavaksi ja hyvin tuntui käsittävän että tämä kuuluu nyt perheeseen. Ainut mitä piti katsoa, oli se kun koiruli meni vauvalta kerjäämään silityksiä ja tapansa mukaan kaapi tassullaan kättä että silitettäisi. Hiukan liian iso tassu raapimaan pikku kätöstä vaikkei olekaan kuin 12 kiloinen pikku hauveli.
Koira vaihtoi nukkumapaikkansa automaattisesti vauvan pinnasängyn alle esikoisen synnyttyä ja aina kun vauva inahtikin, tuli ilmoittamaan minulle että nyt pitäisi tulla... Joskus iski piruus enkä heti lähtenyt liikkeelle ja kyllä riitti koiralla hätää kun se ravasi makuuhuoneen ja minun väliä ja vinkui. Ilkeä emäntä olin, myönnän :)

Ja liitoskivut, jos ne nyt niitä ovat, olen tullut tuntemaan jo esikoisen aikana. Nyt ovat pahimmat, johtuneeko gynegologin kohdustani löytämästä myoomasta, vai muusta mutta kaikenlainen touhu jossa joutuu kumartelemaan tai kyykkimään tai vaikka vaan yhtäjaksoisesti kävelemään, aiheuttavat kovat kivut alavatsalle. Menevät helpommin ohi jos pääsee maate, muuten kestää vähän kauemmin. Ikävä vaiva, mutta en osaa enää huolestua siitä kun on jo niin tuttu ja lapsiin ei ole mitään vaikutusta ollut tietääkseni!

Hyvää viikonloppua kaikille odottajille!
 
Janis, me ilmoittauduttiin kanssa toissapäivänä haikaranpesään ja silloin tosiaan vielä mahtui, vaikka kätilö ensin sanoikin, että katsotaan onko vielä tilaa.
Mulle meinas kyllä iskee pieni epätoivo, koska puhelin oli heti aamusta ihan tukossa.

Mitä liikkeisiin tulee niin edelleen mietityttää, että onko ne tuntemukset nyt oikeesti niitä liikkeitä vai ihan vaan mun mielikuvituksen tuotetta. Mutta edelleenkään en ole kuin muutaman kerran mahdollisia liikkeitä huomannut ja olen ehkä vähän liiankin malttamaton kun tuntuu, että kaikki tuntee liikkeet jo niin selkeästi. Istukka mulla on takana, mutta en tiedä vaikuttaisko se, että mun kohtu on taaksepäin kallistunut. Malttia, tiedän..

Vanilja, meillä oli rakenneultrassa hoitaja myös aika tympee, joten siitä ei jäänyt yhtään niin hyvä mieli kuin np-ultrasta, mutta pääasia tietenkin, että kaikki oli hyvin.

Ihanaa, työpäivä/ilta on vihdoin ohi, joten vihdoin pääsee lepäämään.

Eme 19+1
 
Puoliväli tänään täälläkin. Torstaina oltiin rakenneultrassa ja siellä kaikki kunnossa. Tosin otus oli vääntäytynyt sellaiseen asentoon, että aivoja ei saanut katsottua, mutta niistä on aiemmin nähty ainakin sen verran, että kaksi aivopuoliskoa löytyy :) Muut jutut näkyi hyvin. Tuntuu uskomattomalta kaiken tuon punktiohätäilyn jälkeen, että nyt on kaikki tutkitusti hyvin... ainakin niin hyvin, kuin asian tällä hetkellä voi selvittää, mitä vainhan tietysti voi aina sattua.

Olen nyt tullut virallisesti kaapista ulos raskauden suhteen, kerroin oppilaillekin eilen, joten sen jälkeen voi olla varma, että koko seutu kohta tietää :) Pitäisi varmaan vielä äidille soittaa, ja antaa sille vihdoin ja viimein lupa kertoa sukulaisille... se on sitä kärttänyt jo pitkän aikaa.

Ihme oiretta ollut, painontunnetta alavatsassa. Mainitsin siitä neuvolassa, ja se kysyi, että onko virtsaamistarve lisääntynyt. No, tokihan se on (olen aina ollut kova ravaamaan vessassa, mutta nyt viime viikkoina kasvanut potenssiin kolme), ja kun välillä vielä vihloo alavatsaa, niin sain lähetteen virtsatutkimuksiin. Pikatesti näytti puhdasta, joten ilmeisesti kyseessä vain normaalit raskausoireet (viljelyä odotellaan vielä, mutta sieltä kuulemma harvemmin löytyy). Onko muilla ollut vastaavaa? Nyt tänään on erityisesti tuntunut painoa ihan suorastaan alaspäin (luin jostain, että on ennenaikaisen synnytksen oire, iik), mutta epäilen, että voi johtua seksistäkin... kai?

Onko muut hommanneet semmosia mahan alle tulevia mammafarkkuja? Mä ostin, kun en halunnut hirveitä resoreita vielä, mutta en kerta kaikkiaan saa niitä pysymään jalassa! Mitä mä teen väärin? En ole kauheasti koskaan perustanut lantiofarkuista, yhdet mulla on, ja ne pysyy vyön avulla ylhäällä ihan ok, mutta ei ne ihan noin matalat olekaan (eivät mahdu enää, tulevat vähän mahan päälle). Mutta nämä äityisfarkut eivät pysy yhtään edes vyön kanssa. Tai saattaisivat pysyä, jos niitä kunnolla kiristäisi ja kiskoisi ylös, mutta sitten painaa mahaa istuessa. Sovituskopissa olivat ok, mutta yhtään kun liikkuu, niin johan tippuu. Onko hyviä vinkkejä?

Aurikoisia viikonloppuja koko poppoolle.

t. flunssasta huolimatta hyväntuulinen Sintti 20+0
 
Näin se on, eli mekin soitettiin heti seuraavana aamuna rakenneultrasta Haikaranpesään. Toivottavasti mahdutte vielä mukaan :) Ollaan ehkä siinä tapauksessa samassa valmennusryhmässä? En tiedä miten isoja ne on, mutta luulisi ainakin menevän jotenkin LA:n mukaan...Tjaa?

En koe liikkeitä epämiellyttävinä, mutta jos vauva pyörii oikein alhaalla, tunne on juuri tuo sanomasi omituinen. Kun muksahdukset tuntuvat lähenpänä napaa, tuntuvat ne oikeastaan aika kivoilta :)

Viikonlopun jatkoja!
 
Tosta painontunteesta, mulla on ollut samanlaisia tuntemuksia jonkun aikaa. Tuntuu varsinkin, kun nousen ylös tai kumartelen jotain. Mulle terkka sanoi, että se johtuu ihan kohdun kasvamisesta, siis kun kohtu ja lapsi painavat masussa. Ei siis ole vakavaa. Tukivyö kuulemma auttaisi. Olen istualta noustessani aina tukenut mahaa kädellä, auttaa jonkun verran.

Alisa 20+0 (Jee, puolessa välissä ollaan täälläkin!)
 
Terve kaikille!

Tänne kuuluu myös hyvää, ei mitään uutta, mahassaon kauhea möngintä käynnissä aina kun vauveli on hereillä.

Liljalle noista liitoskivuista... tunnen nimittäin kuuluvani noihin urheilufriikkeihin ;o) Mulla liits kivut oli joskus viikolla 20 parina päivänä aika kovia ja saatoin kanssa kesken kävelyn joutua hidastamaan. Tämänmuutaman päivän jälkeen maha ns. pullahti. Sen jälkeen ei ole ollut yhtään kipuja. Mun kohdalla ne siis oli viikossa ohi.

Sintti kyseli matalavyötäröisistä farkuista. Mä olen pitänyt matalavyötäröisiä vanhoja omia vaatteitani koko ajan ja juuri muutama viikko sitten ostin henkka maukasta uudet extra low farkut, siis ihan ""tavalliselta"" puolelta. En sitten tiedä mitä eroa noissamamma-mallin matalavytäröisissä on, mutta kanstii käydä kokeilemassa ihan tavalliselta puolelta. Neainakin pysyy jalassa. ;o)

Eipä kummempia tällä kertaa.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!
 
Hei vaan kaikki!

Sportti. Miten olet saanut itsesi ängettyä niihin omiin matalavyötäröisiin farkkuihin? Mulla ei ois toivookaan. Ehkä mulla on mun normaalit farkut sit aikas hiton tiukkoja :)

Onkos kukaan (esim sportti) tulossa SkiExpo messuille? Voin sitten katsela siellä raskaana olevia naisia ja miettiä, että onkohan ne joku meikäläisistä :)

Onkos teille tullut hillitöntä juhlinta himoa kertaakaan raskausaikana? Mun eräs kaveri (nyt rv 24) ihan itkua kotona väänsi yksi ilta, kun ois halunnut lähteä bilettään. Sen teki myöskin kauheesti mieli juoda oikein kunnolla viinaa ja polttaa röökiä. ei tietenkään noita tehnyt,mutta mulle harmitteli kun teki niin mieli. Tosta vaan tuli sit mieleeni, että mun ei ole kyllä kertaakaan tehnyt mieli viinaa. Eikö oikeestaan muutenkaan juhlimaan. Olen kyllä käynyt kerran baarissa ja pari kertaa muuten juhlimassa, mutta ei mun kauheesti tehnyt mieli lähteä. Lähinnä menin, että en ois ihan kotihiireksi muuttunut. Baarissakaan en viihtynyt kuin tunnin, sit oli pakko päästä kotiin. Ei meinaan ole helppoa tanssia tän kasvavan mahan kanssa...se tuntuu lähinnä tyhmältä :) Mut mites teillä muilla? onko tullut mielihaluja?
 
Terveisiä neuvolasta. Painoa oli kertynyt lisää kokonaista 5 kg ja terveydenhoitaja käski vähän tarkkailemaan syömisiä. (Vaikka en tunnusta että olisin mitenkään epänormaalisti syönyt). Muuten arvot oli paikallaan ja päästiin kuuntelemaan tavallista vilkkaamman tenavan sydänääniä. Aina kun sydänäänet oli saatu kuulumaan, kuului sellainen pyörähdys ja ne taas katosivat. Lyöntitiheys vaihteli 120 ja 150 välillä kun kaveri ilmeisesti yritti uida 100 m ennätystä :oD Seuraava neuvola onkin jo 3 viikon kuluttua ja samalla tehdään sokerirasituskoe ja sain lääkäriajan samalle päivälle.

Eli aamun jäljiltä on mielialat korkealla ja sain sen todistuksen kelaakin varten. Pääsen tällä viikolla viemään hakemuksen kelaan ja toivottavasti jo joulun aikoihin pääsisi hypistelemään äitiyspakkauksen vaatteita.

Vastauksena kysymykseen noista himotuksista, mulla ei oikeastaan ole ollut halua lähteä mihikään, varsinkin kun mieskin on kotihiiri niinkuin minäkin. Alkoholiakaan ei tee mieli ollenkaan.
 
Lohdullista, jos tuo painontunne on normaalia. Muistinkin juuri, etten ole vielä soitellut neuvolasta lopullisia tuloksia virtsakokeista (eivät tulleet perjantaina, vaikka piti, tänään en ensin ehtinyt ja sitten unohdin). Täytynee lähteä soittamaan.

Ja illalla ajattelin testailla kotona erialisia virityksiä niiden farkkujen kanssa... toista kertaa en lähde liikenteeseen ne päällä, ennen kuin pysyvät ylhäällä :) Sillä lailla ne mun mielestä eroaa normaalista matalista farkuista, että takaosa on korkeampi, mikä on ainakin mulle plussaa, ettei näy alkkarit heti kun kyykistyy.
 
Oli kiva lukea taas kaikkien tuntemuksia ja kokemuksia pitkästä aikaa, meillä kun ei vielä ole konetta kotona niin tulee vain harvakseltaan oltua netissä. Painontunnetta on täälläkin ollut alavatsassa, nimenomana sängystä/tuolista noustessa. Mutta se lienee tosiaan normaalia.

Ja farkkuaiheesta...Olen itse ainakin lopenkyllästynyt matalavyötäröisiin farkkuihin/äitiysfarkkuihin/kaikkiin farkkuihin! Ne eivät kertakaikkiaan näytä istuvan mulle nyt raskauden aikana. Olen ihan normaalipainoinen ja ennen raskautta käytin paljonkin farkkuja ja neuvolassa juuri todettiin että paino on noussut ihan normaalisti. Mutta: kun istun niin matalavyötäröiset äitiysfarkut kiristää niin että ei saa kunnolla henkeä ja ne säätölenkit vyötäröllä kutittaa ja hankaa. Ja kun seison tai lähden liikkeelle saati sitten kumarrun, niin housut tippuvat niin että takapuoli vilkkuu ja näyttävät kunnon lökapöksyiltä! Kokeilin myös korkeavyötäröisiä resorilla varustettuja mammafarkkuja. Ne ei kiristä istuessa mutta muuten sama ilmiö tapahtuu, eli jatkuvasti saa olla nykimässä ja lökäpöksy-look tulee heti kun on muutaman minuutin kävellyt. Olen siirtynyt suosiolla hameisiin ja paksuihin äitiyssukkiksiin, sopivat mun kropalle paljon paremmin! Harmittaa vaan noihin farkkuihin satsattu raha joka meni ihan hukkaan.

Ja vieläkin täällä jahkaan kättärin ja naistenklinikan välillä synnytyspaikan suhteen...nyt olen kallistunut enemmän kättärin ja Haikaranpesän puoleen. Torstaina on rakenneultra ja sen jälkeenhän haikaranpesän voisi varata. Eli edelleen jos jollain on kommentteja asiasta niin mielelläni kuulen, tosin olen itse nyt tullut siihen tulokseen että taitaa olla enemmän makuasia. Turvallisuudessa ei kai kuitenkaan ole mitään dramaattista eroa ja jos se synnytys lähtee etenemään vaikeimman kautta niin kai se vaikeaa on kummassakin paikassa...Ja toisinpäin, eli jos sattuu kuulumaan niihin onnellisiin että kaikki menee nopeasti ja hyvin niin tuskin sitä kumpikaan sairaala pystyy tärvelemään.

Vointeja kaikille ja pk-seutulaisten kanssa nähdäänkin kuun lopussa!
 
Terppa taas.

No ei mullakaan ne ihan tiukimmat matalavyötäröiset farkut mene, mutta pääsääntösesti menee, ja tarkoitan nyt kunnolla matalia, jotka jää monta senttiä navan alle.

Milla, mä olen ehkä tulossa skiexpoon, joka vuosi siellä on tullut käytyä, niin eiköhän nytkin, vaikka laskut jääkin tältä vuodelta.

Mulla ei ole kyllä ollut mitään ihmeellisiä himotuksia, eikä ole kauheesti juhlimaan tehnyt mieli. Tosin punkkua olisin voinut juoda enempi. ;o)


 
Täällä yksi jonka tekee kovasti mieli bilettämään ja oikein pitkän kaavan mukaan tietysti. Mieliteko on tullut ihan viime aikoina, parin viikon sisään. Sinänsä outoa, koska olen ollut todellinen kotihiiri viimeiset pari vuotta. Sitä ennen kyllä tuli käytyä Helsingin yössä ihan tarpeeksi :)
 
Omat ja numeroa tavallista isomman matalavyötäröiset farkut ja muut housut ovat käyttökelpoisimmat tässä tilassa. Silti tuntuu kyllä iltaisin kivalta, kun voi heittää kaiken mahaa puristavan pois.

Laskemis hommaan täytyy sen verran kommentoida, että en aikonut vielä tältä vuodelta luovuttaa. Koitan vauvan syntymän jälkeen käydä laskemassa, se varmasti onnistuu. Tosin täytyy myöntää, että näiltä korkeuksilta tuo ei olekaan niin vaikeaa. Se, että kuinka kroppa sitten on kunnossa, onkin asia erikseen.

Viime yö oli ensimmäinen kerta, kun teki mieli vaimentaa vauva jollain. Ei se tietenkään mahassa huutanut, mutta alituinen kääntyileminen ja potkiminen piti minua valveilla pari tuntia. Aina kun meinasin vaipua uneen, tuli karate potku, tai sitten kokonaisvaltainen muljahdus, joka säpsähdytti hereille. Koita siinä sitten silitell ja rauhoitella. Käveleminen toki rauhoitti vauvaa, mutta kun asetuin uudelleen makuulloe, virkistyi vauvakin. Mitähän tämä on neljän kuukauden päästä????

Eli turha siis varmaa enääl oppuun todeta, että ihan vauvan rytmiin alkaa tämä elämä vähitellen lipumaan. Halusi tai ei.
 
heips!

täällä voidaan hyvin, saa syötyä kaikkee eikä oo huono olokaan. viime perjantaina oli ultra ja kaikki oli paikallaan niinkuin pitääkin, mitään ei puutu. lääkäri vaan meinas et iso kokoinen on ja vilkas, kiva :) ja sukupuolikin tuli selville kun halusin tietää :) ""kinattiin"" siinä sitten hetki et leikkaus vai alateitse, no tyhmää tai ei, haluun leikkauksen kyllä nyttenkin. saas nähä muuttuuko mieli mut tuskin jos iso vauva on tulossa, ei se kyllä minusta ulos mahdu.

samat vanhat farkut on päällä vaikkei kunnolla sovikkaan, mahan alla tuo vyötärökohta menee, vähän roikkuu päällä muttei muutenkaan mahdu. pitäs varmaan ottaa käyttöön nuo isommat, mitään mammavaatteita en ala käyttään.

meillä on kolme kissaa paitsi että yksi on ollu kadoksissa jo kesästä asti, ei varmaan tule enää takasin... kaikkialta ollaan jo kyselty. toi valkonen kollipoika on mun lellikki oikeen, aina mun viereen tunkemassa. en tiedä mitä se meinaa kun tuleekin porttikielto meidän makkariin eikä pääsekkään nukkumaan enää mun viereen tai jalkopäähän. sit on viel yks joka on vielä aika pentu, siinä onkin hommaa kun on villi ja riehakas ja tekee paljon pahojaan. en usko silti et siinä on ongelmaa, vahdin vaan tarkkaan kaikkee ja laitan pihalle elukoita sit jossei osaa käyttäytyä. mun lellikistä ei ainakaan luovuta ikinä.

paino ei oo kauheesti viel noussu alku pahoinvoinnin takia mut kyl niin hyvin syön nykyään et kyl koht alkaa nouseen. olo on muuten mahtava, masu kivan iso ja vauveli pitää ""meininkiään"" joka päivä, kiva tuntea ne kaikki liikkeet. kauheesti haluis jo ostella kaikkee vauvalle mut taidan malttaa mieleni ainaki ens vuotee.

juhlimaan ei oo yhtää tehny mieli ja alkoholin ajatteleminenkin tekee pahaa, ei ollenkaan mulle kyllä ikinä enää, hyih! ja niin paljon kun vielä kesällä ryyppäsinkään. niin ne asia muuttuu. kyllä vauva on tärkeempi ku jokin tyhmä ja turha viina. ukkokin on niin ihana, huomioi ja kyselee vointia ja silittelee masua, ihana mies mulla :)) hih. poikakin intoilee kun masu näkyy hyvin, taputtelee masua ja tervehtii vauvaa. työtkin maistuu tosi hyvin, kivaa siel on, kiva porukka ja kaikki suurinpiirtein tietää niin ei tarvi enää selitellä miksei nosta painavia asioita enää. ihanasti ne auttelee vaikkei pyydäkään apua.

nyt meen kyllä nukkuun, meni yö vähän vähille unille. ja sit hakeen poikaa koulusta.

sere 19+0
 
Terveiset aamun rakenneultrasta, siellä kaikki osat kohdallaan. Ja eilen sain sitten vihdoin 3 vkon tuskaisen odotuksen jälkeen nuo punktion kromosomitulokset, jotka siis olivat myös OK......HUH!
Nyt ehkä voi hetken elää hieman seesteisemmin, ja vaikka ihan keskittyäkin työtekoon; on jotenkin sellainen olo että eka kolmannes tästä vuosipuoliskosta kului ihan hereilläpysymiseen, toinen kolmannes on mennyt eri asioita stressatessa, toivottavasti nyt saa tän viimeisen 2 kk keskityttyä ihan oikeasti duuninkin vääntämiseen.
 
Kiva kuulla, että kaikilla sujuu mukavasti. Ja hyvä juttu FarB, että kaikki punktiossa ok!

Äippähousuista: en ole itse otanut käyttöön vielä ostamiani mammafarkkuja ja housuja kumpiakaan, kun eivät pysy päällä. Vanhoilla vaatteilla olen pärjännyt. Tuntuu, että housut jopa lököttää muualta paitsi masun kohdalta. Tosi oudon malliseksi sitä on muuttunut, mutta hyvä näin.

Olen käynyt kavereiden ja miehen kanssa baarissa silloin tällöin, mutta enemmänkin istuskelemassa kuin varsinaisesti bilettämässä. Muutenkin olen enemmän pubi-ihminen. Kiva kun tarjolla on alkoholittomia oluita, niin ei tunne itseään ihan ulkopuoliseksi :-). Joissain paikoissa ei kyllä tee mieli savun vuoksi oleilla. Kotona tekee mieli ruoan kanssa punkkua, mutta sitten kun olen joskus ottanut lasillisen ei se maistukaan hyvältä. No ehkä asia muuttuu taas kevään kuluessa :-).

Työasiat ja vauva valvottavat öisin, mutta ihmeesti sitä jaksaa parin tunnin yöunillakin. Onneksi aurinko paistaa muutaman synkän päivän jälkeen! Tai ehkä vaan tuntuu synkältä kun kelloja siirrettiin ja töihin kulkiessa on aina pimeä. Nauttikaahan valosta naiset!
 
Heippa kaikki,

Terkkuja rakenneultrasta täälläkin. Taidettiin olla koneessa FarB:n kanssa samaan aikaan (vaikkakin eri sairaaloissa!)=)!!
Kätilön alkukommentti oli ""tää on kyllä todellinen vauhti-jooseppi""=)! Kaikki kunnossa. Sukupuoli vieläkin teillä tietämättömillä (mikä sopii meille hyvin). Saatiin aivan ihania printtikuvia vaavista ja iskä kuvaili ruutua videokameralla (joten nyt on liikkuvaa kuvaakin olemassa=)!!) Vaavista tulee futari ihan selvästi (tai Kalle Palander II/Tanja Poutiainen II), koska semmoset ihanaiset reisilihakset löytyi! Ihan sormet ja varpaat tuli katsottua. Käsiä ja jalkoja kaksi. Sydämestä näkyi aorttakin ja munuaiset löytyi helposti.
Itse jäin jotenkin vähän poika-tunteeseen, mutta näkee sen sitten viimeistään maaliskuussa=)!
Hymyilevin suin ja todella iloisin mielin, Janis 20+6
 
Heipä hei kaikki taas!
Siirryttiin sitten viikolle 22 eli yli puolenvälin=)! Hiphei!
Ilmoittauduin Haikaranpesään aamulla ja päästiin mekin sinne sitten. Valmennukset tammikuun 25. ja helmikuun 1., joten olemmeko samassa ryhmässä Vanilja=)? Onko muita, jotka olisivat tulossa samoihin treeneihin=)?
Aika kauan sai kyllä antaa soida ennenkuin siellä tuli linja vapaaksi, mutta yritys palkittiin ja ainakin nyt ollaan listoilla (tiedä sitten sinä päivänä miten käy). Aiotteko Vanilja käydä vapaaehtoiskursseilla? Kuulin niistä vasta nyt. Täytyy tutustua tarkemmin mitä on tarjolla, mutta tarjonnasta riippuen olisin kyllä vähän kiinnostunutkin. Olen tässä aamun katsellut vaavista liikkuvaa kuvaa, kun mies siirsi eilisen videokuvan koneelle. Tulee jotenkin niin hyvälle tuulelle. Olen yrittänyt katsella siitä vielä, jos selviäisi sukupuoli, mutta ei se esittele itseään vaikka kuinka monta kertaa katsoisi=)! Aurinkoa kaikille, Janis
 
En ole varsinaisesti tutustumiskäynnillä käynyt. Paikkana muuten kyllä tuttu, olen monet lähipiirin vauvat käynyt laitoksella ihastelemassa! Kunhan synnytysvalmennus alkaa, niin jos sitten kävisi tutustumassa tarkemmin. Tehdäänköhän valmennusryhmän kanssa käyntiä sinne, vai onko se oma-aloitteista?
 

Similar threads

S
Viestiä
100
Luettu
3K
S
U
Viestiä
102
Luettu
2K
J
M
Viestiä
115
Luettu
2K
J
S
Viestiä
99
Luettu
2K
S

Yhteistyössä