3/2006 osa8

[tepa]

Ihana lukea tuo sun viestis ...aikoinaan, kun odottelin toista lastani ja eräs kaverini ekaa se sanoi ihan samat sanat kuin sinä se vaan on ikävä tosiasia, että raskaus venyttää ja vanuttaa ja kuluttaa naispoloa
Hyvä puoli siinä kuitenkin on se, että siitä painosta jää suurinosa laitokselle ja kutakuinkin loput lähtee imettäessä... ja no, ne venymiset ja repeilyt, ne on vähän ikävempiä...mutta liikunta,ah,tuo ihana liikunta,jota nyt jo niin ikävöin auttaa toki siihen pahaan...ainakin jossain määrin
Hyvää loppuraskautta ja jos vaan mahdollista, älä liikoja tuijottele nahan venymistä

 

[lilli 21+2]

Heippa maaliset!

Meillä tosiaan oli viikko sitten se rakenneultra ja kaikki näytti olevan ok. Parin viikon päästä vain pitäisi mennä uudelleen, kun lääkäriä mietitytti vauvan kasvuvauhti. Mutta mitään huolestuttavaa se ei kuitenkaan ollut, heittäisikö sitten laskettuaika tms..? Kovastihan tuota toista kertaa odotelleen, että tietäisi tarkalleen!
Sukupuolen halusin tietää etukäteen ja veikkauksen sainkin )) Ihanaa... Mutta kunhan se pitää varmasti paikkansa!

Vaivat senkun lisääntyvät, pahimpana tällä hetkellä selkä ja suonikohjut.. :/ Töissä jo melko hankalaa istuminen ja seisoskelukin, mutta jospa tässä vielä jaksaisi.. Ihanaa kun masu kasvaa ja liikkeet ovat jo niin selkeitä.

Onko kellään tietoa, jos joutuu sairaslomalle, niin mikä se ""palkka"" tulee silloin olemaan? Eli putoavatko tulot roimasti? Onkohan tätä joku jo kysynyt, en ole varma..

 

[Tiitu]

Sairaspäiväraha on sama mitä äippärahat sit vaavin kanssa. Kelan sivuilla on laskuriki niitä varten.

Meidän esikoinen on alkanu höpöttelemään ettei äitin mahassa oo vauvaa. ei vissiin halua et siellä ois semmosta ja sit aloin sille kertoilemaan et siellä se kasvaa ja sitten syntyy kun on tarpeeks iso ja yhessä päästään sitä hoitamaan ni ihan innoissaan silmät kirkkaana kuunteli Jospa se sittenkin pikkusisaren kaverikseen huolis. Mun pieni mammapoika

 

[sportti]

Terve!

Tänään oli neuvola ja lääkäri. Kaikki ok, hemppakin noussut, tosin paino oli tippunut muutaman sata grammaa, mutta kohtu oli kasvanut keskikäyrältä yläkäyrälle. Neuvolan täti sanoi, että syö reilusti loppuaika, mutta ei kannata painosta stressata.
Saatiin jo aika synnytysvalmennukseen,kin joka on kolmen viikon päästä. Niin e aika vaan rientää.

Noista fiiliksistä oli juttua. Mä olen kyllä ollut aika onnellinen ja tasapainoinen. Tosin välillä tulee sellainen olo, että olis kiva jo saada vanha keho takaisin. Mulla on varmasti sama homma kun Millalla, kun on tottunut liikkumaan, niin nyt tämä himmaileminen välillä ottaa päähän. Tsin kyllähän mä liikun edelleen paljon, mutta ei kuitenkaan maksimi sykkeillä, johon on tottunut.

t.sportti 25+1

 

[milla]

Sportti
Niinpä...liikun edelleen minäkin sen 5 kertaa viikossa, mutta liikunta on vain yksitoikkoisempaa ja kevyempää. Nyt kun talvikin on tulossa, niin harmittaa kun ei pääse laskettelemaan ja yksi mukavimmista harrastuksista (kiipeily) on pitänyt jättää jo alkumetreillä korkeiden pudotusten vuoksi. Nyt tää on tämmöstä tasapaksua kävelemistä, kuntosalia ja uintia. Tekis niin mieli treenata kunnolla
No maaliskuussa sit taas

 

[Santtu]

Täällä helsingissä on tosi harmaata Vettä sataa ja maassa on loskaa, hyi. Ei kyllä yhtään huvita lähteä ulos. Taidan laittaa tytönkin sisälle päikkäreille enkä tonne sateeseen.

Omassa olossa/voinnissa ei muutoksia. Selkä on kipeä edelleen, tuskin helpottaa ennen vauvan syntymää. Mun selkä ei tykkää neidin katelusta hetkeä pidempään, ja me asutaan 4. kerroksessa eikä ole hissiä. Siinä on siis uurastusta kerrakseen kun tota reilu 11kg neitiä kantaa ylös. Huomenna on sitten vihdoin se neuvola jossa saan kelaan varten paperit! Seuraava neuvola sitten onkin jo taas lääkäri Kyllä aika menee nopeasti!

Taidan mennä sohvalle löhöilemään kun neiti leikkii omassa huoneessaan (lue sotkee).

Keskiviikon jatkoa!
-Santtu ja Valttu 22+0

 

[sportti]

Milla:
Niinpä, odotan jo innolla kun saan vetää spinnussa ja lenkillä täysillä. Laskettelut jää myös multa väliin tältä talvelta, ellei sitten pääsiäisenä vähän pääsisi laskemaan.
Kirjoitit, että olit ajatellut, että maha kasvaa litteästä suoraa kunnon vauvamahaksi... mulla oli ihan sama homma ja meinäsin turhautua, kun näytin vaan hieman lihonneelta, mutta en kuitenkaan raskaana olevalta. No nyt ei ole enää epäislystäkään asiasta. Tuntuu, että tästä nauttii paremmin nyt, kun on ""näkyvästi"" raskaana. Ehkä turhamaisuutta, mutta kuitenkin. ;o)

 

[Eme]

Tervehdys pitkästä aikaa!
Keskusteluja olen seuraillut mutta koulu, työ ja kaverin häiden valmistelu on viennyt kaiken ajan ja energian, joten en ole paljon jaksanut kirjoitella.

Rakenneultra oli viime viikolla ja kaikki oli siinä hyvin, vaikka tietenkin sitä etukäteen stressasin ihan liikaa. Eilen ilmoittauduttiin sitten haikaranpesään, meinais jo iskeä epätoivo kun puhelin oli vaan varattu, mutta oli heillä vielä tilaa, vaikka tietenkin sen näkee sitten vasta h-hetkellä päästäänkö sinne todella synnyttämään.

Mahakin on alkanut pikkuhiljaa kasvamaan, joten alkaa tulla tämä raskauskin jotenkin todellisemmaksi, vaikka edelleen jatkuva pahoinvointi pitää kyllä huolen siitä ettei raskaus pääsen unohtumaan mielestä. No täytyy toistella tätä mantraa, että onneksi en kuitenkaan oksentele usein vaan pahoinvointi jää useimmiten vaan jatkuvaksi kuvotuksen tunteeksi.

Eilen luultavasti tunsin ensimmäisiä liikkeitä, vaikka toisaalta sitä ajattelee, että onkohan ne ihan vaan mun mielen tuotteita, koska hakua niitä niin kovasti tuntea.
Mutta tällästä tänne, ilmakin näyttää huomattavsti siedettävämmältä kuin eilen!
Mukavaa viikon jatkoa!
Eme 19+0

 

[Alisa]

Heippa kaikille!

Samoja tuntemuksia mahan suhteen kun muillakin. Odotin kovasti, milloin maha kasvaa. Eihän se sit tullutkaan ihan niin nopeasti kuin olin kuvitellut.. Nyt ei ole enää epäilystäkään. Minusta on ainakin tällä hetkellä ihanaa olla raskaana ja rakastan kasvavaa masuani, kuten myös mieheni! Sain eilen hyvät naurut, kun kaivelin vanhaa talvitakkia esille ja sain sen nipin napin kiinni. Näytti hieman koomiselta.. Ostin kyllä uuden, isomman talvitakin täksi talveksi, mahtuu maha paremmin siihen!

Eilen oli taas neuvola. Kaikki oli hyvin ja tällä kertaa sydänäänetkin löytyivät heti, kun terkka laittoi dopplerin masulle. Oikein vahvoilta kuulosti. Sitten kuului tumps-ääniä, vauva alkoi potkia suoraan doppleriin!
Potkut tuntuvat nyt melkein joka päivä ja useamman kerran päivässä. Tunnen myös, kun vauva vaihtaa asentoa. Liikkeitä jaksaa kyllä ihastella joka päivä. Harmi, että mies ei vieläkään tunne niitä, istukka varmaan vaientaa ulospäin.

Muutenkin olo on kyllä ollut loistava ja mieliala korkealla jo pidemmän aikaa. Olen ajatellut, että pitää nyt nauttia tästä, lopussa ei välttämättä ole enää niin hehkeä olo..!
Pitää kohta lähteä lenkille. Täälläpäin ainakin tuli eilen lunta monta senttiä ja maa on ihan valkoisena. Meidän koira rakastaa talvea ja se olikin aivan innoissaan eilen, kun päästiin ulos. Riehui kuin pentukoira konsanaan! Onko kellään muulla muuten koiraa tai muuta lemmikkiä?

Alisa 19+4

 

[FarB 18+6]

Meillä on tuo koiran hankinta aina välissä mielessä mut vielä ei ole tehty asialle mitään, mutta onneksi meillä on aina välillä hoitokoira (vanhempien) niin saa edes joskus nautiskella karvakuonosta, taaskin se tulee pariksi viikoksi, kun vanhemmat lähtee reissuun. On se meillä niin paljon, että se kyllä on aina ihan kotonaan. Saas nähdä mitä koiraneiti tykkää vaavista, se on nimittäin aivan varma että minä olen sen ikioma. Kyllä se oma koira meille tulee viimeistään sitten, kun tuota hoitohauvaa ei enää ole.

 

[Emppu]

Meillä on kaksi koiraa ja kaksi kissaa... pahin pelkoni onkin että tulokas on allerginen, jolloin pitäisi löytää aika monta uutta kotia elukoille.

Meillä tämä mun koirani, 8 v collie, ei ole niin kovinkaan innoissaan lumesta, tassut palelee. Mutta tuo miehekkeen 12 v monrot intoilee sitten toisenkin edestä. Kissoista nuorempi, joka on tänä kesänä syntynyt, ihmettelee vielä lunta ja näyttää aika närkästyneeltä kun tassut kastuu ja palelee. Tuo vuotta vanhempi menee kuin vanha tekijä, alkuun tosin nosteli tassuja todella korkealle lumihangessa.

Kiinnostaa muuten jos maalismammoissa on joku, joka olisi jo esitellyt aiempia lapsia perheen lemmikeille, miten meni ja onko hyviä kikkoja, millä eläimet tottuvat uuteen perheenjäseneen?

 

[Minnie]

Citykarhun näköinen koiruus löytyy meidänkin perheestä. Harmittelin juuri eilen, kun oli vanhemmilla hoidossa, se kun rakastaa lunta ja talvea yli kaiken ja menee ihan sekaisin. Olis ollut niin hauska katsoa sen menoa. No, eiköhän tässä ehdi nautiskelemaan sen höpsön edesottamuksista vielä.

Olen ajatellut, että ihan alkuvaiheen koiruus olisi hoidossa, mutta mietityttää kyllä miten se tottuu vauvaan. Lapsista tykkää kyllä, mutta kun se huomaa et mun aika menee paljon vauvaan, niin mustis taitaa iskeä päälle. Olis tosiaan kiva kuulla kokemuksia...

 

[Vanilja 20+1]

Hei Milla,
Nuo sun nousseet lukemat ovat melkein tasan samat kuin mulla, ja terveydenhoitajakin sanoi just samoin alhaisista alkupainoista jne kauhisteltuani asiaa. Reisiin ja peppuun on tullut selvästi vähän lisää, mutta en myöskään tunne lihonneeni noin huimia lukemia. Lohdutan itseäni sillä, että hyvä ystäväni, tosi pienikokoinen hänkin, keräsi n.20 kiloa raskauden aikana ja nyt 4kk myöhemmin ylimääräinen on lähtenyt aivan itsestään pois. Tietääkseni hän ei ole jumpannut tai harrastanut liikuntaa ainakaan mitenkään aktiivisesti. Minä odotin myös, että sitten kun se vauvavatsa tulee, se on sellainen pieni ja kiinteä ja kasvaa tasaisesti kunnes on synnytyksen aika. Haha! Täällä maha on milloin minkäkin kokoinen ja ei tosiaankaan aina ""kiinteä"" kumpu. Näin sitä oppii uutta joka päivä

Toissapäivänä oli sitten kauan odotettu rakenneultra ja kaikki ok meidän pikkuisella. Kauheasti harrasti aamujumppaa, joten ei saatu niin tarkkoja näkymiä kuin viimeksi, mutta parempi näinpäin kuitenkin. Mitat siis vastasi viikkoja ja kaikki tärkeät elimet olivat oikeilla paikoilla Lapsivettä normaali määrä (ajattelin että ehkä sitä on paljon, koska sf-mitta oli niin iso?). Kätilö ei ollut tällä kertaa yhtä herttainen ja ""mukana hommassa"" kuin viimeksi, joten siitä jäi vähän tympeä ja hätäinen olo, mutta hui hai! Ainiin,vauvan sukupuoli ei näkynyt. En ainakaan minä ehtinyt tsuumailemaan, niin oli vilskettä masussa.

Mukavaa viikon jatkoa!!!

Vanilja 20+1 (puoliväli ylitetty!)

 

[Janis 20+1]

Moikka Vanilja,

Ensinnäkin, pääsetkö sinä tapaamiseen mukaan ensi kerralla?
Oma ultra on vasta tiistaina, joten laitan sitten kuulumisiani myös siitä. Toivottavasti saan mukavan hoitsun ultraamaan. Se kun on kuitenkin viimeinen ultraus pitkään aikaan (seuraava mahdollisesti vasta sisäänottamisen jälkeen, eikö?)! Nykyään tunnen vauvan liikkeitä päivittäin. Eihän ne mitään supervahvoja ole vielä, eikä niitä potkuiksi voi sanoa vieläkään, mutta liikettä kuitenkin. Jotenkin helpottuneempi olo kun välillä tyyppi ilmaisee elossaolostaan. Tietysti jossain vaiheessa ne potkut alkaa sitten olla jo kipeitä, mutta ehkä niistä on turha huolehtia vielä tässä vaiheessa. Jokos sulla Vanilja tuntuu päivittäistä liikkumista?
Kuulin just eilen mieheni kollegalta, että hänen siskonsa odottaa ja la on 16.3. Niin ja miehen opiskeluystävällä vaimoineen la 15.3 kuten meillä=) ja arvaa mihin ne on menossa synnyttäämään=)!
Kuulemisiin taas, Janis

 

[Stella]

Hei!
Meilläkin rakenneultra takana. Kaikki hyvin, sukupuolta ei haluttu selvittää niin ei kysytty mitään. Ei ne taida kättärillä mitään asiaan sanoakaan vaikka kysyisi.

Äippälomien aloittamisesta oli kyselyä, itse meinaan aloittaa sen 30 pv ennen. Ilmoittauduin tänään maaliskuulaisten tapaamiseenkin, meitä taitaa olla siellä aika iso joukko, kiva juttu!

 

[Tiitu]

Nyt mä sit sählään tän koneen kanssa... huoh!

Noh kuitenkin.. Meillä oli esikoisen syntyessä koira 10v. ja 3 kissaa. Koira luonteeltaan kiltti, mutta hyvinki mustasukkanen minusta ja ERITTÄIN hellyydenkipee. Musta tuntu et elukat tajus jo raskausaikana et jotain kummaa tapahtuu. Koira lopettii vetämisen ja mua vastaan hyppimisen kokonaan (isäntää kyllä kiusas) ja kissat tykkäs entistä enemmän olla massun päällä ja tamppailla.
Kun sit lähtö (sairaalaan) tuli ni koira oli ihan sekasin kun saikin evästä keskellä yötä ja lähti vielä 4:n aikaan aamuyöllä lenkille Mies toi sitten karvapalleroille sairaalasta tuliaiseks harson mitä pidettiin vauvan vieressä ja käytetyn vaipan, tosi yök! mut sitä pääsivät sit haistelemaan ja vähän tutustumaan ennen kun vaavi tuli kotiin.

Kotiin tullessa sit koiruus tietenkin ihan sekopäänä kun emäntä vihdoin tuli kotiin ni tehtiinki niin et menin minä ensin kotiin rapsuttelemaan ja paijamaan koiruutta ja mies vauvan kanssa perässä. Annettiin varovasti haistaa vauvaa. Ykskään elukoista ei näyttäny hirveesti kiinnostuvan uudesta tulokkaasta. Koirakin ymmärsi heti oman paikkansa eikä edes yrittänyt olla mustis vauvalle. Kissat ehkä vähän pelkäs ja uskaltautuvat pikkuhiljaa nuuskimaan nukkuvaa vauvaa.

Eli meillä kaikki sujui elukoiden kanssa tosi mallikkaasti vaikka kuinka maalailin piruja seinille aiemmin.
Ainut ongelma koiran kanssa vaan oli se et se on niin hötky eikä kato mihin kävelee. Vauva siis pidettiin lattialla semmosen jumppamaton alla missä oli kaaret ympärillä tai sitterissä niin ettei koira sit vähingossa kävele yli.
Kissoista yks kuoli heti ristiäisten jälkeen ja yhdetä jouduttiin luopumaan sitten kun vauva lähti liikkeelle ja meni aina kiusaamaan kissaa. Katti-parka kun ei osannu suojella itteensä mitenkään vaan peloissaan jähmetty paikalleen kun vauva tuli kohti. Annettiin se sit tutuille maalle missä on saanu viettää oikein lokoista eloa eikä oo tarvinnu pelätä ja päästään kattoo kuin pörrönen voi

Nykyään kun poitsu on jo 2-v. nin koittelee nostaa kissaa välillä syliin ja tuumaa sitten et ""maumau painava"" kun ei jaksa. Katti onneks tottunu riepotteluun eikä välitä ja osaa mennä pois jos ei huvita. muutenkin leikkiivät paljon keskenään. villitseevät toinen toisiaan. Kissan vessa piti viritellä niin ettei konttaava lapsi lähe kakkaa syömään kun kaikki kiinnosti mihin vaan käsiks pääsi.
Koiraakin koittaa muksu viedä lenkille (tosin sisällä) oppi kiinnittämään hihnan pantaan ja lähtee sit kulettamaan koiraa ympäri taloa ja välillä kiukkuaa kun koira ei haluakkaan tulla mukana Komentaa on saanu sekä koiraa että lasta että oppivat elämään kunnolla keskenään. Lähinnä et toisen ruokiin ei kosketa! Muutamat raksut tosin on maisteltu...

Muistakaa kuitenkin et teidän elukat ei oo samanlaisia kuin meidän ja koskaan ikinä älkää jättäkö lasta ja elukkaa keskenään!

-Tiitu 18+6

 

[sanni]

Meillä on myös 2 kissaa, joista toinen on erittäin omistushaluinen. Kun aloin mieheni kanssa taannoin seurustelemaan niin mies sai monta kertaa tassulla läppäisyjä päähän, että ""menetkös pois siitä mun emäntää viemästä"".

Sen puoleen vähän jänskättää, että miten arvon kissarouva sitten suhtautuu vauvaan. Toisen kissan kanssa tuskin tulee ongelmia - hän kun on hyvin oman tiensä kulkija.

 

[milla]

Mä olen kuullut, että uusi tuloskas (eli vauva) pitää heti näyttää vanhoille asukeille (eli eläiille). Siis ei kannata viedä elukoita hoitoon kun vauva tulee kotiin. Pahinta mitä voi tapahtua on, että eläin luulee itsensä hyljätyksi ja tulee mustasukkaiseksi vauvalle. Siinä voi olla aika vakavia seuraamuksia.
Vauva pitäisi antaa heti eläimille nuuskittavaksi ja aina kun nuo karvatassut vaikuttavat kiinnostuneelta pikkuisesta niin pitää antaa niitten haistella ja tutustua tulokkaaseen. Niin, että vauvassa ei ole mitään outoa ja vierasta eikä vauva laita omistajia käyttäytymään oudosti!
Näin olen kuullut.

 

[milla]

No niin rv 20+0 Eli raskauden puoliväli.
Vauveli on siirtynyt pikkuhiljaa kohdussa ylemmäksi ja sen valverytmikin on hieman muuttunut. Ei potki yöllä laisinkaan...toivottavasti sama yö nukkuminen jatkuu sitten kohdun ulkopuolellakin
Olo on edelleen aika väsynyt, vaikka syön kaikenmoisia vitamiinejakin. Ei pitäis siis mitään puutostilaa olla ja neuvolassa mittauksissa ei ollut enää anemiakaan. No kaippa tää on elimistölle sen verta raskasta, et väsyttää sit koko ajan?
Mitäs muille kuuluu????

 

[Vilma]

Hei!

Huh, tulipa taas pitkä lista luettua kun ei ole tullut koneella käytyä vähään aikaan. Täällä voidaan ihan hyvin (rv18+3), jännityksessä kylläkin. Rakenneultra 2.11 ja jännittää kovasti et miltä siellä masussa näyttää. On tässä tultu kuultua pelottaviakin juttuja (ei täällä), mut tutuilta. No ei saa vielä liikaa stressata. Minua harmittaa kun en oikein vielä liikkeitä tunne, tai sitten en yksinkertaisesti tajua. Joskus tuntuu, et ""haa,oliko tuo sitä?"". Mut kun on niin nopeita et en osaa varmaksi sanoa oliko se vauva vai minä ite Sillon kun niskapoimu katottiin niin vauva ei liikkunu ollenkaan, yhden kerran käänti kylkeään ja nyt jännittää et liikkuuko se vieläkään.

Äitiyslomasta sen verran, et tämän hetken aikomus on aloittaa 30pv ennen. Jotenkin on kyllä sellainen tunne, et sairaslomalle joudun jäämään ennen sitä.

Eipä muuta kummenpia! Jaksamista kaikille!

 

[Santtu]

Tänään oli sitten neuvola ja sian sen kelan lapun. Vein sitten saman tien senkin niin nyt ei tarvii kun odottaa päätöstä! Neuvolassa kaikki hyvin. Paino tullut lähtöpainoon 5kg. Verenpaina 110/60. Hb vähän laskenut ja terkka suositteli rautaa joka toinen päivä. oli vielä yli 120 mutta voi tipahtaa sitten nopeesti. Sykekkin kuului, mä en tosin sitä kuullut kun meidän neiti huusi mun korvan juressa. Täti ei sitten mitannut sf-mittaakaan kun neiti oli niin kauhuissaan kun makasin siinä pöydällä. Lääkäri on kolmen viikon päästä, silloin sitten mitataan eka kerran sf mittakin.

-Santtu 22+1

 

[Vanilja]

Heippa Janis,

Kävin pistämässä nimeni listaan

Täälläkin tuntuu liikkeitä nyt päivittäin. Ihan kuin sullakin, ei kunnon potkuja, mutta selvästi kaveri siellä touhuaa jotain kuitenkin. Lähinnä sellaista elohiirimäistä (mikä sanahirviö! tunnetta. Olinkin jotenkin ajatellut, että istukka on varmaan noussut eteen kun en noita potkuja kunnolla tunne, mutta yllätykseksi se olikin takana. Todella hienoa tietysti, että oli noussut pois kohdunsuun päältä!

Juu, hirmusti tuntuu olevan tulossa uusia helsinkiläisiä maaliskuun puolenvälin tienoilla Me muuten ilmoittauduttiin eilen Haikaranpesään (olikos se vielä erikseen listalla?). Vielä mahduttiin mukaan, mutta saas nähdä minne sitä joutuu synnyttämään jos oikein huono tuuri käy. Olen kuullut, että jouluna joutuivat lähettämään osan mammoista Porvooseen saakka, kun ei mihinkään mahtunut. Hui!

Vanilja 20+1

 

[emo 18+2]

Heippa kaikille!
Mukana ollaan vaikka hiljaiseloa on ollut. Kaikki sujuu vallan mallikkaasti, vatsa kasvaa sopivaa vauhtia. Liikkeet ovat alkanee tuntua tällä viikolla joten sekin menee tilastojen mukaan. Eli eipä ihmeempiä ilmoiteltavia. Käyn lukemassa kuulumisianne aina vähän väliä.

 

[Janis 20+2]

Moikka taas kaikki,

Vanilja: Sanoit, että ilmoittauduit just Haikaranpesään ja sinne vielä mahtui. Mulla on rakenne vasta tiistaina ja ajattelin heti sen jälkeen soittaa/mennä varaamaan aikaa samaan. Toivottavasti sinne vielä mahtuu... Sitä aikaa ei kai saa varata ennen rakenneultraa kuitenkaan, eikö se näin olen.
Toi elohiirimäinen on aika hyvä sana itseasiassa. Sellaista se tosiaan on. Tänä aamuna herättyäni taisi vaavikin herätä kun alkoi tuntua muksahtelua navan kohdalle. Olinkohan huonossa asennossa hänen mielestään, koska kyljelleni kännyttyä kuplinta katosi. Onko susta ne tuntemukset mukavia vai tuntuuko ne epämiellyttäviltä? Olen kuullut nimittäin, että jotkut naiset eivät pidä potkuista missään vaiheessa raskautta. Itsestäni ne tuntuu hieman omituisilta, mutta ei mitenkään epämiellyttäviltä.

Viikonlopun pirsteeksi kaikille ruotsalaisvitsi (toivottavasti kukaan ei loukkaannu):

Pimeässä Kongossa oli ihmissyöjien herkkuliike. Eräs kannibaali astui sisään ja myyjä kehui juuri tullutta tuote-erää: - Nyt sattui niin mukavasti, että saimme juuri ison lastin aivoja. Aivan tuoreita!
- Minkäs hintaisia ne ovat?
- Noo... riippuu kansalaisuudesta. Yhdysvaltalaisen aivot 12 helmeä kilolta, ranskalaisen 17 helmeä ja ruotsalaisen 499 helmeä.
- Kuinkas ne niin kalliita ovat?
- Etkö tiedä, kuinka helvetin monta ruotsalaista täytyy tappaa, ennen kuin saadaan kilo aivoja kasaan?

T: Janis 20+2

 

[lilja 22+0]

Vähän kuulumisia, vastauksia ja kysymyksiä taas täältäkin päästä. 22 viikkoa siis täynnä, mutta vielä en ole saanut noita Kela-lappuja, kun osui nuo neuvola-ajat vähän huonosti. Lääkäri on vasta parin viikon päästä, joten silloin luultavasti saadaan paperit liikkeelle. Äitiysloman ajattelin aloittaa juuri sen 30 päivää aiemmin kuten moni muukin. On tuolloin tammi-helmikuun vaihteessa työprojektissa sen verran kiireinen vaihe, ettei viitsi aiemmin jäädä pois, vaikka sijainen onkin jo olemassa vanhasta takaa.

Olo on varsin neutraali ja pieniä potkuja tuntuu/tuntunee aina silloin tällöin. Varsinkin puolenyön aikaan tuntuu meidän kaveri olevan liikkeella. Ja tuntuu myös äitinsä tapaan olevan makean perään Hieman ihmettelenkin miksi painoa on kertynyt vain nelisen kiloa lisää..

Sitten siihen kysymysosioon. Kuinka hankalia teillä nuo liitoskivut ovat olleet? Itselläni on viikon sisällä muutaman kerran kesken kävelyn tullut sellaisia pistoksia nivusten kohdalle, että täytyy hiljentää ja melkein pysähtyäkin. Sen verran usein noita tulee, että välillä ihmettelen, kuinka mm. tämän ketjun ""urheilufriikit"" pystyvät jatkamaan harrastuksiaan. Kaikki on tottakai yksilöllistä.

Hyviä vointeja kaikille!
lilja 22+0