2v nälkälakossa, apua!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja idiootti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

idiootti

Vieras
Kaksivuotias on aina ollut huono syömään mutta nyt ei söisi yhtikäs mitään; tällä viikolla on heti lautasen eteen saatuaan alkanut heittelemään ruokaa lattialle ja mankunut maitoa. On ollut kauhean kiukkuinen nälästä joten lopulta olen sit antanut tuota maitoa, kun muu perhe on jo lopettanut syömisen. Tänään iltapäivällä sit päätin että en anna maitoakaan vaan pelkästään vettä jos ruoka ei kelpaa. Ei sit illan aikana syönyt yhtään mitään, heitteli puuronkin joten laitoin heti pöydästä pois ja nälkäisenä nukkumaan, toivoen että aamulla maistuisi ruoka.

Toiminko väärin, mitä tällasessa tilanteessa pitäis tehdä? Muut lapset syö hyvin ja ruoan maussa ei pitäis olla vikaa.

Miten te toimitte jos lapsi ei suostu maistamaankaan vaikkapa tarjolla olevaa keittoa? Olen kai tehnyt virheen kun olen sitten antanut jotain muuta, esim. leipää, kun tällä tavalla ei ikinä opikaan syömään. Esimerkiksi kiisseliä hän ei ole koskaan eläessään suostunut maistamaan! Toisaalta pakottaakaan ei voi, ei edes vaatia maistamaan pientä lusikallista koska rimpuilee ja sylkee kaiken pois.
 
Yksi lapsista on tuollainen huonosyöntinen. Hänellä on todettu tuntoaistin yliherkkyys ja ruoan rakenne määrää paljon, mitä hän suostuu syömään. Ummetuksen vaivatessa hän rupeaa paastoamaan.
 
Suostuisiko syömään jos sinä syötät? Meillä on tuolla kohta 3veellä välillä kausia, että haluaa heittäytyä vauvaksi ja syödä vain syöttämällä. Meillä menee yöt hulinaksi jos iltapala jää syömättä.
 
Tunnin unien jälkeen taapero kipsutti huoneestaan ja pyysi saada puuroa, söi lautasellisen ja meni nyt takaisin unille. Eiköhän tää tästä.. Tuntuu vaan niin epätoivoiselta välillä että osaako toimia oikein. Kipeä ei ole mutta tahtojen taistelua tuo taitaa olla nirsoilun lisäksi. Kiitos teille vastanneille!
 
Luulen, että teilläkin liittyy vain tähän 2-3 v. uhitteluun tämä ruokien kanssa säätäminen. Meillä nyt melkein 3-vuotias tyttö, keskimmäinen kolmesta, joka on kanssa aika ajoin uhmaillut kovastikin tuon syömisen kanssa. Olen järjestelmällisesti vaan sitten komentanut, että jos ei ruoka kelpaa, voi mennä pöydästä pois, näkemiin! En ala pelleilyä ruokapöydässä kattelemaan. Meille syntyi viime marraskuussa vauva, ja tyttö on siitä asti välillä etsinyt omaa paikkaansa - meilläkin välillä on tuota syöttämistä, eli tyttö haluaa vähän häntäkin huomioitavan, ja mun tai isin pitää auttaa syömisessä. Sitä välillä teemme, koska avun pyytämistä ei voi oikein pelleilyksi laskea. Osaa kuitenkin nätisti itse jo syödä, eli koitan aina muutaman haarukallisen jälkeen taas siirtyä muihin asioihin... Eivät ne muksut nälkään kuole, vaikka jäisi joltain aterialta sapuskat kokonaan syömättä, tarjoat sitten seuraavan ruoan yhteydessä taas. Jatkuvaa naahimista ja jääkaapin aukomista "ei-ruoka-aikaan" kannattaa välttää.

"IHANAA", että jollain muillakin on näitä samoja ongelmia :D
 

Yhteistyössä