26-vuotias ystäväni on tosissaan sitä mieltä ettei kenenkään pitäisi tehdä lapsia ennen kuin on 30!

[aapee]

Mielestäni jotkut voivat hyvinkin olla valmiita äideiksi ja aivan erinomaisia äitejä jo sanotaan 20-vuotiaana (ja miksei nuorempanakin, mutta nyt oli hänen kanssaan keskustelu ideaalisesta iästä synnyttää). Tuntuu aika kamalalta, kun itse olen 24 ja haaveillut jo useamman vuoden että tulisi sellainen elämäntilanne että vauva saisi tulla, ja tuo yksi kaveri ei siis todellakaan ole vähemmistömielipide ympäristössäni. Siihen kuuluu suurin osa kavereista sekä mm. vanhempani.

Jäisiköhän tässä sitten ihan yksin ilman sosiaalisia verkkoja, jos meille sattuisikin tulemaan vauva? :S

Mitä teille muille on käynyt?

 

[aapee]

Lisäys: perustelu on siis se, että parikymppisenä ihminen on vielä niin epäkypsä. (Kokemuksiini ystävien mielipiteestä ei varmaankaan vaikuta se että suurin osa ystävistäni on ikisinkkuja.. Kaksi pariskuntaa löytyy ystävistä ja heissä ovat sekä mies että nainen onneksi samaa mieltä kanssamme, ihana että ei ihan ainoa näin ajatteleva ole..)

 

[hoya bella]

26-vuotias on vielä tosi nuori äidiksi ja niin on 30-vuotiaskin. Ihan hyvin vauvan voi saada vaikka 48-vuotiaana. Oikeestaan mielummin lapsia yli 30-vuotiaana kuin alle 30-vuotiaana, mun mielestä.

Aijoo luin väärin, ettei lapsia pitäisi enää tehdä yli 30-vuotiaana Mutta voihan niitä nuorempanakin tehdä jos siltä oikeasti tuntuu. Mutta itse olen kyllä onnellinen, että venytin lapsen hankintaa 27-vuotiaaksi asti vaikka mieli olisi tehnyt lasta jo yläasteella.

 

[Blue]

Mä oon saanut kaikki lapseni alle 30-vuotiaana. Miehen kanssa 17-vuotiaina niin päätettiin. =)

 

[IhanaValo]

Miusta se riippuu ihan ihmisestä. Itte oon saanut lapseni 22- ja 24-vuotiaana,ja ainut asia minkä olisin ehkä muuttanut on se, että ammattikouluun ois pitäny sillon aikoinaan mennä ja lukea ees joku ammatti. Että sen puolesta en ollu niin valmis kuin sillon luulin.

 

[Mummomainen]

Minä en ymmärrä tätä, että koko ajan lykätään lapsen tekoa myöhemmäksi. 26-vuotias on ihan sopivan ikäinen äidiksi, ei liian nuori eikä vielä vanhakaan.

 

[IhanaValo]

Mä oon saanut kaikki lapseni alle 30-vuotiaana. Miehen kanssa 17-vuotiaina niin päätettiin. =)

Meillä on mietitty samoin.

 

[aapee]

26-vuotias on vielä tosi nuori äidiksi ja niin on 30-vuotiaskin. Ihan hyvin vauvan voi saada vaikka 48-vuotiaana. Oikeestaan mielummin lapsia yli 30-vuotiaana kuin alle 30-vuotiaana, mun mielestä.

Mutta eikö ole aika hurja mielipide, että _kaikkien_ tulisi tehdä lapset vasta yli kolmekymppisinä? Toki joillekin se on paras vaihtoehto, kuten varmasti noille ystävilleni. Eihän heillä (ikäskaala 23-29) ole miestäkään kenen kanssa tehdä. Mutta entäs me, jotta olemme jo 24-vuotiaana olleet 6 (tai 5 tai 4) vuotta yhdessä ja elämä on vakaata (ehkä koulu toisilla vielä kesken mutta lopuillaan) ja lapsi olisi tervetullut, pitäisikö meidänkin odottaa vielä kuusi vuotta vain siksi koska "olemme niin nuoria"?

 

[hoya bella]

entäs me, jotta olemme jo 24-vuotiaana olleet 6 (tai 5 tai 4) vuotta yhdessä ja elämä on vakaata (ehkä koulu toisilla vielä kesken mutta lopuillaan) ja lapsi olisi tervetullut, pitäisikö meidänkin odottaa vielä kuusi vuotta vain siksi koska "olemme niin nuoria"?

Ihan hyvältä tuo teidän elämä kuulostaa ja kyllä siihen ihan hyvin lapsikin sopisi. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tuollaiset ettei lapsia saisia muka hankkia jos on liian nuori. Jos teille tuntuu hyvältä elämäntilanteelta lapsen saaminen niin siitä vaan yrittämään

 

[Henskuliina]

Minulla oli 30 vuotiaana jo viisi lasta. Nyt 34 vuotiaana odotan seitsemättä.
Esikoinen syntyi minun ollessa 20v.
Olisi jotenkin outoa ajatella, että olisimme aloittaneet lasten hankinnan vasta 30v täytettyämme.

Joo ja kyllä minulla on jopa ammatti ja olen välillä lasten välissä käynyt töissäkin kodin ulkopuolellakin.
Tällä hetkellä olen miehen firmassa töissä ja pystyn tekemään töitä kotoa.

Pidän 30v ja yli 30v ensisynnyttäjää "vanhana" ensisynnyttäjänä.

 

[Gwenhwyfar]

Mun mielestäni lasten hankkimisen päätöstä ei pidä KOSKAAN IKINÄ MILLOINKAAN tehdä jonkun muun ihmisen mielipiteen perusteella. Lasten hankkiminen (tai hankkimatta jättäminen) on jokaisen perheen henkilökohtainen päätös. Se päätös ei kuulu kavereille, anopeille, apeille tai siskonkumminkaimoille.

 

[Fleur de la Cour]

Olin 24-vuotias kun tulin äidiksi. Olin äidiksi tuloon itse ihan valmis mielestäni, mutta jos haluat analyysin niin kukaan ei äidiksi ekaa kertaa tullessaan ole vielä valmis, kas kun se lapsi sinut äidiksi kasvattaa eikä se elämä ilman lasta! Minusta oli hyvä, että olin nuori ja vailla niitä yhteiskunnan paineita mitä nyt 34-vuotiaana tuntuu olevan. En osannut kantaa huolta rahattomuudesta, omistusasunnon puuttumisesta, ammattitutkinnon puutteesta ja siitä etten ollut tehnyt palkkatöitä vielä päivääkään siihen mennessä. Nyt 10 vuotta myöhemmin on kaikki tuo ja kynnys siihen, että tähän tulisi lapsi sotkemaan kaiken on paljon korkeampi kuin 10 vuotta aiemmin. Sitä paitsi naisen hedelmällisyys on varmasti parempi päälle parikymppisenä kuin päälle kolmikymppisenä.

 

[realisti]

Miusta se riippuu ihan ihmisestä. Itte oon saanut lapseni 22- ja 24-vuotiaana,ja ainut asia minkä olisin ehkä muuttanut on se, että ammattikouluun ois pitäny sillon aikoinaan mennä ja lukea ees joku ammatti. Että sen puolesta en ollu niin valmis kuin sillon luulin.

Mä kanssa liputan sen puolesta että hankitaan se ammatti ennen niitä lapsia vaikka tokihan lastenkin kanssa opiskelu onnistuukin. Jotenkin mä ajattelen että se oma elämä pitää olla jollain muotoa valmis ja "perasus" hieman taattu ennen kuin voi ottaa vastuun toisen ihmisen elämästä ja hänen huolehtimisestaa.

Pieni työkokemuksen poikanenkaan siis ei olis pahasta ennen lapsia. Äitiyslomat ja hoitovapaat loppuu joskus ja äidinkin on palattava työelämään- jollei miehen rahkeet riitä elättämään (itse en uskaltais tukee siihen että joku tulee aina elättään mut ja lapset) . Töitä on helpompi hakea jos alla on joku ammatti ja ees jonkin verran työkokemusta. Nää on toki kovin raadollisia asioita, mutta ihminen ei elä pelkästään lapsista. Vaikka lapset ovatkin elämän keskeinen osa, ruokakin täytyy pöytään löytyä ja koti olla jossa asua. Ne on yhtä tärkeitä elämän arvoja kuin se että lapsella on äiti ja isä läsnä.

 

[aapee]

entäs me, jotta olemme jo 24-vuotiaana olleet 6 (tai 5 tai 4) vuotta yhdessä ja elämä on vakaata (ehkä koulu toisilla vielä kesken mutta lopuillaan) ja lapsi olisi tervetullut, pitäisikö meidänkin odottaa vielä kuusi vuotta vain siksi koska "olemme niin nuoria"?

Ihan hyvältä tuo teidän elämä kuulostaa ja kyllä siihen ihan hyvin lapsikin sopisi. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tuollaiset ettei lapsia saisia muka hankkia jos on liian nuori. Jos teille tuntuu hyvältä elämäntilanteelta lapsen saaminen niin siitä vaan yrittämään

Kiitos Sitä tässä jotenkin kummastelinkin, koska tämä ystäväni tietää elämäntilanteemme mutta on silti vain periaatteesta sitä mieltä että esimerkiksi 26-vuotias vain on "aivan liian nuori, piste." Menin hieman sanattomaksi keskustelussa, mietin että mitäs tuollaiseen mielipiteeseen voi sitten enää sanoa.. Koetin tuota että ihmiset ovat erilaisia, mutta oli kuin olisi uskovaisen kanssa koettanut väitellä aiheesta ateismi vs. usko.

 

[aapee]

Mun mielestäni lasten hankkimisen päätöstä ei pidä KOSKAAN IKINÄ MILLOINKAAN tehdä jonkun muun ihmisen mielipiteen perusteella. Lasten hankkiminen (tai hankkimatta jättäminen) on jokaisen perheen henkilökohtainen päätös. Se päätös ei kuulu kavereille, anopeille, apeille tai siskonkumminkaimoille.

Ei tietenkään, mutta minusta on mukava kuitenkin keskustella ihmisten kanssa kaikennäköisestä ja harvoin törmään näin jyrkkiin mielipiteisiin - mietin vain että kuinka sitä saisi tämän ystävän (itseasiassa ystävät) näkemään ettei kaikki ole kuin he.

(Toki vähän kauhistuttaa se että tiedän näiden ystävien olevan niitä ensimmäisenä tuhka tuuleen katoavia kun vauva joskus syntyy, mutta menkööt sitten )

 

[aapee]

Miusta se riippuu ihan ihmisestä. Itte oon saanut lapseni 22- ja 24-vuotiaana,ja ainut asia minkä olisin ehkä muuttanut on se, että ammattikouluun ois pitäny sillon aikoinaan mennä ja lukea ees joku ammatti. Että sen puolesta en ollu niin valmis kuin sillon luulin.

Mä kanssa liputan sen puolesta että hankitaan se ammatti ennen niitä lapsia vaikka tokihan lastenkin kanssa opiskelu onnistuukin. Jotenkin mä ajattelen että se oma elämä pitää olla jollain muotoa valmis ja "perasus" hieman taattu ennen kuin voi ottaa vastuun toisen ihmisen elämästä ja hänen huolehtimisestaa.

Pieni työkokemuksen poikanenkaan siis ei olis pahasta ennen lapsia. Äitiyslomat ja hoitovapaat loppuu joskus ja äidinkin on palattava työelämään- jollei miehen rahkeet riitä elättämään (itse en uskaltais tukee siihen että joku tulee aina elättään mut ja lapset) . Töitä on helpompi hakea jos alla on joku ammatti ja ees jonkin verran työkokemusta. Nää on toki kovin raadollisia asioita, mutta ihminen ei elä pelkästään lapsista. Vaikka lapset ovatkin elämän keskeinen osa, ruokakin täytyy pöytään löytyä ja koti olla jossa asua. Ne on yhtä tärkeitä elämän arvoja kuin se että lapsella on äiti ja isä läsnä.

Nämä ovatkin omalla kohdallani ne syyt, miksi en ole vielä raskaana ja vauvaa saamme odottaa vielä vuoden tai kaksi. Mutta jollakin toisellahan voi olla ammatti ja vuosien työkokemus jo 22-vuotiaana.

 

[aapee]

Olin 24-vuotias kun tulin äidiksi. Olin äidiksi tuloon itse ihan valmis mielestäni, mutta jos haluat analyysin niin kukaan ei äidiksi ekaa kertaa tullessaan ole vielä valmis, kas kun se lapsi sinut äidiksi kasvattaa eikä se elämä ilman lasta! Minusta oli hyvä, että olin nuori ja vailla niitä yhteiskunnan paineita mitä nyt 34-vuotiaana tuntuu olevan. En osannut kantaa huolta rahattomuudesta, omistusasunnon puuttumisesta, ammattitutkinnon puutteesta ja siitä etten ollut tehnyt palkkatöitä vielä päivääkään siihen mennessä. Nyt 10 vuotta myöhemmin on kaikki tuo ja kynnys siihen, että tähän tulisi lapsi sotkemaan kaiken on paljon korkeampi kuin 10 vuotta aiemmin. Sitä paitsi naisen hedelmällisyys on varmasti parempi päälle parikymppisenä kuin päälle kolmikymppisenä.

Hyviä pointteja! Täytyy laittaa korvan taakse seuraavia keskusteluita varten

 

[niin]

Riippuu niin ihmisestä...Mut nykymaailman meno on sellaista että ihmiset ei osaa rauhoittua kovin nuorina. Mä en jaksa enää kuulla yhtään tarinaa siitä kuinka perhe eros kun äiti/isi lysi facebookista tms. netti palvelusta uuden...tai että äidille/isille iskikin baari-vimma just vasta silloin kun lapset oli tulleet.jne.jne. Maailma ympärillä on muuttunut, kaikenmaailman houkutuksia löytyy kotisohvalta käsin (netin ihmeellisestä maailmasta).

En sano ettäkö ikä auttaisi tuossa, ei tod. aina. Mutta jos kerkee "sählätä" rauhassa ennen lapsia, niin ehkä sitä sitten tajuaa OIKEASTI pysähtyä lasten synnyttyä.

 

[aapee]

Sitä paitsi naisen hedelmällisyys on varmasti parempi päälle parikymppisenä kuin päälle kolmikymppisenä.

Tähän täytyy vielä puuttua. Muistelinkin että hedelmällisyys alkaisi laskea jo siinä ennen kahta viittä, hän muisteli että lasku alkaisi vasta 35-vuotiaasta. (Minulla muistikuva että siitä alkaa sitten hurja lasku).

 

[JaJa]

mun suunnitelmiin kyllä kuulu hankkia lapset ennen kun täytän 30v ja siinä aikataulussa onneksi pysyin. mun mielestä se vaan on niin että nuorena ne lapset kuuluu hankkia

 

[JaJa]

En sano ettäkö ikä auttaisi tuossa, ei tod. aina. Mutta jos kerkee "sählätä" rauhassa ennen lapsia, niin ehkä sitä sitten tajuaa OIKEASTI pysähtyä lasten synnyttyä.

no mä kyllä ehdin sählätä ihan tarpeeks. olin 24v ku esikoinen syntyi. ihan ite oon aina lapseni hoitanu. esikoinen on 3v ja muutaman kerran on ollu yökylässä, kuopus ei vielä kertaakaan (7kk).
nyt kaveri sai esikoisen 31 vuotiaana ja vauva on joka viikonloppu mummolassa kun äiti on ryyppäämässä. ollu pariviikkosesta asti. että ei todellakaan oo iällä tekemistä asian kanssa

 

[Fleur de la Cour]

Sitä paitsi naisen hedelmällisyys on varmasti parempi päälle parikymppisenä kuin päälle kolmikymppisenä.

Tähän täytyy vielä puuttua. Muistelinkin että hedelmällisyys alkaisi laskea jo siinä ennen kahta viittä, hän muisteli että lasku alkaisi vasta 35-vuotiaasta. (Minulla muistikuva että siitä alkaa sitten hurja lasku).

Fyysinen vanheneminen alkaa 25-vuotiaana, joten hedelmällisyyden laskukin alkaa siinä silloin, päälle kolmekymppisenä lasku on jo huomattavaa.

 

[Jenis]

Eihän sitä oikeasti voi tollaisia linjoja vetää, että "kaikkien" pitäisi tehdä jotain jossain tietyssä iässä. Tuo on epäkypsää ajattelua jos mikä

Itse sain lapseni 32- ja 35-vuotiaana, ja tämä oli meille juuri paras aika. Jollakin toisella tämän ikäisellä taas alkaa lapset kohta lähteä kotoa Itse olisin parikymppisenä ollut liian nuori, mulla oli aika monta rautaa tulessa, opinnot kesken, asuin ulkomailla jne. Ennen ekaa lasta oli jo vakipaikka ollut pitkään ja paperit yliopistosta viimeinkin tiristetty ulos, eli voin ihan hyvällä omallatunnolla olla hoitovapaalla niin pitkään kuin suinkin jaksan.

 

[leijona76]

mun suunnitelmiin kyllä kuulu hankkia lapset ennen kun täytän 30v ja siinä aikataulussa onneksi pysyin. mun mielestä se vaan on niin että nuorena ne lapset kuuluu hankkia

Sanoo hän joka myös sai tahtomansa sillon kun tahtoi saada lapsen. Se elämä vaan ei useinkaan mee silleen kun itse haluaa sanella. Minusta lapsia ei kuulu tehä missään iässä ja onnelliset ne jotka saa ylipäänsä tenavia.

 

[Jenis]

mun suunnitelmiin kyllä kuulu hankkia lapset ennen kun täytän 30v ja siinä aikataulussa onneksi pysyin. mun mielestä se vaan on niin että nuorena ne lapset kuuluu hankkia

Ja entäs jos niitä lapsia ei saa nuorena? Onhan noita lapsettomuusongelmia vähän kaikenikäisillä, ja hoitoonpääsy kestää. Tai entä jos ei ole miestä vielä tuossa iässä? Mun mielestä voi vastata vaan omasta lapsentekoiästään, turha mennä jeesustelemaan siitä missä iässä mitäkin "kuuluu" tehdä