26-vuotias ystäväni on tosissaan sitä mieltä ettei kenenkään pitäisi tehdä lapsia ennen kuin on 30!

[up]

up

 

[vv]

Sitä paitsi en ole ikinä ymmärtänyt tuota asiaa, että pitää rauhoittua kun vanhemmuus alkaa? Ei ihminen itseään voi muuttaa joksikin äitimöykyksi, masentuuhan siinä jos sellaista yrittää. Äitiyden lisäksi sitä on edelleen nainen, ehkä puolisokin jollekin. Vanhemmuus on vain yksi osa elämää. Eihän sitä moneen muuhunkaan elämässä eteen tulevaan asiaan ole heti valmis, mutta elämä opettaa.

Ei vanhempien tartte musta enää ravaamalla ravata omissa juoksuissaan ja mennä oma napa edellä. Se ei silti tarkoita että äitimöykyksi tarttee ryhtyä, mutta kyllä lapsi tarvitsee stabiilin arjen, ei sitä että isä- ja äitipuolia tulee ja menee...tai vaikka ydin perhe pysyiskin kasassa niin että arki on sitä et kun isi tulee töistä, äiti häippää harrrasteisiinsa, aina joku menossa, joku tulossa. Sehän tätä nykymaailmaa vaivaa että ei osata joskus vaan olla, että pysähdyttäs ja elettäs hieman rauhallisemmin.

Arvatkaapas mitä? Se lapsikin kasvaa, se ei pysy pikkuisena ikuisesti vaan kasvaa ja haluaa myös nähdä mitä maailma tarjoaa. Kun lapsen on saanut nuorena niin kas kummaa kun lapsi on kasvanut isoksi niin itse on vasta nuori edelleenkin. En vaan itse osaa enää tämän ikäisenä ajatella tuota ensin nämä sitten se -ajatusta. Elämä kun ei ala eikä lopu lapsen saamisesta, elämä on isompi kokonaisuus!

Mutta se aika kun lapsi on lapsi, ja se lapsuus ei lopu esim. kouluikään.. kyllä se teinikin kaipaa vielä sitä turvallisuutta.
Ja se vauva-aika vasta lyhyt onkin vaikkei edes sitäkään moni osaa rauhoittaa.

 

[Minä]

Sitä paitsi en ole ikinä ymmärtänyt tuota asiaa, että pitää rauhoittua kun vanhemmuus alkaa? Ei ihminen itseään voi muuttaa joksikin äitimöykyksi, masentuuhan siinä jos sellaista yrittää. Äitiyden lisäksi sitä on edelleen nainen, ehkä puolisokin jollekin. Vanhemmuus on vain yksi osa elämää. Eihän sitä moneen muuhunkaan elämässä eteen tulevaan asiaan ole heti valmis, mutta elämä opettaa.

Ei vanhempien tartte musta enää ravaamalla ravata omissa juoksuissaan ja mennä oma napa edellä. Se ei silti tarkoita että äitimöykyksi tarttee ryhtyä, mutta kyllä lapsi tarvitsee stabiilin arjen, ei sitä että isä- ja äitipuolia tulee ja menee...tai vaikka ydin perhe pysyiskin kasassa niin että arki on sitä et kun isi tulee töistä, äiti häippää harrrasteisiinsa, aina joku menossa, joku tulossa. Sehän tätä nykymaailmaa vaivaa että ei osata joskus vaan olla, että pysähdyttäs ja elettäs hieman rauhallisemmin.

Arvatkaapas mitä? Se lapsikin kasvaa, se ei pysy pikkuisena ikuisesti vaan kasvaa ja haluaa myös nähdä mitä maailma tarjoaa. Kun lapsen on saanut nuorena niin kas kummaa kun lapsi on kasvanut isoksi niin itse on vasta nuori edelleenkin. En vaan itse osaa enää tämän ikäisenä ajatella tuota ensin nämä sitten se -ajatusta. Elämä kun ei ala eikä lopu lapsen saamisesta, elämä on isompi kokonaisuus!

Mutta se aika kun lapsi on lapsi, ja se lapsuus ei lopu esim. kouluikään.. kyllä se teinikin kaipaa vielä sitä turvallisuutta.
Ja se vauva-aika vasta lyhyt onkin vaikkei edes sitäkään moni osaa rauhoittaa.

Mutta, tässä lienee kysymys siitä riippuuko se vanhemman iästä osaako rauhoittaa perheaikaa vai ei. Mielestäni ei riipu.

 

[Chala]

Kertoo todella paljon ihmisen kypsyydestä että kokee itsensä oikeutetuksi arvostella toisten valintoja tai sanoa toisen puolesta mikä olisi oikea ikä hankkia lapsia.

Mä sain lapsettomuustuomion 21-vuotiaana. Olipa herkkua. Ja samaan aikaan yhdestä suunnasta alettiin kuumotella 'milloin teille', 'eikö teillekin jo vauvakuume iske', 'farmari selkeesti tarkoittaa että perheenlisäystä on tulossa eiks?!' ja toisesta suunnasta 'ette sitten varmasti hanki lapsia ennenkuin on koulut, urat, omakotitalot, vakaat isot tulot jne.'.

Saanko kysyä mitä se teille kenellekään kuuluu minkä ikäisenä kukakin lapsia haluaa tai saa?

 

[ap]

Kertoo todella paljon ihmisen kypsyydestä että kokee itsensä oikeutetuksi arvostella toisten valintoja tai sanoa toisen puolesta mikä olisi oikea ikä hankkia lapsia.

No, ystäväni ei siis väitäkään olevansa kypsä. Hänen mukaansa se että hän kokee itsensä niin lapseksi 26-vuotiaana kertoo nimenomaan siitä, ettei sen ikäiset tai pari vuotta vanhemmat ole vielä "tarpeeksi aikuisia" lisääntymään (hänen sanansa). Puhumattakaan siitä kuinka kieroon katsoo minua ja miestä, kun meillä on ollut vauvahaaveita jo parisen vuotta..

 

[se joku]

Jos nyt kiillotan tätä olematonta sädekehääni, niin mä olin jo hankkinut ammattitutkinnon ja vakiyöpaikan kun sain esikoisen 22 vuotiaana, toinen ja viimeinen lapsemme syntyi kun oli 26. Nyt pikkasen päälle 30 aion lähteä opiskelemaan lisää.

Mä en taas ymmärrä tätä että pitää leikkiä ikiteiniä vielä yli 24 vuotiaana...

 

[NallePuh82]

Mulla olisi haaveena, että lapsiluku olisi täynnä ennen kuin täytän 30. Ekan olen saanut 24 vuotiaana, jolloin minulla oli kyllä jo korkeakoulututkinto ja työpaikka eli kyllä alle 30 vuotiaana voi saada molemmat. Nyt opiskelen kyllä jo uudelleen ja hyvin onnistuu lapsenkin kanssa!

 

[Chala]

Kertoo todella paljon ihmisen kypsyydestä että kokee itsensä oikeutetuksi arvostella toisten valintoja tai sanoa toisen puolesta mikä olisi oikea ikä hankkia lapsia.

No, ystäväni ei siis väitäkään olevansa kypsä. Hänen mukaansa se että hän kokee itsensä niin lapseksi 26-vuotiaana kertoo nimenomaan siitä, ettei sen ikäiset tai pari vuotta vanhemmat ole vielä "tarpeeksi aikuisia" lisääntymään (hänen sanansa). Puhumattakaan siitä kuinka kieroon katsoo minua ja miestä, kun meillä on ollut vauvahaaveita jo parisen vuotta..

Lapsellisuutta todellakin on olla tajuamatta ettei kaikki ole samanlaisia ja kehity henkisesti samalla kaavalla. Enkä tarkoittanut pelkästään sun ystävää, tällä palstalla (esim.) kuten myös tosielämässä törmää todella paljon tähän samaan ajattelutapaan. Kun minä olen saanut lapsen tietyn ikäisenä ja koen sen parhaaksi iäksi, pitäisi muiden tehdä samoin. Että näin Te teette kuten teistä tuntuu parhaalta, toivottavasti onnistutte pian kun yritys alkaa (ellei ollut jo alkanut ).

 

[Chala]

Mä en taas ymmärrä tätä että pitää leikkiä ikiteiniä vielä yli 24 vuotiaana...

Tai yli 34-vuotiaana
Tarkoitan niitä jotka oikeasti juoksevat baarissa joka viikonloppu ja käyttäytyvät kuin teinit. On jotenkin surkuhupaisaa kun selkeästi vanhemman näköinen ihminen pyrkii pukeutumaan kuin nuoret ja sulautumaan joukkoon kun todellisuudessa vähän pistää silmään. Mutta jos itse nauttii niin mikäs siinä, hyvähän se on ettei niitä lapsia hanki jos ei siihen tunne olevansa valmis.

 

[Vieras]

Mun mielestäni lasten hankkimisen päätöstä ei pidä KOSKAAN IKINÄ MILLOINKAAN tehdä jonkun muun ihmisen mielipiteen perusteella. Lasten hankkiminen (tai hankkimatta jättäminen) on jokaisen perheen henkilökohtainen päätös. Se päätös ei kuulu kavereille, anopeille, apeille tai siskonkumminkaimoille.

Täysin samaa mieltä! Ei kuulu toisille. Muistutan myös etteivät kaikki halua lapsia ikinä, ja ilman lapsiakin voi elää ei-itsekästä, hyvää elämää.

 

[vierusta]

Jokainen tyylillään. Itse sain lapseni yli 30v ja olen tyytyväinen, etten nyt 40v ole murrosikäisten äiti saati, että lapseni käyvät samassa baarissa kuin minä

Kuitenkin ennen 25v en kannata tehdä mitään radikaaleja päätöksiä. Jossain vaiheessa se nuoruus kuitenkin eletään ja minusta parempi elää alle 30v kuin nelikymppisenä.

Uusi tv-sarja puumanainen kuvaa hyvin tätä elämättömän nuoruuden elämistä Vaikka viihdettä onkin, niin valitettavasti niin totta. Päähenkilo elää nelikymppisenä nuoruuttaan, kun ei ystvänsä tapaan elänyt sitä 20v vaan hoiti vauvaa, ystävllä on nyt pieni vauava ja vaatii puunaiselta turneekestävyyttä juosta bailaamassa parikymppisten naikkoseten kanssa

mun mielestä tää nuoruuden eläminen on täyttä potaskaa...jos ihminen on sen tyylinen, että baarit houkuttelee, niin ei se elämä siitä 50-kymppisenäkään varmasti muuksi ole muuttunut.

Itse tunnen monia, jotka ovat bilettäneet joka ikinen viikonloppu opiskeluiden ajan ja vähän sen jälkeenkin eli noin ikähaarukkaan 20-26 v se menee. Ja lopettivat siinä kolmenkympin tienoilla. Itsekin pidän kolmekymppistä joka viikonloppu bailaavaa vähän lapsekkaana, tosin se nyt on vaan oma rajoittunut mielipiteeni
Itse kyllästyin rälläämiseen suunnilleen 28 vuotiaana. Ja vasta silloin alkoi tuntua siltä, ja lopulta olin oikeasti varma, että voin jättää baareilun vaikka ihan kokonaankin. Sitä ei tule ikävä, vaikka olis lapsikin.

Eli kyllä se elämä monillakin siitä rauhoittuu, ei kaikki jatka bilettämistä hautaan asti. Ei vaan jaksa kiinnostaa enää.

Mun mielestä vasta kun osaa varmasti laittaa lapsen kaiken tuollaisen edelle voi sanoa olevansa valmis.

Täälläkin välillä on juttuja siitä, miten pienen lapsen isä taikka äiti käy viihteellä ts vetää itsensä lähes tainnoksiin kerran-pari kuussa. Jos on pakko vetää se naula ottaan, vaikka kotona olis joku joka oikeasti on riippuvainen tästä ihmisestä, niin jotain on pielessä.
Ainakin se aika kun muksut on pieniä, pitäis ne muksut osata laittaa etusijalle.
Että jos tuntuu siltä että menojalka vipattaa ihan jatkuvasti, niin ihan hyvä ajatus on kyllä siirtää sitä lapsentekoa vähän kauemmas.

 

[..]

No mun kohdalla ainakin piti paikkansa Nyt 32.v ja ihan täydellinen ikä mulle ekaa lasta odotella

Miehen kanssa kumpikin menomme menty, ehditty opiskelemaan, olemaan töissä..nyt kumpikin nautitaan vaan tästä yhdessäolosta ja yhteisestä kodista ja odotellaan pientä tyyppiä <3

 

[jep]

Pah sanon minä, mä olen päättänyt etten tee yhtään lasta enää sen jälkeen kun täytän 30. Riskit kasvaa yms...kiire vaan tulee kun toinen on tulossa ja ikää 29

 

[Turkilmas]

Mä katsoin just eilen telkkarista jotain keskusteluohjelmaa jossa pohdittiin miten saataisiin äidit "tekemään" lapsensa aikaisemmin. Koko ajan nouseva synnyttäjien ikä on ihan julkinen huolestuksen aihe.

Siltikin mun mielestä tuo asia on jokaisen itse mietittävä ja päätettävä. Mä en henkilökohtaisesti osaa edes kuvitella että olisin perustanut perheen vasta yli 30-vuotiaana, mutta toisaalta ympärilläni olevat ystävät ja tuttavat osoittavat ettei siinä ole mitään ihmeellistä. Itsellänikin on mielipiteeni pehmentyneet kun olen huomannut ettei ihminen ole 40-vuotiaana seniili :snotty:

 

[vieras]

Yritin saada lapsia eka kertaa 24 vuotiaana.
Olen vielä 32-vuotiaanakin sitä ekaa yrittämässä.
Päätös ei näköjään ole aina omissa käsissä..

 

[vv]

Sitä paitsi en ole ikinä ymmärtänyt tuota asiaa, että pitää rauhoittua kun vanhemmuus alkaa? Ei ihminen itseään voi muuttaa joksikin äitimöykyksi, masentuuhan siinä jos sellaista yrittää. Äitiyden lisäksi sitä on edelleen nainen, ehkä puolisokin jollekin. Vanhemmuus on vain yksi osa elämää. Eihän sitä moneen muuhunkaan elämässä eteen tulevaan asiaan ole heti valmis, mutta elämä opettaa.

Ei vanhempien tartte musta enää ravaamalla ravata omissa juoksuissaan ja mennä oma napa edellä. Se ei silti tarkoita että äitimöykyksi tarttee ryhtyä, mutta kyllä lapsi tarvitsee stabiilin arjen, ei sitä että isä- ja äitipuolia tulee ja menee...tai vaikka ydin perhe pysyiskin kasassa niin että arki on sitä et kun isi tulee töistä, äiti häippää harrrasteisiinsa, aina joku menossa, joku tulossa. Sehän tätä nykymaailmaa vaivaa että ei osata joskus vaan olla, että pysähdyttäs ja elettäs hieman rauhallisemmin.

Arvatkaapas mitä? Se lapsikin kasvaa, se ei pysy pikkuisena ikuisesti vaan kasvaa ja haluaa myös nähdä mitä maailma tarjoaa. Kun lapsen on saanut nuorena niin kas kummaa kun lapsi on kasvanut isoksi niin itse on vasta nuori edelleenkin. En vaan itse osaa enää tämän ikäisenä ajatella tuota ensin nämä sitten se -ajatusta. Elämä kun ei ala eikä lopu lapsen saamisesta, elämä on isompi kokonaisuus!

Mutta se aika kun lapsi on lapsi, ja se lapsuus ei lopu esim. kouluikään.. kyllä se teinikin kaipaa vielä sitä turvallisuutta.
Ja se vauva-aika vasta lyhyt onkin vaikkei edes sitäkään moni osaa rauhoittaa.

Mutta, tässä lienee kysymys siitä riippuuko se vanhemman iästä osaako rauhoittaa perheaikaa vai ei. Mielestäni ei riipu.

Totta, ja enemmän mielestäni luonne- kuin ikäkysymys.
Mutta siis asian vierestä tuosta rauhoittamisesta kun tuntuu että monella lapsuus loppuu liian lyhyeen.

 

[äiti 44v]

Mielestäni jotkut voivat hyvinkin olla valmiita äideiksi ja aivan erinomaisia äitejä jo sanotaan 20-vuotiaana (ja miksei nuorempanakin, mutta nyt oli hänen kanssaan keskustelu ideaalisesta iästä synnyttää). Tuntuu aika kamalalta, kun itse olen 24 ja haaveillut jo useamman vuoden että tulisi sellainen elämäntilanne että vauva saisi tulla, ja tuo yksi kaveri ei siis todellakaan ole vähemmistömielipide ympäristössäni. Siihen kuuluu suurin osa kavereista sekä mm. vanhempani.

Jäisiköhän tässä sitten ihan yksin ilman sosiaalisia verkkoja, jos meille sattuisikin tulemaan vauva? :S

Mitä teille muille on käynyt?

Hohhoijaa, onpas mielenkiintoinen aloitus. Näitä täällä harvemmin onkaan, hienoa että tästäkin asiasta EDES JOSKUS keskustellaan.

On se joo hirveätä että sinun kaverillasi on TUOLLAINEN mielipide! Tällä olisi varmasti kansainvälistäkin uutisarvoa.

Ja sinä olet niin keskenkasvuinen että sinun lapsenhankintojasi sitten muiden ihmisten mielipiteet liikuttaa? No oikeassapa taitaa kaverisi sitten olla. Hyvä mielipide hänellä.

 

[äiti 44v]

Kertoo todella paljon ihmisen kypsyydestä että kokee itsensä oikeutetuksi arvostella toisten valintoja tai sanoa toisen puolesta mikä olisi oikea ikä hankkia lapsia.

Mä sain lapsettomuustuomion 21-vuotiaana. Olipa herkkua. Ja samaan aikaan yhdestä suunnasta alettiin kuumotella 'milloin teille', 'eikö teillekin jo vauvakuume iske', 'farmari selkeesti tarkoittaa että perheenlisäystä on tulossa eiks?!' ja toisesta suunnasta 'ette sitten varmasti hanki lapsia ennenkuin on koulut, urat, omakotitalot, vakaat isot tulot jne.'.

Saanko kysyä mitä se teille kenellekään kuuluu minkä ikäisenä kukakin lapsia haluaa tai saa?

Kertoo todella paljon ihmisen kypsyydestä ja etenkin sen puutteesta jos ilman ylimielistä rutinaa ei kestetä edes sitä että joku sanoo asiasta kuin asiasta eriävän MIELIPITEENSÄ!

Jollain ihmisellä siis on MIELIPIDE että HÄNEN MIELESTÄÄN lapset pitäisi hankkia yli kolmikymppisenä. So what? Ei hän kenenkään pillunreikää ole silti umpeen sementillä muuraamassa kunnes asianosainen täyttää kolmekymmentä.

Sikäli mikäli minä mitään olen tajunnut niin Suomessa on mielipiteen vapaus. Täällä saa olla vaikka sitä mieltä että alle viiskymppisten ei pitäisi lisääntyä ja se ei tosiaan teistä kellekään vähääkään kuulu mitä muut ovat mistäkin asiasta mieltä.

Jos taas tuttavanne kyselevät liikoja niin valitkaa seuranne paremmin.

 

[Huom harmaana]

Minusta ihminen on todellakin liian nuori äidiksi, jos ottaa huomioon mitä mieltä muut ihmiset (siis kaverit) ovat lapsen hankkimisesta ja pelkää jäävänsä yksin ilman tukiverkkoja kun kaverit häipyvät.
En ota kantaa siihen, mikä on oikea ikä tulla äidiksi, mutta ei siinä puuhassa haittaa yhtään se, että on koulutusta ja ammatti, elämänkokemusta ja jonkinverran rahaakin.

 

[...]

Sittenhän se menisi tasan sterilisaation ikärajan kanssa! Kummaa miten ei ole kypsä päättämään että ei halua lapsia ennen kuin on 30, mutta on kypsä tekemään lapsia heti kuin se on fyysisesti mahdollista.

 

[muksu]

No mun kohdalla ainakin piti paikkansa Nyt 32.v ja ihan täydellinen ikä mulle ekaa lasta odotella

Miehen kanssa kumpikin menomme menty, ehditty opiskelemaan, olemaan töissä..nyt kumpikin nautitaan vaan tästä yhdessäolosta ja yhteisestä kodista ja odotellaan pientä tyyppiä <3

Ihana, rohkaiseva kommentti. Täytin just 31 ja vasta ekaa tehdään. Välillä masentaa vietävästi kun yhteiskunta sanoo että ollaan liian vanhoja. Ennen ei ole ollut mahdollisuutta, eikä olla oltu valmiita.

 

[äiti 44v]

No mun kohdalla ainakin piti paikkansa Nyt 32.v ja ihan täydellinen ikä mulle ekaa lasta odotella

Miehen kanssa kumpikin menomme menty, ehditty opiskelemaan, olemaan töissä..nyt kumpikin nautitaan vaan tästä yhdessäolosta ja yhteisestä kodista ja odotellaan pientä tyyppiä <3

Ihana, rohkaiseva kommentti. Täytin just 31 ja vasta ekaa tehdään. Välillä masentaa vietävästi kun yhteiskunta sanoo että ollaan liian vanhoja. Ennen ei ole ollut mahdollisuutta, eikä olla oltu valmiita.

Siis kuka sanoo? Yhteiskunta? Mä en tiennyt että se osaa edes puhua!

Minulle ei sanonut mitään vaikka olin ekaa saadessani jo liki nelikymppinen. Ei vissiin uskaltanut mitään puhua pukahtaa...

 

[Lentokala]

Jos valita pitää että 20v vai 30v niin itse sanon et 30v.

 

[nn]

Huvittavaa sinänsä että nykyisin ensisynnyttäjän keski-ikä on 30 mutta ei ole kovin montaa vuotta kun 30-vuotiasta pidettiin vanhana synnyttäjänä. Nyt 40-vuotiaitten ensisynnyttäjien määrä on lisääntynyt.

Asennemuutos? Mukavuudenhalun lisääntyminen? Aikuistuminen muutenkin myöhästynyt, nykyisin ei tarvitse ottaa vastuuta eikä oteta kuin lähellä 30 ikää.

Luonto vastaan ihmiskunta..

 

[..]

No mun kohdalla ainakin piti paikkansa Nyt 32.v ja ihan täydellinen ikä mulle ekaa lasta odotella

Miehen kanssa kumpikin menomme menty, ehditty opiskelemaan, olemaan töissä..nyt kumpikin nautitaan vaan tästä yhdessäolosta ja yhteisestä kodista ja odotellaan pientä tyyppiä <3

Ihana, rohkaiseva kommentti. Täytin just 31 ja vasta ekaa tehdään. Välillä masentaa vietävästi kun yhteiskunta sanoo että ollaan liian vanhoja. Ennen ei ole ollut mahdollisuutta, eikä olla oltu valmiita.

Siis kuka sanoo? Yhteiskunta? Mä en tiennyt että se osaa edes puhua!

Minulle ei sanonut mitään vaikka olin ekaa saadessani jo liki nelikymppinen. Ei vissiin uskaltanut mitään puhua pukahtaa...

Älä nyt suotta ole noin aggressiivinen, sulle lähemmäs 40.v oli hyvä ja eikös se ole tärkeintä? Mä ehdin täyttää 33.v kun ensimmäiseni syntyy enkä voisi olla oikeammassa iässä Mutta kyllähän se yhteiskuntakin "puhuu" ja myös tiettyjä biologisia faktoja on olemassa, mitäpä niitä kieltämään.