:heart:Oon niin SEKASIN!!!
Tänään eka ultra ja pieni sydänhän siellä sykki :heart::heart:
ei voi uskoo, et tää olis totta, kun ei ole kauheen "vahvasti" menny tää alkuraskaus, eikä mene vieläkään, mutta varovasti ilmoittaudun ketjuun mukaan.
Paljon täällä onkin tuttuja nimiä, mutta vähän taustaa vielä:
Olen 33v mies on 42v. Lasta toivottu vajaat kolme vuotta.
Viime vuonna aloiteltiin hoidot, eka 2 inssiä ja kolmanteen kun mentiin niin ei kantsinu enää tehdä. Miehen simpat niin huonoja liikkumaan. Jo tämä oli järkytys sinänsä kun olin 6 inssiin varautunu.
Sit 1. ICSI kesäkuussa, 2 alkioo laitettiin, tuloksena kemiallinen raskaus.
2.ICSI lokakuussa, 2 alkioo, josta elämäni eka plussa 26.10.
No sit alko stressaus kun kävin verikokeessa ja mulle sanottiin että mun hcg arvo 312 on pienempi kun mitä kuuluis olla.
Viikon päästä siitä 2.11. kontrolliverikoe ja taaskaan ei ollut luku kohdallaan, mutta oli kuitenkin noussut tosi hyvin, hcg 3992.
Rupesin jo jossain vaiheessa lukemaankin tätä palstaa kun sain tänne kutsun, mutta tämä kauhee epätietoisuus sai mut odottelemaan tänne tulemista.
Mulla on koko ajan tullu ruskeeta tuhruvuotoa, joka alko jo viikkoo ennen testintekoa. No siitäkin olin huolissani, mutta paniikki alkoi todella vasta nyt viime ma. Mulla oli karsee mahakipu illalla, jota kesti 4,5h sekä veristä vuotoa. Luulin jo että keskenmeno.
Sama jatkui ti ja ke iltana, mutta ei niin pahana kuin ma.
Tänään sitten olin niin paniikissa kun ultraan mentiin, mutta selkee raskaus ja pieni sydänhän siellä sykki. Oli se kyllä niin mahtava kokemus. :heart:
Luulin että itken koko ultra ajan, mut olin varmaan niin järkyttyny kun kaikki olikin hyvin ettei itku tullu kun vasta kotona kun soitin äitille ja kerroin uutisen.
Vuodon takia mulla on nyt sit 2 vkon liikkumiskielto ja toivotaan että se loppuu. En saa urheilla, käydä koirien kanssa lenkillä, enkä tehdä kotitöitä eli pelkästään lukee kirjoja ja kattoo tv:tä. No, saapi luvan ukko passata, mulla on nyt hyvä syy käskyttää sitä.
Sit sain vielä jotain progesteron geeliä mitä pitäs emättimeen laittaa, mutta en sitä vielä käytä ennenkö tsekkaan suomen klinikalta onko ok käyttää. (Niin, siis tosiaan, asun ulkomailla, mutta ICSI:t tehtiin suomessa)
Olen vieläkin niin sekasin tästä kaikesta, mutta edelleen tosi varovasti otan koko raskausjutun kun on niin alussa ja kun on tota vuotoa. Vähänkö se vuoto häiritsee, mutta toivottavasti loppuu jossain vaiheessa niin olis vähän rauhallisempi mieli.
Niin ja kivuista gyne sano että kuuluu asiaan, kun kohtu kasvaa, en vaan ajatellut että voisi olla näin paljon kipuja näin alussa, melkein otin ma särkylääkkeen.
Mä vaan niin toivon ja rukoilen, että kaikki menee hyvin ja että meillä olis ensi kesänä oma pikkunen :heart:
t: miles + vekkuli 6+6 huomenna 7+0 JEE!!! :heart:
ps. Vekkuli nimellä on oma tarina, pakko sekin vielä kertoa.
Sillon kun mulle laitettiin alkiot sisään niin toinen ei meinannutkaan jäädä kohtuun, vaan se piti uudestaan laittaa. Silloin hoitaja sanoi, että täällähän on kunnon vekkuli kun ei meinaa kyytiin lähteä. Jo silloin sanoin miehelle että jos raskaaksi tulen niin kutsumanimi on sitten vekkuli
jospa se nyt vekkulois pesässään vielä sen 7kk.