Nyt tulee aika pitkä kertomus...
Ma 25.6. mentiin Taysiin aamuyhdeksältä ja oksitosiinitippa aloitettiin kymmenen maissa. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt, koska se ei ollut ollenkaan paha juttu. Olin pelännyt, että tulee jotain karmeita supistuksia heti, mutta tippa aloitettiin toosi pienellä ja sit kaksinkertaistettiin annos aina 30 min välein. Supistukset tuntuivat ainoastaan selkäjomotuksena, jonka kestin hyvin hengittelyn ja alaselän hieronnan avulla. Useampi tunti siinä meni, sitten tuli lääkäri tutkimaan tilanteen. Totesi, etten ollut juurikaan auennut aamun tilanteesta (noin 3 cm), mutta päätti sitten puhkaista kalvot. Heti vesien menon jälkeen supistukset muuttuivat enemmän kohdun alueella tuntuviksi, aika ikäviksi kouristuksiksi, mutta jaksoin vielä reilun tunnin niitä ennen kuin pyysin ilokaasua. Mukava kaasu! Kaasu auttoi oikein hyvin, ja lisäksi tuli se "rytmi" hommaan, kun piti olla tarkkana, että alkoi imppaamaan ajoissa. Mies tuijotti mittareita ja minä omia tuntemuksiani, ja vähän niinkuin kilpailtiin, että kumpi huomaa ensin, että supistus on tulossa.
Kätilö tarkasti kohdunsuun oliko 3 tuntia kalvojen puhkaisun jälkeen ja kaikkien meidän suureksi hämmästykseksi olinkin jo 8 cm auki! Tässä vaiheessa pyysin epiduraalia ja aloin anestesialääkäriä odotellessa impata ilokaasua sillee ilman taukoja, kun oli jo aika kipee meininki. Seurauksena oli hauska trippi 70-luvulle Abban tahtiin... (meillä oli omat musiikit mukana, ja tässä kohtaa sattui sopivasti soimaan Abba!). Oli se aika erikoista, kun näin vaan sellasia psykedeelisiä kuvioita leijumassa joka puolella ja kuulin sen Abban.
Kuulin kyllä osan huoneessa käydyistä keskusteluista, mutta olin kyllä oikeesti aika pihalla. Anestesialääkäri käski lopettaa imppauksen hetkeks, kun en oikein pystyny vastaamaan sen kysymyksiin luotettavasti... Toisella yrittämällä onnistui epiduraali ja se vei kivut kokonaan pois. Selvä paineen tunne kuitenkin säilyi, eli tunsin supistukset hyvin, mutta en kipua. Ehdin saada toisen annoksen vielä puudutetta ja sitten vielä kolmannen pienemmän annoksen jotain muuta ainetta. Vähissä olivat aineet, kun lopulta kätilö käski alkaa vähän ponnistamaan. (Halusi odottaa, että oon ollu jo jonkin aikaa auki kokonaan ennen ponnistelua, että laskeutuis hyvin.) Sitten mulle kerrottiin, että Pulla on avotarjonnassa, minkä takia "tässä on pitkä tie edessä". Kiitos tiedosta... Melko masentavaa kuulla tollasta.
Siinä sitten alettiin pikkuhiljaa ponnistamaan, kokeilin vähän kaikenlaisia asentoja toiveissa, jos se muuttais vaikka tarjontaansa... Noin puolentoista tunnin päästä pyysin jotain kipulääkitystä, sain pudendaalipuudutuksen, mutta en kyllä osaa sanoa oliko siitä apua. No, ehkä se loppu olis sattunu VIELÄ enemmän, jos en olis sitä saanu? Tässä vaiheessa olin siirtynyt puoli-istuvaan asentoon, joka tuntui parhaalta, vaikka olin etukäteen ajatellu jotain muuta. Sitten alettiin oikeesti työntämään. Oltiin etukäteen puhuttu, että mies pysyy siellä pääpäässä, mutta ei se nyt sitten ihan niin menny. Työnsin hulluna ja mies ja kätilö kannusti ja sitten kätilö käski miehen painaa mun mahan päältä TÄYSIN VOIMIN (joo, kuuntelin tätä hieman järkyttyneenä, miehellä kun kuitenkin on painoa sata kiloa..) ja siinä se sit paineli ja huohotti sekin. Välillä kätilö lähti johonkin ja mies jatkoi kannustamista. Mähän en tietty tienny miten pitkällä oikeesti ollaan, eli annoin itseni kuvitella, että kun kerran molemmat sanoo, että nyt menee tosin hyvin ja nyt tuli pitkän matkaa eteenpäin, niin varmaan sillä jo on tukka ulkona tai jotain. Juu ei, mies sano, että johdot vaan tuli ulos, ja niistä aina näki, että kuinka paljon tuli ulospäin -- ja meni sit takas sisäänpäin. Ja mä huusin ja nyyhkytin. Noh, puolitoista tuntia tätä ja sitten kätilö totes, että kai se on imukupin paikka. Tuli väkee huone täyteen ja enhän mä mitään nähny, mutta seuraava tunne oli, kun lääkäri työnsi kätensä ja imukupin Pullan pään ja mun välilihan väliin (jossa ei siis ollu yhtään tilaa jäljellä ennestäänkään) ja mä huusin ja nyyhkytin vielä enemmän. Sivusilmällä näin, kun mies seisoi syrjässä kauhistuneen näköisenä. Sitten odotettiin imukupin imun kehittymistä ja mä edelleen huusin ja nyyhkytin. Kolmella supistuksella Pulla sitten syntyi (tiistain puolella klo 01.08), eppari tietty tehtiin, mutta repesin silti jonnekin syvälle. Mä kuulin, kun mies nyyhkäisi liikutuksesta, kun Pulla tuli ulos, mutta mä en tuntenu mitään (henkisellä tasolla). Pulla otettiin viereiseen huoneeseen tutkittavaksi. Valitettavasti mun tuska ei ollut vielä ohi; kätilö sanoi heti, että lääkärin tarvii ommella se haava ja sitten ryhtyivät toimeen... Haava siis oli syvä ja vuosi kovasti (miehen mukaan verta suihkusi seinälle, kun leikkaisvat sen epparin..), minkä takia näkyvyys oli huono. Siinä sitten sovittelivat erilaisia LEVITTIMIÄ ja tämä tuntui oikeastaan aika samalta kuin se varsinainen synnytys. Jatkoin edelleen nyyhkytystäni ja joku tajus nyt tarjota sitä ilokaasua. Sitä siinä yritin impata kaikin voimin samalla kun tuntui siltä, kuin puhelintolppaa olis tungettu peräsuoleen. Sit joku tajus kysyä, että onko se kaasu ollenkaan päällä... No ei ollu; hyvin olin varmaan itteni hapettanu ainakin.
Itse ompelu ei sattunu, kun oli puudutettu, eli siinä vaiheessa kun se levitin otettiin pois, alkoi vihdoin tuska helpottaa. Pulla tuotiin puettuna siihen rinnalle, mutta en pystyny olemaan kauheen kiinnostunu siitä..
Sitten piti mennä suihkuun, mutta siinä matkalla pyörryin, eli jäi suihkussa käymättä... Kahteen päivään en päässy sängystä ylös, kunnes sitten sain vähän punasoluja anemiani hoitoon..
Kotiin päästiin perjantaina, ihan hyvin on mennyt, varsinkin kun maito laskeutui lauantaina. Nyt tosin pelkään alkavaa rintatulehdusta... Tissit kipeät ja paikoin kovat ja välillä olo muutenkin huono. Lämpöä oli ihan himppanen, mutta koska oon edelleen ottanu sekä Buranaa että Panadolia, en tiiä mitä lämpö oikeesti olis.
Pulla on rauhallinen, nukkuu paljon, syöttövälit päivällä yleensä 2-4 tuntia, alkuyöstä tankkaa jatkuvammin. Neuvolan täti kävi tänään ja kaikki oli ok, tädin mielestä Pulla oli tosi hyvin kehittynyt, nosteli päätäänkin jo reippaasti. No, viettihän se kohdussa aikaa vähän pidempään kehittymässä.
Nyt alkaa iltatankkaus!
Armi ja Pulla 1 vko