Suppis: Toivotaan ettei teidän pieni saa tuota enteroa. Sitä on nyt todella liikenteessä..vieläkin...: /
Tin: Tiedän useammankin ihmisen joille hormonikierukka on ollut oikein hyvä, vaikka minipillerit eivät olisi käyneet...
Täällä alkaa kohta ahdistaa tuo vatsamakkara, joka ei näytä sulavan millään...:kieh: Tosin herkuttelen niin, ettei mikään ihme. Paino laski tähän asti niin nopeaa, mutta nämä viimeiset kaksi kiloa jäi vyötärölle... Yäk. Nyt täytynee lopettaa herkuttelu ja ottaa itseään niskasta kiinni.
Olenko ainoa ajatusteni kanssa,vai onko kenellekään muulle iskenyt jo todellista vauvakuumetta?? Ei kai siinä mitään niin ihmeellistä ole, mutta tuntuu etten saisi vielä ajatella seuraavaa vauvaa...Joka tapauksessa olisin valmis raskautumaan vaikka heti, jotenkin ei vaan uskalla tosissaan ottaa edes omia mietteitään.. ystävät pitäisivät minua varmaan hulluna, jos heille kertoisin. Tämä pienen tytön kanssa olo on ollu elämäni parasta aikaa ja kun meille vielä melko "helppo" vauva suotiin, niin toinen olisi tervetullut esikoisen kaveriksi! Aina kun tuon sanon niin pelkään että jotain tapahtuu eikä arkeamme voi sitten enää helpoksi sanoa. Mutta ainakin nyt tunnelmat on nämä! Miehelläkään ei tuntuisi olevan mitään vastaan. Toisaalta aikaa yrittäessä voisi mennä kauankin jos imetys ehkäisee eikä yrittäminen varmastikaan millään tavalla aktiivista olisi vauva-arjen keskellä...
Tin: Tiedän useammankin ihmisen joille hormonikierukka on ollut oikein hyvä, vaikka minipillerit eivät olisi käyneet...
Täällä alkaa kohta ahdistaa tuo vatsamakkara, joka ei näytä sulavan millään...:kieh: Tosin herkuttelen niin, ettei mikään ihme. Paino laski tähän asti niin nopeaa, mutta nämä viimeiset kaksi kiloa jäi vyötärölle... Yäk. Nyt täytynee lopettaa herkuttelu ja ottaa itseään niskasta kiinni.
Olenko ainoa ajatusteni kanssa,vai onko kenellekään muulle iskenyt jo todellista vauvakuumetta?? Ei kai siinä mitään niin ihmeellistä ole, mutta tuntuu etten saisi vielä ajatella seuraavaa vauvaa...Joka tapauksessa olisin valmis raskautumaan vaikka heti, jotenkin ei vaan uskalla tosissaan ottaa edes omia mietteitään.. ystävät pitäisivät minua varmaan hulluna, jos heille kertoisin. Tämä pienen tytön kanssa olo on ollu elämäni parasta aikaa ja kun meille vielä melko "helppo" vauva suotiin, niin toinen olisi tervetullut esikoisen kaveriksi! Aina kun tuon sanon niin pelkään että jotain tapahtuu eikä arkeamme voi sitten enää helpoksi sanoa. Mutta ainakin nyt tunnelmat on nämä! Miehelläkään ei tuntuisi olevan mitään vastaan. Toisaalta aikaa yrittäessä voisi mennä kauankin jos imetys ehkäisee eikä yrittäminen varmastikaan millään tavalla aktiivista olisi vauva-arjen keskellä...