Toissapäiväisiä neuvolakuulumisia rv 27+1:
-Painoa tullut yhteensä n. 14 kg
-rr 118/78
-prot -
-Gluk -
-verta pissassa (muttei yllätä näiden vuotojen takia)
-Hb 122
-Sf-mitta 28cm
-syke +
-liikkeett ++
Neuvolassa käyn enää otattamassa nuo perustestit normaalissa aikataulussa ja kaikki kontrolointi on nyt tuolla sairaalassa. Edes äitiyspolille (eri kaupungissa) ei mua lasketa, ettei kukaan ylimääräinen sörki ja tee mitään hallaa vahingossa.
Mulla on nyt tilanne se, että täytyy ottaa niin iisisti kuin mahdollista. Lääkäreiden mielestä vuotaa hieman liian usein ja se vuoto ja ne hyytymät itsessään kuulemma vielä heikentää sikiökalvoja, joten lapsivedetkin saattaa mennä ihan yht'äkkiä tässä. Jos vedet menee tai alkaa massiivinen vuoto, ambulanssin nokka suoraan kohti Tays:ia, alle 32 viikkoisia ei synnytetä keskussairaaloissa (ellei ole pakko), vielä se kun asun noin 80 km päässä lämimmästä sairaalasta, niin lääkärit ovat huolissaan... Puolessa tunnissa pitäisi olla leikkausvalmiudessa mielellään. Ei voi mitään.
Epäilevät että tämän tilanteen syynä on edellisessä synnytyksessä tehty kiireellinen sektio ja se sektioarpi. Eli tämä istukka on vissiin tarttunut sektioarpeen kiinni, eikä sen takia nouse (suurin osa istukasta on takaseinällä ja noin 6cm nousee kohdunsuun päältä vielä etupuolelle, eli totaalisen etinen tämä. Siinä on vielä sellainen lisäjännitysmomentti, että kun sektio joudutaan suorittamaan tämän vauvan palastamisesksi, että jos se istukka on kunnolla sektioarvessa kiinni, vuoto on kuulemma niin runsasta, että kohdunpoisto samalla on mahdollista, että selviän siitä hengissä.
Muuten on ihan hyvä olla. Ei satu mihinkään oikeastaan, painoa tietty tulee kun istun ja makaan suurimman osan ajasta. Onhan mulla tuo 1v 10 kk päivät tuossa ja teinityttö (joka auttaa parhaansa mukaan). Mies sitten tekee käytännössä kaikki kun tulee töistä kotiin. Koitetaan selvitä päivä kerrallaan tässä ja haaveena olisi jos kotona selviäisin vielä vajaa 3 viikkoa, niin miehellä alkaisi kesäloma ja lastenhoito olisi sitten järjestetty.
Sen verran täytyy kertoa, että kun torstaina jouduin sairaalaan yöllä ja vietin kaksi vuorokautta synnytyssalin puolella, niin perjantaina saatiin sen verran lupaa poistua sairaalasta että mentiin naimisiin. Eli vaimona tässä sitten elellään. Juhlat pidetään vasta noin vuoden kuluttua, nyt on muut jutut mielessä. Hääpäivää edeltävä yö vietettiin erillään ja samoin hääyö. Yhdyntäkieltohan meillä on vauvan syntymään saakka.
Aika paljon asioita on nyt kiellettyjen listalla. En voi matkustaa oikein mihinkään, autossa istumista ei suositella. Uida en saa. Nostella en saa. Mitään mikä aiheuttaa supisteluja, ei saa tehdä.
Mutta mä saan sentään olla nyt kotona toistaiseksi ja koittaa ajatella postiivisesti. Haluan niin kovasti tämän lapsen elävänä syliin ja kyllä sitä lapset äitiäänkin tietty tarvitsee vielä monta vuotta. Täytyy vaan yrittää pitää mieli virkeänä ja ajatella että onneksi Suomessa on maailman paras synnyttää, tavalla tai toisella.
Nyt on tavoitteena päästä rv 28+ viikoille, sitten rv +32 ja sitten ollaan jo voiton puolella ajallisesti.
Kiitos jos jaksoit lukea ja anteeksi kun en tähän samaan nyt kommentoinut muuta. Luen ajatuksen kanssa sitten ja olen hengessä mukana
Huldis ja pikkusisko 27+3 :heart:
-Painoa tullut yhteensä n. 14 kg
-rr 118/78
-prot -
-Gluk -
-verta pissassa (muttei yllätä näiden vuotojen takia)
-Hb 122
-Sf-mitta 28cm
-syke +
-liikkeett ++
Neuvolassa käyn enää otattamassa nuo perustestit normaalissa aikataulussa ja kaikki kontrolointi on nyt tuolla sairaalassa. Edes äitiyspolille (eri kaupungissa) ei mua lasketa, ettei kukaan ylimääräinen sörki ja tee mitään hallaa vahingossa.
Mulla on nyt tilanne se, että täytyy ottaa niin iisisti kuin mahdollista. Lääkäreiden mielestä vuotaa hieman liian usein ja se vuoto ja ne hyytymät itsessään kuulemma vielä heikentää sikiökalvoja, joten lapsivedetkin saattaa mennä ihan yht'äkkiä tässä. Jos vedet menee tai alkaa massiivinen vuoto, ambulanssin nokka suoraan kohti Tays:ia, alle 32 viikkoisia ei synnytetä keskussairaaloissa (ellei ole pakko), vielä se kun asun noin 80 km päässä lämimmästä sairaalasta, niin lääkärit ovat huolissaan... Puolessa tunnissa pitäisi olla leikkausvalmiudessa mielellään. Ei voi mitään.
Epäilevät että tämän tilanteen syynä on edellisessä synnytyksessä tehty kiireellinen sektio ja se sektioarpi. Eli tämä istukka on vissiin tarttunut sektioarpeen kiinni, eikä sen takia nouse (suurin osa istukasta on takaseinällä ja noin 6cm nousee kohdunsuun päältä vielä etupuolelle, eli totaalisen etinen tämä. Siinä on vielä sellainen lisäjännitysmomentti, että kun sektio joudutaan suorittamaan tämän vauvan palastamisesksi, että jos se istukka on kunnolla sektioarvessa kiinni, vuoto on kuulemma niin runsasta, että kohdunpoisto samalla on mahdollista, että selviän siitä hengissä.
Muuten on ihan hyvä olla. Ei satu mihinkään oikeastaan, painoa tietty tulee kun istun ja makaan suurimman osan ajasta. Onhan mulla tuo 1v 10 kk päivät tuossa ja teinityttö (joka auttaa parhaansa mukaan). Mies sitten tekee käytännössä kaikki kun tulee töistä kotiin. Koitetaan selvitä päivä kerrallaan tässä ja haaveena olisi jos kotona selviäisin vielä vajaa 3 viikkoa, niin miehellä alkaisi kesäloma ja lastenhoito olisi sitten järjestetty.
Sen verran täytyy kertoa, että kun torstaina jouduin sairaalaan yöllä ja vietin kaksi vuorokautta synnytyssalin puolella, niin perjantaina saatiin sen verran lupaa poistua sairaalasta että mentiin naimisiin. Eli vaimona tässä sitten elellään. Juhlat pidetään vasta noin vuoden kuluttua, nyt on muut jutut mielessä. Hääpäivää edeltävä yö vietettiin erillään ja samoin hääyö. Yhdyntäkieltohan meillä on vauvan syntymään saakka.
Aika paljon asioita on nyt kiellettyjen listalla. En voi matkustaa oikein mihinkään, autossa istumista ei suositella. Uida en saa. Nostella en saa. Mitään mikä aiheuttaa supisteluja, ei saa tehdä.
Mutta mä saan sentään olla nyt kotona toistaiseksi ja koittaa ajatella postiivisesti. Haluan niin kovasti tämän lapsen elävänä syliin ja kyllä sitä lapset äitiäänkin tietty tarvitsee vielä monta vuotta. Täytyy vaan yrittää pitää mieli virkeänä ja ajatella että onneksi Suomessa on maailman paras synnyttää, tavalla tai toisella.
Nyt on tavoitteena päästä rv 28+ viikoille, sitten rv +32 ja sitten ollaan jo voiton puolella ajallisesti.
Kiitos jos jaksoit lukea ja anteeksi kun en tähän samaan nyt kommentoinut muuta. Luen ajatuksen kanssa sitten ja olen hengessä mukana
Huldis ja pikkusisko 27+3 :heart: