Anteeks mä alotan nyt omanapasesti, pakko päästä purkamaan tätä oloa, että saa ajatuksille edes vähän tilaa :|
Mä olen tässä pari päivää miettinyt, mikä tekee olon niin hankalaks ja tajunnut, että taidan kärsiä jonkin laisesta masennuksesta, joka on hiipinyt salakavalasti huomaamatta ja jäänyt vaanimaan paikalleen... Olisiko lähtösin sieltä alkuvuodesta, kun niitä vastoinkäymisiä vaan tuli ja tuli... No, nyt kun se asia on selvinnyt, sitähän on hyvä lähteä selvimään ja nousta ylöspäin. Tajusin myös, etten mä enää käy koskaan missään muualla, kun äitiys polilla tai neuvolassa. Mies hoitaa kauppareissut, pojan kanssa ulkoilut yms, ellei poika sitten ole esim. mummolassa, jossa ovat pihalla jne. Mä olen siis linnoittautunut tänne neljän seinän sisälle ja suoranainen ahdistus nousee pintaan, jos johonkin pitää lähteä. Olo on jotenkin sellanen, etten halua lähteä ihmisten ilmoille tän näkösenä, kun olen niin lihava ja räätyneen näkönen, ettei kukaan kaipaa mun seuraa, ja kaikki on vaan ilosempia, kun mä pysyn poissa kuvioista.
Mä en tiedä, olisko tää huilipakko jotenkin osallisena asiaan, eli odotan vaan, että mies tulee kotiin, käy kaupassa jne, jotta mun ei tarvi ylimääräsiä rasittaa itteäni. Ja kun olo on mitä on, en lähde edes mukaan, kun ei ole pakko...
Tänään sitten tajusin karun totuuden, mihin tää elämä on johtanut. Mulla on yksi aikoa ystävä / kaveri, joka sekin asuu toisella puolella suomea. Eli jos haluaisin "viettää iltaa" muutenkin kuin kotona löhöten, olis mun mentävä siskon luokse, koska ei ole muuta paikkaa. Jos haluaisin lähteä muuten vaan kahville, olis mun mentävä yksin, koska mulla ei yksinkertasesti ole enää sellasia kavereita / hyvän päivän tuttuja, joita voisin pyytää mukaan!
Ja kun kylässä pitisi käydä, on ne kyläpaikat sellasia, että sinne on mentävä lasten takia, ei aikuisten (Esim. kummilapset) tai sitten sellaset "pakolliset" juhlat, johon kaikki sukulaiset kutsutaan.
Miten elämä on voinut ajaa mut tähän jamaan? Mä olin kuitenkin ennen sosiaalinen, mulla oli ihmisiä ympärillä, eikä koskaan tarvinut miettiä tekemistä, koska aina oli joku, jonka luona piti käydä, tai jonne pystyi menemään ihan muuten vaan :|
Enkä mä edes tiedä mistä mä lähtisin rakentamaan uusia ystävyyssuhteita, musta ei vaan ole siihen, ei ainakaan nyt kun olotila on kaikinpuolin hyvin passiivinen
Mitä tulee sitten raskauteen, huippaus on palannut. samoin unettomuus on ruvennut näyttäytymään. Olen aina ihmetellyt, että mitä ne ihmiset puhuu siitä, että raskauden loppuaikana ei saa enää nukuttua
No nyt mä tiedän, väsyttää kyllä, mutta uni ei vaan tule! Viime yönäkin valvoin yli kolmeen, ja sinä aikana meinasin pyörtyä ainakin kolme kertaa. Olisikohan kuumudella osaa asiaan? Meille paistaa koko päivän aurinko ja lämpötila on kai sisällä ympäri vuorokauden lähellä 30.
Tiedättekö sen olon, jos makaa liian kauan selällään, alkaa pyörryttää, juimata, oksettaa jne. No se olo tuli viime yönä myös kyljellään, ensin toisella, sitten vähän ajan päästä myös toisella ja mä olis ihan varma että kuolen! Pystyasento oli ainoa, millä sain olon tasaantumaan, ja arvataa tuntuuko se sillon kolmen aikaan yöllä sekään hyvältä...
anteeksi HYVIN sekava sepostus, olo nyt vaan on tällanen, eikä aivotkaan toimi lyhyiden yöunien takia...
skorpioni Tää kuumuus on kyllä piinaavaa! Mukavaa kotiaikaa ennen vauvan kotiutumista
Taitaa olla turha haaveilla ihanan rennosta olosta, kun lämpökin vaan nousee, mutta koitahan silti nauttia siitä, mitä nautittavaa on
JiiMii Oliskin vaan miehen raskausoireita, mutta sillä tuntuu olevan kyseinen raskausoire päällä nyt ja aina
oli jo ennen raskauttakin
Toivottavasti korva on parantunut ja muutenkin olotila jotenkuten kohtalainen...
Lisey Se on kyllä jännä, miten tapauskohtaista nuo lähetteiden saaminen on. Meillä neuvolasta saat lähetteen melkein mihin vaan, kunhan soittaa ja pyytää, mutta sitten taas yläkerrassa lääkärissä ei millään. lääkärilläkin pitää ravata välillä ainakin kaksi kertaa, jos tarvitset lähetettä johonkin, että voi olla varma asiasta :headwall: Toivotaan, että sulla olisi harmitonta tuo vuotelu... Yritän luoda toivetta omalla kokemuksella, että joskus voi vuotaa reippaamminkin ilman, että kyse olisi mistään sen vakavemmasta :hug:
Huldasharks:lle paljon jaksamista sairaalaan :hug: Toivotaan nyt, että vuoto vielä asettuisi, ja pikkuinen saisi lisää päiviä kasvaa. Jokainen päivä on kuitenkin kullan arvoinen
Talvicci kyseli enkelistä, en totisesti tiedä, niistä se kuitenkin höpöttelee edelleen ja oli mummullekin sanonut, että enkeli kävi äidin ja Veetin (mein koira) luona, ja eilen oli mummulassa näyttänyt ikkunasta pihalle, että tuolla menee enkeli. olisi kiva ymmärtää tuota pojan ajatuksen juoksua, mutta kun kommunikointi on hivenen rajoittunutta, ei siitä oikein nyt ota selvää sen enempää...
Kristen + Tirpana 32+0 (puolen tunnin kuluttua
)
