2-vuotiaan uhma ja nukkuminen

Mitenkäs kauan teillä on kestäny 2-vuotiaan uhma ikä?? tuntuu et hulluks tulee :kieh: ku kaikki on niin huonosti pienen miehen elämässä...
Ja toinen asia miten saatte nukkumaan nämä pienet uhmikset,kun meillä on hirveetä tappelua päikkäreiden suhteen,huutaa vaan eikä suostu nukkumaan vaikka huutas tunnin sängyssä...sit on ihan väsynyt ja nukahtaa joskus iltapäivällä ja eihän se sitten illalla nukuta :kieh: eli kaikki hyvät konstit nyt pinoon :attn:

 

Meidän tytöllä uhma alkoi jo vähän ennen 2-v ikää (sitä saattoi vauhdittaa pikkusiskon syntymäkin). Nyt tyttö on 2 v 7 kk ja pahin on jo ohi, hirveimmillään tää tais olla tuossa keväällä ja alkukesästä eli 2 v 2 kk - 2 v 5 kk iässä. Nyt tosiaan ollaan jo voiton puolella.

Nukkuminen, varsinkin päikkäreille asettuminen, oli tuossa uhman pahimmassa vaiheessa ihan kamalaa, mutta sitkeydellä se meni. Meillä saattoi nukuttaminen kestää kaksikin tuntia, mutta lapsi tarvitsi unet vielä niin selvästi, ettei oikein periksikään voinut antaa. Nyt nukkuu taas jo ihan helpolla kun luen sadun ja sitten jään itsekin pötköttelemään viereen siksi aikaa, että nukahtaa. Eli, aika parantaa!

 

Meillä esikoistyttö nyt 2v 2kk ja rapiat päälle. Huhtikuun alussa jäin hänen kanssaan kotiin (ehti olla hoidossa9kk) ja pikkuveli syntyi heinäkuun alussa. Silloin huhtikuussa neiti temppuili päiväunien kanssa oikein tosissaan. Luulimme silloin mieheni kanssa, että se johtui muuttuneesta tilanteesta ja että neiti vain testasi äitiä. Nimittäin isän vapaapäivinä päikkäreille meno sujui ongelmitta. Sitkeys palkittiin ja tyttö nukkui kesän ajan päikkärit mukisematta.

Mutta nyt on taas pelleily alkanut. On nukkunut tähän asti n klo14-17 ja yöunille viim 21.00. Jää sadun jälkeen nukahtamaan itsekseen yläkerrassa olevaan makkariin. No nyt sitten on alkanut tulla pois sängystään. Olen päättäväisesti palauttanut sänkyyn, mutta jos päiväunille viemisestä on kulunut lopulta 1,5-2h, niin sitten on saanut valvoa ja menee yöunille 19.30-20.00, sammuu samoin tein. Uhmaako tämä sitten on...varmaan. Muuten se on ilmennyt aika lievänä, mutta voimakastahtoinen neiti on, joten ehkä pahin vaihe on vasta edessä Mielestäni tarvii päiväunensa, mutta en jaksa tapella asiasta, kun on tuo pikkumieskin vaatimassa huomionsa. Päätin, että toistaiseksi vien tytön joka päivä unille normaalisti, koska toisina päivinä nukkuukin vielä 2-3h. Katotaan sit päivä kerrallaan...tänäänkin heräsi klo7, joten ihme on jos ei nuku...

 

Pakko nostaa tää aihe uudelleen esille, kun on meiän tilanne muuttunut hurjemmaksi sitten tuon edellisen kirjoitukseni

Eli tilanne tämä; tyttö 2v3kk (tasan tänään). Pari-kolme viimeistä viikkoa temppuillut päikkäreiden kanssa, mut tosiaan itekseen jäänyt nukkumaan/rauhoittumaan kuten ennenkin. Ja välillä nukkunut, välillä 1-1,5h pötkötellyt yläkerrassa makuuhuoneessa. No nytpä olemme reissussa miun kotipuolessa. On ollut ohjelmaa ja tavannut paljon sukulaisia. Ja kaiken kukkuraksi päätimme reissuun lähtiessämme miehen kanssa, että unitutti saa lopultakin jäädä. Asiasta on puhuttu koko kesä, mutta pikkuveljen syntymän takia emme ole asialla kiirettä pitäneet. Hammashoitajan kehoitus ristipurennan takia oli sitten viimeinen niitti asialle. Puhuimme perjantaina jo lähtiessä tytölle, että ukin luona sitten jätetään tutti oravavauvoille. Hyväksyi selityksen ja selitti isälleen asiaa tärkeänä, hän ei enää tarvitse tuttia jne. Tytölle itselleenkin koko kesä asiasta puhuttu, ettei enää kauaa tarvitse tuttia.

Tutin lisäksi tytöllä unirätti. Autossa pyysi molempia melko pian, kun oli väsynyt. Annoimme rätin jossain vaiheessa, mutta sovittiin, että tutin saa vasta yöunille käydessään. (ajoimme myöhään illalla) Päätimme kuitenkin, että jos ei pyytele tuttia ja hyväksyy selitykset, niin kokeillaan nukahtaako autoon ilman tuttia. Ja nukahti. Ja on nukahtanut joka ilta sen jälkeen sänkyyn. Mutta päiväunien kanssa kauheeta temppuilua, huutoa, itkua ja hammasten kiristelyä... ja pakko oli jo tänään vieressä olla, sitten kyl sammui parissa minuutissa. Tietenkin on poikkeustila kaikin puolin, kun ollaan kyläilemässä. Saa nähdä, miten sitten kotona sujuu, kun ei tutussakaan paikassa saa tuttia...

Itse kärvistelen lievissä syyllisyyden tunnoissa, että olimmekohan liian "rajuja" tutin suhteen, kun ei saanutkaan viedä sitä oraville itse ja sitä kautta työstää asiaa..tosin sanoin, että oravat nappasivat sen jo autosta Mutta paluutahan ei enää tuttiin ole. Ihmeen vähän sitä on kysellyt. Ja päikkäreiden kanssa meinaa olla vaikeeta toimia johdonmukaisesti...annan huutaa yksinään, menen viereen ja välillä on pitänyt pitää kiinnikin...voi kun tää on vaikeeta!

No tuli tuota tuttiasiaa nyt tähän enemmän kuin uniasiaa, mutta kyl on uhmaaja uhmakas: "mää en nuku!en haluu nukkuu!" jne :'(

että tämmöinen vuodatus...