M
Mamma-32
Vieras
hei !!
kiinnostaisi tietää miten teillä päivät sujuvat? mitä kaikkea touhuilette keskenään, missä käytte ja haluaako leikkiä itsekseen? Osaako jo puhua? kuinka ruoka maittaa ja kuinka nukkuu, öisin ja päivisin? käykö potalla? haaveiletteko sisaresta hänelle? ( minulla siis kysessä ensimmäinen ) mielenkiinnosta kyselen mitenkäs muilla kun meillä ainakin on aikaslailla vaikeaa aikaa...
Meillä tyttö joka täytti kolmisen viikkoa sitten 2-vuotta. Perusterve lapsi, ei juurikaan ole ollut edes kipeänä. Rauhallinen, naurava, kiltti tyttö luonteeltaan. Yksin ei paljon leiki huoneessaan, paitsi jos on siellä hänen kanssaan leikkimässä. Melkeinpä mitä minä teen, niin tekee hänkin, tiskaan,hänkin tiskaan, laitan pyykkiä, hänkin laittaa, menen vessaan, hänenkin on päästävä sinne. Ruoka yleensä maittaa tosi hyvin mutta maitotuotteita en meinaa saada menee mitään. Piimää on mennyt tähän asti max. 2 dl ja jugurttia purkillinen ( se 125g) ja joskus menee purkillinen jugurttijuomaa. Mutta nyt nekin ovat kelpaamattomien listalla. Joskus hörppii vähän maitoa. Juustoa innostuu joskus syömään muttei päivittäin. Missä vaiheessa olette alkaneet antamaan kalkkitabl.? neuvolasta kyselin ja hän oli sitä mieltä ettei vielä alkaisi antamaan kun kuitenkin jotain menee....
Sanoja tulee hyvin ja sitten sellaisia omia sanoja ( esim. mehu on emma ) muttei varsinaisesti puhu. Höpöttää sitä omaa kieltää ja koittaa laulella. Ymmärtää tosi hyvin mitä hänelle puhuuu. Toisaalta toivoisin että puhetta tulisi jo, niin sekin omalla tavalla helpottaisi. Vauvoja sai pukilta 2 kpl, eli niillä leikkiminen on alkanut vähän tulemaan mut ei voimakkaasti. Käydään muskarissa ja välillä perhekerhossa. Ulkoilu on ollut tosi tylsää, en meinaa keksiä mitään tekemistä näillä, vesisateilla ja kurakelillä. Hän ei yksinkertaisesti viihdy, narisee vaan. Mitä te olette keksineet ulkona? nyt on kyllä taas ollut kivaa parina päivänä kun tuli lunta, heti on touhua toisella tavalla.
Nukkuminen tai nukahtaminen on oma lukunsa. Päivät ei koskaan mene saman kellon mukaan. Päiväunille nukahtamaan ei meinaa saada ( kestää väh.1-1½ ) ja se venyttää sitten sitä iltanukahtamista.... yleensä kahden tunnin yrittämisen jälkeen luovutan ja laitan aikasemmin yöunille mutta hän on niin eriloinen vaika olisi valvonut12-13 tuntia ( ei nukkunut siis päikkyjä ) niin nukahtaminen voi kestää kaksikin tuntia, ellei enemmänkin...sitten hän tekee myös sellaista jos päiväunia ei ole nukuttu, niinhän saattaa herätä yölä valvomaan 4-6 tunniksi. Eli se jotenkin vielä enemmän sotkee rytmiä jos ei päivällä torkahdeta. Sitten kun nukahdettu yöksi, niin voi nukkua putkeen 9-10h tai voi hereillä 1-4 krt. Päikkärit ovat yleensä 1½ tuntia joskus 2h. Eli ei meillä yöllä liikaa nukuta max. yleensä 10h ja joskus harvoin 11h joskus vain 7-8 h kun on nukahdettu ties kuinka myöhään yöllä. Mutta kun häntä ei meinaa saada ennen 24.00 nukkumaan joskus se voi olla 01.00 tai 02.00 just noitten päikkyjen takia. Väsynyt hän kyllä aina on, haukottelee ja hieroo silmiään, ei liian virkeää lasta saa unille. Meillä tätä on kestänyt puoli vuotta joten mistä hetken jutusta ei ole kyse. Hakeuduinkin lääkäriin joulun jälkeen ja nyt odottelemme lastenlääkärille lähetettä, josko saisi jotain apua. Välillä tuntuu kuin hän tekisi kaikkensa ettei vaan nukahtaisi. Olihan hän vauvanakin tosi herkkä uniasioissa. Kyllä tämän ikäinen mielestäni tarvitsee unet päivällä kun hän selvästi on väsynyt. Mutta kun´me meinataan vaan olla koko perhe ihan silmät ristissä.
Päivää on myös hankaa suunnitella tai menemisiä kun ei koskaan tiedä miten päivä tai yö menee....ja kaikki on sekaisin.
Potalla käyminen ei kiinnosta pätkääkään...kaksi sekunttia istuu ja se on siinä. Kaikella mahdollisella on houkuteltu. Viime viikolla hankin hienon Nalle Puh-vihkon johon liimailtiin tarroja. Sanoin sitten että aina saat liimata tarran kun käyt potalla pisulla tai kakalla. Ei tenhoa..... Sellaista yleistä kitinää ja vstustamista on aika paljon ja pinna on hyvin lyhyt vielä.
Sisarta olisin toivonut hänelle mutta en tiedä uskallanko edes enää ajatella sitä. Sen verran koville tämä valvominen ottaa ja ikää tulee koko ajan lisää ( parin viikon päästä 33-vuotta ) En tiedä suotaisiinko sitä edes meille, mulla oli hoito mukana tässä ensimmäisessäkin. Minä olen nelilapsisesta perheestä ja mieheni kolmilapsisesta. Kokemuksesta tiedän mitä on olla sisarten ympäröimänä, että ihan senkin takia olisin toivonut sisarusta hänelle.
Tälläisiä mietteitä tällä, Toivottavasti vastailette!
kiinnostaisi tietää miten teillä päivät sujuvat? mitä kaikkea touhuilette keskenään, missä käytte ja haluaako leikkiä itsekseen? Osaako jo puhua? kuinka ruoka maittaa ja kuinka nukkuu, öisin ja päivisin? käykö potalla? haaveiletteko sisaresta hänelle? ( minulla siis kysessä ensimmäinen ) mielenkiinnosta kyselen mitenkäs muilla kun meillä ainakin on aikaslailla vaikeaa aikaa...
Meillä tyttö joka täytti kolmisen viikkoa sitten 2-vuotta. Perusterve lapsi, ei juurikaan ole ollut edes kipeänä. Rauhallinen, naurava, kiltti tyttö luonteeltaan. Yksin ei paljon leiki huoneessaan, paitsi jos on siellä hänen kanssaan leikkimässä. Melkeinpä mitä minä teen, niin tekee hänkin, tiskaan,hänkin tiskaan, laitan pyykkiä, hänkin laittaa, menen vessaan, hänenkin on päästävä sinne. Ruoka yleensä maittaa tosi hyvin mutta maitotuotteita en meinaa saada menee mitään. Piimää on mennyt tähän asti max. 2 dl ja jugurttia purkillinen ( se 125g) ja joskus menee purkillinen jugurttijuomaa. Mutta nyt nekin ovat kelpaamattomien listalla. Joskus hörppii vähän maitoa. Juustoa innostuu joskus syömään muttei päivittäin. Missä vaiheessa olette alkaneet antamaan kalkkitabl.? neuvolasta kyselin ja hän oli sitä mieltä ettei vielä alkaisi antamaan kun kuitenkin jotain menee....
Sanoja tulee hyvin ja sitten sellaisia omia sanoja ( esim. mehu on emma ) muttei varsinaisesti puhu. Höpöttää sitä omaa kieltää ja koittaa laulella. Ymmärtää tosi hyvin mitä hänelle puhuuu. Toisaalta toivoisin että puhetta tulisi jo, niin sekin omalla tavalla helpottaisi. Vauvoja sai pukilta 2 kpl, eli niillä leikkiminen on alkanut vähän tulemaan mut ei voimakkaasti. Käydään muskarissa ja välillä perhekerhossa. Ulkoilu on ollut tosi tylsää, en meinaa keksiä mitään tekemistä näillä, vesisateilla ja kurakelillä. Hän ei yksinkertaisesti viihdy, narisee vaan. Mitä te olette keksineet ulkona? nyt on kyllä taas ollut kivaa parina päivänä kun tuli lunta, heti on touhua toisella tavalla.
Nukkuminen tai nukahtaminen on oma lukunsa. Päivät ei koskaan mene saman kellon mukaan. Päiväunille nukahtamaan ei meinaa saada ( kestää väh.1-1½ ) ja se venyttää sitten sitä iltanukahtamista.... yleensä kahden tunnin yrittämisen jälkeen luovutan ja laitan aikasemmin yöunille mutta hän on niin eriloinen vaika olisi valvonut12-13 tuntia ( ei nukkunut siis päikkyjä ) niin nukahtaminen voi kestää kaksikin tuntia, ellei enemmänkin...sitten hän tekee myös sellaista jos päiväunia ei ole nukuttu, niinhän saattaa herätä yölä valvomaan 4-6 tunniksi. Eli se jotenkin vielä enemmän sotkee rytmiä jos ei päivällä torkahdeta. Sitten kun nukahdettu yöksi, niin voi nukkua putkeen 9-10h tai voi hereillä 1-4 krt. Päikkärit ovat yleensä 1½ tuntia joskus 2h. Eli ei meillä yöllä liikaa nukuta max. yleensä 10h ja joskus harvoin 11h joskus vain 7-8 h kun on nukahdettu ties kuinka myöhään yöllä. Mutta kun häntä ei meinaa saada ennen 24.00 nukkumaan joskus se voi olla 01.00 tai 02.00 just noitten päikkyjen takia. Väsynyt hän kyllä aina on, haukottelee ja hieroo silmiään, ei liian virkeää lasta saa unille. Meillä tätä on kestänyt puoli vuotta joten mistä hetken jutusta ei ole kyse. Hakeuduinkin lääkäriin joulun jälkeen ja nyt odottelemme lastenlääkärille lähetettä, josko saisi jotain apua. Välillä tuntuu kuin hän tekisi kaikkensa ettei vaan nukahtaisi. Olihan hän vauvanakin tosi herkkä uniasioissa. Kyllä tämän ikäinen mielestäni tarvitsee unet päivällä kun hän selvästi on väsynyt. Mutta kun´me meinataan vaan olla koko perhe ihan silmät ristissä.
Päivää on myös hankaa suunnitella tai menemisiä kun ei koskaan tiedä miten päivä tai yö menee....ja kaikki on sekaisin.
Potalla käyminen ei kiinnosta pätkääkään...kaksi sekunttia istuu ja se on siinä. Kaikella mahdollisella on houkuteltu. Viime viikolla hankin hienon Nalle Puh-vihkon johon liimailtiin tarroja. Sanoin sitten että aina saat liimata tarran kun käyt potalla pisulla tai kakalla. Ei tenhoa..... Sellaista yleistä kitinää ja vstustamista on aika paljon ja pinna on hyvin lyhyt vielä.
Sisarta olisin toivonut hänelle mutta en tiedä uskallanko edes enää ajatella sitä. Sen verran koville tämä valvominen ottaa ja ikää tulee koko ajan lisää ( parin viikon päästä 33-vuotta ) En tiedä suotaisiinko sitä edes meille, mulla oli hoito mukana tässä ensimmäisessäkin. Minä olen nelilapsisesta perheestä ja mieheni kolmilapsisesta. Kokemuksesta tiedän mitä on olla sisarten ympäröimänä, että ihan senkin takia olisin toivonut sisarusta hänelle.
Tälläisiä mietteitä tällä, Toivottavasti vastailette!