2-vuotiaalla uhma?

[Susanna]

Meillä on kohta 2-vuotias neiti.Viimeisen kuukauden ajan on ollut todella hankalaa - tyttö vastustaa kaikkea tuttua ja turvallista, normaaleja rutiineja esim.vaipan vaihto, ruokailu, pukeminen..
Välillä alkaa äidiltäkin pinna palaa kun mitään ei tehdä sovinnolla.Voiko näin pienellä jo olla uhmaa vai mitä tämä on?Neuvoja ja ""kasvatusohjeita"" pyytäisin myös kokeneimmilta, kiitos.

 

[LTO]

Kyllä se vaan on uhma! Paras neuvo minkä voin antaa on että mitä ikinä päätät älä anna periksi! Jos päätät et nyt vaihdetaan vaippa niin se vaihdetaan. Lapsesi testaa sinun rajojasi ja jos nyt annat periksi hän tulee pistämään sellaisen rumban pystyyn että varmasti annat periksi. Jos uhkailet jollain ne sano et varoitat vielä yhden kerran ja sit todellakin laitat uhatun asian täytäntöön. Sanotaan et sinä et saa mennä kaverille jos teet noin. Sitten varoitat kerran ja jos ei auta lapsi ei mene! Lapselle pitää antaa mahdollisuus parantaa tapojaan ja sen takia se varoitus. Jos yleensä rankaiset jostain laittamalla omaan huoneeseen laita hänet sinne vaikka 10min ja sitten menet sinne ja kysyt tiedätkö miksi jouduit omaan huoneeseen, mitä teit väärin.

Muistutukseksi vanhemmille: Kun lapsi tulee 6v hänellä on eräänlainen ensimmäinen murrosikä. Hänestä yleensä tulee kömpelö, kompastuu omiin jalkoihin, hosuu jne. Hän käyttäytyy kun omistaisi koko maailman, hän osaa ja tietää jo kaiken. Hyvä pistää korvan taakse

 

[annukka]

ihanaa lohutusta minulle oli lukea tää ap:n juttu...

meillä ihan sama homma, paitsi et ei enää käytetä vaippoja päivällä...
mutta toi tappelu, raukat ku ovat omasta mielestä niin isoja.
-minä ite! ja sitte se ei kuitenkaan onnistu.

 

[heidi]

Meillä on ollut vaihtelevasti noita erilaisia uhmia 1 vuotiaasta asti. Nyt on vähän seesteisempää, mutta kahden vuoden uhmaa selkeästi ilmassa.

Meillä on menossa tälläistä, esim. jos kysyn haluaako ruokaan kurkkua. Hän sanoo ei. Sitten laitan kurkun pois niin hän haluaakin sitä. Joka asiasta on tämä sama show. Nykyisin kysynkin näinpäin, että ethän halua kurkkua ja hän vastaa anna.

argh!!!!!

 

[meimei]

Lapsen uhman kanssa sekoittuu usein vanhemman/vanhempien uhma... ainakin meillä. Eli kannattaa kyllä miettiä omiakin toimintatapojaan, eikä vain pitää lapsen syynä hankalia tilanteita. Sanon näin omasta kokemuksesta, en syyttääkseni ketään.

Esim. johonkin lähtö tai jonkin asian tekeminen voi yhtäkkiä olla ""uhmaikäiselle"" lapselle vaikeaa ja vastustettavaa, mutta jos asiasta kertoo etukäteen: ""kohta mennään lopetetaan tämä leikki ja mennään syömään"" niin jo se voi auttaa.

Uhmahan on itse asiassa myönteinen merkki ja kertoo omasta tahdosta ja itsenäisyyden alkeista... ja kaikkihan haluamme itsenäisen ihmisen kasvattaa. Tämä on kyllä vaikea muistaa silloin kun kaksivuotias kaataa x:nnen kerran maidon tahallaan lattialle ja virnistää päälle...

 

[heidi]

meimein kanssa samoilla jäljillä. Muutenkin luin jostain, että uhmaa olisi vaan kestettävä koska sillä on vaikutusta lapsen itsetuntoon.

Täytyy taas muistin virkistykseksi kaivaa jotkut opukset esiin, että ymmärtäisi noiden pienten ajatuksia...

Onko jollain tietoa mistä nettiosoitteesta löytyisi jotain tietoa lasten kehityksestä 1,6 v ylöspäin? Yleensä kaikki sivut on vaan vauva-aiheisia.

 

[majsa]

Meimei: Ihan ok, mutta toi : ""kohta mennään"", ei kyllä loputtomasti onnistu. Ainakaan meillä. Kyllähän ne uhmatkin on koettava, niin se lapsi löytää uudet ja vanhempiensa rajat. Hermot vaan tiukkana ja tarpeeksi unta niin jaksaa uhmaikäisen kanssa paremmin! Suosittelen lukemisiksi Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa. Suloisia ja järkeviä ajatuksia kaiken ikäisistä lapsista ja kehityksen vaiheista.

 

[hei]

2-vuotias ei ole vauva, tää kuuluu lapset-osastolle

 

[Crista]

Tuo ""kohta mennään"" toimii meillä vielä 7-vuotiaankin kanssa ja on toiminut pienestä lähtien. Poika saa aikaa sopeutua siihen, että kohta tämä leikki pitää lopettaa ja sitten lähteä kotiin/syömään tms. mitä milloinkin sitten on edessä. Yhtään ei kiukuttele kun ei joudu yllätysilmoituksella lopettaan kivoja juttuja kesken.

 

[LTO]

Tuo kohta mennään juttu oli käytössä meillä päiväkodissa. Nyt saa leikkiä vielä pienen hetken sitten on aika pukea ja lähteä ulos. Toimi alkuun tosi hyvin mutta kun lapset jo osas sen jutun niin ei jaksanu välittää.

 

[majsa]

Meillä on sit varmaan pahempaa laatua..ja siltä se tuntuukin...!!! Ei leikin lopettainen tai kotiinlähtö niinkään aiheuta ongelmia, vaan syöminen, pukeminen jne. jne. kai se tästä

 

[nimimerkki Hei:lle]

Kyllä tällä palstalla on aiemminkin ollut taaperoikäisistä juttua. Täällä soneralla ei ole erikseen taaperoikäisille palstaa. Jos sua närvii niin vaihda keskustelufoorumia!
Monilla on vauvan lisäksi myös taapero kotona!