1v lapsi hylkii äitiä kaikessa

["huolestunut"]

Eli minulla on ongelma. Ja siis minulla on, lapsi on ihan tyytyväinen. Aamulla kun poika herää ja minä käyn nostamassa hänet ylös kaikki on ihan ok. Kunnes hän bongaa isän joka on joskus aamuisin kotona. Ja hän saa kiireen päästä isän syliin ja on sielä koko aamun. Lelut vie isille eikä minulle vaikka pyydän. Ei tule minun luokse kun pyydän, mutta menee isälle kun hän pyytää. Rupee itkemään minun sylissä jos isän syli olisi vapaa. Sohvalla kun istutaan niin poika vaan häärii isän sylissä eikä edes huomaa minua. Päivällä kun isä on poissa niin kaikki on mielestäni ok. Minun syli kelpaa ja hän hakee myös min huomiota. Mutta aamut, illat ja yöt on siunattu isää varten.

Tätä on jatkunut jo jonkin aikaa. Koko kesän ainakin. Tiedän että pojat samaistuu isään jossain vaiheessa. Mut ei kai sentään jo 10kk iässä? Tuntuu vaan siltä että olisin pahasti epäonnistunut. varsinkin kun isän suosiminen on niin vahvaa.

 

["vieras"]

Normaalia, jos isä on paljon töissä jne. Haluaa huomiota isältään. Joskus juttu menee toisinpäin.

 

["vieras"]

On niinkuin minun kirjoittamani silloin, kun esikoinen oli samanikäinen. Siis aivan täysin. Ja on ollut koko ajan enemmän isin poika, nyt 5v. Kyllä toki äitikin kelpaa, mutta just joskus 1-2vuotiaanakin kyllä se isi oli ihan pop ja isin lohdutukseen hakeutui, jos vaikka satutti itsensä tms. Se oli mulle tosi kova paikka ja mietin, mitä olen tehnyt väärin.

Nyt kuopus on 1v. (poika myös) ja on täysin äidin vaavi. Nautin kyllä aivan täysin siemauksin (olen varmaan itsekäs), kun iskän syli ei kelpaakaan, vaan pitää päästä äidille jne.

 

[endie2]

no ensinnäkään sulla ei ole ongelmaa eikä sun lapsesi sua hylji kaikessa kuten annat ymmärtää .
iloitse ja tue lapsen ja isän välistä suhdetta - älä mieti sitä negatiivisena. =)

 

[Fantaihana]

Toi on tosiaan aivan normaalia. Meillä oli esikolla ihan sama juttu noihin aikoihin tuli vaihe et jos isä oli kotona niin vaan hän kelpas. Sit taas jonkun ajan päästä vaihtu taas toisin päin. Älä ota sitä henkilökohtasesti. Meillä on kuopus nyt vajaa 7 kk ja hänen suuri idoli on jo nyt isä. Riittää että isä näkee isän niin poikaa alkaa hymyilyttämään.

 

["vieras"]

Meillä taas ihan toisinpäin! Tyttö 1v. on oikein äidin takiainen.... Meidän pojille on taas "kelvannut" ihan molemmat, mutta tää tyttömme tarraa minuun ihan kaikessa, joskus jopa rasittavuuteen asti, toinenn pieni

 

[Vierasmä]

Minusta tuo kuulostaa ihanalta, että pojalla on tuollaiset välit isään. Näkee häntä harvemmin, ku sinua.
Useimmiten kuulee, että lapset ovat vain äidissä kiinni.
Ole onnellinen, että teitä on todellakin kaksi vanhempaa lapsen kanssa.

 

[bud]

Kyllä noita vaiheita voi tulla uudestaankin. Tuntuuhan se pahalta, muttei se ikuisesti kestä. Sitkeesti vaan osallistut kaikkeen niin kuin ennenkin, ettei lapsi pääse liikaa niskan päälle.

 

[alkuperäinen]

Olenhan minä iloinenkin siitä. saa tehä ruokaa ilman että kukaan roikkuu kahleissa ja saa katsoa telkkaria ihan rauhassa vaikka kokonaisen tunnin (mies rupee siinä vaiheessa murisemaan). Ja aluksi koko homma ei edes haitannut. Mutta nyt kun tätä on jatkunut 3-4kk niin väistämättä rupeaa eipäilys epäonnistumisestä hiipimään mieleen. Kiitos teille rohkaisevista kommenteista!

 

[alkuperäinen]

Kahleissa = lahkeissa

 

[aistien varassa vauvasta asti]

Seuratkaapa vasiten lasten toimia jahuomaatte, että hajusteet karkoittaa heitä. Kun ei pesun jälkeen laitetamitään dödöjä tai vastaavia tuoksuja, saattaa kuviot olla erit;-)

 

["piude"]

myös minulla on ollut ja on vieläkin samanlaista ongelmaa, syksystä asti jatkunut että poika (2.5v) hylkii minua kaikessa ja vain isi kelpaa..lapsen isä tällä hetkellä työtön ja päivät pojan kanssa ja minä käyn 3-vuorotyössä ja tuntuu muutenkin etten paljoa näe omaa lastani..ja sitten kun ollaan yhdessä, on kuin minua ei olisikaan. tuntuu äärettömän pahalle rankan työpäivän jälkeen olisi ihanaa kun lapsi tulisi vastaan ja osoittaisi että on äitiä ollut ikävä, mutta ei.eikä lapsen isä auta käytöksellään yhtään. olen alusta asti yrittänyt takoa että pitää olla yhteiset "pelisäännöt" kasvatuksen suhteen, mutta ei sitäkään. minä se olen liki aina ollut se tiukempi pitämään säännöistä kiinni kun sitten tulee isi-täydellinen ja antaa periksi mitä äiti kieltänyt. tuntuu ettei minulla lasta olisikaan