1v 4kk mahoton ruokapöytäkäytös...argghhh!

["epu"]

antaaka hei vinkkiä miten saa oikeesti opetettua taaperolle pöytätapoja. meijän 1v 4 kk ikäinen osasi jo syödä nätisti itse ja laittaa mukin pöydälle varovasti ja ruoka meni suuhun (no, joskus lusikalla, joskus sormin), mut kuitenkin ei heitelly enää lattialle kuten alle vuoden ikäisenä. mut muutama viikko sitten homma alkoi mennä taas mahottomaksi.
okei, tiedostan, että alle vuoden ikäisenä se heitteli ruokaa ja ruokailuvälineitä kokeilun- ja leikinhalusta, mutta nykyään siksi että kiukuttaa jokin asia tai haluaa protestoida pahaa ruokaa vastaan.
en vaan oikein tiiä mikä olisi paras tapa opettaa lapsi pöytätavoilla. pitäisikö kieltää tiukasti vai olla kuin ei huomaiskaan mokomaa kiukuttelua? jos heittää lusikan lattialle niin pitäiskö tunkea vaan lusikka takaisin kouraan, että jatkas syömistä vai nimenomaan ottaa lusikka kokonaan pois, että et voi syödä ite jos menee heittelyksi? pitäiskö sitten äidin syöttää vai antaa lapsen olla kokonaan syöttämättä?

auttakaa, mikä on teillä toiminut? oon vähän huolissani, että entä jos mun lapsesta tulee kaamesti käyttäytyvä kauhukakara....

 

["epu"]

niin siis tarkoitin että pitäiskö antaa lapsen olla kokonaan syömättä. (siis seuraavaan ruokailuaikaan asti, joka sitten toivottavasti sujuisi paremmassa hengessä).

lisäyksenä vielä että muksu on ollut viime viikkoina enempi tai vähempi flunssanen ja hampaitakin tulossa , eli tietty ruokapöytäkiukku liittyy osittain näihin. mutta kiinnostaa ylipäätään kuitenkin muiden kokemukset pöytätapojen opettamisesta.

 

["pallero"]

Oi kuule älä huoli! Lapsesi on vasta 1v4kk......on vielä aikaa opetella pöytätapoja. Itse en syöttäis ja jos lapsi heittelee lusikkaa, niin ruokailu loppuu viimestään kun tarpeeks monta kertaa heittelee. Meillä jokainen nostaa ite lusikkansa,mut noin pieni lapsi ei viel ymmärrä. Kaameesti käyttäytyviä poikia löytyy meiltä.....juu mitenhä opettas pöytätavoille eläväisiä poikia??????en tiedä. Mut meillä ainut keino et poistetaan ruokapöydästä,kun tarpeeks monta kieltoa on joutunut antamaan. harvase kerta ruokailusta joku lapsi joutuu poistumaan karjuen ja huutaen. Yleinen ruokarauha olis kova sana,mut miten toteuttaa usean villin pojan kans??? =) Tsemppiä!!! Kyllä lapsi oppii, kunhan et anna valtaa sille. eri asia sitten kun alkaa uudet uhmat ja kokeilut

 

["vieras"]

Aikaa ja kärsivällisyyttä. Lapsesi on todella pieni vielä joten hän ehtii oppia vielä monet taidot eikä häneltä voi odottaa vielä minkäänlaisia OPITTUJA käytöstapoja.

Jos ruoka tai välineet lentää, niin kerran tai kaksi annat takaisin ja jos ei onnistu niin vaikka pois pöydästä.

 

[Jarnuska]

Mä oon nyt se ilkeä palstamamma ja sanon et hyväksymällä sen että lapsi on 16kk vanha? Ei Kiesus miten paljon niiltä lapsilta pitää odottaa, sehän on ihan rääpäle vielä, sillä on kyllä hyvin aikaa oppia syömään siististi.

Tai sitten minä olen vaan hirveä curlingmamma

 

[sunniee]

tuttu tunne ! meidän 1v4kk poika on alkanut tehdä tota samaa.. on syönyt itse jo muutaman kuukauden tosi nätisti. nyt pari viikkoa on alkanut meneen pelleilyks. lusikka lentää ja kaataa maidot lautaselle. poistetaan aina pöydästä kun alkaa leikkimään,ja ruokaa tarjotaan taas kun on seuraava ruoka-aika.. meillä kyllä poika uhmaa muutenkin,ihan selvästi siis uhmaikä alkanut jo,kaikessa sanoo vastaan ja tekee just päinvastoin kun kehotetaan.. kärsivällisyyttä vaatii. tsemppiä =)

 

["epu"]

joo, ihan hyvä että itsekin kirjoittaessa tulee vähän suhteellisuudentajua, että tosiaan kyllähän tää meijän muksu on vielä kovin pieni. et eihän siltä todellakaan voi vielä kummoisia vaatia. kontrasti siihen muutaman kuukauden takaiseen pöytäkäytökseen on vaan niin suuri, että kummastuttaa koko tilanne...ja miettii että miten sitä oikein kannattaisi itse toimia jotta ohjaisi kehitystä ja oppimista oikeaan suuntaan?

toisaalta nimittäin mulla on sellainen käsitys että aina ns. väärästä, ei-toivotusta käytöksestä pitäisi sanoa selvästi että ei. mutta kun sillä ei tunnu olevan mitää vaikutusta, niin turhauttaa.
ja kun toisinaan meillä sitten toimii se, että "ignooraa" (sori tämä kamala "nykysuomen" ilmaus!) vaan ihan totaalisesti koko kiukuttelun ja jatkaa vaan itse syömistä niin kohta muksukin vetää lautasen takaisin ja alkaa syödä siististi.

 

["Marjaana"]

Meillä samanikäinen tyttö. Pieni joo mutta ymmärtää jo paljon asioita. Pienestä lähtien on puhuttava ja sanottava myös kiellettävä jos toiminta on "huonoa käytöstä". Ei lapsi yhtäkkiä vasta esim. kaksivuotiaana voi ymmärtää miksei yhtäkkiä jotain saa tehdä kun on saanut tehdä sitä siihen asti.

Meillä syöminen onnistuu niin että lapsella on oma lusikka samoin kuin aikuisella. Jos heittelee lusikkaa kerron joka kerta miksei niin saa tehdä. Yleensäkin pätee mihin tahansa kasvatuskieltoon että perustelee perään miksei niin saa tehdä. Otan myöskin lusikkaa pois samoin kun maitomukia kauemmeas enkä anna takasin jos sama peli jatkuu. Puhun ja kerron koko ajan miksei maitomukia saa kaataa. Samalla syötän ruokaa suuhun omalla lusikallani. Joskus onnistuu hyvin että lapsenkin lusikka menee suuhun. Näkisin kuitenkin niin ettei lapsen vielä tarvii täysin omatoimisesti osata syödä.

En tietyissä asioissa kuten pöytätavoissa voisi olla huomauttamatta jos lapsi tekee täydellisen päinvastaisesti kuin pitäisi. En voisi jättää huomiotta sitä että lusikat lentää... Parempi mielestäni kieltää kuin katsoa sormien läpi. Johdonmukaisesti vain. Kyllä se lapsi joskus oppii.

 

["Annika"]

Parhaiten opetat lasta niin että keskityt itse syömään omaa ruokaasi ja kehut lasta vuolaasti kun lapsi syö hyvin. Jätät sen temppuilun mahdollisimman vähälle huomiolle. Jos lusikka lentää lattialle, annat sen olla siellä. Jos ruokaa lentelee otat lautasen ainakin hetkeksi kauemmas. Lautaselle ja mukiin ihan pieni määrä kerrallaan ja sitä mukaa lisää kun syö/juo. Jos kaataa mukin niin voit sanoa, oho tuliko sotkua, tuossa paperia pyyhippä sotkut, siivoat pöydän sitten myöhemmin kunnolla. Jos syötät niin syötät vasta sitten kun olet itse syönyt ruokasi loppuun.

Poskihampaiden tulo voi ihan todella tehdä sen huonon ruokahalun, ja muutenkin lapsesi on tosi pieni vielä. Ole kärsivällunen, kieltäminen ja suuttuminen on aivan turhaa, omalla esimerkilläsi näytät parhaiten miten pöydässä käyttäydytään.

 

["Annika"]

Mä eN ymmärrä miks pitäis aivan selvästi huomionhakuista käytöstä PALKITA sillä tavalla että toistuvasti kielletään ja paasataan ja selitetään. mistä tämmönen neuvo tulee?
Kuvitteletteko te todella että lapset on niin typeriä että niille pitää toistaa tuhat kertaa"ei saa heittää lusikkaa" ennenku ne oppiii ettei niin saa tehdä? Lapsi tietää aivan hyvin ettei saa tehdä ja tekee just siks kun siitä saa huomiota.

 

["epu"]

kiitos kommenteista! mielenkiintoisia, eriäviä mielipiteitä!
mikä sitten mahtaisi olla se oikea tai tehokkain tie...jatkuva kieltäminen vai huomiotta jättäminen...hmm, mutta ainakin tämä herätti nyt ajatuksia ja yritänpä huomenna tulkita lapseni temppuilua siitä näkökulmasta, että tekeekö se sitä vain saadakseen huomiota vai kiukuttaako sitä oikeesti jokin asia...

lisää kommentteja pöytätapojen opettamiseen kaipaan kiitos!

 

["Marjaana"]

Mielestäni se on ristiriitaista että sanotaan lapsi on vielä pieni ei se ymmärrä ja samalla sanotaan että kyllä lapsi tietää ettei lusikkaa saa heitellä ja hakee sillä huomiota?

Ja kyllä. Kasvatus on sitä että samasta asiasta jankutetaan niin kauan että oppii kuinka toimitaan. Oma esimerkki myös tärkeä kuinka itse toimii tilanteissa. Meillä ainakin lapsi matkii kaikkea mitä aikuinen tekee. Niin ja kehuminen kuinka hienosti taas syökään omalla lusikalla jne.

Tarkoitin kieltämisellä sitä ettei samassa tilanteessa kielletä miljoona kertaa vaan muutaman kiellon jälkeen sanon että "jos vielä kerran heität lusikan, otan sen pois" ja jos niin tapahtuu otan lusikan pois. Enkä milloinkaan ole asiasta suuttunut että maitomukin kaataa. Mielestäni se on typerää, että jättää huomiotta huonot käytöstavat. Jos aikuinen ei reagoi tuollaiseen, vaikka kuinka lapsi hakisi huomiota, miten se milloinkaan oppii mitä saa tehä ja mitä ei.