18-trisomia Edwardin oireyhtymä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Anna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja äitix4:
Ystäväni kantoi lapsensa loppuun asti.

Hän kertoi nauttivansa vauvan liikkeistä ,elossa olemisesta mahassa.
Hänen lapsellaan oli juuri tuo 18 trinossomia häiriö.

Lapsi kasvoi massussa 38vko:lle.
Vanhemmat puhelivat hälle massun läpi ,rakastivat.

Mutta vkolla 38 pieni sydän pysähtyi. Liikkeet katosivat.
Ystäväni kertoi ettei ollut paniikissa,hän tiesi että näin voi käydä.

Synnytys käynnistettiin poika syntyi rauhallisuudessa sillä kipu lääkitys oli reilua sillä lapsen voinnista ei enään ollut huolta.

poika tarkastettiin ja näytettiin vanhemmille.He viettivät hänen kanssaan aikaa. katsoivat joka sormen,varpaan leikkasivat hiustupsun. Suukottivat ja pukivat valkoisiin.
Mukaan laittoivat perheensä kuvan,pienen mummon tekemän nallen.
Hyvästelivät.
He olivat tehneet käsistä valokset ja jaloista.

Ne ovat yöpöydällä valokuvankera edelleen.Ihan kuin poikaa voisi pitää vielä kädestä kiinni.
Valokset ovat kolmiulotteiset.

Hautajaiset pidettiin perheen kesken.Äiti kertoi että murtui hautajaisissa,niin lopullista se on.

Hänen mielestä oli parempi antaa pojan kasvaa ja syntyä.
Olisi toivonut mahdollisuutta nähdä silmät auki hetken pienen.

Ota selvää tarkasti 18tri...kohtaloista.Heillä vammat ovat vakavia rikä elin aikaa ole ylleensä paljon . On usein sairaalassa oloa teholla jos hengissä selviää.

Voimia sinulle.

Voimia Sinun Miehellesi!

Kauniisti kerrottu :'( Tuli kyyneleet silmiin :( Minusta on hienoa, että joku katsoo tällaisen loppuun asti. Elämä tuo tullessaan mitä tuo ja kaikki on oetttava vastaan - niin hyvä kuin pahakin...

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja äitix4:
Ystäväni kantoi lapsensa loppuun asti.

Hän kertoi nauttivansa vauvan liikkeistä ,elossa olemisesta mahassa.
Hänen lapsellaan oli juuri tuo 18 trinossomia häiriö.

Lapsi kasvoi massussa 38vko:lle.
Vanhemmat puhelivat hälle massun läpi ,rakastivat.

Mutta vkolla 38 pieni sydän pysähtyi. Liikkeet katosivat.
Ystäväni kertoi ettei ollut paniikissa,hän tiesi että näin voi käydä.

Synnytys käynnistettiin poika syntyi rauhallisuudessa sillä kipu lääkitys oli reilua sillä lapsen voinnista ei enään ollut huolta.

poika tarkastettiin ja näytettiin vanhemmille.He viettivät hänen kanssaan aikaa. katsoivat joka sormen,varpaan leikkasivat hiustupsun. Suukottivat ja pukivat valkoisiin.
Mukaan laittoivat perheensä kuvan,pienen mummon tekemän nallen.
Hyvästelivät.
He olivat tehneet käsistä valokset ja jaloista.

Ne ovat yöpöydällä valokuvankera edelleen.Ihan kuin poikaa voisi pitää vielä kädestä kiinni.
Valokset ovat kolmiulotteiset.

Hautajaiset pidettiin perheen kesken.Äiti kertoi että murtui hautajaisissa,niin lopullista se on.

Hänen mielestä oli parempi antaa pojan kasvaa ja syntyä.
Olisi toivonut mahdollisuutta nähdä silmät auki hetken pienen.

Ota selvää tarkasti 18tri...kohtaloista.Heillä vammat ovat vakavia rikä elin aikaa ole ylleensä paljon . On usein sairaalassa oloa teholla jos hengissä selviää.

Voimia sinulle.

Voimia Sinun Miehellesi!

Kauniisti kerrottu :'( Tuli kyyneleet silmiin :( Minusta on hienoa, että joku katsoo tällaisen loppuun asti. Elämä tuo tullessaan mitä tuo ja kaikki on oetttava vastaan - niin hyvä kuin pahakin...

Minulla tuli ihan itku ku luin tuon. :/
Minustakin on hienoa, mutta itse en välttämättä pysty tuohon.. Ja toisaalta kuten olen aikaisemminkin sanonu niin en haluaisi mielellään että mieheni joutuisi uudestaan kokemaan sen miltä tuntuu haudata sylissä oleva lapsi. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Minulla tuli ihan itku ku luin tuon. :/
Minustakin on hienoa, mutta itse en välttämättä pysty tuohon.. Ja toisaalta kuten olen aikaisemminkin sanonu niin en haluaisi mielellään että mieheni joutuisi uudestaan kokemaan sen miltä tuntuu haudata sylissä oleva lapsi. :(

Itse te saatte toki miehen kanssa päättää, mihin olette valmiita ja mihin ette. Keskenmeno tai abortti on aina varmasti vaikea kokemus, ja sen raskautta varmasti lisää aina se, miten pitkälle raskaus on ehtinyt. On kyllä kaunista, että ajattelet miehen tunteita ja jaksamista tässä myös. Toivottavasti sinä ja mies pystytte hakemaan ja saatte apua riippumatta siitä mitä ja missä vaiheessa päätätte. Mieskin, vaikka ei oikein osaa puhua asioista. :|
 
http://www.youtube.com/watch?v=th6Njr-qkq0

Tässä koskettava video 18 trisomiaa sairastaneesta Eliotista,joka eli 99 päivää ja tuotti vanhemmilleen paljon iloa ja rakkautta surun lisäksi..sama näytettiin juuri Oprahissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alpro:
http://www.youtube.com/watch?v=th6Njr-qkq0

Tässä koskettava video 18 trisomiaa sairastaneesta Eliotista,joka eli 99 päivää ja tuotti vanhemmilleen paljon iloa ja rakkautta surun lisäksi..sama näytettiin juuri Oprahissa.

Katsoin. Ihana!
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44v:
Alkuperäinen kirjoittaja alpro:
http://www.youtube.com/watch?v=th6Njr-qkq0

Tässä koskettava video 18 trisomiaa sairastaneesta Eliotista,joka eli 99 päivää ja tuotti vanhemmilleen paljon iloa ja rakkautta surun lisäksi..sama näytettiin juuri Oprahissa.

Katsoin. Ihana!

katsoin myös, eikä ollut ensimmäinen kerta, mutta täällä taas istun kyyneleet silmissä
 
Oletko käynyt katsomassa suomi24 keskustelupalstalla?, kun siellä on kaksi 18 trisomia äitiä kertonut omista kokemuksistaan. Jopa sähköpostiosite on laitettu sinne. (sen toisen äidin) jolle syntyi 18 trisomia poika. Joka kuitenkin kuoli. Ja toisen 18 trisomia tytön äiti kertoi oman tarinansa.
 
Voimia sinulle kovasti. Tiedän tuskasi, mutta tiedän ettei se nyt paljon lohduta sinua.

Meille syntyi pieni enkeli poika vuonna 2007. Syntyi rv 38.

Jos yhtään auttaa, niin haluaisin vain sanoa, että teit lapsesi kannalta oikean päätöksen. Olisin itsekin tehnyt saman, jos olisin ajoissa saanut tietää 18 trisomiasta. Lapsen ei tarvitse turhaan kärsiä.

Mutta iso halaus sinulle.
 
Minusta jotenki tuntuu että tein väärin! En antanut lapselle mahdollisuutta elää edes sen muutaman sekunin. Ku katsoin tuon linkin mikä oli tänne linkitetty. Mulle tulu todella paha olo. Mieheni kanssa kumpikin itkettiin ja katsottiin. Mulle tuli sellainen olo että tein itse väärin ku keskeytin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nanna90:
Minusta jotenki tuntuu että tein väärin! En antanut lapselle mahdollisuutta elää edes sen muutaman sekunin. Ku katsoin tuon linkin mikä oli tänne linkitetty. Mulle tulu todella paha olo. Mieheni kanssa kumpikin itkettiin ja katsottiin. Mulle tuli sellainen olo että tein itse väärin ku keskeytin.

Onko keskusteluapua sulla? Jos kuulut johonkin seurakuntaan tai sitten vaikka käydä terveyskeskuksessa psykologin juttusilla tms.? Älä tunne syyllisyyttä, et ole mitään väärää tehnyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nanna90:
Minusta jotenki tuntuu että tein väärin! En antanut lapselle mahdollisuutta elää edes sen muutaman sekunin. Ku katsoin tuon linkin mikä oli tänne linkitetty. Mulle tulu todella paha olo. Mieheni kanssa kumpikin itkettiin ja katsottiin. Mulle tuli sellainen olo että tein itse väärin ku keskeytin.

Sinä, te. teitte päätöksen joka sillä hetkellä tuntui oikealta. Ette varmasti tehneet sitä kevein perustein.

Älkää rangaisko itseänne siitä.

Voimia!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nanna90:
Minusta jotenki tuntuu että tein väärin! En antanut lapselle mahdollisuutta elää edes sen muutaman sekunin. Ku katsoin tuon linkin mikä oli tänne linkitetty. Mulle tulu todella paha olo. Mieheni kanssa kumpikin itkettiin ja katsottiin. Mulle tuli sellainen olo että tein itse väärin ku keskeytin.

:hug: Voi... kunpa mä voisin auttaa sua jotenkin. Se ei tietenkään auta, mutta mielestäni ehdottomasti teitte oikein. Toivottavasti saatte tosiaan keskusteluapua jostain, seurakunnasta, terapiasta tai jostain. :| Tässä on varmaan niin, että ei ole oikeita tai vääriä tekoja tai päätöksiä, ainoastaan sellaisia päätöksiä jotka sillä hetkellä ovat teille niitä ainoita mahdollisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja Nanna90:
Minusta jotenki tuntuu että tein väärin! En antanut lapselle mahdollisuutta elää edes sen muutaman sekunin. Ku katsoin tuon linkin mikä oli tänne linkitetty. Mulle tulu todella paha olo. Mieheni kanssa kumpikin itkettiin ja katsottiin. Mulle tuli sellainen olo että tein itse väärin ku keskeytin.

Sinä, te. teitte päätöksen joka sillä hetkellä tuntui oikealta. Ette varmasti tehneet sitä kevein perustein.

Älkää rangaisko itseänne siitä.

Voimia!

Perustelut oli mm se että tiedettiin että pikkuinen ei eläis pitkään. Mieheni on kumminki joutunut aikaisemmassa suhteessa lapsensa hautaamaan joten en halunut että hän joutuu saman kokemaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pesky Pixie:
Alkuperäinen kirjoittaja Nanna90:
Minusta jotenki tuntuu että tein väärin! En antanut lapselle mahdollisuutta elää edes sen muutaman sekunin. Ku katsoin tuon linkin mikä oli tänne linkitetty. Mulle tulu todella paha olo. Mieheni kanssa kumpikin itkettiin ja katsottiin. Mulle tuli sellainen olo että tein itse väärin ku keskeytin.

:hug: Voi... kunpa mä voisin auttaa sua jotenkin. Se ei tietenkään auta, mutta mielestäni ehdottomasti teitte oikein. Toivottavasti saatte tosiaan keskusteluapua jostain, seurakunnasta, terapiasta tai jostain. :| Tässä on varmaan niin, että ei ole oikeita tai vääriä tekoja tai päätöksiä, ainoastaan sellaisia päätöksiä jotka sillä hetkellä ovat teille niitä ainoita mahdollisia.

Minä olen niin huono puhumaan tuntemattomille. Varsinki kasvotusten. Tälleen netissä onnsituu. Ja sitten tuttuille. Mutta jos mun pitäs jolleki ventovieraalle mennä asiasta puhumaan omista tuntemuksista niin en osaa olla oma itteni..
 

Yhteistyössä