Ihan ensimmäiseksi haluan halata sinua,sähköisesti täältä kaukaa. Niin pitkään kuin haluat. Saat itkeä olkapäätäni vastaan. En osaa ehkä sanoa mitään, mutta tiedä, ett sydämessäni olen kanssasi.
Ratkaisu ei ole helppo. Itsestä tuntuisi siltä kuin joutuisi vaan päättämään sikiön/vauvan elinajasta. Ts. tieto on, että ei tule kauaa elämään, niin annatko syntyä mahd. vain hetkeksi vai abortoida. En osaa nyt selittää ehkä oikein, mutta raskas päätös. Abortti tuntuisi itsestä niin kovin vaikealta, vaikka olen aina sydämessäni tuntenut, että jokaisella lapsella on oikeus elämään. Kuitenkin se, onko elämä elämisen arvoista (tässä meidän kaikkien mielipiteet eriävät, mikä on elämisen arvoista). Itse tarkoitan tilannetta, jossa lapsi oli kaikkkiin koneisiin ja laitteisiin kytketty, ns. tiedottomana, reagoimattomana. Jos tämä olisi tiedossa, abortti olisi helpompi ratkaisu. Kuitenkin tieto siitä, että lapsi saattaisi esim. elää max. 10-vuotiaaksi ns. "terveempien" keskuudessa tarpeellisin avuin, voisi olla, että en pystyisi aborttia teettämään.
Sinulla ja miehellesi paljon voimia. Koita saada miehesi jotenkin puhumaan asiasta. Ei varmaan ole valmis avautumaan, koska lapsen menetys on hänelle jo valitettavasti "tuttu".