14kk itkukohtaukset??? Apua kaivattaan pikaisesti

[keiju84]

Tuo pikkuinen neiti on nyt koko viikon vaan itkenyt, itkee kun haluaa leivän, itkee kun haluaa syliin, itkee kun haluaa roskikselle yms. itkee siis kaikesta mitä ei saa! isältään ei ees pyydä miitään multa vaan ja huutaa niin kauan että sen saa.

Nyt olen alkanut ottamaan tiukasti syliin ( ei aina halua olla sylissä vaan itkee ja rimpuilee pois) ja pitänyt siinä niin kauan että rauhoittuu, useasti itku alkaa uudestaan kun lasken pois sylistä.

Olen ihan neuvoton ja hermoraunio!! Onko vain tahot itkua ja kokeilee mua ja sit alkaa raivo itku kun ei saa periks eikä osaa enää rauhoittua?? mitä ihmetta tuon kanssa teen?? Miten te toimitte selvissä tahto itkuissa?

En muista tuon esikoisen olleen tuollainen vaikka onkin tosi kovapäinen, mitäköhän tuosta nuoremmasta kasvaa?

 

[suhmura-81]

mie sanon pojalle, et huutamalla et saa yhtään mitään. huutaa jonkin aikaa ja sit lopettaa huudon. tajuaa, et ei ihan oikeesti saa. eikä kannata antaa periksi. meillä huudettiin yksi päivä, ku ei päässy katolle, kiipee korkeelle puuhun yms.. huutoo kesti yhteensä n. 45 min. huuto loppu, ku seinään ja sen jälkeen oli kuin pieni enkeli. jaksamisia

 

[riksu84]

joo niin se meilläkin menee, että jos kerran antaa itkulla periksi niin seuraavan kerran pojat käyttää taas itkua apukeinona. ite jo kyllä erotan sen "teeskentelyitkun" (jota kyllä ulkopuolinen ei tietäisi, on aika pahan kuulosta). joten voimia :flower: periksi ei saa antaa. kyllä se tyttökin sen kohta tajuaa. sen jälkeen se on helpompaa, kun on selvä raja, jonka lapsi tietää. ite muistan lapsena, kun meillä oli todellakin selkeät säännöt joka asiaan, ettei tullut mielenkään kiukutella vastaan, kun tiesi ettei se tehoa

 

[Poni06]

Minä käytin "syliterapiaa" paljon noin pienen kanssa. Muutenkin sellaista rauhoittelevaa ymmärtämistä. Myötäelämistä ennen kuin selän käätämistä. Näitä tahtokausia mahtuu meidän esikoisen elämään paljon. Itseä auttaa jaksamaan ,kun tietää että ne helpottuu välillä. Kun huomaan ,että nyt on "vaikea" jakso niin koitan antaa lapselle enemmän aikaa ja roppa kaupalla ymmärrystä. Tämä ei tarkota periksiantamista, vaikka mieletäni lasten kanssa ei tarvi säännöissä olla niiin ehdoton . Itku, kiukku ja muut negatiiviset tunteet ovat myös niitä tunteita joita lapsen pitää saada kokea siinä missä positiiviset tunteet. Meidän aikuisten/vanhempien on tuettava lasta kaikissa tunteissa. Jaksuja, kyllä se ajan kanssa helpottaa.