pakko purkaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti82
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

äiti82

Jäsen
11.05.2004
100
0
16
niin... tosiaan olis pakko saada purkaa omia ajatuksia ja tunteita, enkä oikein osaa puhua niistä, kirjoittaminen helpompaa!
tunnen itseni huonoksi äidiksi! varmaan ihan yleinen tunne mutta...
mulla on koht 1,5-vuotias poika ja oon ihan hermo heikko!!
pojastakin huomaa jo ettei kaikki oo kunnossa; se on todella huonotuulinen kun ollaan kaksistaan! suuttuu mulle ihan mistä tahansa! mikään ei oo hyvin, koko ajan kitisee jostain. saattaa mennä jopa kolme tuntia putkeen että poika vaan kitisee ja itkee! ei kai tuon ikäiset vielä osaa turhaan marista...?
ite jaksan kuunnella sitä tunnin verran, sen jälkeen kiikutan huutavan lapsen omaan säkyyn raivoamaan josta se kuitenkin heti nousee ja haluaa syliin. kun se sitten on sylissä, en saa koskea siihen, edes hipaista! ja kun oon koskematta se rimpuilee pois. kun sitten päästän sen pois se tietenkin haluaa takas syliin!
iltaisin saan tunteja tapella pojan kanssa nukkumaan menon kanssa, ja loppu vaiheessa melkein huudan pojalle kun oon niin väsynyt tappelemaan sen kanssa!
en ymmärrä mitä oon sen kanssa tehny väärin!
sitten kun oon tarpeeksi väsynyt, teen sen virheen että olen niinkun poikaa ei edes olisi...(tämä ei kuitenkaan kestä kun korkeintaan minuutin). tiuskin ja olen pahalla tuulella!
itken usein, varsinkin yksin ollessani! päätin jopa etten tee enää lapsia, pojassa ei ole mitään vikaa, hän on minulle täydellinen! mutten halua että yksikään toinen lapsi joutuu kärsimään minunlaisesta äidistä!
rakastan poikaani yli kaiken, ja varmasti puolustan kuin naaras leijona jos joku yrittää tehdä pojalle pahaa tai jopa viedä hänet munulta...
ajatukset on niin sekaisin etten muista mitä vielä piti kirjoittaa...
kuitenkin, oli pakko purkaa ja kiitos kun luitte.
parempaa jaksamista kaikille!
 
Menkääs köllimään sängylle ja leikkikää vaikka kissoja...siinä voi halia ja helliä äiti-kissa kissanpoikastaan leikin varjolla ja kumpikaan ei saa sanoa kuin miau...Kummasti aina pelastaa meillä kiukuttelun alkaessa.
 
  • Tykkää
Reactions: Angelinaa...
heissan,
ymmärrän hyvin tunteesi itsellä 1,6v tyttö jonka kanssa käyn samoja asioita lävitse.on kiukkua ja uhmaa.tiedän että siinä palaa pinna ja sitten on morkkis.itsellä vielä lisäksi 4kk toinen tytär joka luo omaa maustettaan soppaan.
ei kai tässä auta muu kuin antaa ajan kulua,ja huudon kuulua.
koita jaksaa...
 
Varmaanki voi olla vaan uhmaa! Mutta kehottaisin kuitenkin keskustelee neuvolassa..

Huolestutti toi ettei häneen saa koskea.. Onko aina semmonen? Siis ettei halaa mielellään tai muute ota fyysistä kontaktia?
Meinaan tuttavan pojalla havaittiin sitten vasta 3v (samoja oireita) sairaus , jonka nimeä en nyt kuolemaksenikaan saa päähän..
Johtuu yleensä pienestä hapenpuutteesta synnytyksessä tai sitten syytä ei edes saada selville.(näin mä siitä olin lukevinani)

Siihen kuuluu että lapsi ei pidä kosketuksesta, keskittyy yhteen asiaan kerrallaan hyvinkin kauan, puheen kehitys hidasta ja sitten liittyy vielä joku erityis lahjakkuus kuten piirtäminen..

Ainaki kaikissa leffoissa lapset osaa piirtää valokuvan tarkasti!
Nii, ja tää on useammin pojilla kun tytöillä..


Joo, mut kyllä meillä lapset on osannu turhasta kiukutella jo ihan pienestä lähtien ja koko ajan on jotain vialla! Mulla kans lyhyt pinna..
Mut helpompaa on kun on muutama samaa ikäluokkaa niin ne sitten tappelee keskenään :hug:
Meillä pojat 2v ja 3v, ja iltaisin kun ne nukkuu niin kyllä itellä sydäntä riipisee ku miettii miten niille on taas päivällä huutanu :ashamed:
 
Kovasti jaksamista sulle :hug:
Mulla on 2v tyty ja aikoinaan meillä oli toi sama ongelma...mutta kuten monet sanoo se menee ajallaan ohi..
Meillä on nytten uhmaa että \|O \|O \|O mikä tyty...joka paikassa ollaan vastakarvaan...
 
Kiitti kun jaoitte ajatuksianne!

Poika kyllä halii paljon ja kaipaa läheisyyttä. Sen koskemisen kanssa ollaan tarkkoja ainoastaan kun ollaan pahalla päällä!
Sitten kun poika on aikansa huutanu (monesti n.kolme tuntia) niin syli kelpaa taas paremmin kun hyvin!

Oon kuitenkin huomannu pojassa sitä keskittymisen vaikeutta...
En oo saanu opetettua sille esim. missä nenä, suu tai silmät on! Edes napaa poika ei osaa näyttää! Se ei vain jaksa kiinnostua mun opetus tuokioista. ...tai sitten vika on minussa...
Ainoa mikä pojan saa rauhottumaan on teletapit!!
Niitä se jaksaa katsoa keskittyneenä jopa puoli tuntia!
Mutta... huono omatunto on jo siitä ettei poika tiedä missä nenä on...
Kyllähän se osaa paljon muuta, esim. peittää silmät käsillä ja säikäyttää, tai jos kysyy mitä pojalla on käsissä, se näyttää ettei mitään.
Puhua poika ei osaa, elekieli toimii senkin edestä. ähh- tarkoittaa että on jano ;)
Puhettakin jannu ymmärtää hyvin, jos kysyn missä rätti on, se hakee sen, jos komennan sänkyyn se menee, pyydän laittamaan pään tyynyyn se laittaa. Hän ymmärtää melkein kaiken mitä sille puhutaan.
Silti tuntuu että oon ollu huono ja laiska äiti kun poika ei tiedä perus asioita (nenä, napa ym.)
Kaikkihan oppii asiat eri tahtiin, jotkut aiemmin jotkut myöhemmin.
En tarkoita että pojalla täytyis osata kaikki sama mitä muut saman ikäiset!
Täytyisi ehkä antaa poika mummulle hoitoon yöksi että saisi levätä... ei ole vielä koskaan ollu yötä poissa... Isi kyllä hoitaa mielellään, mutten saa levättyä jos kuulen pojan ääniä...
mutta...ehkä tämä ajan kanssa...
 
Aivan tutulta kuulostaa. Se et sulla on kenties keskimääräistä vaikeampi lapsi ei tarkoita että olisit huono äiti. Miellä itsellesi se että sun ei aina täydy olla täydellinen ja välillä saa hermot mennäkin. Kun et aseta itsellesi niin suuria vaatimuksia elämä alkaa helpottua ja huomaat etteivät ne hermotkaan mene niin usein. =)
 
Kuulostais vähän siltä ettet todellakaan ole huono äiti, mutta ehkä väsynyt äiti!?
Itsellä välillä samoja tunteita, kun 2v. uhma-ikäinen on välillä aamusta iltaan pelkkää raivoa, ja kaikki mikä sillä ei onnistu, on sen mielestä mun syytä, ja kun oikein sattuu näitä pahoja päiviä että tehdään kaikki mahdolliset pahat ja isikin sattuu vielä olemaan pitkään töissä, niin kyllä siinä välillä hermoja koetellaan. Mä olen kyllä välillä tehny niin että kun lapsi turhasta alkaa huutamaan niin en kovin paljon siihen reagoi, sillä se parhaiten rauhottuu! =)
 
Kiitti vielä kaikille :) !
Uskomatonta miten teidän ajatukset ja mielipiteet on helpottanu mun oloa!Ei oo lähellekään niin paha olla kun oli perjantaina!
Ja alan uskoa että tämä kaikki on vain mun väsymystä..
Eli, määrään lepoa itselle ;)
 
kuulostipa tutulta =) Joskus kun poden tätä, olen huono äiti-syndroomaan niin että Onneksi lapset ei tiedä "paremmasta" äidistä mitään,ja ne pitää minua parempana... :kieh: Mutta paaljon voimia :hug: :hug:
 
  • Tykkää
Reactions: Angelinaa...

Yhteistyössä