niin... tosiaan olis pakko saada purkaa omia ajatuksia ja tunteita, enkä oikein osaa puhua niistä, kirjoittaminen helpompaa!
tunnen itseni huonoksi äidiksi! varmaan ihan yleinen tunne mutta...
mulla on koht 1,5-vuotias poika ja oon ihan hermo heikko!!
pojastakin huomaa jo ettei kaikki oo kunnossa; se on todella huonotuulinen kun ollaan kaksistaan! suuttuu mulle ihan mistä tahansa! mikään ei oo hyvin, koko ajan kitisee jostain. saattaa mennä jopa kolme tuntia putkeen että poika vaan kitisee ja itkee! ei kai tuon ikäiset vielä osaa turhaan marista...?
ite jaksan kuunnella sitä tunnin verran, sen jälkeen kiikutan huutavan lapsen omaan säkyyn raivoamaan josta se kuitenkin heti nousee ja haluaa syliin. kun se sitten on sylissä, en saa koskea siihen, edes hipaista! ja kun oon koskematta se rimpuilee pois. kun sitten päästän sen pois se tietenkin haluaa takas syliin!
iltaisin saan tunteja tapella pojan kanssa nukkumaan menon kanssa, ja loppu vaiheessa melkein huudan pojalle kun oon niin väsynyt tappelemaan sen kanssa!
en ymmärrä mitä oon sen kanssa tehny väärin!
sitten kun oon tarpeeksi väsynyt, teen sen virheen että olen niinkun poikaa ei edes olisi...(tämä ei kuitenkaan kestä kun korkeintaan minuutin). tiuskin ja olen pahalla tuulella!
itken usein, varsinkin yksin ollessani! päätin jopa etten tee enää lapsia, pojassa ei ole mitään vikaa, hän on minulle täydellinen! mutten halua että yksikään toinen lapsi joutuu kärsimään minunlaisesta äidistä!
rakastan poikaani yli kaiken, ja varmasti puolustan kuin naaras leijona jos joku yrittää tehdä pojalle pahaa tai jopa viedä hänet munulta...
ajatukset on niin sekaisin etten muista mitä vielä piti kirjoittaa...
kuitenkin, oli pakko purkaa ja kiitos kun luitte.
parempaa jaksamista kaikille!
tunnen itseni huonoksi äidiksi! varmaan ihan yleinen tunne mutta...
mulla on koht 1,5-vuotias poika ja oon ihan hermo heikko!!
pojastakin huomaa jo ettei kaikki oo kunnossa; se on todella huonotuulinen kun ollaan kaksistaan! suuttuu mulle ihan mistä tahansa! mikään ei oo hyvin, koko ajan kitisee jostain. saattaa mennä jopa kolme tuntia putkeen että poika vaan kitisee ja itkee! ei kai tuon ikäiset vielä osaa turhaan marista...?
ite jaksan kuunnella sitä tunnin verran, sen jälkeen kiikutan huutavan lapsen omaan säkyyn raivoamaan josta se kuitenkin heti nousee ja haluaa syliin. kun se sitten on sylissä, en saa koskea siihen, edes hipaista! ja kun oon koskematta se rimpuilee pois. kun sitten päästän sen pois se tietenkin haluaa takas syliin!
iltaisin saan tunteja tapella pojan kanssa nukkumaan menon kanssa, ja loppu vaiheessa melkein huudan pojalle kun oon niin väsynyt tappelemaan sen kanssa!
en ymmärrä mitä oon sen kanssa tehny väärin!
sitten kun oon tarpeeksi väsynyt, teen sen virheen että olen niinkun poikaa ei edes olisi...(tämä ei kuitenkaan kestä kun korkeintaan minuutin). tiuskin ja olen pahalla tuulella!
itken usein, varsinkin yksin ollessani! päätin jopa etten tee enää lapsia, pojassa ei ole mitään vikaa, hän on minulle täydellinen! mutten halua että yksikään toinen lapsi joutuu kärsimään minunlaisesta äidistä!
rakastan poikaani yli kaiken, ja varmasti puolustan kuin naaras leijona jos joku yrittää tehdä pojalle pahaa tai jopa viedä hänet munulta...
ajatukset on niin sekaisin etten muista mitä vielä piti kirjoittaa...
kuitenkin, oli pakko purkaa ja kiitos kun luitte.
parempaa jaksamista kaikille!