Alkuperäinen kirjoittaja Myy-80:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja nti hulina:
kotiäiti on kyl aika toivoton tapaus.
ei ehkä ole rikkaita sukulaisia,ei saa pankista lainaa,sossukaan ei auta kun miehellä on työtulot ja ovat naimisissa.
Jännä kun minä kuitenkin tunnen useamman työttömän, ei-rikkaan äidin, jotka ovat lähteneet läksimään. Yksi majoittui meilläkin (lapsineen) sen aikaa että sai asiansa järjesteltyä. Tekosyitä on helppo keksiä, mutta jos oikeasti haluaa lähteä ja päättää niin tehdä, kyllä se aina jotenkin järjestyy. Tässä maassa kun ei voi ketään pitää kotinsa vankina. Kivaa tai helppoa se ei kyllä ole, ja elintason laskuun saa varautua.
Asia on iha just näin, itse kokenut ja onnistui lähtö. Luojan kiitos!
Kiva, että on ollu paikka jonne mennä. Kaikilla ei o. Ite jouduin luikertelemaan suhteesta irti muilla keinoilla, kun tuttuja ei ollu enkä turvakodista tienny. Sain säästettyä piiloon rahaa, vaikka mies kyttäsi tiliä... Päälle se kävi aina, kun ei rahoille löytyny sen mielestä hyvää selitystä. Kauppareissuiltakin piti näyttää kuitit, kun muuten ei uskonu. Että helppoo ei ollu, mutta onneks lopulta kerkesin pois... Jos oisin joutunu jäämään, ois varmaan henki joku kerta menny.
Eli ettepä toisten puolesta voi sanoo onko helppoa vai ei. Joillakin puutuu tukiverkko lähettyviltä eikä läheisille uskalla kertoo tilanteesta ennen ku on varmasti turvassa.
Niimpä! Olen itse ollut suhteessa jossa mies käytti hyvin paljon väkivaltaa kolmen vuoden ajan. Miksi en lähtenyt suhteesta, miksi en kertonut siitä kellekkään? Suhde oli yhtä helvettiä ja mies oli narsisti. Pelkäsin häntä suoraan sanottuna. Hän sai manipuloitua minut jopa omaa äitiäni vastaan! Minulla ei ollut yhtään ystävää, koska olisinhan vain ollut häntä pettämässä kokoajan jos olisin mennyt ystävän luokse.
Kerran olimme lomamatkalla, ja eksyimme yökerhoon. Kävelimme "tanssilattian" läpi, ja menin hieman hänen edellään. Hän pääsi toiselle puolelle n. 10-20 sekuntia minun jälkeeni ja rupesi huutamaan että mihin olin kadonnut ja olin pettänyt häntä sillä aikaa!! Hotellihuoneessa hän sitten päätti kunnolla pahoinpidellä minut.. Huusin apua, mutta kukaan ei auttanut.. :/ Ja koskaan en saanut kuulla anteeksipyyntöä..
Hän on myös muutaman kerran vääntänyt kättäni niin, että on menneet nivelsiteet, mutta silloinkin sanoin aina lääkärille että tapahtui vahinko.. Loppujenlopuksi ero tapahtui kun hän kunnolla kävi kaupungilla päälleni, koska olin jutellut porukassa missä sattui olemaan muutama mies. Joten olin taas pettänyt häntä vaikka hän seisoi kokoajan vieressä ja kuuli kaiken mitä puhuimme. Hän sitten joutui tämän suurimman pahoinpitelyn takia putkaan, ja sen jälkeen me molemmat ymmärsimme että tämä taisi olla tässä.. Ja se oli helpotus!
Elämäni ei kuitenkaan ole muuttunut hirveästi sen paremmaksi sen takia, että hänellä oli niin suuri vaikutus minuun. En edelleenkään uskalla sanoa omia mielipiteitäni ääneen, sillä aina ennen niille vain naurettiin ja saatettiin jopa lyödä jos sanoin jotain väärin.. Mutta käyn terapeutilla juttelemassa, ja toivottavasti joskus saan elää elämääni normaalisti menneistä huolimatta.. Olisi pitänyt kertoa elämästäni muille jo aiemmin, mutta en pystynyt siinä tilanteessa.. Ei ollut voimia koska tuo ihminen oli ajanut minut niin ahtaalle ja saanut minut kääntymään kaikkia ihmisiä vastaan.. Jopa omaa äitiäni :ashamed: