Minusta on jo pitemmän aikaa tuntunut siltä, että Suomessa on viimeisen 2 v aikana ollut menossa joku kummallinen "teiniäitibuumi". Kun tuntuu että näitä tulee vain lisää ja lisää joka suunnasta.
Toisaalta tuo tyttöhän OLI käyttänyt joka kerta kondomia. Pillerit oli ollut tarkoitus hankkia, mutta ei ehtinyt, kun huomasi menkkojen olevan myöhässä, ja tajusi olevansa raskaana. Kyse ei siis ole siitä että olisi toiminut mitenkään vastuuttomasti - sitä kondomin rikkoutumistakaan kun ei aina huomaa seksin harrastamisen jälkeen.
Abortti ei ole mikään helppo päätös. Kuten ei tosiaankaan lapsen pitäminenkään. On helppo sanoa, että "no tee abortti!" mutta siinä vaiheessa, kun ITSE on siinä tilanteessa, että tietää sisällään kasvavan pienen uuden elämän alun, niin ei se abortti ole niin itsestäänselvä asia monillekaan. Kaikki eivät siihen pysty - mutta ei se niillekään henkilöille ole helppoa ajatella, että nyt pitää sitten pitää lapsi. Toisaalta tuon blogin kirjoittaja ei ole mielestäni tainnut kertoa mielipidettään abortista yleisesti.
Ihan fiksun oloinen 14-vuotias, mutta ei mielestäni kypsä äidiksi. Siitä kertoo paljon jo se, että toteaa tuolla jossakin välissä, että "olen jo tarpeeksi kypsä, murrosiän myrskytkin ovat jo ohitse". 14-vuotiaalla murrosikä kun on vielä kesken, tytöstä puhuttaessa. Monilla se on vasta alussa tuolloin. Rintojen, lantion, alapään kehitys, kaikki tällainen "lisääntymistä varten" tarkoitettu on vielä täysin kesken kehitykseltään. Tottakai 11-vuotiaskin voi tulla raskaaksi, mutta ei se sitä tarkoita, että keho ja mieli siihen oikeasti ovat valmiita.
Tytöllä on myös vähän turhan ruusuiset kuvitelmat siitä, että poikaystävä pysyy hänen rinnallaan ikuisesti, ja vaikkei pysyisikään, hän tulisi pärjäämään loistavasti. Nuo lapset ovat seurustelleet vasta vähän yli vuoden. Ja ajattelevat kasvattaa pienen lapsen yhdessä, vaikkei kummallakaan ole edes kokemusta itsenäisestä asumisesta - vuokranmaksu, siivous, ruokaostokset, rahankäyttö.. - saati sitten asumisesta yhdessä.
Lisäksi uskon, että tuo tyttö tulee paljon kaipaamaan tuollaisia hetkiä, kun saa mennä kaverin kanssa leikkimään vesileikkejä uimahallissa. Hän toteaa moneen kertaan miten "hänellä ei ole mitään tarvetta rynniä baareissa, niin ei se kotona oleminen haittaa". 14-vuotiaana kun on hyvin vaikea sanoa, että mitä silloin 17-18 vuotiaana elämä on. 14-vuotiaana minäkin luulin olevani hyvin kypsä ja aikuismainen, ja ajattelin että en ikinä juo tai polta, koska se on niin tyhmää hommaa. Kuitenkin 18-vuotta täytettyäni on tullut käytyä baareissakin silloin tällöin.
Ei taida aivan ymmärtää tuo Laura, MITÄ kaikkea siihen nuoruuteen kuuluu, mitä hän menettää. Ei voi mennä kavereiden kanssa leffaan, shoppailemaan, uimaan, ratsastamaan, ei voi mennä edes lenkille tuosta vain niin että olisi ihan yksin. Aina pitää olla lapselle joku hoitaja, ja sitä hoitajaakaan kun ei noin vain hankita.
Lisäksi mulla vähän säälittää tuo, että isovanhemmat maksavat sitten lapsen elätyksen noin ekat neljä vuotta. Saattaa tytöllä vähän pamahtaa arki naamalle ikävällä tavalla, sitten kun lopulta pitäisikin pärjätä omillaan lapsen kanssa.