Eräs tuttavani sai lapsen 15-vuotiaana, nykyään hän on vähän päälle neljänkymmenen oleva 4 lapsen äiti ja 3 lapsen mummo, ja yhdessä saman ihmisen kanssa jolle 15-vuotiaana tuli raskaaksi. On pärjännyt hienosti elämässään ja on onnellinen.
Vaan silloin oli yhteiskuntakin toisenlainen, tiukempi tuollaisen suhteen. Nykyään katsotaan niin lepsusti monia asioita ja nuoretkin on erilaisia.
Tuo 14-vuotias tyttö.. Surullista, surullista. Monilla tuonikäisillä vasta alkaa menkat, tuollakaan henkilöllä tuskin olleet paria vuotta kauempaa. Rinnat, lantion kasvu, kaikki tällainen fyysinen kehitys kesken ja siihen vielä sotketaan raskaus. Se, että on menkat alkaneet, ei tarkoita sitä, että kuitenkaan olisi fyysisesti valmis äidiksi noin muuten, vaikka lisääntymiskykyinen onkin sen puolesta, että munasolu irtoaa kerran kuussa.
Ja henkinen puoli. Tuon ikäinen on _LAPSI_, oli sitten miten fiksu ikäisekseen tahansa. Tuokin tapaus hokee tuolla kypsyydestään joka välissä. Muistan kristallinkirkkaasti miten omasta mielestäni olin 14-vuotiaana hyvinkin kypsä, ja nyt kun katson taaksepäin, tajuan etten tosiaankaan ollut. Blogin kirjoittaja väittää selvinneensä kaikista murrosiän myrskyistäkin.. Jos ei tiedosta edes omaa fyysistä kehitystään (murrosikä kun ei kenelläkään ole ohi 14-vuotiaana, ellet ole joku hormonihäiriötapaus jolla on tissit ja karvat kasvaneet 6-vuotiaana) niin kannattaakohan hankkia lasta.
Ylipäätään lähtökohdat hänelläkin tuntuu olevan, että asutaan vielä vanhempien katon alla, ja vanhemmat ja yhteiskunta auttavat vauvan hoidossa. Esim. formspringissä kertoi, että vanhemmat rahoittaa vauvan elämää. Tottakai saavat niin tehdä, mutta eihän näillä ole pakko - entä jos sanoisivat että hoida lapsesi itse? Tyttö olisi aivan pulassa.
Poikaystäväkään tuskin täysin tiedostaa, mitä arki lapsen kanssa tulee olemaan. Tyttökin hokee ymmärtävänsä yöheräämiset, vaipanvaihdot, sen ettei ole enää mahdollisuutta vapaasti kulkea ja mennä miten huvittaa, mutta uskon tuon olevan sellainen vaihe, ettei kaikesta huolimatta käsitetä mitä se tilanne sitten oikeasti tulee olemaan. Todellisuus tulee läpsimään naamalle ja pahasti, siitä olen varma.
Kehitysmaissakin tehdään lapsia tuon ikäisenä joo, kuten täällä ainakin yksi jo heittikin, mutta mietitäänpä sitä naisen asemaa siellä. Ei siellä voi asiaa valita, ja naisia kohdellaan kuin kapisia rakkikoiria muutenkin.
Tuolta tytöltä jää kokematta niin paljon. Tietty lapsikin tuo kokemuksia, mutta ne NUORUUDEN kokemukset joita tuon ikäisellä pitää olla. En tarkoita baarireissuja, vaan esimerkiksi vaikka kielikurssia, festarireissua ystävien kanssa, tällaisia asioita.
Tuo tyttö asuu kotona vanhempiensa kanssa, peruskoulukin vielä kesken, ja vastuuta omista asioistaan ei varmasti ole joutunut ottamaan mitenkään erityisen paljon - kuten tuon ikäisen ei kuulukaan. Yhtäkkiä tehdäänkin pikaharppaus aikuisuuteen, mitä siitä seuraa tuon tytön kehitykselle? Saati hänen lapselleen. Varmasti pystyy vaihtamaan lapselle vaipat, syöttämään ja pitämään perustarpeista huolta, mutta niin pystyy tekemään koulutettu apinakin. Se henkinen puoli voi jäädä huomattavasti vähemmälle ja huonommalle kasvatukselle, kun lapsen äitinäkin on murrosiän pyörteissä ailahteleva tapaus jolla takuuvarmasti tulee seurustelukumppanitkin vaihtumaan moneen kertaan.