14 vuoden ikäinen raskaana

Tuota blogia selattua täytyy kyllä sanoa, että tytöllä tuntuu olevan jalat maassa. Asiallisesti kirjoittaa ja näyttää tietävän mitä odottaa tulevalta. Toki 14-vuotias on lapsi ja liian nuori lisääntymään, se on fakta, mutta tuolla tytöllä on tukiverkostoa omista vanhemmista ja poikaystävästä, joten tuskin yksin tulee vanhemmuuden kanssa jäämään heti alkuun.

 

ei varmaan oo oikeesti toi on provo blogi ja kasvoton sellainen

 

Tuota blogia selattua täytyy kyllä sanoa, että tytöllä tuntuu olevan jalat maassa. Asiallisesti kirjoittaa ja näyttää tietävän mitä odottaa tulevalta. Toki 14-vuotias on lapsi ja liian nuori lisääntymään, se on fakta, mutta tuolla tytöllä on tukiverkostoa omista vanhemmista ja poikaystävästä, joten tuskin yksin tulee vanhemmuuden kanssa jäämään heti alkuun.

Eihän 14 vuotiastaq voi yksin jättgää,sehän on lapsi.Jos vanhemmat ei huolehdi,yhteiskunta huolehtii.Se ei mun mielestä ole ihanteellisin lähtökohta vanhemmuudelle.

 

Eräs tuttavani sai lapsen 15-vuotiaana, nykyään hän on vähän päälle neljänkymmenen oleva 4 lapsen äiti ja 3 lapsen mummo, ja yhdessä saman ihmisen kanssa jolle 15-vuotiaana tuli raskaaksi. On pärjännyt hienosti elämässään ja on onnellinen.
Vaan silloin oli yhteiskuntakin toisenlainen, tiukempi tuollaisen suhteen. Nykyään katsotaan niin lepsusti monia asioita ja nuoretkin on erilaisia.

Tuo 14-vuotias tyttö.. Surullista, surullista. Monilla tuonikäisillä vasta alkaa menkat, tuollakaan henkilöllä tuskin olleet paria vuotta kauempaa. Rinnat, lantion kasvu, kaikki tällainen fyysinen kehitys kesken ja siihen vielä sotketaan raskaus. Se, että on menkat alkaneet, ei tarkoita sitä, että kuitenkaan olisi fyysisesti valmis äidiksi noin muuten, vaikka lisääntymiskykyinen onkin sen puolesta, että munasolu irtoaa kerran kuussa.
Ja henkinen puoli. Tuon ikäinen on _LAPSI_, oli sitten miten fiksu ikäisekseen tahansa. Tuokin tapaus hokee tuolla kypsyydestään joka välissä. Muistan kristallinkirkkaasti miten omasta mielestäni olin 14-vuotiaana hyvinkin kypsä, ja nyt kun katson taaksepäin, tajuan etten tosiaankaan ollut. Blogin kirjoittaja väittää selvinneensä kaikista murrosiän myrskyistäkin.. Jos ei tiedosta edes omaa fyysistä kehitystään (murrosikä kun ei kenelläkään ole ohi 14-vuotiaana, ellet ole joku hormonihäiriötapaus jolla on tissit ja karvat kasvaneet 6-vuotiaana) niin kannattaakohan hankkia lasta.
Ylipäätään lähtökohdat hänelläkin tuntuu olevan, että asutaan vielä vanhempien katon alla, ja vanhemmat ja yhteiskunta auttavat vauvan hoidossa. Esim. formspringissä kertoi, että vanhemmat rahoittaa vauvan elämää. Tottakai saavat niin tehdä, mutta eihän näillä ole pakko - entä jos sanoisivat että hoida lapsesi itse? Tyttö olisi aivan pulassa.
Poikaystäväkään tuskin täysin tiedostaa, mitä arki lapsen kanssa tulee olemaan. Tyttökin hokee ymmärtävänsä yöheräämiset, vaipanvaihdot, sen ettei ole enää mahdollisuutta vapaasti kulkea ja mennä miten huvittaa, mutta uskon tuon olevan sellainen vaihe, ettei kaikesta huolimatta käsitetä mitä se tilanne sitten oikeasti tulee olemaan. Todellisuus tulee läpsimään naamalle ja pahasti, siitä olen varma.

Kehitysmaissakin tehdään lapsia tuon ikäisenä joo, kuten täällä ainakin yksi jo heittikin, mutta mietitäänpä sitä naisen asemaa siellä. Ei siellä voi asiaa valita, ja naisia kohdellaan kuin kapisia rakkikoiria muutenkin.

Tuolta tytöltä jää kokematta niin paljon. Tietty lapsikin tuo kokemuksia, mutta ne NUORUUDEN kokemukset joita tuon ikäisellä pitää olla. En tarkoita baarireissuja, vaan esimerkiksi vaikka kielikurssia, festarireissua ystävien kanssa, tällaisia asioita.

Tuo tyttö asuu kotona vanhempiensa kanssa, peruskoulukin vielä kesken, ja vastuuta omista asioistaan ei varmasti ole joutunut ottamaan mitenkään erityisen paljon - kuten tuon ikäisen ei kuulukaan. Yhtäkkiä tehdäänkin pikaharppaus aikuisuuteen, mitä siitä seuraa tuon tytön kehitykselle? Saati hänen lapselleen. Varmasti pystyy vaihtamaan lapselle vaipat, syöttämään ja pitämään perustarpeista huolta, mutta niin pystyy tekemään koulutettu apinakin. Se henkinen puoli voi jäädä huomattavasti vähemmälle ja huonommalle kasvatukselle, kun lapsen äitinäkin on murrosiän pyörteissä ailahteleva tapaus jolla takuuvarmasti tulee seurustelukumppanitkin vaihtumaan moneen kertaan.

 

Onpa osalla hyviä kommentteja ja pointteja - kyllä siihen joku kehitysvaje tarvitaan jos 14-vuotiaana (tai 16-vuotiaan!) haluaa äidiksi. Jotain perustavanlaatuista turvallisuudentunteen puutetta ja -hakuahan se on.

 

Onpa osalla hyviä kommentteja ja pointteja - kyllä siihen joku kehitysvaje tarvitaan jos 14-vuotiaana (tai 16-vuotiaan!) haluaa äidiksi. Jotain perustavanlaatuista turvallisuudentunteen puutetta ja -hakuahan se on.

Olisi mielenkiintoista tietää mistä kehitysvajeesta on kysymys.
Lisäisi itsetuntemusta tms.

 

Musta tuntuu et mä oon ihan pihalla. Omalla 14v3kk ei ole vielä menkat alkaneet joten mun käsittääkseni ei voi vielä raskautua. Toisaalta ei ole kyllä vielä yhtään poikaystävääkään näkynyt - apua jos se onki lesbo

Siinä suhteessa tuntuu ihan käsittämättömältä että 14 v on raskaana tai ylipäätään harrastanut seksiä (kait tuo sitten on)

Toivottavasti hänellä on hyvä tukiverkosto ja apua saatavilla, sitä tarvitsee "aikuisempikin" saatika sitten 14v jos meinaa käydä koulun loppuun ja elää

 

ketjua ja blogia lukematta tulin kommentoimaan..

Itse en näe niin pahana, että 14v on raskaana, kunhan on hyvä tukiverkko ympärillä ja itse "kypsä"..

mun lähisukulainen synnytti 14 vuotiaana, nyt lapsi 28v ja äiti 42v..hyvin menny. Toki oli apujoukkoja paljon ( mumma, sisko...)

 

[QUOTE="akka";25370272]Jossain kuitenkin epäonnistuu jos sen ikäisellä on tarve raskautua,onneksi meillä näin ei ole ollut.[/QUOTE]

Onneksi ei omallanikaan ole ollut tarve raskautua ja ainakin vielä mielipiteet sitä luokka, että ei koskaan välttämättä edes halua lapsia.

 

Olisi mielenkiintoista tietää mistä kehitysvajeesta on kysymys.
Lisäisi itsetuntemusta tms.

Kehitysvaje on ehkä väärä sana (ei ole nämä termit niin hallussa kun en ole ammattilainen), mutta vaje kumminkin. Yritän selittää mitä tarkoitan.

Ihminen kehittyy tietyssä järjestyksessä, psyyke siinä mukana. Ei 14-vuotiaan psyyke ole niin kehittynyt, että hän olisi äiti (siinä mielessä ainakaan missä minä tuon termin ymmärrän). Joku kehitysvaihe jää väkisinkin vaille / käymättä läpi jos tulee murrosikäisenä äidiksi.

Ja kyllä se minusta kertoo jotain myös omista vanhemmista ja näiden kyvykkyydestä / vanhemmuudentunteesta jos murrosikäinen haluaa oman lapsen (tai jopa tulee "vahingossa" raskaaksi). Jotain tarvetta tuolla lapsen hankkimisella lähdetään tyydyttämään - onko se sitten se, että joku on todella omaa, vain minulle kuuluvaa vai epätoivoinen yritys riuhtaista itsensä irti liian dominoivasta äidistä? En tiedä.

Voi tietysti olla yksilöllisiä eroja kehitysvauhdissa, mutta kukaan 14-vuotias ei ole tasapainoisen aikuisen ihmisen "tasolla" mitä kehitykseen tulee. Tuntuu surulliselta ajatella, että lapsi saa lapsen ja jos ympärillä vielä hyssytellään tai vähätellään asian vakavuutta on ennuste huono.

Joku tuolla ehdotti että 24/7 nuori teljettynä omaan kotiin on ainoa asia joka tällaisen estää - ei taatusti ole. Jos lasta on kasvatettu kunnioittamaan itseään ja omaa kehoaan, ei taatusti näin käy.

 

Kehitysvaje on ehkä väärä sana (ei ole nämä termit niin hallussa kun en ole ammattilainen), mutta vaje kumminkin. Yritän selittää mitä tarkoitan.

Ihminen kehittyy tietyssä järjestyksessä, psyyke siinä mukana. Ei 14-vuotiaan psyyke ole niin kehittynyt, että hän olisi äiti (siinä mielessä ainakaan missä minä tuon termin ymmärrän). Joku kehitysvaihe jää väkisinkin vaille / käymättä läpi jos tulee murrosikäisenä äidiksi.

Ja kyllä se minusta kertoo jotain myös omista vanhemmista ja näiden kyvykkyydestä / vanhemmuudentunteesta jos murrosikäinen haluaa oman lapsen (tai jopa tulee "vahingossa" raskaaksi). Jotain tarvetta tuolla lapsen hankkimisella lähdetään tyydyttämään - onko se sitten se, että joku on todella omaa, vain minulle kuuluvaa vai epätoivoinen yritys riuhtaista itsensä irti liian dominoivasta äidistä? En tiedä.

Voi tietysti olla yksilöllisiä eroja kehitysvauhdissa, mutta kukaan 14-vuotias ei ole tasapainoisen aikuisen ihmisen "tasolla" mitä kehitykseen tulee. Tuntuu surulliselta ajatella, että lapsi saa lapsen ja jos ympärillä vielä hyssytellään tai vähätellään asian vakavuutta on ennuste huono.

Joku tuolla ehdotti että 24/7 nuori teljettynä omaan kotiin on ainoa asia joka tällaisen estää - ei taatusti ole. Jos lasta on kasvatettu kunnioittamaan itseään ja omaa kehoaan, ei taatusti näin käy.

Tuo dominoiva äiti ei osunut ollenkaan.
Olisi mielenkiintoista kuulla muita selityksiä ... ihan jokin sellainenkin joka osuisi. Ja minä siis aloin aikoinaan yrittämään esikoista kun olin 16 v eli se taustatietona mainittakoon.

 

Ettekö ymmärrä, että tuo blogi on huuhaataa! Ei ole kasvoja blogilla, koska oikeasti kukaan ei le raskaana.

 

Ettekö ymmärrä, että tuo blogi on huuhaataa! Ei ole kasvoja blogilla, koska oikeasti kukaan ei le raskaana.

No eihän se sitä muuta että nuoriakin äitejä on.

 

Viestiketjua tarkemmin lukematta voin sanoa, että surettaa minuakin uutinen. Ja voin varmaan sanoa, että tiedän mistä puhun koska tulin itse raskaaksi aikoinaan 15v.
Vaikka en lastani pois antaisi niin hei...en suosittele samaa kenellekkään! Kyllä elämästä voi tehdä haastavaa ja raskasta ihan muutenkin. 16v. koliikki lapsen kanssa yksin, kyllä olin sormi suussa ja itku silmässä.
Nyt oma lapsi 14v. ja kovasti olen yrittänyt keskustella aiheesta. Mutta ton ikäsenähän sitä tietää kaiken itse parhaiten, niin kuin minäkin aikoinaan, muka.

 

Kannatatko Mummeliisa peruskouluikäisten lasten "perheenperustamista"? Mun mielestä lastenteko ei kuulu lapsille ja kyllähän 14-vuotias vielä lapsi on,vailla laillista vastuuta ja oikeuksia. Tuon ikäisen pitäisi ottaa vastuu toisesta ihmiselämästä,kun omakin on vasta ihan alussa! Tyttö ei saa tilata henkkamaukalta vaatteita omalla nimellään mutta pitäisi silti toimia perheenäitinä ja vastuunkantajana. Olen aiemmin pitänyt sua ihan fiksuna tyyppinä,mutta nyt täytyy sanoa että hieman jäin suu auki lukemaan sun kommentteja. 13-vuotias on just päässyt ala-asteelta ja aloittanut seiskaluokan,mikä ihmeen henkinen pikakypsyminen voi tapahtua vuodessa?! Anteeks nyt vaan mutta mun mielestä vielä edes mitkään seksihommailut ei kuulu tuon ikäiselle,mutta kannustakaa omia tyttäriänne toki asioihin jotka itse parhaaksi katsotte..

 

[QUOTE="vieras";25374556]Kannatatko Mummeliisa peruskouluikäisten lasten "perheenperustamista"? Mun mielestä lastenteko ei kuulu lapsille ja kyllähän 14-vuotias vielä lapsi on,vailla laillista vastuuta ja oikeuksia. Tuon ikäisen pitäisi ottaa vastuu toisesta ihmiselämästä,kun omakin on vasta ihan alussa! Tyttö ei saa tilata henkkamaukalta vaatteita omalla nimellään mutta pitäisi silti toimia perheenäitinä ja vastuunkantajana. Olen aiemmin pitänyt sua ihan fiksuna tyyppinä,mutta nyt täytyy sanoa että hieman jäin suu auki lukemaan sun kommentteja. 13-vuotias on just päässyt ala-asteelta ja aloittanut seiskaluokan,mikä ihmeen henkinen pikakypsyminen voi tapahtua vuodessa?! Anteeks nyt vaan mutta mun mielestä vielä edes mitkään seksihommailut ei kuulu tuon ikäiselle,mutta kannustakaa omia tyttäriänne toki asioihin jotka itse parhaaksi katsotte..[/QUOTE]

En toki kannata.
Mutta en kannata sellaisia lynkkaysketjujakaan kuin millaisena tämä alkoi. Jos 14 v tulee raskaaksi se on epäilemättä vahinko. Kun aikuinen ihminen aloittaa internetissä ketjun 14 vuotiaan vastuunsa kanssa kamppailevan lapsen mollaamiseksi, se on silkkaa pahantahtoisuutta.

Ja sitten vähän OT minua kyllä kiehtoo pohtia sitä, MIKSI osa meistä tietää jo varsin nuorena (esim. 16-18 v) tahtovansa vanhemmaksi ja senkin että tulee selviytymään asiasta kunnialla.

 

Tuo dominoiva äiti ei osunut ollenkaan.
Olisi mielenkiintoista kuulla muita selityksiä ... ihan jokin sellainenkin joka osuisi. Ja minä siis aloin aikoinaan yrittämään esikoista kun olin 16 v eli se taustatietona mainittakoon.

Mä en ymmärrä mutta ei mun onneksi tarvitsekaan. Onneksi 16-vuotias on sentään jo peruskoulun käynyt ja voi tehdä vaikka kunnon töitäkin. Hieman eri asia mielestäni kuin 14-vuotias. Itse näen asian niin että täytyy ensin osata huolehtia itsestään ennen kuin voi huolehtia jostakin toisesta. 14-vuotias ei voi vuokrata asuntoa. Hän ei voi työaikalainsäädösten mukaan tehdä täysimittaista työpäivää. Tuon ikäinen on TÄYSIN vanhempiensa huollettava. Vai miksihän iltapäivälehtien etusivuilla huolestuneet vanhemmat etsii karanneita teinejään? Kun nehän on jo niin aikuisia ja vastuullisia.

 

[QUOTE="vieras";25374603]Mä en ymmärrä mutta ei mun onneksi tarvitsekaan. Onneksi 16-vuotias on sentään jo peruskoulun käynyt ja voi tehdä vaikka kunnon töitäkin. Hieman eri asia mielestäni kuin 14-vuotias. Itse näen asian niin että täytyy ensin osata huolehtia itsestään ennen kuin voi huolehtia jostakin toisesta. 14-vuotias ei voi vuokrata asuntoa. Hän ei voi työaikalainsäädösten mukaan tehdä täysimittaista työpäivää. Tuon ikäinen on TÄYSIN vanhempiensa huollettava. Vai miksihän iltapäivälehtien etusivuilla huolestuneet vanhemmat etsii karanneita teinejään? Kun nehän on jo niin aikuisia ja vastuullisia.[/QUOTE]

Yhtä kaikki kun 14 v on tullut vanhingossa raskaaksi, niin kuin blogistille ilmeisesti käynyt ei mikään muutu paremmaksi siitä, että aikuiset tuntemattomat ihmiset mollaavat häntä internetissä ja ennustelevat huonoa lapselleen.
Tukeminen on silloin se mikä paikallaan, ei heikoilla olevan lapsen lynkkays.

Mitä tulee toiseen aiheeseen eli siihen MIKSI 16 v voi tietää haluavansa äidiksi/isäksi ja pystyä siitä kunnialla selviytymäänkin... se on mielenkiintoinen pohdittava ja ihan omaksi ilokseni kuulisin mielelläni sellaisiakin teorioita joita voisin uskottavasti soveltaa omaan taustaani.

 

En toki kannata.
Mutta en kannata sellaisia lynkkaysketjujakaan kuin millaisena tämä alkoi. Jos 14 v tulee raskaaksi se on epäilemättä vahinko. Kun aikuinen ihminen aloittaa internetissä ketjun 14 vuotiaan vastuunsa kanssa kamppailevan lapsen mollaamiseksi, se on silkkaa pahantahtoisuutta.

Ja sitten vähän OT minua kyllä kiehtoo pohtia sitä, MIKSI osa meistä tietää jo varsin nuorena (esim. 16-18 v) tahtovansa vanhemmaksi ja senkin että tulee selviytymään asiasta kunnialla.

En mäkään tätä aloitusta järjen riemuvoittona pidä. Osa täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevista on osannut järjestää asiansa siten että heillä on vakaa elämäntilanne ja vahva tukiverkko. He tietävät etteivät joudu pulaan ja että vanhemmuus tulee ykkösenä. Riippuu niin luonteesta ja siitä mihin on tottunut. Mutta edelleen,14-vuotias on lapsi. Voi olla todella kypsä ikäisekseen ja viisas 14-vuotiaaksi,mutta ei silti pidä unohtaa sitä että tunnepuoli on yleensä vielä täydessä kehityksessä eikä noin nuoren tytön mieli ole valmis käsittelemään aikuisten asioita samalla tavalla kuin esim. 25-vuotias käsittelisi. En ole nuoria äitejä vastaan,mutta jotenkin tuntuu että nykyään lähdetään soitelleen sotaan. Ei oo hajuakaan siitä mitä haluaa tehdä isona,mutta kun toi Spöde nyt on niin ihku ni sit me haluttas oma beibi ja kyl Spöden faija antaa massii jos ei kelalta tuu tarpeeks :/

 

[QUOTE="vieras";25374650]Mutta edelleen,14-vuotias on lapsi. Voi olla todella kypsä ikäisekseen ja viisas 14-vuotiaaksi,mutta ei silti pidä unohtaa sitä että tunnepuoli on yleensä vielä täydessä kehityksessä eikä noin nuoren tytön mieli ole valmis käsittelemään aikuisten asioita samalla tavalla kuin esim. 25-vuotias käsittelisi. En ole nuoria äitejä vastaan,mutta jotenkin tuntuu että nykyään lähdetään soitelleen sotaan. Ei oo hajuakaan siitä mitä haluaa tehdä isona,mutta kun toi Spöde nyt on niin ihku ni sit me haluttas oma beibi ja kyl Spöden faija antaa massii jos ei kelalta tuu tarpeeks :/[/QUOTE]

Millä lailla uskot tuontyyppisen kommentin auttavan nuorena vahingossa raskaaksi tullutta lasta kantamana vastuunsa ja jaksavan paremmin eteenpäin?

Ja toisaalta mitä tulee omaan esikoiskuumeeseeni niin en usko tilanteen menneen oikein "Spöde on niin ihku ni sit me haluttas oma beibi ja kyl jne.) - tyyliin. Itseasiassa se taisi mennä melkeinpä toisin päin eli tiesin haluavani lasta jo ennen kuin tapasin sen ihmisen jonka kanssa aloin sitten perhettä perustamaan.

 

Yhtä kaikki kun 14 v on tullut vanhingossa raskaaksi, niin kuin blogistille ilmeisesti käynyt ei mikään muutu paremmaksi siitä, että aikuiset tuntemattomat ihmiset mollaavat häntä internetissä ja ennustelevat huonoa lapselleen.
Tukeminen on silloin se mikä paikallaan, ei heikoilla olevan lapsen lynkkays.

Mitä tulee toiseen aiheeseen eli siihen MIKSI 16 v voi tietää haluavansa äidiksi/isäksi ja pystyä siitä kunnialla selviytymäänkin... se on mielenkiintoinen pohdittava ja ihan omaksi ilokseni kuulisin mielelläni sellaisiakin teorioita joita voisin uskottavasti soveltaa omaan taustaani.

Lopeta nyt Mummeliisa tässä ketjussa oman tapauksesi käsittely, pointtisi on jo tullut selväksi, että olet hyvin ylpeä omasta taustastasi ja mielestäsi samassa tilanteessa olevia tulee vain tukea. Onhan se nyt selvää, että tuolla blogin pitäjällä on jossain jotain vikaa halutessaan vauvan pitää omassa tilanteessaan. Kuvittelee sen olevan tie aikuisuuteen ja jalustalle muiden ikänuoriensa silmissä. Pahasti vaan pelkään, että muut samanlaiset (eli vahvan itsetunnon puutteiset) nuoret alkavat nähdä tuon tilanteen joten tavoittelemisen arvoisena (koska blogistista tulee pieni julkkis ja saa paljon positiivisia kommentteja) ja päätyvät samaan toivottomaan tilanteeseen. Kyllä näen suotavana, että blogin kommenteissa annetaan karkeaa negatiivista kritiikkiä, ettei todellisuudenkuva hämärry blogia lukevilla nuorilla. amen.

 

Lopeta nyt Mummeliisa tässä ketjussa oman tapauksesi käsittely, pointtisi on jo tullut selväksi, että olet hyvin ylpeä omasta taustastasi ja mielestäsi samassa tilanteessa olevia tulee vain tukea.

Samassa tilanteessa olevia tulee vain tukea?
Kuinka niin? En minä mitenään erityisesti mitään tukea kaivannut. Helppoahan se elämä niihin aikoihin oli.

Ja mitä tulee muuhun kommenttiin niin pidän sitä huuhaana. Vahinkoa tuskin kukaan osalleen toivoo vaikka voikin kunnioittaa toisen halua vastata valinnoistaan.

 

Millä lailla uskot tuontyyppisen kommentin auttavan nuorena vahingossa raskaaksi tullutta lasta kantamana vastuunsa ja jaksavan paremmin eteenpäin?

Ja toisaalta mitä tulee omaan esikoiskuumeeseeni niin en usko tilanteen menneen oikein "Spöde on niin ihku ni sit me haluttas oma beibi ja kyl jne.) - tyyliin. Itseasiassa se taisi mennä melkeinpä toisin päin eli tiesin haluavani lasta jo ennen kuin tapasin sen ihmisen jonka kanssa aloin sitten perhettä perustamaan.

Minkä tyyppisen kommentin? Ai sen että 14-vuotias ei ole henkisesti aikuisen tasolla ja että voi olla vaikka kuinka älykkyydellään hurmaava ja ihastuttava lapsi,mutta VANHEMMUUTTA häneltä ei voi vaatia? Pitäiskö tästä nyt jonkun loukkaantua,kun tottahan nuo asiat ovat. Voithan sä toki hokea että "Hyvä Jessica,meet vaan reippaasti sinne perhekerhoon ja tutustut muihin äiteihin,teillä on varmaan hirveesti yhteistä".

 

Samassa tilanteessa olevia tulee vain tukea?
Kuinka niin? En minä mitenään erityisesti mitään tukea kaivannut. Helppoahan se elämä niihin aikoihin oli.

Ja mitä tulee muuhun kommenttiin niin pidän sitä huuhaana. Vahinkoa tuskin kukaan osalleen toivoo vaikka voikin kunnioittaa toisen halua vastata valinnoistaan.

Hyvä että sun elämä on ollut helppoa Kaikkien elämä ei ole helppoa vielä parikymppisenäkään kun on koulut kesken ja elämän suunta hakusessa. Mutta hei tosi hienoo että sä oot ollu täydellinen teinimutsi. Älä kuitenkaan pliis rohkaise muita teinejä samoihin ratkaisuihin kun suurinosa ei kuitenkaan ole kypsiä parisuhteeseen tai elinikäiseen vastuuseen millään tasolla.

 

[QUOTE="vieras";25374756]Minkä tyyppisen kommentin? Ai sen että 14-vuotias ei ole henkisesti aikuisen tasolla ja että voi olla vaikka kuinka älykkyydellään hurmaava ja ihastuttava lapsi,mutta VANHEMMUUTTA häneltä ei voi vaatia? Pitäiskö tästä nyt jonkun loukkaantua,kun tottahan nuo asiat ovat. Voithan sä toki hokea että "Hyvä Jessica,meet vaan reippaasti sinne perhekerhoon ja tutustut muihin äiteihin,teillä on varmaan hirveesti yhteistä".[/QUOTE]

Miksi minä sellaista hokisin?
Fiksumpaa olisi kannustaa nuorta löytämään omat vahvuutensa ja opettelemaan hyvä lapsenhoito haasteellisesta tilanteesta huolimatta. Sen listaaminen että miksi ja miten hän nyt satavarmasti tulee epäonnistumaan voi kohottaa kommentoijan omaa itsetuntoa mutta ei varmasti paranna sen kummemmin nuoren äidin kuin syntyvän lapsenkaan tilannetta.