12v lapseni pyysi saada erota kirkosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Anna Anonyymi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Ölli;25193810:
Mun nähdäkseni uskonto on yleissivistävä aine koulussa. Vähän pidän outona, jos lapsi puhuu Jeesustelusta, koska Jeesus ei kait ole tehnyt kenellekään mitään pahaa ja käsitykseni mukaan meidän yhteiskuntamme arvot ovat kristillisiä arvoja. Vaikka en ole kuin tapauskovainen haluaisin lapseni oppivan nämä arvot ja kunnioittavan niitä.
Riippuu todella paljon opettajasta. Ala-asteella uskonto on nimenomaan kristinuskon opetusta ja muita uskontoja käsitellään vasta yläasteella ja lukiossa. Opettaja vaikuttaa hyvin paljon siihen, kuinka tunnustuksellista uskonnon opetus ala-asteella on.
 
En antais erota, noin nuorilla muuttuu mieli aika nopeasti ja voi olla että kahden vuoden päästä lapsi haluaisikin mieluusti mennä rippikouluun, kun on kuullut miten mukavaa muilla on ollu rippileireillä ym. Odottaisin ainakin peruskoulun loppuun ennen kuin antaisin erota.

Et antais :O pääseehän sinne takas, jos siltä tuntuu!

Mua kummastuttaa, kun olen nähnyt, että lapseni rukoilee ja sanoo haluavansa käydä jumalanpalveluksessa, vaikka kumpikaan vanhemmista ei kuulu kirkkoon ja meillä ei ole koskaan rukoiltu, eikä puhuttu uskonasioista. Hän on 9v. Epäilen, että yksi hänen kaverinsa on puhunut asioista hänelle ja sitten koulussa esim musiikin tunnilla on laulettu uskonnollisia lauluja, koska yks pv lapseni lauloi hoosiannaa ja enkeli taivaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ölli;25193810:
Mun nähdäkseni uskonto on yleissivistävä aine koulussa. Vähän pidän outona, jos lapsi puhuu Jeesustelusta, koska Jeesus ei kait ole tehnyt kenellekään mitään pahaa ja käsitykseni mukaan meidän yhteiskuntamme arvot ovat kristillisiä arvoja. Vaikka en ole kuin tapauskovainen haluaisin lapseni oppivan nämä arvot ja kunnioittavan niitä.

Elämänkatsomustiedossa yleensä oppilaat ovat motivoituneempia ja ryhmä pienempi, jolloin opetus on laadukkaampaa. Jotkut uskonnonopettajat ja opetusluokat ovat hyviä, mutta hyvin usein opetus on valitettavan tunnustuksellista tai sitten luokkakaverit painostavat siihen, ettei tunnilla olla aktiivisia. Itse uskon, että elämänkatsomustiedossa oppii paljon helpommin todellisia arvoja ja ennen kaikkea kestävämmin, kun erilaisia vaihtoehtoja opetetaan laajemmin, oppii kyseenalaistamaan ja toisaalta hyväksymään yhtä sun toista. Hyvät perusarvot oppii kotoa ja niille saa tukea kyllä elämänkatsomustiedon tunneiltakin.

Erityisestin kun ap:n lapsi on innokas oppimaan aiheesta, niin et-tunti luultavasti tukisi sitä paljon paremmin kuin uskonnontunti, jossa 90 % oppilaista haukottelee ja miettii omiaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25193835:
Riippuu todella paljon opettajasta. Ala-asteella uskonto on nimenomaan kristinuskon opetusta ja muita uskontoja käsitellään vasta yläasteella ja lukiossa. Opettaja vaikuttaa hyvin paljon siihen, kuinka tunnustuksellista uskonnon opetus ala-asteella on.
Näimpä.
Minulla on seiskalla juutalaisuutta tunnustava uskonnonopettaja ja arvata saattaa mistä uskonnosta saatiin sitten oppia :)
Lopun yläasteen kävin toisessa koulussa ja uskonnon opettaja täällä ei ainakaan ollut mitenkään harras uskovainen, vaan käytiin paljon kaikkea muutakin kun kristinuskoa läpi.
 
Itseäni todella ahdisti aina osallistua uskonnontunneille ja koko kirkkoon kuuluminen. Kauhea tappelu 10-vuotiaasta lähtien mutsin kanssa, vihdoin 16-vuotiaana antoi sitten erota.

Eli todellakin kannattaa antaa erota, paljon parempi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ölli;25193810:
Mun nähdäkseni uskonto on yleissivistävä aine koulussa. Vähän pidän outona, jos lapsi puhuu Jeesustelusta, koska Jeesus ei kait ole tehnyt kenellekään mitään pahaa ja käsitykseni mukaan meidän yhteiskuntamme arvot ovat kristillisiä arvoja. Vaikka en ole kuin tapauskovainen haluaisin lapseni oppivan nämä arvot ja kunnioittavan niitä.

Kristityt kirkko etunenässä ovat vastustaneet kiivaasti kaikkea edistystä ihmisoikeuksien saralla, kuten naisten tasa-arvoisuutta. Meidän arvomme ovat humanistisia arvoja ja hyvä niin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25193835:
Riippuu todella paljon opettajasta. Ala-asteella uskonto on nimenomaan kristinuskon opetusta ja muita uskontoja käsitellään vasta yläasteella ja lukiossa. Opettaja vaikuttaa hyvin paljon siihen, kuinka tunnustuksellista uskonnon opetus ala-asteella on.
Kaikista pahin tapaus on juuri uskoon tullut opettaja. Kun olin yläasteella, niin yksi opettaja (ei uskonnon opettaja) tuli uskoon. Hän alkoi opettaa uskontoa uskoontulonsa jälkeen. Kävi sääliksi niitä, jotka joutuivat hänen uskontotunneilleen. Taulu oli kirjoitettu täyteen raamatunlauseita.

Omalla pojallani vastenmielisyys uskontotunteja kohtaan tuli esille sen jälkeen, kun hänelle tuli uusi uskovainen opettaja. Muuten ihan ok opettaja eikä minulla ollut mitään häntä vastaan, mutta ilmeisesti pojalle uskonnon "tuputtaminen" (miten se sitten tulikaan esille) oli liikaa.
 
Minä olin agnostikko jo nuorena ja jos jokin tuntui pahalta, niin se miten minut pakotettiin pysymään uskonnon parissa. Uskonope oli eläkeikäinen, harras daami joka maireasti kertoi rukoilevansa minunkin puolestani (oi kiitos, sinä suuri Jeesuksen sisäpiiriläinen!) ja käytti uskonnontunnit puhuessaan rakkaudesta, iänkaikkisesta elämästä jne. eikä sanallakaan vihjannut muiden uskontojen touhuja. Vielä pahemmaksi oloni muuttui, kun minut pakotettiin riparilla. Asuin perhekodissa ja sain helvetinmoisen saarnan aikaiseksi, kun sanoin rauhallisesti etten tahdo riparille, sillä en usko siihen mitä kirkko opettaa. Syyt riparille menemiseen olivat lopulta siis:

* pakko mennä, koska muutkin menee
* mitä naapuritkin ajattelisivat, josset menisi

Sangen kannustavaa touhua...koin itseni uskonnolliseksi vangiksi ja jopa vainotuksi. Riparilla kapinoin lievästi ja piirsin enkelikuvien sijaan kasan kuolleita ihmisiä, jotka uhkasivat itsensä kuvitellessaan pääsevänsä siten paratiisiin. Riparin pappi raivostui ja otti minut puhutteluun. Aika ymmärrettävää- paitsi että piirtämisen aiheena oli "mielikuvasi uskonnoista". Sijaisvanhemmilleni soitettiin ja minut haukuttiin pystyyn heidän taholtaan. Nice.

Kun täytin 18, erosin samantien kirkosta.

Oma lapseni ei kuulu kirkkoon, mutta päiväkoti ei ole kunnioittanut tätä ja on vienyt poikaa kirkkoon, altistanut Jeesushöpinöille jne. En jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan, annoin luvan pojalle osallistua jos itse tahtoo. Tähän asti on tahtonut ja päiväkoti on tullut vastaan sen verran, että oikeasti kysyy lähteekö poika esim. kirkkoon. Nytkin joulukirkko on ensi viikon kohokohta.
 
Kyllä 12v osaa jo tehdä tuollaisen päätöksen, ylipäätään musta on hölmöä että vielä lukioikäinenkin tarvitsee vielä vanhempien suostumuksen (ja kirkkoon kuulumattomuuden) päästäkseen et-tunneille. Enkä kllä usko että kirkosta kukaan eroaa huvin vuoksi vaan on ihan tosissaan miettinyt asiaa enemmänkin. Ja ainahan voi liittyä takaisin jos jälkikäteen harmittaa.
 
Mua ei kastettu vauvana, en siis kuulunut kirkkoon ennenkuin 15-vuotiaana halusin kasteelle, jotta pääsin konfirmaatioon. Kuulun tänä päivänäkin vielä kirkkoon enkä aio erota. :)
 
Ateisti niin kuin minäkin. Täyttä sheisseä toi Jeesustelu mut eivät vanhemmat anna erota. Himskatin himskatti. Tunnen itseni ulkopuoliseksi, Ainoa perheessä joka kuuluu kirkkoon. Toisaalta koulussa ei oo muita oppilaita jotka ois eronnut.
 
Antaisin erota. Takaisin liittyminen on kuitenkin ihan mahdollista jos tulee katumapäälle (epäilen). Toki voisi asiasta jutella niin tietäisi ne perustelutkin, mutta sinänsähän asia on musta lapsen oma. Tästä syystä itse en liittänyt lapsiani seurakuntaan vaan haluan että saavat itse muodostaa oman maailmankatsomuksensa. Toki antaisin liittyä kirkkoon jos haluaisivat.
 
Onneksi asun maalla, täällä lapset ovat vielä lapsia ja kenenkään lapsen mieleen ei eds tulisi kysyä vanhemmilta moista. Eivät edes tiedä kuuluvansa kirkkoon. Miten se sitten arkielämässä vaikuttaa, uskonto on koulussa aine toisten joukossa. Meillä ainakin mennään ihan kirjan aihepiirien mukaan, ei siellä rukoilla tai laulella virsiä vaan pysytään asialinjalla. Koko ikäluokka jehovantodistajia lukuunottamatta haluaa rippileirille, joka on kauan odotettu juttu kylän nuorille. Rippikoulun jälkeen sa luvan mennä tansseihin :)

Eli vastaus kysymykseen on, että miten ihmeessä pienen ihmisen päähän tulee edes se, että kuuluuko kirkkoon vai ei?
 
Oma lapseni myös kysyi, hieman vanhempana, samaa asiaa. Sanoin että kun täyttää 15v (jolloin ainakin silloin sai lapsi täyttää kirkosta eroamislapun ja pyytää vanhempien nimet paperiin), saa hän erota kirkosta mikäli yhä sitä silloin haluaa. Lapsi odotti 15 vuotiaaksi, jolloin yhdessä kirjoitettiin eropaperit.

12v on melko nuori päättämään asioista, mutta mikäli lapsi kokee haluavansa erota kirkosta niin mikäs siinä. Eipä se kuitenkaan mikään "lopullinen" päätös sinänsä ole, että kirkkoon voi aina liittyä uudestaan jos joskus sen kokee tarpeelliseksi
 

Yhteistyössä