11-hoidot

Kaarne ja UnelmaSirpaLeena EIKÄ :hug:

 

No taasko negoja! Mikä tätä pinoa oikein vaivaa?
ON: huomenna alkaa taas piikitysrumba

 

Voi että on ollut nyt paljon ikäviä uutisia! Kaikille oikein iso :hug:
Ja teille muutamille onnekkaille plussanneille onnittelut ja onnellista odotusta! :heart: Toivotaan, että asukkaat pysyy matkassa loppuun saakka ja kaikki menee hyvin. Kyllä siitä odotuksesta pitäisi päästä nauttimaan, kun sitä on niin joutunut odottamaan...
Itse olen täällä vaan taustalta lueskellut, kun omalla kohdalla ei ole mitään juuri tapahtunut... Ne on nämä julkisen puolen jonotuksen odotukset... Sen verran on talven aikana ollut, että endoa putsattiin pois joten aika on mennyt itseä parannellessa. Hyvä varmaankin näin: jospa sitten olisi tilanne parempi tuolla vauvakodossa kun aletaan asukkaita kasvattelemaan
Olisko kenelläkään mitään kannustavaa onnistumistarinaa siitä, miten endon putsailun jälkeen joku olisi onnistunut paremmin hoidoissa? Meillä kun ei ole mahdollisuuksia tulla raskaaksi muuten kuin hoitojen kautta ja tuntuu että nekin luistaa koko ajan kauemmaksi vaikka eivät ole vielä edes alkaneet..

 

Kaarne ja UnelmaSirpaLeena: Voimia teille :hug:

Minä tein tänään plussan testiin. Tai oikeastaan kahteenkin eri testiin.
Olen aivan puulla päähän lyöty. Vielä tämä tuntuu aivan ihmeellisestä..
Toivottavasti tämä on totta =)

 

Onnea virvatulia! :heart:

UnelmaSirpaLeena, jaksamisia.

 

Moi Taas kaikille! Ihan pakko nyt kirjotella kun olen jo ihan epätoivoinen! Sairasloma punktiosta jatkuu sillä siirron jälkeen olo paheni ja kun eilen(siirtopäivä) sain jo vähän tehtyä kotitöitä jne. niin tänään onkin aivan eri ääni kellossa..:| Alavatsaan SATTUU..käveleminen on hankalaa (sairaslomatod. hakeminen oli tuskaa, meinasin pyörtyä sinne)autossa töyssyt SATTUU ja pukeminen ja riisuminen hankalaa..Olo siis kuin heti punktion jälkeen paisi että jatkuvaa kipua alavatsalle ei ole kun on paikallaan. Huolestuin siis jo vähän että mikä on kun ei meinaa toipua millään..Mullahan oli se haastava punktio kun munasarjat oli siellä jossain kohdun takan jne. En tiedä mutta tuskaa on..Onko kellään samantyyppisiä kokemuksia?
Bonuksena muuten siirron jälkeen supistuksia, viiltelyjä alavatsassa..ne kai kuuluukin asiaan. Tällähetkellä fiilis on se että "kävelenkö ikinä?!" Loppuuko tämä kipuilu koskaan..Aika dramaattista, mutta näin täälä..

 

Hei sydänveri, mulla oli kans viime viikon keskiviikon punktion jälkeen samanlaiset olotilat. Vasta nyt toissapäivänä alkoi helpottamaan. Just samat oireet, ja tuo autolla töyssyyn ajaminen oli ihan kamalaa. Kävellessäkin jouduin toisella kädellä tukemaan vatsaa, ja kävelemään "hiipimällä". Mutta tosiaan viikon verran oli maha kipeä. Mulla oli nyt toinen punktio, joka oli aika kivulias. Ensimmäinen meni ihan ok, enkä ollut sen jälkeen ollenkaan kipeä.
Siirtopäivänä hoitaja kysyi tunnenko olevani kunnossa siirtoon, kun kerroin hänelle tästä mahakivusta. Halusin kuitenkin siirron.

 

Kiitos inMyDreams vastauksesta! Tosiaan hankalaa kun humenna pitäis lähteä kohti Etelä-pohjanmaata ja mietin voinko lähteä ollenkaan:| Jos yö menee hyvin niin lähden, mutta jos oireet pahenee täytyy mennä päivystykseen. lugeista tulee vielä huimausta ja pahoinvointia niin ei tiedä onko hyperiä vai onko taas vaan monta asiaa yhtä aikaa kropalle liikaa..mulla kans menee kävely "hiipimällä" Niinku mummo taaperran vessan ja sohvan väliä Siis syödähän ei pysty kuin vähän kerrallaan kun tulee niin täysi olo.Yritän juoda tarpeeksi..julkisella ei puhuttu juomisesta mitään!!!! Outoa tosiaan siirron jälkeen olo paheni..ne paineli kyllä todella lahjakkaasti ultralla ennen siirtoa alamahaa..kenties ärsyyntyneet siitäkin..

 

Paljon onnea virvatulia plussasta :heart: Paljon tarrasukkia ja vauvaliimaa pikkuiselle =)

Oikein valtavat ja lämpimät halaukset Kaarne ja UnelmaSirpaLeena:hug: Olisin niin toivonut, että pääsette odotuspalstalle

 

Oma napa: Uusi nega testipäivänä. Myös kunnon vuoto päällä...

Virvatulia: Onneksi sulla edes meistä piinailijoista onnistui!

Kaarne ja UnelmaSirpaLeena: :hug:

 

Tervehdys kaikki pitkästä pitkästä aikaa!

Heti alkuun itken kaikkien itkevien kanssa, jotka eivät onnistuneet tästä hoidosta. Ja niille, jotka ovat saaneet kokea onnen, toivotan lämpimästi Onnea edellee!! Toivottavasti pienokaiset pysyvät kaikki matkassa..

Olen käynyt välillä lueskelemassa palstaa, mutta en ole jaksanut kirjoittaa edes omaa napaa. Mut voi poistaa listalta ainakin toistaiseksi. Juuri tällä hetkellä ei ole voimia jatkaa hoitoja. 4. ICSI olis meillä siis alkanut. Seurailinkin Toivorikkaan matkaa erityisesti (kun melko samoissa mennään) ja toivoin niin onnistumista! Pahalta tuntui käydä lukemassa sekin pettymys.

Itselläni on kaiken 11 vuoden lapsettomuuden jälkeen vasta nyt alkanut surutyö. Tähän asti olen jaksanut toivoa ja uskoa, että hoitojen kautta se onnistuminen vielä tulee. Nyt kuitenkin viime syksynä kun pikkusisko sai ihanan tytön, alkoi konkreettisesti oma surutyöni. Joka kerta kun puhun jollekin aiheesta (ja tulee paljon puhuttua, kun on pinnalla), itku tulee ja on vaikeeta. Tuntuu sanomattoman pahalta!
Oon käyny jutteleen myös ammattipuolella ja saanut apuakin tilanteeseen. Toivottavasti alkaa pikkuhiljaa mieli tasoittumaan, eikä koko ajan tuu tippa silmään.

Tämmöstä rämpimistä se on näköjään kun tämän asian kohtaa oikeasti silmästä silmään. Ensimmäinen kymmenen vuotta meni tähän nähden helposti. Nyt tuntuu, ettei kestä nähdä kenenkään vauvaa tai perheonnea.
Kaikki tuli mulle melkoisena shokkina. En olis ikinä uskonut, että joudun käymään näin pohjalla näiden tunteiden kanssa. Kuvittelin, että minä ehkä selviytyisin tästä paremmin kuin jotkut toiset. Mistä lie sekin kuvitelma tullut.

Nyt kuitenkin on aika hetki rauhoittaa nämä vauvakuviot vaikka se hankalalta tuntuukin. Toisaalta kun haluaisi heti yrittää, josko se pienikin mahdollisuus olisi. On kuitenkin parempi, että ensin saa itsensä jotenkin tasapainoon, ennen kuin lähtee taas koettelemaan mieltään ja kroppaansa hoitoihin.

Kaikille piinailijoille tsemppiä ja onnea matkaan!
Surun kohdanneille voimia ja jaksamisia uusiin yrityksiin!

-Huurre

 

Hei Huurre :hug:

Olen itsekin käynyt samaa surutyörupeamaa nyt läpi, lapsettomuuttahan on jo yli 8 v. takana. Sellainen jonkinasteinen hyväksyminen ja luovuttaminen on tehnyt hyvää. Olen saanut voimaa enemmän muihin asioihin elämässäni. Aivan kuin värit olisivat palanneet elämään.

 

******************11- hoidot**********************
21.3.2011


Hopping................3.icsi............lyhyt. ..........maalisk.
Sintu74.................3.ivf...............................maalisk.
Barbapörrö13........3. ivf/icsi.........................vk 12
lapseton81.............1.ivf...............................maalisk.
HalleB...................2. icsi...............................maalisk.
AdAstra.................2. ivf/icsi……...................maalisk.
Lili_78....................4.icsi..............................maalisk.
Michele..................3.icsi 1. pas....................maalisk. MiukuMau...............2.icsi 1.pas……...............maalisk.
carpalo...................1.ivf/icsi 1.pas...............maalis-huhtik.
Minä-85.................1.icsi.............................maalis-huhtik.
kn071....................1.ivf................................vk 13
Joku_päivä.............3.ivf 1. pas.....................vk13-14
Heidh..............3. icsi:n 2.pas......................vk 13-14
myy75.....................2.ivf..............................vk 14-15
iinamiina................2.ivf................................vk 14
Hanskis..................2. ivf/icsi 1.pas................vk 14
Neela Naranja........2. ivf...............................vk 14
Minne....................1.ivf................................vk 15
chidi......................1.icsi................................huhtik.
Barbarella...............1.ivf................................huhtik.
SaaraX..................4. ivf 1.pas ......................huhtik.
nanniga..................2.ivf................................huhtik.
Vanessa-80............1.ivf. 2pas.......................huhtik.
AnnaD...................2.ivf 1.pas.......................huhtik.
toivorikas-72..........4.icsi:n 2.pas...................huhtik.
Mansikkatyttö.........2.icsin 2.pas....................huhti-touko
Toivelintu.........1.ivf 1.pas...........................vko 16-17
Kaarne....................1.ivf 2.pas.....................toukok.
Susirouva..............1. ivf...............................toukok.
Mequ....................1. ivf................................toukok.
Talvitaika..............1.ivf................................toukok.
Kevätkello..............1.ivf...............................toukok.
Milli81...................2. ivf 1.pas......................toukok.
syssy......................4.icsi.............................toukok. Mörkötys.................2.ivf/icsi........................toukok.
Silmäterä................1.icsi.............................toukok.
iloksi......................1.ivf/icsi..........................kesäk. MT79.....................2. icsi……….…..................syksy?
tipetsu...................1.ivf.........................
Janttu-85...............3. ivf/icsi……............
sarina13................2. ivf.........................
nainen83................4.ivf.......................
-Nella.....................1.ivf 1.pas.............
kolmisin..................4. icsi..................
fiia 69.....................3.ivf 2.pas ?
NormaJeane............1. ivf 1.pas
Mollamaija82............2.ivf....
millis1981...............1.ivf 2.pas..
Lady_Gigi................3. icsi 1.pas
futuremami.............3.icsi.......
batinka ................
Rebec....................
Lo..........................5. icsi
UnelmaSirpaLeena...2.ivf?
Laurella.................
Syystoive..............

*****************Piinailijat************ ********

Nimimerkki...........hoito.…............alkiot...........PP.......testipv

Peppi1981............2. icsi 2. pas..2.............7...........29.3.
Avolavapaku.........1. Icsi..........1...............5...........31.3. BuBU...................1.ivf.............1...............5...........31.3.
sydänveri78............1.IVF.........1...............4............1.4.
Pumppu.................1.ivf...........1...............4............1.4.
Meg......................2.ivf............1...............4............1.4.



****************:heartlussanneet:heart:*********************

Nimimerkki...............hoito...........alkiot.........testi...........PP

Smirg..................1.ivf 1.pas...........:heart:...........vt/130.......13
Mizze77..............1.ivf...................:heart:. .........vt/194.......12
kaz......................luomu................:heart:...........kt.........
Annuli-81............. 2.icsi................:heart:...........vt/43........11
sydänmaanlakka......2.ivf.................:heart:............kt...........14
Jenna-76...............3.icsi..............:heart::heart:..........kt..
Katjuska-79............1.ivf...............:heart::heart:..........kt.
Jessie82.................1.ivf................:heart:............vt/75......11
virvatulia................1.icsi...............:heart:.............kt..........14

 

heipä hei...

eipä taida täällä ensimmäinen hoito tuoda toivottua tulosta... to-pe välinen yö meni järkyttävässä vatsakivussa, oli vähällä ettei jo soitettu ambulanssia mutta jollainlailla se sitten helpottui ja aamulla alkoi vuoto... ensin vähäisenä ja tänään sitten reilumpana... toivo menetetty siis tältä osin...

Aamulla tulikin purettua miehelle kaikki mielipaha eikä ennen olla varmaan niin paljoa puhuttu tunteista mitä tänään puhuttiin ja se tuntui hyvälle! (meidän perheessä minä olen se kenen on vaikea puhua asioista)

Olen äärettömän pahoillani kaikkien negan saaneiden puolesta enkä osaa yhtään ajatella miltä teistä jotka ovat monia hoitoja jo käynyt läpi, tuntuu! Itselle kun oli tämä ensimmäinenkin jo niin vaikea!

Paljon onnea plussanneille, virvatulia taitaa olla tällä hetkellä ainoa! Mutta hienoa että edes joku =)

Tsemppiä myös piinailijoille!!! Toivottavasti sieltä plussia alkaa tulemaan =)

 

Aika hurjan kauan Huurre ja Mansikkatyttö olette jaksaneet :hug:

Tuntuu, että palstalla on plussatuulet hieman vähissä tällä hetkellä, kyllä se pistää itsellekin tässä piinailun lomassa miettimään, että kuinkahan käy ja myös että miksiköhän minä olisin onnekas ja saisin plussan kun niin moni kauemmin yrittänytkin joutuu pettymään kerta toisensa jälkeen.

ON: punktion ja siirron jäljiltä voimat vielä aikas lailla kateissa, koiran kanssa kävin pienen rauhallisen kävelylenkin ja se tuntui vievän voimat totaalisesti. Lisäksi vatsan toiminnan kanssa on haasteita, ilmeisesti endosta johtuen vatsani toimii jo muutenkin useimmiten vähän liiankin hyvin ja nyt tämän viikon toimenpiteistä aiheutunut stressi yms. tuntuu pahentaneen sitä. Toisaalta toivon, että tämän hetkinen kuplinta olisi liitoksissa kiinnitymiseen... toiveajattelua taitaa olla

 

Hei !
Olen jo pidempään seurannut tätä 11-hoidot-ketjua taustalla ja liittyisin mielelläni mukaan. Olen juuri täyttänyt 40-vuotta ja ensimmäinen lapsi olisi haaveena. Mieheni kanssa olemme lasta toivoneet jo 11/09, mutta toistaiseksi toiveemme ei ole toteutunut. Lapsettomuus tutkimuksiin hakeuduimme 11/10; mitään selittävää syytä ei ole löytynyt kummastakaan. Käytin ensin 3 kiertoa klomifeenia; aina kypsyi 2 follikkelia, mutta toivottua raskautta ei tullut. Iästäni johtuen raskaus mahdollisuus on ilman muuta alentunut ja vähenee koko ajan, joten hoitava lääkäri suositteli heti ivf-
hoitoon siirtymistä.

Viimeiset kuukaudet olen sitten etsinyt kaikkea mahdollista tietoa ivf-hoidoista ja lueskellut myös paljon Teidän muiden hoitoja läpikäyneiden kokemuksia ja tuntemuksia. Minulla ei ole ystävissä eikä lähisuvussa ketään, joka olisi ivf-hoitoa läpikäynyt ja jotenkin tämä on sellainen elämänvaihe, johon kyllä todella kaipaisi vertaistukea. Tietyllä tavalla jotenkin hirveästi pelottaa koko hoitoprosessi, mutta toisaalta ajattelee, että mitäpä ei sen eteen tekisi, jotta oman lapsen saisi. Minulla alkoi sitten ensimmäinen ivf-hoito pitkän kaavan mukaan ma 14.3, jolloin aloitin Synarela-nenäsuihkeen. Tähän mennessä suihkeesta on tullut oireeksi lähinnä alavatsan turvottelua ja ajoittaista munasarjojen nipistelyä. Onko Teillä muilla ollut vastaavia oireita? Puregon pistosten pitäisi alkaa 30.3 ja punktio olisi sitten viikolla 15, jos kaikki menee hyvin ja suunnitelman mukaisesti..

 

HalleB: Mahtavaa että pääsette kuitenkin punktioon!

Lili: Toivottavasti onnistuu punktio teilläkin! Kurjaa kun tulee lisäjännityksiä matkaan.

Kaarne, UnelmaSirpaLeena ja Syystoive: Voi ei! Voimia teille! :hug:

Kevätkello: Mulla ei ole kyllä kannustavaa tarinaa omasta takaa, mutta mulla on myös endo. Tässä vähän niistä vaiheista kaikille joita aihe koskettaa/kiinnostaa:

Mun endo on löydetty 9 v sitten eli silloin opiskelijatyttönä jouduin aloittamaan tämän lapsettomuuden läpikäymisen ajatustasolla. Lääkärit sanoivat suoraan että hoidoilla pitää lapsi tehdä. En asiaan sen ihmeemmin paneutunut ja jotenkin kuvittelin että näin se sitten tulee onnistumaan. Tiesin nimittäin muutamia jotka on olleet hoidoissa ja saaneet lapsia. En siis osannut käydä läpi sitä tuskaa että on mahdollista jäädä lapsettomaksi hoidoista huolimatta. Ex-miehen kanssa lapsi olisi saanut tulla 6 v sitten ja nykyisen kanssa lähes alusta asti, 3 v sitten. Meillä hoitoja ei aloitettu eikä meitä laitettu edes jonoon ennenkuin endo oli leikattu. Leikkaus siirtyi vielä mun muiden fyysisten juttujen vuoksi; jouduin onnettomuuteen jonka vuoksi minua leikattiin ja olin välillä liikuntakyvytön. Endo lopulta leikattiin lokakuussa 2009, mutta jo tammikuussa 2010 todettiin endon kasvaneen takaisin samoihin mittoihin. Se siitä avusta sitten... Hoidot päästiin jonotuksen jälkeen aloittamaan vasta syksyllä 2010. On tämä siis yhtä odottamista ollut. Nyt juteltiin lääkärin kanssa siitä pitäisikö endolle tehdä jotain uudelleen. Lääkäri sanoi että katsotaan tämä 2. ivf ja jos ei tärppää niin mahdollisesti ennen 3.:tta operoitaisiin endoa uudelleen. Viimeksi se vain kasvoi niin äkkiä takaisin että en tiedä miten onnistuu... Pitäisi varmaan suunnilleen saman tien aloittaa hoito kun tulee leikkaussalista ja leikkauksesta pitäisi palautuakin...

Virvatulia: Onnea plussasta!

Sydänveri: Toivottavasti olosi paranee pian!

Huurre: Jaksamista! Toivottavasti tasapaino löytyy! :hug:

Minne: Tervetuloa mukaan! Mulla oli ekalla kerralla (Suprecur) sumuista oireina päänsärkyä useana päivänä ja nyt (Synarela) väsymystä ja alakuloa, tosin ei voi tarkkaan tietää johtuuko vain sumuista.

On: Alavireinen olo, työasioista huolta - ja varmaan sumujen myötävaikutusta. Ke pitäisi alkaa piikit; toivottavasti myös mieliala kohoaa.

 

Kaarne UnelmaSirpaLeena ja Syystoive Voi surkeus! Voimia teille :hug:

kaikki kyytiläisen saaneet Onnea ja hermoja piinailuun!

Minne Tervetuloa mukaan!=)

Sydänveri78 Itse oli myös 1,5 viikkoa viimeisen punktion jälkeen sairaslomalla, ensin hirveät vatsakivut ja sitten selkä. Mulle annettiin punktiossa ohjeet et ainakin 3 litraa päivässä pitää juoda vettä ja se kyllä helpottikin. Söin myös paljon ananasta jotta nesteet kiertää nopeasti. Kaikkiaan mulla kuitenkin toipuminen kesti n. kuukauden. Tää oli huomattavasti vaikeampi hoito kun se ensimmäinen. Lääkäri oli sitä mieltä että oireet johtuivat hyperistä.

 

Virvatulia Onnea!!!:flower:

 

Hei :wave:
Täällä olis uusi hoitolainen.
meillä on luomusti tullut vuonna 2007 poika. Poika sai nopeasti alkunsa.
Ja nyt ollaan sitten yritetty heti 2009 alkuvuodesta toista lasta ja ei ole näkynyt mitään merkkejä uudesta tulokkaasta.
Viime vuoden alkuvuonna soitin lapsettomuusklinikalle ja saatiin aika sinne. Lähdettiin heti yksityiselle koska en jaksa odottaa kauempaa.
Ensimmäisella kerralla me juteltiin ja lääkäri kertoi erilaisista hoidoista. Ja sitten multa otettiin verikokeita ja ultrattiin vielä lopuksi.
Yllätyhän sieltä oikeanpuoleisesta munasarjasta löytyi. Melkein viiden sentin mittainen möykky. Lääkäri laittoi lähetteen lähempään sairaalaan jotta siellä katsottais se uudestaan ja leikattais pois. Meni varmaan kuukausi kun pääsin taas lääkärille ja siellä taas ultrasivat sen möykyn. Lääkäri myös katseli mun potilashistoriaa ja pahoitteli jo heti sanomisiaan. Elikkäs olen siihen mennessä käynyt ehkä puol vuotta perinnöllisyyslääkärillä. Meidän suvussa kun on tuota rintasyöpää ja munasarja syöpää. Ja sitä ollaan sitten tutkittu ja selvittelemässä, että onko tämä syöpä perinnöllistä.
Ja nyt se lääkäri vaan meinasi, että joko se on harmiton möykky tai sitten se on syöpäkasvain.
Tästähän tuli sitten isompi juttu kuin olis aluksi luultu. Sain kiireellisen lähetteen TYKSiin. Ja sainkin hyvin pian ajan sinne.
Siellä taas ultrattiin ja päätettiin leikata koko oikeanpuoleinen munasarja pois. Helpompi niin kuin lähteä sitä iso möykkyä poistamaan ilman vaurioita. Tähystysleikkauksena tehtiin ja nopeasti olin parantunutkin. ja selvisi, että hyvänlaatuinen se möykky oli. kyllä sitä pelättiin ja murehdittiin paljon.
Sen jälkeen taas palattiin klinikalle ja mies antoi oman näytteensä. Ja eihän se ollut mitenkän hyyvä. otettiin toinen näyte. Eikä siinäkään ollut kehumista. Muistelisin, että lääkäri sanoi tämmöisen luvun siittiöille 0,8miljoonaa. Alhainen alhainen. Loppu vuosi otettiin rennosti ja nyt alkuvuosta taas lähdettiin klinikalle.
Ensimmäinen suunnittelu käynti oli ja hoitomuotona meille tuli ICSI. Sain reseptin procren ja puregon lääkkeisiin. Se mikä kierros mikä mulla oli silloin niin sen kierroksen 21.päivä pistäisin jarrun. Odotettain kuukautisia ja sitten ensimmäkiseen ultraan.
Eipä onneksi tarvinnut jarrupiikkiä pistää itse. Vaan olin juuri silloin töissä ja siellä oli mun kanssa sellainen nainen joka valmistuu lähihoitajaksi. Niin annoin hänen pistää.
Ensimmäisessä ultrassa näkyi siohko keltarauhas pallukka ja lääkäri otti varmuuden vuoksi vielä pikatesterillä tiedon että onko hormoonitaso nollassa vai ei.
Tiedon sain torstai aamuna ja sain luvan alkaa heti illalla pistelemään.Ja nyt olen pistänyt kolme kertaa jo. Ens viikon tiistaina on ultra ja katsellaan ollaanko saatu mitään aikaiseksi. Silloin varmasti saan tietoon milloin on punktio. Jännittää kovasti.

 

Ohhoh, kylläpäs tuli pitkä viesti :O

Se mikä mua raivostuttaa tässä on se, että saa juosta vessassa pissalla koko ajan. Ja pientä tuhrua tulee joka päivä.

 

Onnea virvatulia:flower:
Ja tervetuloa minne ja minä85!
Huurre paljon voimia kaiken läpikäymiseen. Me ainakin ollaan miehen kanssa pohdittu, että elämä on hyvää ja elämisen arvoista tälläisenäkin, lapsi on bonus tämän kaiken päälle ja kaikille sitä bonusta ei vaan suoda.
ON: piikitys aloitettu ja nyt jännätään ekaa ultraa ja mahdollisen punktion ajankohtaa. Oon vaihtamassa työpaikkaa ja haastatteluja tuntuu nyt olevan vähintään 1 per viikko, annan varmaan tosi hyvän kuvan itsestäni...

 

Hei taas taustalta,

Oman hoidon jälkeen ei ole ollut paljoakaan järjellistä sanottavaa, mutta taustalla olen seurannut ja myötäelänyt kanssasiskojen vaiheissa.

Ensiksikin: kovasti voimia kaikille negan saaneille ja muuta epäonnea kokeneille. Jotenkin ristiriitaiset fiilikset on kun kevät tulee ja aurinko paistaa ja silloin aina mielikin piristyy uuden ajan alkaessa, mutta nämä epäonnistumiset vetävät toisaalta mieltä maahan. Ihan liikaa on ollut huonoa onnea matkassa.

Onneksi virvatulia ja muutamat muut sentään ovat onnistuneet ja antaneet toivoa meille muillekin. Siis paljon onnea! :heart:

Tervetuloa uudet; toivottavasti teidän matka tällä palstalla on mahdollisimman lyhyt. Täältä vaan vertaistuen voimasta vauhtia hakemaan ennen onnistumista.

Hoidon läpikäyneiltä kysyisin, että oletteko tarkkailleet ovulaatiota hoidon jälkeisessä kierrossa? Itse olen koittanut tikutella, muttei mitään ole näkynyt tai kuulunut. Entä onko monilla venynyt seuraava kierto kovin pitkäksi? Ja vielä viimeisenä kysymyksenä, onko kukaan muu kärsinyt jatkuvasta päänsärystä hoitojakson jälkeen? Alkaa jo vähitellen kyllästyttää tämä kärvistely ja olis kiva välillä elää ihan normaalia elämää ilman mitään jomotuksia ja kolotuksia.

Kevättä tosiaan on jo onneksi ilmassa. Tsemppiä kaikille ja iloista mieltä!

 

Hei! Lueskelin tarinoitanne ja ne kyllä kosketti kovasti. Kun saimme tietää 1,5-2 vuotta sitten että miehen simppojen kanssa on ongelmia ja IVF on ainut/paras vaihtoehto koettaa saada lasta oli sekin jo kova kolaus..monella myös muuta fyysistä vaivaa ja pitkään kestänyt lapsettomuus. Välillä tuntuu että miksi koetellaan noin paljon ja kaikki mikä ei tapa vahvistaa sanonnat tuntuu jotenkin älyttömiltä..kovaakin kidutusta kestää kyllä hetken ,mutta kun se pitkittyy niin..Itse en ole hyväksynyt vielä mahdollisuutta jos hoidot ei onnistu. Mutta siihen olen varautunut, että heti ei tärppää. En tiedä miten pää kestäisi jo ei ollenkaan onnistuta:'(
Nyt olo on siis parempi eikä sairaalaan jouduttu vaikka välillä siltä tuntuikin. Tein jo pienen kävelylenkin "mummotyyliin" Pientä pyörrytystä ja väsymystä on mutta toivon ensiviikolla palaavani pikkuhiljaa töihin. Nesteen juonti auttaa jos alkaa heikottamaan..Toivon kaikille voimia alkavaan viikkoon ja erityisesti negan saaneille..Toivoaan ei saa menettää:heart:

 

Meille kans oli aika iso kolaus kun ei sitä toista lasta kuulunutkaan heti niinkuin meidän esikoinen. Mutta sitten kun oli vaan pakko niellä ylpeys ja mennä käymään klinikalla. Niin sielläkin oli vielä sellainen olo, että ei meillä mitään suurta ongelmaa ole. Suurinpiirtein oltiin vaan hakemassa jokin clomi resepti ja sillä siisti. Mutta sitten tosiaan kun löytyi tämä pallukka munasarjasta ja sen seurauksena oikeanpuoleinen munasarja jouduttiin poistamaan. Niin on tullut sellainen olo, että miten voi yhdellä pärjätä ja kyllä me nyt viimeistään saadaan lapsi alulle.
Mutta nyt vasta kun ollaan saatu diagnoosi ja hoito on alkanut.. olo on vähän ulapalla. Tahtois puhua jonkun kanssa mutta me ei haluta tätä nyt kaikille huudeilla. Ja ne jotka tietää, eli meidän todella läheiset. Niin ne ei oikein tajua tätä. Kuinka rankkaa tää on henkisesti ja fyysisesti. En tahtois sitä samaa kuulla aina. Kyllä te onnistutte ja jos ette niin teille ei vaan ole suotu toista lasta. Älkää stressatko jne. Ja että onneksi teillä on jo yksi lapsi. Hyväähän ne vaan tarkoittaa mutta kun se sattuu enemmän ja enemmän mitä pidemmälle tätä mennään. :'(