1-vuotiaan uhma?

[Uhmaako?]

Voiko uhma alkaa jo näin aikaisin? Meillä on TOSI temperamenttinen poika, joten luonteeseen kuuluu kiukuttelu aivan kaikesta jo muutenkin. Tätä on jatkunut jo ihan pienestä alkaen.Pukeminen, syöminen, peseminen ym. tapahtuu raivon kanssa. Poika lyö, repii, heittäytyy ulkona maahaan selälleen huutamaan jos ei saa tahtoaan läpi, ym ym...

Olisi ihan kiva, jos edes osan tästä voisi pistää uhman piikkiin ja tietää, että se voisi mennä joskus ohitse!

Miten muilla temperamenttisilla on mennyt uhma?

Voiko tämä näin aikaisin alkanut uhmaaminen jotenkin lyhentää sitä uhmaiän kokonaisaikaa, vai onko 2-3 vuotiaana odotettavissa jotain AIVAN kamalaa?

 

[miksipä ei?]

Minä laitan uhman pikkiin. Opettelee olemaan minä itse ja ja kokeilee rajojaan. Mutta kysy neuvolasta että saat varmuuden ettei ole muuta (ADHD? -saat apua) uhma on samantyyppisesti kuin murrosikä.. joillekin tulee voimaakkaasti , toisille ei lainkaan. VOi olla ettei teillä ole 2v enää mitään "ongelmia" . TSEMPPIÄ JA VOIMIA! onhan se kiusallista kun VAUVAKSI vielä luettava pikkuinen saa raivarin keskellä kauppaa.
Minua on lohdutettu sillä , että näistä voimakkaan oman tahdon omaavista tulee menestyjiä isona.. ;D

 

[4n mama]

Meidän pikku skorppari on ollut n.10kkn iästä varsinainen tarmonpesä ja tahtoa ja uhmaa löytyy vaikka muille vauvoille jakaa!!! En usko että helpottaa varsinaisesti sitä "oikeaa" uhmista, mutta varmasti tulee joitain pieniä levähdysaikoja, jolloin sujuu asiat helpommin. nämä tahto-vauvat tuntuvat olevan varsin vaativia koko leikki-iän, mutta koulussa ennen murrosikää voi tulla seesteisempi vaihe ja toisilla varhainen uhma jopa enteilee helppoa murkkuilua.

Tässä sitä pinna pitenee ja kasvaa. tärkrintä on tietenkin rajojen looginen pitäminen, pitkäjänteisyys ja myös rakkaus. Vauva voi kokeilla minuutein välein (tai 10 x minuutissa) josko vanhemman mieli olisi jo jostain säännöstä muuttunut ja pahojaan voisi tehdä. Hetkeksikään ei voi hellittää, se kostautuu.