itse pukeminen + orastava uhma

[mami töissä]

Meillä on tullut aivan uudenlainen raivon täyttävä vaihe. Neiti pian 1 v 5kk on alkanut kiinnostua itsensä pukemisesta. Häntä ei saisi auttaa ollenkaan, mutta äidin on tultava viereen istumaan. Mikään vaate ei vielä mene oikeasti päälle (paitsi hattu), joten jos on pakko pukea, on myös pakko auttaa.

Saman aikaisesti hänellä on alkanut jonkin sortin uhma. Mikään ei kelpaa, kun sille päälle sattuu ja raivokohtaukset voivat kestää 20 minuuttia. Silloin hän juoksee päin seiniä ja huonekaluja ja heittäytyy sinne tänne lattialla niin että oikeesti pelottaa, että hän satuttaa itsensä. Turvallisuus syistä veimmekin hänet viime viikonloppuna pinnasänkyyn rauhoittumaan.

Kun nämä kaksi uutta ilmiötä yhdistää, voitte vain kuvitella millaisia ovat hoitoon lähdöt aamuisin. Mieheni kylläkin hoitaa ne, joten minä voin katsoa pääseväni helpolla. Minulla on sitten illan raivokohtaukset käsiteltävänä. Eilenkin kun tulimme hoidosta kotiin, hän olisi halunnut jäädä pihalle. Kello oli kuitenkin niin paljon, että piti tulla syömään. Yritin leikin varjolla huijata hänet sisään, mutta ei onnistunut. Siinä sitten meni aikaa, että hän rauhoittui tarpeeksi syödäkseen.

Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia ja keinoja pyörittää arkea.

p.s. Näin naapuria pihalla. Heillä poika 2,5v. Kun kerroin, että tyttö on kiinnostunut pukemisesta isä katsoi poikaansa ja sanoi "eikö sunkin ois jo aika". Poika ollut tosin koko ajan kotona, joten ei ole hoidossa tulevaa isompien mallia, joka herättää innon oppia kaiken itse. Ja lapsethan ovat toki yksilöitä

 

[KooKoo]

Meillä neiti, nyt 1v 8kk, on jo 8kk ajan halunnut riisua itse vaatteet ja on pukenut sukkia ja housuja itse jo monta kuukautta. Kiireessäkin hän tietysti haluaa pukea itse eikä heti saa auttaa. Vasta kun hän huomaa, ettei meinaa onnistua, silloin apu kelpaa.

Muutenkin uhmailua on ollut jo pitkään ja pelottaakin, mitä vielä on edessä. Mikään ei mene kerralla perille vaan joka asiasta pitää vääntää taistelu pystyyn ennen kuin homma toimii. Kysyy aika pitkää pinnaa olla tuonikäisen kanssa KOTONA kaiket päivät, mutta silti en vaihtaisi osaani.


Ei se lapsen kiinnostuminen uusia asioita kohtaan ole siitä kiinni onko lapsi hoidossa kodin ulkopuolella vai ei. Meillä ainakin tyttö on edennyt ikäistensä tasolla ja osassa asioita jopa paljon edellä, vaikka olenkin "vain kotona" hänen kanssaan, kuten useat uraäidit ajattelevat.

 

[Caroline]

Tutulta kuulostaa! Meillä pikkuneiti 1 v. 4 kk on myös tosi innokas pukija. Ja jos vaatteet eivät suostu menemään päälle, alkaa kova meteli, kun neiti suuttuu "tyhmille vaatteilleen". Uhma ilmenee meillä myös lattialle makaamaan heittäytymisenä ja kitisemisenä. Olen yrittänyt olla kuin en huomaisikaan näitä neidin kohtauksia ja joskus menevätkin itsellään ohitse. Joskus auttaa syliin ottaminen ja huomion kiinnittäminen muihin asioihin. Mutta onhan se rankkaa tuo oman tahdon kehittyminen. Mulla on myös 7 v. poika ja hänen kanssaan on jo koettu jos jonkinlaista uhmavaihetta... Ehkäpä oma toleranssikin on jo tämän kakkosen osalta hiukan kasvanut?!?! Olen myös yrittänyt ajatella, että uhma ja oma tahto kuuluvat lapsen kehitykseen. On varmasti saanut elää turvallisissa oloissa, kun uskaltaa uhmata ja kokeilla rajoja. Jaksamista kaikille "uhmisten" vanhemmille!!!!

 

[aamuntorkku]

meillä alkoi myös tuo itse pukeminen tossa puolentoista vuoden tienoilla. ja välillä mulla on melkoisen kiriällä pinna, kun pitäis joutua ja tyttö ei anna auttaa pukemisessa. olenkin ottanu myös lahjontatekniikan käyttöön, vaikka alunperin kuvittelin, että siihen en ainakaan ala. esimerkiksi tyyliin: "laitetaan ekana vaatteet reippaasti päälle, äiti auttaa, niin sitten saat purkan suuhun" tms. toimii
niin ja sen verran vielä, että mun kokemuksesta just tytöt alkaa aikaisemmin harjoitella tota pukemista. pojilla tulee usein myöhemmin noi kuviot :flower:

 

[MammaK]

Nyt vasta meillä on tullut noita juttuja, tyttö on pian jo 2-vuotias, ehkä vaikutti perhepvhoitopaikan vaihtuminen. Tässä uudessa paikassa on isompia lapsia kuin ekassa oli tai sitten vaan hän nyt vasta kiinnostui pukeutumisesta itse ! Saa itku/huutokohtauksia, onneksi menevät nopeasti ohi ja ulkovaatteet voi pukea kun on itse vaan rauhallinen.. isi on voimakkaampi ja rauhallisempi kuin minä, joten hänen on helpompi pukea tyttöä ! Levollisesti vaan yrittää jutella ja jos vaikka jotain kivaa tulee telkasta, aamutv tai jotain, niin tyttö katsoo sitä eikä muistakaan kiukutella !

 

[Yellow75]

Aivan sama juttu myös meillä. Alkoi vähän alle 1,5-vuotiaana ja nyt pari kuukautta myöhemmin jatkuu edelleen. Toivottavasti pian ne vaatteet alkavat mennä päälle itsekseen, niin ei tarvitse joka kerta takuta
Olen huomannut, että meilläkin huuto on pienempi, jos "väkisin pukijana" on äidin sijaa isi tai joku muu läheinen.
Entä peseminen, tuleeko teillä riittaa siitä tai sen lopettamisesta? Meidän neiti voisi seisoa suihkussa vaikka joka päivä ja koko päivän, käsien pesusta puhumattakaan..