Aikamoinen puutarha

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Miten ihmisillä voi edelleen mennä Aito ja Vaatearvostelija sekaisin? Molemmat myrkyttävät palstoja jatkuvasti loputtomalla ilkeydellään ja oksentamalla tänne omat ongelmansa, mutta heidän tyylinsä on kyllä täysin erilainen ja Vaatearvostelijan negaustyyli on vielä paljon tunnistettavampi.
 
vierailija
Miten ihmisillä voi edelleen mennä Aito ja Vaatearvostelija sekaisin? Molemmat myrkyttävät palstoja jatkuvasti loputtomalla ilkeydellään ja oksentamalla tänne omat ongelmansa, mutta heidän tyylinsä on kyllä täysin erilainen ja Vaatearvostelijan negaustyyli on vielä paljon tunnistettavampi.
Ei ole mitään vaatearvostelijaa, en ole edelleenkään ottanut mitään nimimerkkiä käyttöön, enkä tehtaile peukkuja myöskään. Asiattomia viestejä olen poistellut, en esim. ficcejä.
 
vierailija
Miten ihmisillä voi edelleen mennä Aito ja Vaatearvostelija sekaisin? Molemmat myrkyttävät palstoja jatkuvasti loputtomalla ilkeydellään ja oksentamalla tänne omat ongelmansa, mutta heidän tyylinsä on kyllä täysin erilainen ja Vaatearvostelijan negaustyyli on vielä paljon tunnistettavampi.
Mistä vaatearvostelijan negailuviestit tunnistaa?
 
vierailija
Otettu talteen Loverpoolilta kapteeni Pöyhösen ja perämies Cvjetićanin seikkailuja:


Kapteeni on matkalla hyttiinsä työvuoronsa loputtua. Hän avaa oven, kun tuntee käsien kiertyvän ympärilleen. Huulet painautuvat niskaan ja tuttu Perämiehen ääni kuiskaa hänen korvaansa...

Kapteeni hymyilee tuntiessaan, kuinka nuo kädet ja huulet ohjaavat hänet päättäväisesti, mutta hellästi ovesta sisään. Kun he ovat hytissä, Perämies painaa ensin oven kiinni, ja sitten Kapteenin sitä vasten...

Kapteeni antautuu perämiehen vaativille huulille. Lantio painautuu vasten ovea, kädet nousevat pään ylle perämiehen sanattoman käskyn saattelemina, ja perämiehen toinen käsi tulee niitä ranteista pitelemään. Toinen käsi matkaa pitkin kapteenin rintaa, sormi tökkää paidan lävitse nänniä, ja kapteeni ynähtää. Perämies hymyilee, ja kapteeni tuntee sen huuliaan vasten.

Kapteenilla on takanaan rankka viikko ja paljon pitkiä päiviä, ja ne ovat saaneet hänen niskansa ja hartiansa aivan jäykiksi. Perämiehen syleilyssä Kapteeni tuntee, kuinka hartiat rentoutuvat ja kireys ja jäykkyys alkavat vihdoin sulaa. Ne eivät kuitenkaan poistu hänen kehostaan, vaan ikäänkuin valuvat... alaspäin. Nyt on Kapteenin vuoro hymyillä oivallukselleen. Perämies katsoo häntä kysyvästi...

Kapteeni hyödyntää hetken ja liikauttaa lantiotaan eteenpäin, suoraan perämiehen lantiota vasten, ja perämiehen hymy vaihtuu henkäisyksi. Toisen kiinnostus on helppo havaita, ja kapteeni toistaa liikkeen, virnuillen vähän. Perämies ei hämmenny enää, vaan vastaa liikkeeseen samalla mitalla, voimakkaamminkin, ja kapteeni tuntee kuinka jaloista uhkaavat loppua hetkellisesti voimat. Perämiehen kädet tulevat hänen ympärilleen, liukuvat kylkiä pitkin ja pitävät kiinni, ja he painautuvat lähelle toisiaan, omaan maailmaansa.

Perämiehen kädet siirtyvät alemmas Kapteenin takapuolelle, ensin hellästi, mutta suudelmien kiihtyessä Perämiehen sormet pureutuvat tiukemmin Kapteenin kiinteisiin pakaroihin...

Perämiehen hampaat näykkivät kapteenin kaulaa ja jättävät vanan omistamisen jälkiä perässään. Kapteeni kiemurtelee otteessa, koettaa painautua yhtä aikaa lähemmäs ja kauemmas, ei osaa päättää, minne haluaa. Kädet hapuilevat perämiehen vetoketjua, sormet livahtavat jo housujen ja paidan väliin ihoa vasten, ja perämies tuntuu painautuvan yhä vain lähemmäksi.

"Bojan", kapteenilta karkaa huokaisu.
 

Yhteistyössä