Milloin löysit tämän palstan?

Tsemppiä ysi! Kuulostaa että sulla on vähän samantyyppisiä haasteita kun mun miehellä, häntäkin henkimaailman jutut riivaa ja sosiaalinen ahdistus ja ikuisessa pimeydessä kamppailu. Toivottavasti saat elämää taas kuosiin! Ei se helppoa ole. Kaikilla meillä on enemmän tai vähemmän muurit päällä ja vaikee olla avoin, jopa niille lähimmille ihmisille.

Joo siis se on ärsyttävä ongelma. Esim olin kahvilla ja siihen viereen tuli kaks lasta ja vauva ja niiden äiti. Mä vähän ilmeilin vauvan kaa ja sit sen äiti kääntyi mun puoleen ja hymyili. Ni mulle tuli negatiivinen olo ja käänsin pääni pois. Sellanen kiusaantuminen positiivinen asia kääntyi negatiiviseks nano sekunnissa. Mun mieli jotenkin pelkää positiivisuutta eikä kestä sitä. Ku jos tunnen syvästi itessäni positiivista ja sydämmessä tuntuu hyvälle se tuottaa negatiivisuuden nousua pääkoppaan ja tuo negatiivisia asioita mieleen tai sen äänen joka kuiskii pahoja ja sit joudun hetken kamppailemaan taas sitä vastaan. Mut siis tätä ongelmaa ei ole tuttujen kaa ainakaan merkittävästi ja voi nauttia ja nauraa. Mut se koskee tuntemattomien tapaamista tai näkemistä. Et se toisen hymy saa mut vaivaantuneeks ja nega ääni tulee kuiskimaan schaisseensa ja tappaa mun ilon kohtaamisista jotka on random.

Se vie mun energiaa tosi paljon ja se ärsyttää ku joutuu oleen tiukasti ääntä vastaa ja siksi välttelen tuntemattomia ihmisiä sillonku huono päivä. Mä oon kyllästynyt siihen ääneen joka koittaa ohjailla tekemään sitä mitä tää harha ääni sanoo.

Nyt mä tiiän noi äänet tuli luokse kun avauduin kokonaan universumille ja kaikki avautui maailmassa. Ennen oli pää täynnä ajatuksia ja murhetta ja olin tosi väsynyt. Sit jonkun oikun takia tulin palastalle ja mieleni solmut avautui ja voisiko sanoa autuus siirtyi sydämmeeni rakkaus kukoisti ja pääni oli kevyt ja kirkkaat silmät loistivat mut sitkun pääni tyhjeni niin loinen tuli päähäni kuiskuttamaan asioitaan et mä tekisin väärin ja pahaa. Siksi pääsi mieleeni koska olin valhdellut liikaa ja se tuhosi minun sydämmeni ja tyhjyyden tunne tuli rintani kohdalle. Henkisessä sydämmessäni on jättimäinen aukko tunnen sen tyhjyyden rintani kohdalla. Nähdäkseni on näin että kun ei ole muureja rakkaus alkaa todellisuudessa ja pitäisi uskaltaa kertoa kaikki mitä sisimmässään kantaa ja mikä on sinun syvin minäsi ilman ajatustakaan vain sillä tavalla sydämmesi on vapaa ja olet osa ikuista energiaa. Kun vapauduin rakkauteen ruumiini tuli hyvä henki ja kroppani muuttui henkiseksi ja olin jäntevä kuin jousi ja ääneni jylisi kuin suurin basso maailmassa. Mutta kun se rakkaus oli niin päräyttävää niin aloinkin tyhmyyttäni jahtaamaan maallisia tunteita ja sotkeuduin himoihin ja valheeseen ja kun sitä oli kestänyt liian kauan tuli romahduksen jälkeen paha henki koettelemaan ja kuiskuttelemaan mitä hirveyksiä pitäisi tehdä. Kuten lyö tuota tapa tuo. Tuo joutuu kadotukseen tuo taivaaseen. Tuo pariskunta on feikki ja ruma pari. Se haukkuu kaiken hyvän ja on rakkautta vastaan. Muistan kun romahdin maailman isoimman äänen jylistessä ankarasti minulle rikkomuksieni tähden. Sytyin himoille ja se tuhosi minut siis se oli oikein ja elämäni pelottavin kokemus.

Et tota ei olisi tapahtunut jos en olisi tullut palstalle varmaankaa ja eläisin normisti. Mut siis toivon että peto häviää ja mun pää saa rauhan ja negatiivisuus loppuu. Ja juu ei nuo ongelmat jokapäiväisiä ole joskus on pelkkää posia. Mut muistan kun se romahdus tuli ni kaikkialla näkyi synti ja miljoonat kauhut tulvahti mieleeni. Olin niin suuressa tuskassa et vain rukoilu auttoi et pystyin edes hengittämään koska peto oli tullut. Luokseni. Ehkä jumalan rakkaus antoi minulle voimia ja olen saannut anteeksi. Ku usko tai älä mä kaipaan jumalan luokse ku sulkee silmänsä ja herää valkeudessa. Mulle se runkkaus taitaa olla suuri synti ja näillä sanoilla lopetan nyt sen asian.
Ps miksi se on niin vaikeaa avautua läheisimmillisesi?.

 

Joo siis se on ärsyttävä ongelma. Esim olin kahvilla ja siihen viereen tuli kaks lasta ja vauva ja niiden äiti. Mä vähän ilmeilin vauvan kaa ja sit sen äiti kääntyi mun puoleen ja hymyili. Ni mulle tuli negatiivinen olo ja käänsin pääni pois. Sellanen kiusaantuminen positiivinen asia kääntyi negatiiviseks nano sekunnissa. Mun mieli jotenkin pelkää positiivisuutta eikä kestä sitä. Ku jos tunnen syvästi itessäni positiivista ja sydämmessä tuntuu hyvälle se tuottaa negatiivisuuden nousua pääkoppaan ja tuo negatiivisia asioita mieleen tai sen äänen joka kuiskii pahoja ja sit joudun hetken kamppailemaan taas sitä vastaan. Mut siis tätä ongelmaa ei ole tuttujen kaa ainakaan merkittävästi ja voi nauttia ja nauraa. Mut se koskee tuntemattomien tapaamista tai näkemistä. Et se toisen hymy saa mut vaivaantuneeks ja nega ääni tulee kuiskimaan schaisseensa ja tappaa mun ilon kohtaamisista jotka on random.

Se vie mun energiaa tosi paljon ja se ärsyttää ku joutuu oleen tiukasti ääntä vastaa ja siksi välttelen tuntemattomia ihmisiä sillonku huono päivä. Mä oon kyllästynyt siihen ääneen joka koittaa ohjailla tekemään sitä mitä tää harha ääni sanoo.

Nyt mä tiiän noi äänet tuli luokse kun avauduin kokonaan universumille ja kaikki avautui maailmassa. Ennen oli pää täynnä ajatuksia ja murhetta ja olin tosi väsynyt. Sit jonkun oikun takia tulin palastalle ja mieleni solmut avautui ja voisiko sanoa autuus siirtyi sydämmeeni rakkaus kukoisti ja pääni oli kevyt ja kirkkaat silmät loistivat mut sitkun pääni tyhjeni niin loinen tuli päähäni kuiskuttamaan asioitaan et mä tekisin väärin ja pahaa. Siksi pääsi mieleeni koska olin valhdellut liikaa ja se tuhosi minun sydämmeni ja tyhjyyden tunne tuli rintani kohdalle. Henkisessä sydämmessäni on jättimäinen aukko tunnen sen tyhjyyden rintani kohdalla. Nähdäkseni on näin että kun ei ole muureja rakkaus alkaa todellisuudessa ja pitäisi uskaltaa kertoa kaikki mitä sisimmässään kantaa ja mikä on sinun syvin minäsi ilman ajatustakaan vain sillä tavalla sydämmesi on vapaa ja olet osa ikuista energiaa. Kun vapauduin rakkauteen ruumiini tuli hyvä henki ja kroppani muuttui henkiseksi ja olin jäntevä kuin jousi ja ääneni jylisi kuin suurin basso maailmassa. Mutta kun se rakkaus oli niin päräyttävää niin aloinkin tyhmyyttäni jahtaamaan maallisia tunteita ja sotkeuduin himoihin ja valheeseen ja kun sitä oli kestänyt liian kauan tuli romahduksen jälkeen paha henki koettelemaan ja kuiskuttelemaan mitä hirveyksiä pitäisi tehdä. Kuten lyö tuota tapa tuo. Tuo joutuu kadotukseen tuo taivaaseen. Tuo pariskunta on feikki ja ruma pari. Se haukkuu kaiken hyvän ja on rakkautta vastaan. Muistan kun romahdin maailman isoimman äänen jylistessä ankarasti minulle rikkomuksieni tähden. Sytyin himoille ja se tuhosi minut siis se oli oikein ja elämäni pelottavin kokemus.

Et tota ei olisi tapahtunut jos en olisi tullut palstalle varmaankaa ja eläisin normisti. Mut siis toivon että peto häviää ja mun pää saa rauhan ja negatiivisuus loppuu. Ja juu ei nuo ongelmat jokapäiväisiä ole joskus on pelkkää posia. Mut muistan kun se romahdus tuli ni kaikkialla näkyi synti ja miljoonat kauhut tulvahti mieleeni. Olin niin suuressa tuskassa et vain rukoilu auttoi et pystyin edes hengittämään koska peto oli tullut. Luokseni. Ehkä jumalan rakkaus antoi minulle voimia ja olen saannut anteeksi. Ku usko tai älä mä kaipaan jumalan luokse ku sulkee silmänsä ja herää valkeudessa. Mulle se runkkaus taitaa olla suuri synti ja näillä sanoilla lopetan nyt sen asian.
Ps miksi se on niin vaikeaa avautua läheisimmillisesi?.

Ihanaa että olet kuitenkin löytänyt positiivista elämästä eikä ole pelkästään kurimusta, pidä niistä hyvistä jutuista kiinni ja varsinkin läheisistä! Mun mielestä olet tosi rohkea kun uskallat kirjoittaa tälle palstalle omana itsenäsi, toivon että se herättelisi osaa palstan kovista ihmisistä joilla ei ole mitään käsitystä millaista elämä voi olla. Itse en uskalla, edes näin anonyyminä. Olen jotenkin perusluonteeltani tosi yksityinen ja pidän jotain kulisseja. Nuorempana psykedelian voimalla saavutin jonkinlaisen tilan jossa pystyin olla oma itseni paremmin mutta nykyään on vaikea olla avoin eikä ystäviäkään ole montaa.

 

Ilmeisesti on muitakin jotka siirtyivät Annan-keskustelupalstalta "automaattisesti" tänne. Sama kävi jo vuosia sitten edelliseltä keskustelufoorumilta kun se päättyi ja siirtyi silloin Annalle.

 

Samoihin aikoihin kun aapee. Kun odotin kolmatta lapsostani.

Olitko tiibii silloin?

 

Ilmeisesti on muitakin jotka siirtyivät Annan-keskustelupalstalta "automaattisesti" tänne. Sama kävi jo vuosia sitten edelliseltä keskustelufoorumilta kun se päättyi ja siirtyi silloin Annalle.

Olin eikä olisi kannattanut. Riesakseni sain vain ison parven häntäkärpäsiä.
Kirjoitankin tälle palstalle hyttysverkko silmilläni.

 

Ihanaa että olet kuitenkin löytänyt positiivista elämästä eikä ole pelkästään kurimusta, pidä niistä hyvistä jutuista kiinni ja varsinkin läheisistä! Mun mielestä olet tosi rohkea kun uskallat kirjoittaa tälle palstalle omana itsenäsi, toivon että se herättelisi osaa palstan kovista ihmisistä joilla ei ole mitään käsitystä millaista elämä voi olla. Itse en uskalla, edes näin anonyyminä. Olen jotenkin perusluonteeltani tosi yksityinen ja pidän jotain kulisseja. Nuorempana psykedelian voimalla saavutin jonkinlaisen tilan jossa pystyin olla oma itseni paremmin mutta nykyään on vaikea olla avoin eikä ystäviäkään ole montaa.

ko tiiätkö mitä ku mun olo paranee tosi paljon kun oon juomatta alkoholia. Siis juomisen jälkeen menee päiviä harmaudessa ja tulee negatiivisia juttui mieleen. Mut sitku muutama päivä mennyt olo paranee ja huomaan ujouden tulevan ja sen et mulla on hauskaakin. Mut luin yhen meemin et yks vanha mies juo siksi et sen inner demons pass out and he can be in peace and quiet pakko sanoo et naurahdin sille. Yks päivä kun olin kävelyllä ni mun sydän tunsi söpöyttä ja iloitsi ja tunsin niin ekaa kertaa vuosiin hymyilin vain. Se oli aikoinaan mun pysyvä olotila se on siellä kaiken paskan alla. Ja se pyrkii esiin.
Tiiätkö kun uskaltaa avautua sun todellisuus tulee kaikille esiin ja sun sydän alkaa laulaa rakkauden voimasta ja sä saat ikuisen energian ettei malta edes nukkua kun kaikki on niin rakasta lisäksi kun uskallat tehdä sen sun pääsi kevenee pois murheista ja huolista ja se pulppuaa ideoita ja kaikki muuttuu kauniiksi katsot maailmaa rakkauden silmin jos vain uskallat avautua. Meitä pidetään hulluina jos annamme sydämmemme avautua mut tee se itsesi vuoksi. Mut mulle kävi niin et mun sydän aukesi tällä palstalla loistoonsa kun sokkona tapasin rakkaani. Enkä vielläkään ole nähnyt kuvaa. Ja joo nytkun kerroin noista ikävistä asioista ni toki se ahdistaa jälkeenpäin koska se ei ollut niin hyvä juttu. Mut kun kertoo niin se ei paina mielessä ja helpottaa. Mut jos rakkaus tulee kylään elä pelkää sitä hulluutta. Forevermulan hyvin sanoi et mielummin onnellisena katu ojassa kuin onnettomana linnassa.

Mitä tarkoitat sillä et pystyit psykedeelien avulla olemaan enempi itsesi? Pystyitkö puhumaan kaikesta silloin muille? Mikä asia sai sinut vetäytymään kuoreesi?.

 

Olitko tiibii silloin?

En. Aluksi olin liima. Seuraavaksi kangasajuruoho ja pitkään myös töllin ruusa.

 

Olin eikä olisi kannattanut. Riesakseni sain vain ison parven häntäkärpäsiä.
Kirjoitankin tälle palstalle hyttysverkko silmilläni.

Muistatko Kompiaisen, Vanhasen koalition....?

 

2005 kun saatin nettiyhteys.Esikoinen olin tuolloin 2v ja keskimmäinen vielä vauva.

 

Muistatko Kompiaisen, Vanhasen koalition....?

Muistan.

 

Joo, minäkin olen noita Annan pakolaisia. Tulin tänne siis joulukuussa 20. En oikein ole vielä tänne kotiutunut, tuntuu lähinnä, että vähintään vuosisata erottaa minut tästä muusta porukasta.
En voi sanoa, että muu porukka olisi jotenkin omituista, mutta se on sen verran nuorempaa, etteivät ajatusmaailmat aina kohtaa.
On täällä sellaisiakin kirjoittelijoita paljon, joiden kanssa on ihan mukava heittää läppää, mutta silloin on lähinnä kysymyksessä sellaiset asiat, jotka pysyvät muuttumattomina aikojen vaihtelusta huolimatta.

 

Joo, minäkin olen noita Annan pakolaisia. Tulin tänne siis joulukuussa 20. En oikein ole vielä tänne kotiutunut, tuntuu lähinnä, että vähintään vuosisata erottaa minut tästä muusta porukasta.
En voi sanoa, että muu porukka olisi jotenkin omituista, mutta se on sen verran nuorempaa, etteivät ajatusmaailmat aina kohtaa.
On täällä sellaisiakin kirjoittelijoita paljon, joiden kanssa on ihan mukava heittää läppää, mutta silloin on lähinnä kysymyksessä sellaiset asiat, jotka pysyvät muuttumattomina aikojen vaihtelusta huolimatta.

No vaikkei susta tuntuis samalta, niin sä olet solahtanut palstalle kuin oisit ollu täällä jo pitempään.

 

Joo, minäkin olen noita Annan pakolaisia. Tulin tänne siis joulukuussa 20. En oikein ole vielä tänne kotiutunut, tuntuu lähinnä, että vähintään vuosisata erottaa minut tästä muusta porukasta.
En voi sanoa, että muu porukka olisi jotenkin omituista, mutta se on sen verran nuorempaa, etteivät ajatusmaailmat aina kohtaa.
On täällä sellaisiakin kirjoittelijoita paljon, joiden kanssa on ihan mukava heittää läppää, mutta silloin on lähinnä kysymyksessä sellaiset asiat, jotka pysyvät muuttumattomina aikojen vaihtelusta huolimatta.

Onko meitä vanhoja Annalaisia vain sinä, minä ja tuhniksen exä?

 

Onko meitä vanhoja Annalaisia vain sinä, minä ja tuhniksen exä?

En mä ole tunnistanut muita kuin tämän Annaksi haukutun. Voi niitä silti olla vaikka miten paljon, itse pyöriskelin Annalla melko suppealla sektorilla.

 

En mä ole tunnistanut muita kuin tämän Annaksi haukutun. Voi niitä silti olla vaikka miten paljon, itse pyöriskelin Annalla melko suppealla sektorilla.

Luulenpa että moni jätti kirjoittelun tai siirtyi jonnekin muualle. Koen usein samoin kun sinäkin. Mielestäni Annalla keskusteltiin hieman toisin.

 

Luulenpa että moni jätti kirjoittelun tai siirtyi jonnekin muualle. Koen usein samoin kun sinäkin. Mielestäni Annalla keskusteltiin hieman toisin.

Annalaiset saivat erittäin tylyn vastaanoton tällä palstalla. Sama tyyli on jatkunut näihin päiviin asti.
Ei tällä palstalla kaivata asiallista ja fiksua kirjoittamista.
Tälle palstalle siirrettiin myös Demi- lehden keskustelupalsta, jonka kirjoittajat myös häipyivät nopeasti vähin äänin.

 

ko tiiätkö mitä ku mun olo paranee tosi paljon kun oon juomatta alkoholia. Siis juomisen jälkeen menee päiviä harmaudessa ja tulee negatiivisia juttui mieleen. Mut sitku muutama päivä mennyt olo paranee ja huomaan ujouden tulevan ja sen et mulla on hauskaakin. Mut luin yhen meemin et yks vanha mies juo siksi et sen inner demons pass out and he can be in peace and quiet pakko sanoo et naurahdin sille. Yks päivä kun olin kävelyllä ni mun sydän tunsi söpöyttä ja iloitsi ja tunsin niin ekaa kertaa vuosiin hymyilin vain. Se oli aikoinaan mun pysyvä olotila se on siellä kaiken paskan alla. Ja se pyrkii esiin.
Tiiätkö kun uskaltaa avautua sun todellisuus tulee kaikille esiin ja sun sydän alkaa laulaa rakkauden voimasta ja sä saat ikuisen energian ettei malta edes nukkua kun kaikki on niin rakasta lisäksi kun uskallat tehdä sen sun pääsi kevenee pois murheista ja huolista ja se pulppuaa ideoita ja kaikki muuttuu kauniiksi katsot maailmaa rakkauden silmin jos vain uskallat avautua. Meitä pidetään hulluina jos annamme sydämmemme avautua mut tee se itsesi vuoksi. Mut mulle kävi niin et mun sydän aukesi tällä palstalla loistoonsa kun sokkona tapasin rakkaani. Enkä vielläkään ole nähnyt kuvaa. Ja joo nytkun kerroin noista ikävistä asioista ni toki se ahdistaa jälkeenpäin koska se ei ollut niin hyvä juttu. Mut kun kertoo niin se ei paina mielessä ja helpottaa. Mut jos rakkaus tulee kylään elä pelkää sitä hulluutta. Forevermulan hyvin sanoi et mielummin onnellisena katu ojassa kuin onnettomana linnassa.

Mitä tarkoitat sillä et pystyit psykedeelien avulla olemaan enempi itsesi? Pystyitkö puhumaan kaikesta silloin muille? Mikä asia sai sinut vetäytymään kuoreesi?.

Nuorena trippailtiin ja blaadattiin paljon ja arvot oli jotenkin selkeet. Sen lisäksi pystyi olemaan niin rento ja avoin ja oma itsensä joka tilanteessa (vaikka olin kärsiny sosiaalisten tilanteiden pelosta ym) että nyt ihmetyttää kuka se ihminen oli kun ei ole vuosiin käyttänyt. Kyllä se käpertyminen johtuu pitkälti varmaan yhteiskunnan odotuksista ja oletuksista, omista pettymyksistäkin, 35-vuotiaalla perheellisellä pitäisi olla jo aika paljon kaikkea, vakiduuni jne. Ja tiedän että suunnilleen kaikki on sitä mieltä ettei mielenterveysongelmista kärsivät saisi hankkia lapsia, vaikka puoliso olikin esikoista odottaessa korkeakoulussa ja oman alan töissä, sit meni vaan alamäkeen. Uskon että jopa puolison vanhemmat ja sisarukset ovat jossain määrin tätä mieltä ja koen että ollaan jotenkin ulkopuolisia ja ovat ihan eri sosioekonomisessa kuplassakin. Ei ole helppoa tutustua kehenkään kun ei viitsi kertoa tilanteesta, että on vaan osa-aikaisia töitä ja puoliso työkyvytön, koska tuomitaan tai kauhistellaan. Sitä elää jatkuvalla veitsenterällä, pitää kulissia, katsoo että on edustava neuvolassa ja vasukeskusteluissa ym. Jottei tule turhaa harmia. Vain muille samantyylisessä tilanteessa olevalle voisin puhua avoimesti.

Toi alkoholi on kyllä semmonen depressantti, että varmasti vaikuttaa monta päivää oloihin, varsinkin jos jo lähtökohtaisesti on haastavaa.

 

Ihanaa että olet kuitenkin löytänyt positiivista elämästä eikä ole pelkästään kurimusta, pidä niistä hyvistä jutuista kiinni ja varsinkin läheisistä! Mun mielestä olet tosi rohkea kun uskallat kirjoittaa tälle palstalle omana itsenäsi, toivon että se herättelisi osaa palstan kovista ihmisistä joilla ei ole mitään käsitystä millaista elämä voi olla. Itse en uskalla, edes näin anonyyminä. Olen jotenkin perusluonteeltani tosi yksityinen ja pidän jotain kulisseja. Nuorempana psykedelian voimalla saavutin jonkinlaisen tilan jossa pystyin olla oma itseni paremmin mutta nykyään on vaikea olla avoin eikä ystäviäkään ole montaa.

Ysi on ehdottomasti palstan rohkein!

 

Joitakin kuukausia sitten vinkattiin vauvalla tästä, kiva löytö.

 

Annalaiset saivat erittäin tylyn vastaanoton tällä palstalla. Sama tyyli on jatkunut näihin päiviin asti.
Ei tällä palstalla kaivata asiallista ja fiksua kirjoittamista.
Tälle palstalle siirrettiin myös Demi- lehden keskustelupalsta, jonka kirjoittajat myös häipyivät nopeasti vähin äänin.

Me ollaan mitäs nyt rämäpää jengi. Meillä on täällä kaiketi ihan oma erilainen kulttuuri kuin teillä Annalla.

Mitä on seurannut teidän Annalaisten, esim. sinä (oletan että olet ns. Alepan Anna) ja Diogenes, tekstejä (ja jouluketjun&syysketjun kirjoittajat) niin kirjoitatte todella kauniisti eikä teistä muut ole oikein edes konfliktinhakuisia paitsi sinä, välillä, mutta teet sen usein tyylillä ja äärimmäisen hauskasti.

Todella kiva kun olette täällä. Sinä etenkin olet mielestäni yksi palstan kiinnostavimmista.

 

Nuorena trippailtiin ja blaadattiin paljon ja arvot oli jotenkin selkeet. Sen lisäksi pystyi olemaan niin rento ja avoin ja oma itsensä joka tilanteessa (vaikka olin kärsiny sosiaalisten tilanteiden pelosta ym) että nyt ihmetyttää kuka se ihminen oli kun ei ole vuosiin käyttänyt. Kyllä se käpertyminen johtuu pitkälti varmaan yhteiskunnan odotuksista ja oletuksista, omista pettymyksistäkin, 35-vuotiaalla perheellisellä pitäisi olla jo aika paljon kaikkea, vakiduuni jne. Ja tiedän että suunnilleen kaikki on sitä mieltä ettei mielenterveysongelmista kärsivät saisi hankkia lapsia, vaikka puoliso olikin esikoista odottaessa korkeakoulussa ja oman alan töissä, sit meni vaan alamäkeen. Uskon että jopa puolison vanhemmat ja sisarukset ovat jossain määrin tätä mieltä ja koen että ollaan jotenkin ulkopuolisia ja ovat ihan eri sosioekonomisessa kuplassakin. Ei ole helppoa tutustua kehenkään kun ei viitsi kertoa tilanteesta, että on vaan osa-aikaisia töitä ja puoliso työkyvytön, koska tuomitaan tai kauhistellaan. Sitä elää jatkuvalla veitsenterällä, pitää kulissia, katsoo että on edustava neuvolassa ja vasukeskusteluissa ym. Jottei tule turhaa harmia. Vain muille samantyylisessä tilanteessa olevalle voisin puhua avoimesti.

Toi alkoholi on kyllä semmonen depressantti, että varmasti vaikuttaa monta päivää oloihin, varsinkin jos jo lähtökohtaisesti on haastavaa.

Joo siis mäkin sairastuin kun lapsi oli neljä ja meillä oli ihan normisti viikko viikko systeemi ja käytin vauvaakin neuvolassa yksin pari kertaa ja hoidin ihan normisti olin koulussa ja töissä. Mut sit tuli tää paska tuulettimeen ja olin hyvin sairaS sillon alussa ja mieli hukassa ni lapsen äiti sai lähihuoltajuuden.
Mihin ne sun kaveris jotka blaadas ni hävis? Mul on sellasia kavereita jotka ei välitä hittojakaan sun yhteiskunta asemasta kaikki ihan normi tyyppei eikä kukaan kysele mikä sun koulutus tai asemasi töissä on. Ellei sit kerro jee tänään sain töitä itse tai jotain. Joskus innostun paasaamaan ku pikku savut tullu vedettyä enkä malta odottaa suun vuoroani kun innostun ja sit huudan kovaan ääneen et varmasti mun asia tulee selväksi.
Mitäs pettymyksiä?
Se on vaan krääsää ja mitä enempi sitä on ni sitä enemmän joutuu jonnin joutavista huolehtiin. Jos esim haluis mökille ni kavereiden kaa voi lyödä maksun littiin.
Toi on perseestä ku oman perheen pitäisi tukee kaikin keinoin ja antaa rakkautta eikä pahaa silmää ei kukaan halua sairastua mut ei niille voi mitään.
Pystytkö kuitenkin kotona rentoutumaan ettet koko ajan ole veitsen terällä se syö hermoja ku on jatkuvasti hälytys tilassa mieli ja kroppa ettei sun tarvii kotona esittää? Okei lapsillehan ei aikuisten murheet kuulu.
Mitä sä odotat tulevaisuudelta vai onko se go whit the flow? Mistä jutuista tykkäät ja pääsetkö mihkään hengähtämään? Siks just sukulaisten ei pitäisi antaa lisää painetta ja huonnomuuden tunnetta vaan auttaa ja tukea ja käydä toimiin. Mut se tietty vaatisi sydäntä joka monelta puuttuu

 

Joitakin kuukausia sitten vinkattiin vauvalla tästä, kiva löytö.

Tervetuloa palstalle!