Joo siis se on ärsyttävä ongelma. Esim olin kahvilla ja siihen viereen tuli kaks lasta ja vauva ja niiden äiti. Mä vähän ilmeilin vauvan kaa ja sit sen äiti kääntyi mun puoleen ja hymyili. Ni mulle tuli negatiivinen olo ja käänsin pääni pois. Sellanen kiusaantuminen positiivinen asia kääntyi negatiiviseks nano sekunnissa. Mun mieli jotenkin pelkää positiivisuutta eikä kestä sitä. Ku jos tunnen syvästi itessäni positiivista ja sydämmessä tuntuu hyvälle se tuottaa negatiivisuuden nousua pääkoppaan ja tuo negatiivisia asioita mieleen tai sen äänen joka kuiskii pahoja ja sit joudun hetken kamppailemaan taas sitä vastaan. Mut siis tätä ongelmaa ei ole tuttujen kaa ainakaan merkittävästi ja voi nauttia ja nauraa. Mut se koskee tuntemattomien tapaamista tai näkemistä. Et se toisen hymy saa mut vaivaantuneeks ja nega ääni tulee kuiskimaan schaisseensa ja tappaa mun ilon kohtaamisista jotka on random.Tsemppiä ysi! Kuulostaa että sulla on vähän samantyyppisiä haasteita kun mun miehellä, häntäkin henkimaailman jutut riivaa ja sosiaalinen ahdistus ja ikuisessa pimeydessä kamppailu. Toivottavasti saat elämää taas kuosiin! Ei se helppoa ole. Kaikilla meillä on enemmän tai vähemmän muurit päällä ja vaikee olla avoin, jopa niille lähimmille ihmisille.
Se vie mun energiaa tosi paljon ja se ärsyttää ku joutuu oleen tiukasti ääntä vastaa ja siksi välttelen tuntemattomia ihmisiä sillonku huono päivä. Mä oon kyllästynyt siihen ääneen joka koittaa ohjailla tekemään sitä mitä tää harha ääni sanoo.
Nyt mä tiiän noi äänet tuli luokse kun avauduin kokonaan universumille ja kaikki avautui maailmassa. Ennen oli pää täynnä ajatuksia ja murhetta ja olin tosi väsynyt. Sit jonkun oikun takia tulin palastalle ja mieleni solmut avautui ja voisiko sanoa autuus siirtyi sydämmeeni rakkaus kukoisti ja pääni oli kevyt ja kirkkaat silmät loistivat mut sitkun pääni tyhjeni niin loinen tuli päähäni kuiskuttamaan asioitaan et mä tekisin väärin ja pahaa. Siksi pääsi mieleeni koska olin valhdellut liikaa ja se tuhosi minun sydämmeni ja tyhjyyden tunne tuli rintani kohdalle. Henkisessä sydämmessäni on jättimäinen aukko tunnen sen tyhjyyden rintani kohdalla. Nähdäkseni on näin että kun ei ole muureja rakkaus alkaa todellisuudessa ja pitäisi uskaltaa kertoa kaikki mitä sisimmässään kantaa ja mikä on sinun syvin minäsi ilman ajatustakaan vain sillä tavalla sydämmesi on vapaa ja olet osa ikuista energiaa. Kun vapauduin rakkauteen ruumiini tuli hyvä henki ja kroppani muuttui henkiseksi ja olin jäntevä kuin jousi ja ääneni jylisi kuin suurin basso maailmassa. Mutta kun se rakkaus oli niin päräyttävää niin aloinkin tyhmyyttäni jahtaamaan maallisia tunteita ja sotkeuduin himoihin ja valheeseen ja kun sitä oli kestänyt liian kauan tuli romahduksen jälkeen paha henki koettelemaan ja kuiskuttelemaan mitä hirveyksiä pitäisi tehdä. Kuten lyö tuota tapa tuo. Tuo joutuu kadotukseen tuo taivaaseen. Tuo pariskunta on feikki ja ruma pari. Se haukkuu kaiken hyvän ja on rakkautta vastaan. Muistan kun romahdin maailman isoimman äänen jylistessä ankarasti minulle rikkomuksieni tähden. Sytyin himoille ja se tuhosi minut siis se oli oikein ja elämäni pelottavin kokemus.
Et tota ei olisi tapahtunut jos en olisi tullut palstalle varmaankaa ja eläisin normisti. Mut siis toivon että peto häviää ja mun pää saa rauhan ja negatiivisuus loppuu. Ja juu ei nuo ongelmat jokapäiväisiä ole joskus on pelkkää posia. Mut muistan kun se romahdus tuli ni kaikkialla näkyi synti ja miljoonat kauhut tulvahti mieleeni. Olin niin suuressa tuskassa et vain rukoilu auttoi et pystyin edes hengittämään koska peto oli tullut. Luokseni. Ehkä jumalan rakkaus antoi minulle voimia ja olen saannut anteeksi. Ku usko tai älä mä kaipaan jumalan luokse ku sulkee silmänsä ja herää valkeudessa. Mulle se runkkaus taitaa olla suuri synti ja näillä sanoilla lopetan nyt sen asian.
Ps miksi se on niin vaikeaa avautua läheisimmillisesi?.