Mitä teistä psalmin 139 kohta: "Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut" merkitsee?

vierailija
Minä näen sen, että valintojeni seuraukset ovat olemassa jo ennen kuin valintani teen. Siis siten, että jos valitsen elämässäni A , siitä seuraa A:n seuraamukset, jos B:n, siitä seuraa B:n seuraamukset jne.
Valinnat ovat yhä auki, mutta "päivien kulku on luettu".

Mielenkiintoista kuitenkin leikitellä ajatuksella, että missä määrin persoonallisuutemme alkaa muodostua jo "äitimme kohdussa".
Syntyykö joku valmiina hyppäämään elämään suin päin, toinen varoen, kolmas luontojaan vastuullisena jne?
Harmillista, mut ihan ensimmäiset kuukaudet lapsi ei voi muuta tehdäkään, kun sopeutua siihen ympäristöön. Esikoisella se on aina erilainen verrattuna kuopukseen, vakkei sitä eroa koskaan näkisikään.
 
vierailija
Se yksinkertaisesti tarkoittaa sitä että kun ensimmäisen kerran synnytään niin kaikki mitä keho tekee elämässä ekassa ja kaikissa muissa syntymissä on ennalta määrätty.
 
vierailija
Jumala on ihmisen elämän pituuden, syntymäpäivän, syntymäpäivän, kuolinhetken ja kuolinpaikan jo etukäteen päättänyt eikä sille ihminen voi mitään. Kun esimerkiksi minun poikani viime kesänä ruosteisella kirveellä 13-vuotiaana jalkaansa löi ja verenmyrkytykseen kuoli, niin en minä sitä surrut ole. Tottapa se oli jo ennalta määrätty että niin tulee käymään eikä poikaa siksi lääkärillekään viety. Ei sitä ihminen voi kiertää eikä välttää ja jos minun poikani oli määrä verenmyrkytykseen kuolla niin väärinhän se olisi häntä ollut lääkärille viedä tai hänelle vaikka antibiootteja tai särkylääkettä antaa tai haavaa hoitaa.
 
vierailija
Sitä, että mainitaan yleisesti, että kukaan ei tiedä päiviänsä määrää. Esim. lääkäri ja professori voi myös kuolla kuusikymppisenä ja äkisti. Kohtalo ei kysy, oletko akateeminen vai et. Jos et usko kohtaloon, on tietysti tiede, joka kertoo sinulle, että ihmisellä on juuri se genetiikka, jonka on 1. asteen sukulaisiltaan perinyt.

Tuo on tietysti luterilaisuudessa esiintyvää ristiäisiin suunniteltua tekstistöä.
 
vierailija
Mua ahdisti kovasti kun tää luettiin mun vauvan hautajaisissa ja vajaa kolme vuotta myöhemmin mun seuraavan vauvan ristiäisissä. Vaikka en raamatun sanaan sellaisenaan uskokaan, niin silti jäi semmoinen olo, että tämäkin vauva voi sitten kuolla minähetkenä hyvänsä. No onhan se asia tietysti niinkin, mutta jotenkin toi paasaus oikein alleviivasi sitä että yhden olet menettänyt ja tämänkin kohtalo on jo etukäteen päätetty. Jos oisin osannut ennakoida, oisin pyytänut ettei tätä lueta kastejuhlassa, se sopii paremmin hautajaisiin.
Niinpä. Mitä järkeä kasteessa?
 
vierailija
No mutta Jumalahan on rajaton. ;)

Ja sitten toisaalta "Jumalan luona" ei ole aikaa, on vain yksi hetki. Ei ole alkua eikä loppua. Eli kun kaikki tapahtuu samassa hetkessä, päällekäin, niin onhan ne kaikki mahdollisuudet tiedossa. Mut tää menee nii yli ymmärryksen. Ei aivokapasiteetti riitä käsittämään sitä, kun ihmisen aivot on ohjelmoitu käsittämään aikaa eikä ajattomuutta... (En nyt löydä taas oikeita sanoja...)
 

Yhteistyössä