Mitä teistä psalmin 139 kohta: "Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut" merkitsee?

Tuo ilmeisesti ristiäisissä usein luettu psalmin kohta on nimittäin minusta aika ajatuksia herättävä. Tai melko tasan vuosi sitten kuulin sen ekaa kertaa ristiäisissä niin, että se jotenkin pysäytti minut. (en muista olinko kuullut sitä aiemmin, todennäköisesti jossain, mutten ollut kiinnittänyt siihen huomiota juurikaan. Tosin en ollut ennen viime vuotta ollut ristiäisissä kuin lapsena viimeksi). Muutama kuukausi tuon jälkeen se oli vielä painettu toisen kummilapsen ristiäiskutsuun ja se pysäytti siksi vielä toisenkin kerran.

Mutta mitä tuo kohta teidän mielestänne merkitsee? Uskotteko että ihmisen kuolinpäivä on tarkasti määritelty? Entä uskotteko että koko elämä on valmiiksi kirjoitettu eli jokaisella on yksi ainoa kohtalo? Onko uskovaisilla tiedossa joku oikea tulkinta tuosta?

Entä uskotteko että tuolta kohtalon tieltä vois vahingossa poiketa, tai että voisi kuollakin väärään aikaan? Entä uskotteko siihen että oman kuoleman vois aavistaa?

Mulla itselläni on ollut jo todella pitkään tunne että kuljen väärää polkua, enkä sitä jota oli tarkoitettu kulkevan, ainakin puolet elämästä on varmaan tuntunut siltä ja se tunne on vain vahvistunut. Ja nyt mulle on tullut tunne että kuolen pian, mutta samalla myös tunne että kuolen väärään aikaan, eikä mun ois oikeasti ollut tarkoitus kuolla vielä. Esim. vuosi sitten mulla oli vielä tunne että elän pitkään ja olen tekemisissä kummilasteni kanssa aikuisenakin jne. mutta nyt on alkanut tuntua että kuolen tänä vuonna ja niin ei ollut oikeasti tarkoitus tapahtua. Tosin tuon psalmin pätkän mukaan kaikkien elämän ois etukäteen määrätty olevan tietyn pituinen.

Tuossa on pidempi pätkä siitä psalmista:

"13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
14 Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut."

 

Eikö teille hourupäille ole ihan omatkin palstanne?

 

Ajattelisin sen niin, että kaikki mahdollisuudet on siinä hetkessä jo olemassa. Kaikki vaihtoehdot.
Se että olis vain yksi suunnitelma, ei mun mielestä sovi yhteen sen kans että ihmisellä on vapaa tahto.

(En sitte ole kristitty..)

 

Niin tuota minäkin viime vuonna mietin että jos tuo tarkoittaisi että olisi vain yksi kohtalo, niin sitten ei olisi vapaata tahtoa ollenkaan ja siten uskonnoilta menisi tavallaan pohja, koska jos ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa ei olisi valtaa valita uskooko vai eikö. Tosin jos se sitten tarkoittaisi sitä että elämän pituus ja kuolinpäivä on päätetty, mutta sihen mitä tapahtuu sillä välillä voi ihminen itse vaikuttaa. Jotenkin se että se tarkoittaisi että kaikki vaihtoehdot olisivat olemassa tuntuu sekin oudolta, koska niitä vaihtoehtoja pitäisi olla ihan tajuton määrä, kun pienetkin valinnat vaikuttavat sekä omaan että toisten elämään. Mutta ehkä niitä sitten onkin rajallisempi määrä eikä vapaa tahto ole ihan niin laaja käsite kuin on. Tai sitten Jumala näkee jotenkin ennalta sen elämän jonka valitsemme nyt ja tietää sen jo elämän alussa, vaikka emme ole vielä eläneet niitä valintoja.

Enkä minäkään muuten ole oikea uskovainen, jotenkin oon aina halunnut uskoa sielunvaellukseen, enkä pysty jotenkin luopumaan siitä ajatuksesta. Tosin jos sielunvaellus olisikin totta niin sittenhän tavallaan elämä olisi voitu olla määrätty etukäteen, ainakin puitteet, toisaalta siinäkään tapauksessa kohtaloa ei voi kuitenkaan olla, koska sitten karma ei olisi itse hankittua vaan valittu etukäteen ja siinäkään ei olisi järkeä.

Mua jotenkin harmittaa älyttömästi se jos tulen kuolemaan tänä vuonna, kuten siltä tuntuu, mulla ois ollut vielä kaikki unelmat toteuttamatta. Jotenkin vasta ihan viime vuosina mulle on kirkastunut mitä ne tärkeimmät unelmat on ja mitä haluan elämälläni tehdä, sitä ennen oon vaan tehnyt vääriä valintoja ja hukannut elämäni. Vaikka oon tiennyt aina pohjimmiltani mikä kiinnostaa, niin silti oon tehnyt vääriä valintoja. Nyt en sitten saakaan koskaan mahdollisuutta toteuttaa niitä unelmia. En ymmärrä sitä että miksi kun viimein tuntee tajunneensa elämänsä tarkoituksen niin sitten elämä päättyykin. Tämä tunne kuolemisesta on vaan tosi vahva, kuten on myös tunne siitä että kuolee ennenaikaisesti ja ettei oikeasti vielä ollut tarkoitus kuolla, mutta kuolee kuitenkin.

 

Mä käsittäisin tuon kohdan niin, että ihmisen jokainen päivä on jo valmiina, siis Jumala tietää kuolinpäivän.
Muuten päiviensä sisältöönhän ihminen voi vaikuttaa.

Kuitenkin olen kuullut selitettävän, että ihminen voi kuolla myös ennen tarkoitettua päivää, jos hän pilaa elämänsä omatoimisesti, esim huumeilla.

 

Käsitän sen siten, että elinpäiviemme määrä on ennalta määrätty

 

Sana rististä on hullutus niille jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille jotka pelastumme se on Jumalan voima

Eikö teille hourupäille ole ihan omatkin palstanne?

 

Aloittajan kysymys on hirmu kiinnostava. Joidenkin näkemysten mukaan kaikki pienimmätkin tapahtumat ovat määräytyneet ennalta. Toisaalta nykyiseen tieteelliseen näkemykseen kuuluu ainakin pienimpien tapahtumien ennustamattomuus, puhutaan vain todennäköisyyksistä.

Fysiikkatieteessä on kahtiajakoinen tilanne. Suhteellisuusteorian mukaan tulevaisuus on jo olemassa ja kvanttiteorian mukaan pienimmistä tapahtumista saatikka tulevasta ei saada täysin tarkkaa tietoa. En ole tieteilijä, tietävämmät voivat tarkentaa.

Asiaa pohdiskeli jo 1600-luvulla Baruch Spinoza ja päätyi determinismiin eli ennaltamääräytymiseen.

Baruch Spinoza – Wikipedia

Asia herättää keskustelua muuallakin: Vapaa tahto? - Filosofia - Suomi24

 

Käsitän sen niin, että koko ihmisen elämä on ennalta määrätty, syntymä ja kuolema. Ja jokainen päiväkin. Tuo kohta lohdutti minua kun lapsemme kuoli raskausaikana. Samoin liikutti erikoisesti kun seuraava lapsi syntyi.

 

Käsitän sen niin, että aika on erilaista "taivaassa". Sieltä käsin ei ole oikein mennyttä ja tulevaa, vaan kaikki on siinä... Ne valinnat voi Jumala katsella jo etukäteen jne.

 

Sitä, että Jumala tietää jo ennakolta kaikki meidän tulevat valinnat. Tietää meidän koko elämän jo ennen syntymää.

 

Jotenkin se että se tarkoittaisi että kaikki vaihtoehdot olisivat olemassa tuntuu sekin oudolta, koska niitä vaihtoehtoja pitäisi olla ihan tajuton määrä, kun pienetkin valinnat vaikuttavat sekä omaan että toisten elämään. Mutta ehkä niitä sitten onkin rajallisempi määrä eikä vapaa tahto ole ihan niin laaja käsite kuin on. Tai sitten Jumala näkee jotenkin ennalta sen elämän jonka valitsemme nyt ja tietää sen jo elämän alussa, vaikka emme ole vielä eläneet niitä valintoja.

No mutta Jumalahan on rajaton.

Ja sitten toisaalta "Jumalan luona" ei ole aikaa, on vain yksi hetki. Ei ole alkua eikä loppua. Eli kun kaikki tapahtuu samassa hetkessä, päällekäin, niin onhan ne kaikki mahdollisuudet tiedossa. Mut tää menee nii yli ymmärryksen. Ei aivokapasiteetti riitä käsittämään sitä, kun ihmisen aivot on ohjelmoitu käsittämään aikaa eikä ajattomuutta... (En nyt löydä taas oikeita sanoja...)

 

Siis miksi uskot kuolevasi? Onko sulla joku sairaus?

 

Synnymme ja kuolemme, tähän emme voi vaikuttaa. Miten käytämme tämän välissä oleva ajan, on oma valinta. Näin niinkuin karkeasti yleistäen.

 

Ihmisen elinaika on rajallinen. Kukaan ei elä ikuisesti.

 

[QUOTE="yks vaan";28364732]
Kuitenkin olen kuullut selitettävän, että ihminen voi kuolla myös ennen tarkoitettua päivää, jos hän pilaa elämänsä omatoimisesti, esim huumeilla.[/QUOTE]

Tuokin on aika mielenkiintoinen asia. Ihminen voi kuitenkin pilata elämänsä aika monella tavalla omatoimisesti, niin että se johtaa kuolemaan, ihan vahingossakin. Onhan syövillekin usein syynsä, onnettomuuksille jne. Tai ne olisi vinut välttää jos on vapaa tahto ja olisi toiminut toisin. Mistä sitten tietää että mikä oli tarkoitettua ja mikä ei?

 

[QUOTE="Vieras";28365879]Siis miksi uskot kuolevasi? Onko sulla joku sairaus?[/QUOTE]

Saattaa olla, ja jos on niin se johtuu ihan omasta mokasta. Ja mulla on tunne että sitä virhettä ei olisi pitänyt tapahtua

 

Hienoja ja syvällisiä ajatuksia ap, olet todella pohtinut asioita.
Itse luulen psalmin kertovan siitä, että me jokainen olemme ainutlaatuisia, Jumalalle rakkaita ihmisiä jo siitä hetkestä kun saamme alkumme. Uskon Jumalan johdatukseen ja siihen, että Hänellä on suunnitelma meidän jokaisen elämää varten. Kenenkään elämä ei ole turha. Uskon, että rukous auttaa pysymään Jumalan johdatuksessa ja hän tuo meille avun, vaikka asiat tuntuisivat olevan miten solmussa. Ehkäpä sinunkaan kohdallasi ei ole kyse mistään lopullisesta, vaikka vahvasti tunnetkin niin. Vaikka sanot ettet ole uskovainen, ei se rukous ainakaan pahaa tee . Unelmia kohti vaan!

 

Ajattelisin sen niin, että kaikki mahdollisuudet on siinä hetkessä jo olemassa. Kaikki vaihtoehdot.
Se että olis vain yksi suunnitelma, ei mun mielestä sovi yhteen sen kans että ihmisellä on vapaa tahto.

(En sitte ole kristitty..)

Ajattelen aika pitkälti samoin.
Vaikka meille on annettu alku ja loppu niin välissä on valtavasti vaihtoehtoja joista voimme valita mihin suuntaan menemme.

 

Mua ahdisti kovasti kun tää luettiin mun vauvan hautajaisissa ja vajaa kolme vuotta myöhemmin mun seuraavan vauvan ristiäisissä. Vaikka en raamatun sanaan sellaisenaan uskokaan, niin silti jäi semmoinen olo, että tämäkin vauva voi sitten kuolla minähetkenä hyvänsä. No onhan se asia tietysti niinkin, mutta jotenkin toi paasaus oikein alleviivasi sitä että yhden olet menettänyt ja tämänkin kohtalo on jo etukäteen päätetty. Jos oisin osannut ennakoida, oisin pyytänut ettei tätä lueta kastejuhlassa, se sopii paremmin hautajaisiin.

 

Mä ajattelen niin, että Jumalalla on kädessä yhtä aikaa menneisyys, tulevaisuus ja nykyhetki. Jollain oudolla tavalla se, että Jumala tietää kaiken, mitä tulee, ei poista ihmisen vapaata valintaa tehdä myös huonoja valintoja.

En ensimmäisenä ajattelisi tuota ollenkaan kuolemisen kautta, että kuolema on jo määrätty, vaan elämisen kautta. Että Jumala on nähnyt mimmoinen ihminen olet, mitä sulle tapahtuu, millaisia valintoja tulet tekemään, ennen kuin sinusta on ollut edes siittiö olemassa.

 

Ja ton kohdan pitäisi olla lohduttava ja turvaa antava, eikä ahdistava. Se tarkoittaa, että Jumala on suunnitellut, nähnyt ja välittää ihan hirveän paljon. Että me ei olla vahinkoja eikä sattumia.

 

Nuorempana mä uskoin aina että ihminen ei voi kuolla ennen kuin on tarkoitus ja aika kuolla ja se aika on Jumalan yms. päättämä, mutta nyt minusta tuntuu että Jumalalle voikin sattua virheitä ja jossain harvoissa tapauksissa ihmisiä kuoleekin ennen kuin oli niiden aika. Jotenkin siinä tapauksessa jos olisi tarkoitus kuolla vasta jonain tiettynä päivä suojelusenekeli tai Jumala tai joku suojelisi aiemmin kaikilta virheiltä joita voi vapaan tahdon takia sattua, koska ihmisen ei ole aika vielä kuolla. Mutten tiedä sitten voiko olla että joskus jollain ei olekaan suojelusenkeliä tai Jumala vaan ei satu kiinnittämään huomiota ja pääse tapahtumaan joku onnettomuus tai vastaava jota ei pitänyt tapahtua. Tosin Jumalan pitäisi sekin tietty nähdä jo alussa ja tietää uusi kuolinpäivä siksi. Sekin on yleensä aika hassua että jos on olemassa valinnanvapaus niin silti kuolinpäivä voisi olla aina sama, kun eri valinnat johtaa varmaan hyvin eri kuolinsyihin, tosin jos Jumala vain näkee ihmisten valinnat ennalta ja tietää siksi kuolinpäivän eli kuolinpäivä onkin ihmisen itsensä määrittämä vaan. Tosin en tiedä miksi silloin voisi tulla tunne että kuolee ennenaikaisesti ja aiemmin kuin piti. Voikohan se johtua sitten vain siitä että kuolema on itselle niin yllättävä että se tuntuu väärältä vaikka olikin tarkoitus. Tosin en ymmärrä miksi mun ei ollut koskaan tarkoitus toteuttaa niitä asioita sitten jotka vihdoin tiesin elämäntarkoituksekseni, ja miksi tuntuu niin siltä että oma kuolema on ennenaikainen jos niin on kuitenkin tarkoitus tapahtua.

Tuolla psalmin kohdalla saa ajatuksensa kyllä hyvin sekaisin…:/

 

Jos epäilet kuolemaan johtavaa sairautta niin mikset mene lääkäriin?

 

Mä ajattelin varata huomenna lääkäriajan. Jotenkin on vaan aika pelottavaa mennä jonnekin kuvauksiin, kun on niin vahva fiilis että siellä näkyy jotain josta ei sitten enää paranekaan, jotenkin ei haluais tietää, vaikkei se sitä sairautta poista. Kumpa vois vaan perua omat virheensä...