En mäkään usko, että pojat ovat tässä välissä nähneet. Osalla on ilmeisesti niin, ettei mieli oikein kestäisi, jos todellisuus on se, ettei K mennytkään Sloveniaan, niin sitten pitää ottaa sen tunteminen avuksi, että kyllä se meni.
Mutta. Itselläni jotenkin mieli särkyi kun tajusin, etten osannut toimia siinä yhdessä tilanteessa sen erään henkilön kanssa. Ts. en usko, että se särkyi silloin, vaan se oli rikki jo aiemmin ja tulin siinä kasvotusten kyvyttömyyteni kanssa. Tiesin, että haluan olla sen ihmisen ihminen, mutta kun toinen vastusti ja torjui, koska oli niin lukossa, pöyhötin menemään hänen niskaansa ja päällensä, (kuvainnollisesti), kuin norsu lasikaupassa.
Olisinko mahdollisesti matkalla etsimässä pöyhösen avustuksella sitä, että onko se päälle päin näkemäni hassuttelija ja flirtti vitsiniekka kaikki, vai tulenko näkemään toisen henkilön, herkän ihmisen, joka kykenee johonkin sellaiseen, mihin en itse kyennyt?
Ja siis en tarkoita, että kenenkään pitäisi nyt kyetä mihinkään, vaan, että tätäkö mieleni miettii ja ehkä tästä keissistä hakee?
Ymmärrän ihan hyvin, jos heillä ei juttu jatku. Se ei haittaa minua. Minun tulee itse koittaa tavoittaa mieleni syövereistä ne asiat, joita mieleni tästä hakee ja saada ne vielä mieluiten ratkaistuksikin.