Aikamoinen puutarha

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Vauvalta bongattu:
Jodelissa oli joku linkannut sen tyypin kirjoituksen ilmeisesti discordista, missä kertoi näyttäneensä Luke Blackin keikalla Bojanille Käärijätatuointiaan polvensa päällä, kun oli sopivasti shortseihin pukeutunut. Bojan olis tarinan mukaan pyytänyt saada lähettää kuvan Kärtsälle, jolta olis ilmeisesti saatu vielä tyypillinen watafak kommenttikin asiaan. Vahvasti epäilen tarinan paikkansapitävyyttä, mut tuli vaan mieleen kun katsoin Luke Blackin ig-kuvat tolta keikalta, että viimeisenä on ryhmäkuva, jossa yhdellä Käärijänvihreätukkaisella daamilla shortsit ja tatskaa polven päällä. Harmillisesti siitä ei kyllä selvää saa. Mut olis vaan ollut hauska nähdä miten kamala leima oli, jos oikeesti olemassa, kun tarinan mukaan kantajakin häpesi rumaa tatuointiaan.
 
vierailija
Törmäsimpä eilen illalla sellaiseen vähän pitempään videoon siitä, kun laulavat sitä Titanic-biisiä. Olen aikaisemmin nähnyt vain sellaisen version, joka pysähtyy B:n viattomaan katseeseen. No, eihän se siis siihen lopu, vaan kohdassa "i feel you..." B tekee, öhöm... mielenkiintoisia lanneliikkeitä Eli kyllä se B taisi ihan samalla tasolla liikkua J kanssa
Ja missä se video on? :D
 
vierailija
Mun suosikit top 5:

Padam
Katrina
Novi val
Carpe Diem
Ne Bi Smel

>> nämä pyörivät mulla useimmin.

Lisäksi suosikkeja ovat myös/yhtä lailla
Demoni
Ona (etenkin sen kahvikuppihaastiksen jälkeen löysin tämän, tässä kertsi on jopa vähän lapsekas mutta niin suloinen)
Umazani Misli
A sem ti povedal (tykkään myös duosta vanhemman miehen kanssa)

Vähiten tykkään Beatles-vaikutteisista ralleista. Ne saattavat toimia kuitenkin keikalla vaikken kotona kuuntelisi. Epätoivo, haikeus ja aggre /roso viehättää eniten. Ne Bi Smel on jollain tavalla eniten suomalainen biiseista. Siinä on Urheiluruutua ja Yö-yhtyeen räkäisyyttä mukana, mistä kummastakaan en yleensä tykkää lainkaan, mutta tässä yhteydessä saa mut ihan villiin hurmioon.

JO musa iskee omaan makuuni tosi kovaa enkä olisi ikinä läytänyt heitä ilman tätä saagaa. Pehmeää mutta kiinnostavaa ja rosoa riittää, ihanat melodiat, älykkäät sanoitukset.

Jotkut ovat moittineet studiosovituksia mutta en ymmärrä niistä tarpeeksi. Joku sordiino tuntuu joskus olevan välissä, sellainen sumuisa soundi.

T. 🌙💜
 
vierailija
Aiheen ulkopuolelta, mutta luulen että täällä tästä tykätään.
Red, White and Royal Blue elokivan traileri
Eli elokuva, jossa Amerikan presidentin poika ja Englannin prinssi ovat vihamiehiä, mutta pian tunteet muuttuu :)
 
vierailija
Mun suosikit top 5:

Padam
Katrina
Novi val
Carpe Diem
Ne Bi Smel

>> nämä pyörivät mulla useimmin.

Lisäksi suosikkeja ovat myös/yhtä lailla
Demoni
Ona (etenkin sen kahvikuppihaastiksen jälkeen löysin tämän, tässä kertsi on jopa vähän lapsekas mutta niin suloinen)
Umazani Misli
A sem ti povedal (tykkään myös duosta vanhemman miehen kanssa)

Vähiten tykkään Beatles-vaikutteisista ralleista. Ne saattavat toimia kuitenkin keikalla vaikken kotona kuuntelisi. Epätoivo, haikeus ja aggre /roso viehättää eniten. Ne Bi Smel on jollain tavalla eniten suomalainen biiseista. Siinä on Urheiluruutua ja Yö-yhtyeen räkäisyyttä mukana, mistä kummastakaan en yleensä tykkää lainkaan, mutta tässä yhteydessä saa mut ihan villiin hurmioon.

JO musa iskee omaan makuuni tosi kovaa enkä olisi ikinä läytänyt heitä ilman tätä saagaa. Pehmeää mutta kiinnostavaa ja rosoa riittää, ihanat melodiat, älykkäät sanoitukset.

Jotkut ovat moittineet studiosovituksia mutta en ymmärrä niistä tarpeeksi. Joku sordiino tuntuu joskus olevan välissä, sellainen sumuisa soundi.

T.
Jee, meillä melkein samat lempparit, paitsi en tosiaan tykkää Ne Bi Smelin räkäisestä soundista levyllä ja rakastan liveversioita. Niitä ei vain ole ilmeisesti yhtään hyvälaatuista netissä (yhdessä yleisö mylvii kovaa ja välillä on muitakin ääniongelmia, yhdessä ääni pätkii paljon), toivon että joku joka menee Suomen-keikalle voisi kuvata koko biisin, jos sattuisivat soittamaan sen. :)

- Joymuffin
 
vierailija
Törmäsimpä eilen illalla sellaiseen vähän pitempään videoon siitä, kun laulavat sitä Titanic-biisiä. Olen aikaisemmin nähnyt vain sellaisen version, joka pysähtyy B:n viattomaan katseeseen. No, eihän se siis siihen lopu, vaan kohdassa "i feel you..." B tekee, öhöm... mielenkiintoisia lanneliikkeitä Eli kyllä se B taisi ihan samalla tasolla liikkua J kanssa
Nyt täytyy lähteä etsimään tätä....!
 
vierailija
Uskon vahvasti, ja mitä enemmän asiaa olen miettinyt, siihen että liittyy. Ihmiset kiukuttelevat yleensä siksi kun eivät saa kommunikoitua miten haluaisivat. Ja se että kyselee onko yleisessä isok*llisia miehiä ei ole varsinaista kiukuttelua, mutta menee minusta samaan. Siinä missä ne hyväntahtoiset flirtit yms ovat minusta paljon kivempia.

Bojanilta sanoisin, että suurimmat tukokset ovat solar plexuksessa (ylävatsa), joka liittyy mm. minäkuvaan ja tietyntyyppisiin pelkoihin, suruun ja ahdistukseen (sydänsurut olisivat kuitenkin yleensä sydämen alueella). Tuntuu olevan ennen kaikkea surua, mutta en saa siitä ihan otetta.

-energiamamma
Kiinnostavaa analyysiä sinulta. Tulee alitajuisena tulkintana mieleeni, (ja taas kerran vain omanani), että Bojanin surun tunteet voivat myös kummuta ylisukupolvisista kokemuksista. Hänen molemmat vanhempansa olivat ymmärtääkseni joutuneet pakenemaan kotimaastaan 90-luvulla? Itse evakkosukutaustaisena tunnistan sen tietyn surujuonteen, joka sellaisista ihmisistä (vanhempi sukupolvi) välittyy helposti, olivatpa he muuten miten iloista ja pärjäävä sakkia tahansa.
 
vierailija
Törmäsimpä eilen illalla sellaiseen vähän pitempään videoon siitä, kun laulavat sitä Titanic-biisiä. Olen aikaisemmin nähnyt vain sellaisen version, joka pysähtyy B:n viattomaan katseeseen. No, eihän se siis siihen lopu, vaan kohdassa "i feel you..." B tekee, öhöm... mielenkiintoisia lanneliikkeitä Eli kyllä se B taisi ihan samalla tasolla liikkua J kanssa
Mikä, missä!? Ei sulla ois linkkiä siihen? Tahtoo myös nähdä!
 
vierailija
Minä jotenkin tunnistan itseni Käärijässä. Kovat panssarit ympärillä enkä ihan herkästi avaudu. Itkemiset on mulla ollut juuri tommoisia stressin purkautumisia (ja joskus vihaista itkua). Puheiltani ja muutenkin saatan vaikuttaa aika kovikselta ja kiroilenkin Kärtsän tyyliin, mutta se on vaan pinnalla.

Viime puolitoista vuotta on mennyt vähän eri merkeissä kun elämässä on ollut aika isoja suruja. Nyt onkin sitten varmaan koko loppuiän itkut itketty. Viime kerta taisi tosin olla ilosta K:n viisuvedon jälkeen jota jännitin jostain syystä aivan hirveästi ja olin tosi ylpeä hänestä kun tiesi miten väsynyt oli ja isot panokset pelissä, mutta live oli upea.
 
vierailija
Kiinnostavaa analyysiä sinulta. Tulee alitajuisena tulkintana mieleeni, (ja taas kerran vain omanani), että Bojanin surun tunteet voivat myös kummuta ylisukupolvisista kokemuksista. Hänen molemmat vanhempansa olivat ymmärtääkseni joutuneet pakenemaan kotimaastaan 90-luvulla? Itse evakkosukutaustaisena tunnistan sen tietyn surujuonteen, joka sellaisista ihmisistä (vanhempi sukupolvi) välittyy helposti, olivatpa he muuten miten iloista ja pärjäävä sakkia tahansa.

Tuon ymmärtäisin myös vaikka itse olenkin jo kolmatta polvea evakkosuvusta. Mutta kyllä ne kokemukset on jättänyt tosi syvään meneviä jälkiä meidän sukuun. Ja semmoisen tietyn levottomuuden ja tavallista voimakkaamman oman paikan hakemisen tarpeen myös mielestäni (joka ei kuitenkaan oikein tunnu onnistuvan kovasta yrityksestä huolimatta).
 
vierailija
Harmi en ehtinyt lukemaan, oli jo poistettu, kun käyn av:lla enää harvakseltaan. Olikohan jonkun tän palstan puutarhureista, jos haluaisi postata sen myös tänne?
Itse en tätä sitten kirjoittanut, eli älkää kehuko minua. Satuin vain tallentamaan sen heti kun huomasin, koska nuo ficit usein poistuu nopeaa vauvasta.

Auringon painuessa mailleen, alkoi kesäyö hiljalleen viiletä. Mökin kuistilla oli kuitenkin yhä lämmin. Lämpöpuhallin valoineen houkutteli hyttysiä, mutta pehmeiden vilttien alle ei itikat juuri eksyneet. Onneksi oli niin sanottu huono hyttyskesä, Jere mietti, ja jätti ajatuksen sanomatta ääneen, koska ei osannut kääntää sanoja. Ehkä ei ollut tarpeen sanomaan mitään. He olivat kyllä puhuneet paljonkin, mutta viimeisen puoli tuntia oli vain istuttu hiljaa vierekkäin. Kuistin keinu oli vanha ja natisi välillä heidän kahden painosta. Vaikka kumpikaan miehistä ei kovin kookas ollutkaan.

Käsi oli hakeutunut käteen viltin alla. Bojanin käsi tuntui lämpimältä. Jere puristi sitä hiukan ja sai vierellään istuvan ruskeasilmäisen poikaystävänsä kääntymään. "What ..?", Bojan hymyili maailman ihaninta hymyään. Jere rakasti juuri tätä hymyä. Se oli rakastava, lempeä ja aito. Siitä Jere tiesi, että Bojanin oli hyvä olla. "Nothing", Jere hymyili takaisin, "Just wanted to see your smile". "Well, babe, now you have seen it", sanoi toinen ja naurahti, hieroi kevyesti nenällään poikaystävänsä nenän päätä, "You little weirdo, my little weirdo".

Jere painoi päänsä Bojanin olkaa vasten. Täydellistä, hän ajatteli. Kesän keikat oli melkein keikkailtu, ja tänään oli alkanut viikon loma. Keikkailu jatkuisi kyllä taas, mutta nyt hän oli rakkaansa kanssa. Kokonaisen viikon, mökillä kaukana kaikesta. Jere tiesi, että oli tehnyt oikean päätöksen. Ja valinnan. Bojan oli täydellinen. Ja hän rakasti Bojania. Enemmän kuin ketään koskaan aiemmin. Ja Bojan rakasti häntä. Kaikki oli niin sydäntä särkevän kaunista, että hiukan pelotti. Mutta Jere päätti olla pelkäämättä. Ja nauttia jokaisesta hetkestä rakkaansa kanssa.

Hän nosti katseensa,"And those eyes, baby, oh my God. I love you". Bojan kumartui hiukan ja suuteli Jereä ja kauniiseen kesäyöhön katosi sanat "I love you".
 
vierailija
Liikkis ficci.

Myönnän lukeneeni ao3:sta kaikenmoista ja jotenkin erityisen ihana oli sellainen alternate universe -ficci jossa J oli vaihtarina Ljubljanan yliopistossa ja B iski silmänsä kuumaan vaihtariin 😅 jotenkin niin ihana lukea aivan leikkistoori heistä avoimesti rakastuneina poikaystävinä, ilman mitään ympäristön tuomitsemista. Kaikki niin suloista ja pörröistä ja toki kuumaa myös.

🌙💜
 
vierailija
Mä olen miettinyt sellaista, että kun selkeästi tämä somehiljaisuus on yhdessä sovittu juttu ja aika selkeää on myös se, mistä se johtuu (ihan överiksi mennyt netti- ja somemaailma hidastuksineen yms), niin miten he ovat tuon asian keskustelleet, mitå siinä on sanottu (viestitelty) ja onko siihen liittynyt jotain kiusaantuneisuutta vai onko vaan naureskellen todettu että ei helvetti nyt pitää kyllä vähän rajoittaa. Asiahan ei mulle kuulu millään lailla, mutta tavallaan kiinnostaa kyllä😂.
 

Yhteistyössä