Yöllinen avautuminen. Milloin te olette viimeksi itkeneet?
Minä itken helposti - siis kyyneleet valuu - eri tilanteissa. Mutta ihan niitä omia itkuja ei ole itketty. Vuosiin.
B&J on saaneet minut moneen otteeseen melkein kyyneliin. Olen mennyt ihanasti pötköttämään, ihaniin lakanoihini, ja sanonut itselleni, että itke! Itke vaikka tätä rakkaustarinaa. Itke omia juttujasi. Mutta itke edes!
Ei onnistu itkut. Sen sijaan vain tunnelmoin muiden juttuja. Sille on nimikin. Että elää toisten ihmisten tuskaa, kun omaansa ei osaa.
Sipriina
Olen itkupilli. Kaikki liikuttaa aina, omat ja muiden murheet, kauneus, musiikki, kaipuu ja kaiho, niin moni asia. Ja tämän viimeisen hullun kuukauden aikana olen tainnut itkeä päivittäin. Tänään tursuin ihan valtavaa tunnetta ja tämä saaga on pontimena niin moniin kerroksiin elämässä, joita tässä on työstänyt.
Kiitos aiemmasta vastauksestasi minulle Sipriina - olin aika herkillä vaihteeksi aiemmin. Puhuimme Bojanista ja lahjakkuuden kiroista: Ehkä hän onkin liian hyvää ollakseen totta. Tai siis julkisuuskuvansa. Kukaan kun ei ole täydellinen, ei B:kään onneksi. On sanottu että ennakko-odotukset ovat vaarallisia. Ehkä niitä on muodostunut jo liikaa ja on vaarana että kun tulee särö, tulee myös pettymys.
Toivon todella paljon että B:n lääkärivanhemmat osaavat myös tarkkailla poikansa olotiloja ja puuttua tarvittaessa. Käytin itse aika huolettomasti alkoholia parikymppisenä ja tunnistan tuon liihottelun tarpeen B persoonassa. Minulla oli muutama tosi syvällinen ystävyyssuhde mutta sen lisäksi kaipasin todella kepeää kanssakäymistä joka itsessään oli jonkinlaista nollausta. Yöllinen kohtaaminen kesäyössä kotimatkalla, satunnainen porukka kattoterassilla viinin virratessa. Odottamaton yhteys joka saa uskon ihmisyyteen palaamaan. Olinko se todella minä? Näen samaa kepeyttä ja toisaalta syvällisyyttä B:ssä. Kaikenlaista näihin ihmisiin sitä projisoikin.
Mun mielestä B:tä suojaa se tavallinen puoli myös. Hänessä on jotain ihanan kotoisaa ja tavanomaista. Hänet voi hyvin kuvitella kirja kädessä sohvannurkassa inspiroitumassa tai leffassa tai biitsillä kaverin kanssa puhumassa niitä näitä. Peruspasina.
Olen itse alkanut miettiä oliko J:llä jopa enemmän tunteita loppuviimein kuin B:llä. Ainakin hän toi ne niin yksioikoisesti esiin että B:n rooliksi jäi lähinnä kikatellen estellä pahimpia juttuja, näyttää mahdottoman ihastuneelta ja olla ahdistuneen oloinen haastiksissa. Kyllä sydän tuosta vieläkin rusentuu, kyllä.
Sitäkin mietin tuossa hampaita harjatessa että miten K ja B ovat mahtaneet käsitellä ne hidastukset siitä oletetusta Kun tapaat ihastuksesi ekaa kertaa -tilanteesta ja Tavastian orgasti set possujunahidastukset. Oletan että ovat tulleet vähän yllärinä kuitenkin ja johtivat siihen hiljenemiseen. Mietin ihan millainen keskustelu on käyty ja miten. Ja miten bändin kanssa.
Sellainen yösepustus tällä kertaa.
T.