Aikamoinen puutarha

Tämä ryhmä tuntuu just hyvältä. ja nimettömänä on helpompi kirjoitella. Tuskin jaksaisi uutta fb-profiilia tehdä. Vaikka en niin hirveästi kirjoita, enemmänkin luen, niin tää ryhmä vaan tuntuu hyvältä. Itse pysyn varmaan tällä palstalla niin kauan kuin täällä on pientäkin eloa.

 

Olipas ihanan ficin joku kirjoittanut myös tonne Vauvan vikaksi viestiksi, pelkään vaan että poistuu nopeasti. Vaikutti kyllä puutarhurin tekosilta? Kuka lienee?
L

Harmi en ehtinyt lukemaan, oli jo poistettu, kun käyn av:lla enää harvakseltaan. Olikohan jonkun tän palstan puutarhureista, jos haluaisi postata sen myös tänne?

 

Oi ruusutarhat! Kuulostaa aivan upealta Sipriina ja se toinen ulkkis Saisimmeko joskus tulla puutarhamatkalle luoksemme?

t. Se puutarhajuhlista kesäillassa joskus (viikko sitten?) herutellut Lilja
P.s. En ole facessa itse, mutta tuntuu tärkeältä pitää teistä kiinni ja olla osa tätä yhteisöä.

Ja Leila, kiitos biiseistä! Nuo minun kappaleet oli enemmän sitä haikuiluosastoa Tämä kappale (alla) jollain mun vanhalla soittolistalla ja mietin jo aiemmin sopisi meidän ruusuille After Tavastia yön soundtrackiksi ra-ta-ta-taa

- YouTube

Enjoy the videos and music that you love, upload original content and share it all with friends, family and the world on YouTube.

youtube.com

No tänne aina tervetulleita kaikki puutarhurit!

 

Onks muuten kellään tiedossa et monelta Jokerien keikka huomenna (tai siis tänään 7.7) alkaa? Kiva päästä taas näkemään videoita sieltä Ootan myös videoita K:n Ruissin keikalta. Toivottavasti siellä on jengi sen verran fiiliksissä et maa tärisee Niittylavalla keikkoja nähneenä ni siellä tuntu välillä melkein maanjäristykseltä ku porukka oikeen innostu pomppimaan

 

Yöllinen avautuminen. Milloin te olette viimeksi itkeneet?
Minä itken helposti - siis kyyneleet valuu - eri tilanteissa. Mutta ihan niitä omia itkuja ei ole itketty. Vuosiin.
B&J on saaneet minut moneen otteeseen melkein kyyneliin. Olen mennyt ihanasti pötköttämään, ihaniin lakanoihini, ja sanonut itselleni, että itke! Itke vaikka tätä rakkaustarinaa. Itke omia juttujasi. Mutta itke edes!

Ei onnistu itkut. Sen sijaan vain tunnelmoin muiden juttuja. Sille on nimikin. Että elää toisten ihmisten tuskaa, kun omaansa ei osaa.

Sipriina

 

Onks muuten kellään tiedossa et monelta Jokerien keikka huomenna (tai siis tänään 7.7) alkaa? Kiva päästä taas näkemään videoita sieltä Ootan myös videoita K:n Ruissin keikalta. Toivottavasti siellä on jengi sen verran fiiliksissä et maa tärisee Niittylavalla keikkoja nähneenä ni siellä tuntu välillä melkein maanjäristykseltä ku porukka oikeen innostu pomppimaan

Muistaakseni Jokereiden keikka alkaa puoli kymmeneltä suomen aikaa.

 

Yöllinen avautuminen. Milloin te olette viimeksi itkeneet?
Minä itken helposti - siis kyyneleet valuu - eri tilanteissa. Mutta ihan niitä omia itkuja ei ole itketty. Vuosiin.
B&J on saaneet minut moneen otteeseen melkein kyyneliin. Olen mennyt ihanasti pötköttämään, ihaniin lakanoihini, ja sanonut itselleni, että itke! Itke vaikka tätä rakkaustarinaa. Itke omia juttujasi. Mutta itke edes!

Ei onnistu itkut. Sen sijaan vain tunnelmoin muiden juttuja. Sille on nimikin. Että elää toisten ihmisten tuskaa, kun omaansa ei osaa.

Sipriina

Minä olen oikea itkupilli. Itken ilot ja surut. Häät, kastejuhlat, sairastumiset yms. ja jopa tv-sarjojen tapahtumille. Yleensä itkulleni on syy. Viimeksi sunnuntaina itkin kuunnellessani Joker Outia, mutta en tiedä mitä itkin. Se oli jotain surumielistä kaihoa, ikävää, menettämistä. En tiedä tarkkaan mistä se tuli. Tänäänkin olen kuunnellut Jokereita, mutta sitä tunnetta ei nyt onneksi tullut.

 

Muistaakseni Jokereiden keikka alkaa puoli kymmeneltä suomen aikaa.

Okei kiitti

 

Minä olen oikea itkupilli. Itken ilot ja surut. Häät, kastejuhlat, sairastumiset yms. ja jopa tv-sarjojen tapahtumille. Yleensä itkulleni on syy. Viimeksi sunnuntaina itkin kuunnellessani Joker Outia, mutta en tiedä mitä itkin. Se oli jotain surumielistä kaihoa, ikävää, menettämistä. En tiedä tarkkaan mistä se tuli. Tänäänkin olen kuunnellut Jokereita, mutta sitä tunnetta ei nyt onneksi tullut.

Itkupilli täälläkin ja viimeks puolisen tuntia sit tuli itku Ja mäkin kyllä yleensä tiedän syyn itkulle, mut K&B on aiheuttanu semmosia fiiliksiä etten aina tiedä et miks itken, jotenki tunnun olevan heidän takiaan vielä herkempi ku yleensä. Välillä tuntuu et itken sitä, et miks ei itellä oo ollu ikinä kenenkään kans tollasta yhteyttä ku heillä, välillä taas sitä, et miks ne ei tajuu et ne on toistensa sielunkumppanit On toi ihmismieli jännä.

 

Yöllinen avautuminen. Milloin te olette viimeksi itkeneet?
Minä itken helposti - siis kyyneleet valuu - eri tilanteissa. Mutta ihan niitä omia itkuja ei ole itketty. Vuosiin.
B&J on saaneet minut moneen otteeseen melkein kyyneliin. Olen mennyt ihanasti pötköttämään, ihaniin lakanoihini, ja sanonut itselleni, että itke! Itke vaikka tätä rakkaustarinaa. Itke omia juttujasi. Mutta itke edes!

Ei onnistu itkut. Sen sijaan vain tunnelmoin muiden juttuja. Sille on nimikin. Että elää toisten ihmisten tuskaa, kun omaansa ei osaa.

Sipriina

Ennen itkin helpommin, viime vuosina vähemmän, johtuen ehkä ssri-lääkkeestä. Liikutun kyllä edelleen mutta en yhtä vahvasti ja kyyneleet eivät vaan tule. Silloin itkin vähän kun K&B hyvästelivät lentokentällä. Se oli ilon ja surun sekaista itkua. Toissapäivänä itkin, oli murheellinen päivä monestakin syystä.

Luulen että ilon itku tulee kun nämä kaksi kohtaavat jälleen ja saamme sen tietoomme<3

 

Olipas ihanan ficin joku kirjoittanut myös tonne Vauvan vikaksi viestiksi, pelkään vaan että poistuu nopeasti. Vaikutti kyllä puutarhurin tekosilta? Kuka lienee?
L

Nappaistko talteen? Naooasikohan kukaan? Tämä on kyllä kurjuuden ja ketutuksen multihuipentuma, kun tällaisia ilmaantuu ja katoaa saman tien. Mitään ficcejä ei näkynyt kun äsken suunnistin katsomaan Vauvan viimeiset kommentit.

Omasta puolestani en voi Facebook-ryhmään liittyä, mutta noin muutoin olen valmis tutustumaan ihmisiin täällä kyllä ja esim. tapaaman keikoilla.

Assuuu

 

Yöllinen avautuminen. Milloin te olette viimeksi itkeneet?
Minä itken helposti - siis kyyneleet valuu - eri tilanteissa. Mutta ihan niitä omia itkuja ei ole itketty. Vuosiin.
B&J on saaneet minut moneen otteeseen melkein kyyneliin. Olen mennyt ihanasti pötköttämään, ihaniin lakanoihini, ja sanonut itselleni, että itke! Itke vaikka tätä rakkaustarinaa. Itke omia juttujasi. Mutta itke edes!

Ei onnistu itkut. Sen sijaan vain tunnelmoin muiden juttuja. Sille on nimikin. Että elää toisten ihmisten tuskaa, kun omaansa ei osaa.

Sipriina

Olen itkupilli. Kaikki liikuttaa aina, omat ja muiden murheet, kauneus, musiikki, kaipuu ja kaiho, niin moni asia. Ja tämän viimeisen hullun kuukauden aikana olen tainnut itkeä päivittäin. Tänään tursuin ihan valtavaa tunnetta ja tämä saaga on pontimena niin moniin kerroksiin elämässä, joita tässä on työstänyt.

Kiitos aiemmasta vastauksestasi minulle Sipriina - olin aika herkillä vaihteeksi aiemmin. Puhuimme Bojanista ja lahjakkuuden kiroista: Ehkä hän onkin liian hyvää ollakseen totta. Tai siis julkisuuskuvansa. Kukaan kun ei ole täydellinen, ei B:kään onneksi. On sanottu että ennakko-odotukset ovat vaarallisia. Ehkä niitä on muodostunut jo liikaa ja on vaarana että kun tulee särö, tulee myös pettymys.

Toivon todella paljon että B:n lääkärivanhemmat osaavat myös tarkkailla poikansa olotiloja ja puuttua tarvittaessa. Käytin itse aika huolettomasti alkoholia parikymppisenä ja tunnistan tuon liihottelun tarpeen B persoonassa. Minulla oli muutama tosi syvällinen ystävyyssuhde mutta sen lisäksi kaipasin todella kepeää kanssakäymistä joka itsessään oli jonkinlaista nollausta. Yöllinen kohtaaminen kesäyössä kotimatkalla, satunnainen porukka kattoterassilla viinin virratessa. Odottamaton yhteys joka saa uskon ihmisyyteen palaamaan. Olinko se todella minä? Näen samaa kepeyttä ja toisaalta syvällisyyttä B:ssä. Kaikenlaista näihin ihmisiin sitä projisoikin.

Mun mielestä B:tä suojaa se tavallinen puoli myös. Hänessä on jotain ihanan kotoisaa ja tavanomaista. Hänet voi hyvin kuvitella kirja kädessä sohvannurkassa inspiroitumassa tai leffassa tai biitsillä kaverin kanssa puhumassa niitä näitä. Peruspasina.

Olen itse alkanut miettiä oliko J:llä jopa enemmän tunteita loppuviimein kuin B:llä. Ainakin hän toi ne niin yksioikoisesti esiin että B:n rooliksi jäi lähinnä kikatellen estellä pahimpia juttuja, näyttää mahdottoman ihastuneelta ja olla ahdistuneen oloinen haastiksissa. Kyllä sydän tuosta vieläkin rusentuu, kyllä.

Sitäkin mietin tuossa hampaita harjatessa että miten K ja B ovat mahtaneet käsitellä ne hidastukset siitä oletetusta Kun tapaat ihastuksesi ekaa kertaa -tilanteesta ja Tavastian orgasti set possujunahidastukset. Oletan että ovat tulleet vähän yllärinä kuitenkin ja johtivat siihen hiljenemiseen. Mietin ihan millainen keskustelu on käyty ja miten. Ja miten bändin kanssa.

Sellainen yösepustus tällä kertaa.

T.

 

Yöllinen avautuminen. Milloin te olette viimeksi itkeneet?
Minä itken helposti - siis kyyneleet valuu - eri tilanteissa. Mutta ihan niitä omia itkuja ei ole itketty. Vuosiin.
B&J on saaneet minut moneen otteeseen melkein kyyneliin. Olen mennyt ihanasti pötköttämään, ihaniin lakanoihini, ja sanonut itselleni, että itke! Itke vaikka tätä rakkaustarinaa. Itke omia juttujasi. Mutta itke edes!

Ei onnistu itkut. Sen sijaan vain tunnelmoin muiden juttuja. Sille on nimikin. Että elää toisten ihmisten tuskaa, kun omaansa ei osaa.

Sipriina

Viimeksi kyynellyin tässä. äskettäin, turhautumisesta ja epätoivosta. Tulin tänne palstalle saadakseni muuta ajateltavaa.

Assuuu

 

Myös kannatan täällä puutarhassa jatkamista Facen sijaan! Suljetut kanavat usein hiljenevät, ja täällä on ollut tosi ihana, lämmin, avoin, pohdiskeleva ja yhteisöllinen meininki. Jatketaan seilaamista ja puutarhan kastelua täällä yhdessä? <3

PS. Ja jälleen, kuinka paljon kello on vahvistuskysymyksenä. Alan melkein tykätä tästä palstasta jo enemmän kuin toisesta, nää on hyviä muistutuksia ...

 

Itkupilli täälläkin ja viimeks puolisen tuntia sit tuli itku Ja mäkin kyllä yleensä tiedän syyn itkulle, mut K&B on aiheuttanu semmosia fiiliksiä etten aina tiedä et miks itken, jotenki tunnun olevan heidän takiaan vielä herkempi ku yleensä. Välillä tuntuu et itken sitä, et miks ei itellä oo ollu ikinä kenenkään kans tollasta yhteyttä ku heillä, välillä taas sitä, et miks ne ei tajuu et ne on toistensa sielunkumppanit On toi ihmismieli jännä.

Olen itkupilli. Kaikki liikuttaa aina, omat ja muiden murheet, kauneus, musiikki, kaipuu ja kaiho, niin moni asia. Ja tämän viimeisen hullun kuukauden aikana olen tainnut itkeä päivittäin. Tänään tursuin ihan valtavaa tunnetta ja tämä saaga on pontimena niin moniin kerroksiin elämässä, joita tässä on työstänyt.

Kiitos aiemmasta vastauksestasi minulle Sipriina - olin aika herkillä vaihteeksi aiemmin. Puhuimme Bojanista ja lahjakkuuden kiroista: Ehkä hän onkin liian hyvää ollakseen totta. Tai siis julkisuuskuvansa. Kukaan kun ei ole täydellinen, ei B:kään onneksi. On sanottu että ennakko-odotukset ovat vaarallisia. Ehkä niitä on muodostunut jo liikaa ja on vaarana että kun tulee särö, tulee myös pettymys.

Toivon todella paljon että B:n lääkärivanhemmat osaavat myös tarkkailla poikansa olotiloja ja puuttua tarvittaessa. Käytin itse aika huolettomasti alkoholia parikymppisenä ja tunnistan tuon liihottelun tarpeen B persoonassa. Minulla oli muutama tosi syvällinen ystävyyssuhde mutta sen lisäksi kaipasin todella kepeää kanssakäymistä joka itsessään oli jonkinlaista nollausta. Yöllinen kohtaaminen kesäyössä kotimatkalla, satunnainen porukka kattoterassilla viinin virratessa. Odottamaton yhteys joka saa uskon ihmisyyteen palaamaan. Olinko se todella minä? Näen samaa kepeyttä ja toisaalta syvällisyyttä B:ssä. Kaikenlaista näihin ihmisiin sitä projisoikin.

Mun mielestä B:tä suojaa se tavallinen puoli myös. Hänessä on jotain ihanan kotoisaa ja tavanomaista. Hänet voi hyvin kuvitella kirja kädessä sohvannurkassa inspiroitumassa tai leffassa tai biitsillä kaverin kanssa puhumassa niitä näitä. Peruspasina.

Olen itse alkanut miettiä oliko J:llä jopa enemmän tunteita loppuviimein kuin B:llä. Ainakin hän toi ne niin yksioikoisesti esiin että B:n rooliksi jäi lähinnä kikatellen estellä pahimpia juttuja, näyttää mahdottoman ihastuneelta ja olla ahdistuneen oloinen haastiksissa. Kyllä sydän tuosta vieläkin rusentuu, kyllä.

Sitäkin mietin tuossa hampaita harjatessa että miten K ja B ovat mahtaneet käsitellä ne hidastukset siitä oletetusta Kun tapaat ihastuksesi ekaa kertaa -tilanteesta ja Tavastian orgasti set possujunahidastukset. Oletan että ovat tulleet vähän yllärinä kuitenkin ja johtivat siihen hiljenemiseen. Mietin ihan millainen keskustelu on käyty ja miten. Ja miten bändin kanssa.

Sellainen yösepustus tällä kertaa.

T.

Nyt kun mietin, niin kyllä nämä pojat olivat syynä, kun viimeksi itkin. En helposti itke. Taas kerran putosin korkealta, kun olin luullut, että nyt tämä KB stoori vihdoinkin etenee, mutta eihän se taaskaan. Siihen päälle muutaman tilanteeseen sopivan kappaleen kuuntelu ja padot aukesivat. Jotenkin turhauttaa se, että näiden veijareiden käytös saa aina uudestaan uskomaan, että pakko heidän välillään on olla jotain romanttista, sitten homma ei ikinä kuitenkaan etene. Aivan kuin tulisi huijatuksi aina uudestaan ja uudestaan. Niinkuin nyt K n käytös, jos on totta, että hän kiinnittää huomionsa Bojania muistuttaviin tyyppeihin yleisössä. Miksi tällaistakin vihjailua täytyy pitää yllä? Vai onko yksinkertaisesti niin, että yleisöstä löytämänsä hurmaavat tyypit eivät suoraan tarkoita mitään Bojanin suhteen? Tai onko tämäkin käyttäytyminen enemmän tai vähemmän laskelmoitua teatteria. Loppujen lopuksi taitaa olla terveellisintä olla tekemättä mitään tulkintoja, koska toisen pään sisään ei kuitenkaan pääse. Ja kello on 2.08.

 

Nyt kun mietin, niin kyllä nämä pojat olivat syynä, kun viimeksi itkin. En helposti itke. Taas kerran putosin korkealta, kun olin luullut, että nyt tämä KB stoori vihdoinkin etenee, mutta eihän se taaskaan. Siihen päälle muutaman tilanteeseen sopivan kappaleen kuuntelu ja padot aukesivat. Jotenkin turhauttaa se, että näiden veijareiden käytös saa aina uudestaan uskomaan, että pakko heidän välillään on olla jotain romanttista, sitten homma ei ikinä kuitenkaan etene. Aivan kuin tulisi huijatuksi aina uudestaan ja uudestaan. Niinkuin nyt K n käytös, jos on totta, että hän kiinnittää huomionsa Bojania muistuttaviin tyyppeihin yleisössä. Miksi tällaistakin vihjailua täytyy pitää yllä? Vai onko yksinkertaisesti niin, että yleisöstä löytämänsä hurmaavat tyypit eivät suoraan tarkoita mitään Bojanin suhteen? Tai onko tämäkin käyttäytyminen enemmän tai vähemmän laskelmoitua teatteria. Loppujen lopuksi taitaa olla terveellisintä olla tekemättä mitään tulkintoja, koska toisen pään sisään ei kuitenkaan pääse. Ja kello on 2.08.

Lisään vielä, että ymmärrän kyllä, että on älytöntä miettiä noiden kahden suhdetta ja todennäköisesti kyse on loppujen lopuksi oman elämän peilaamisesta heihin. Ja suru siitä, ettei itsellä ole ihmistä, jonka kanssa olisi samanlainen yhteys kuin heillä näyttää olevan.

 

Nappaistko talteen? Naooasikohan kukaan? Tämä on kyllä kurjuuden ja ketutuksen multihuipentuma, kun tällaisia ilmaantuu ja katoaa saman tien. Mitään ficcejä ei näkynyt kun äsken suunnistin katsomaan Vauvan viimeiset kommentit.

Omasta puolestani en voi Facebook-ryhmään liittyä, mutta noin muutoin olen valmis tutustumaan ihmisiin täällä kyllä ja esim. tapaaman keikoilla.

Assuuu

Mulla on se tallessa! Ei ollut palstan avatessa siinä hetkessä aikaa lukea rauhassa, niin otin sen talteen varalta puhelimeen, jos käy niin, ettei ole siellä. Ja niinhän se menikin..! Ei ole siis minun tekstiä, niin siksi epäröiden kysyn, saako/voiko sen kopioida tänne? Mielelläni laitan sen kyllä, että kaunis kirjoitus pääsee lukijoiden pariin lisää, kun siellä meni niin!

 

Yksi itkupilli täälläkin. Liikutun kaikesta mahdollisesta ja aina vedet silmissä. Mutta meidän ruusujen kohdalla itku on tullut oikeastaan vaan kerran ja nimenomaan turhautumisesta tai jostain epätoivosta. Mutta itseään siinä kai itkee.

Jos heidän välillään on tunteita muuhunkin kuin ystävyyteen, kuten näin ulkopuolisesta näyttää, niin se toive siitä, että he uskaltaisivat ottaa niistä kiinni, on niin vahva. Vaikka tiedän sen olevan todella epätodennäköistä, liian monta jos-sanaa välissä, niin silti toivon. Ja kun oikein jotain toivoo, eikä sitä tapahdu, tulee pettymys. Yritän koko ajan tolkuttaa itselleni, että mä en tiedä totuutta, en tiedä heidän tunteitaan, en heidän haaveitaan enkä miten he itse asian kokevat. Että mun toive voi olla täysin päinvastainen mitä he ihan oikeasti haluavat.

Mutta varsinkin Jn puheet ja käytös viime ajoilta kuvaa jotain valtavaa sisäistä painetta. Toki se voi olla ihan työstressiä (mitä poden parhaillaan itsekin). Ja tietysti kun en heidän julkistakaan käyttäytymistä ole seurannut kovin pitkään, niin en voi tarkalleen tietää onko muutos entiseen kuitenkaan niin raju. Sitä ei kuitenkaan voi kukaan kiistää, että kun he ovat yhdessä, he molemmat loistavat enemmän kuin kenenkään muun kanssa. Sitä asiaa he eivät pysty peittämään muuta kuin olemalla piilossa julkisuudesta. Ja se heidän on täytynyt ymmärtää itsekin ja siksi tämä somehiljaisuus.

Enid

 

Minä itken kausittain mutta keskimäärin melko paljon, on kausia jolloin itken 3x päivässä ja välillä "vain" kerran viikossa. En ole varma, olenko tätä tilannetta kuitenkaan itkeskellyt. Jokereiden biisit itkettävät pikkuisen hyvin ison osan ajasta, esim. Metuljissa ja Novi Valissa on sellainen kohta alussa kun biisi "yltyy". Enemmän otti sielusta viimeksi yksi Miki Liukkosen kuolemaan liittynyt asia, ei edes itse kuolema vaan siihen liittynyt asia jonka luin.

- Joymuffin

 

Mulla on se tallessa! Ei ollut palstan avatessa siinä hetkessä aikaa lukea rauhassa, niin otin sen talteen varalta puhelimeen, jos käy niin, ettei ole siellä. Ja niinhän se menikin..! Ei ole siis minun tekstiä, niin siksi epäröiden kysyn, saako/voiko sen kopioida tänne? Mielelläni laitan sen kyllä, että kaunis kirjoitus pääsee lukijoiden pariin lisää, kun siellä meni niin!

Laita vaan meidän iloksemme tänään. Ei kai netin keskustelupalstojen teksteillä ole tekijänoikeuksia? Ja ihan oikealle ja arvostavalle kohderyhmälle kuitenkin laittaisit.

 

Yöllinen avautuminen. Milloin te olette viimeksi itkeneet?
Minä itken helposti - siis kyyneleet valuu - eri tilanteissa. Mutta ihan niitä omia itkuja ei ole itketty. Vuosiin.
B&J on saaneet minut moneen otteeseen melkein kyyneliin. Olen mennyt ihanasti pötköttämään, ihaniin lakanoihini, ja sanonut itselleni, että itke! Itke vaikka tätä rakkaustarinaa. Itke omia juttujasi. Mutta itke edes!

Ei onnistu itkut. Sen sijaan vain tunnelmoin muiden juttuja. Sille on nimikin. Että elää toisten ihmisten tuskaa, kun omaansa ei osaa.

Sipriina

Mä sain itkettyä eilen. Nimenomaan sain. Oln jo odotellut, milloin mä pääsen eteenpäin tämän jutun avulla liittyen omien tunteitteni käsittelyyn ja eilen sitä sitten pikkuisen tapahtui, kun Leila kirjoitti siitä mahdollisesta K:n kuoresta tai panssarista rakkaudessa ja tajusin, miten se resonoikin minulla tässä. Se oli omaa oloa puhdistavaa itkua.
Sekin havainto, että K:lla olisi jotain energiatukosta kaulan alueella resonoi mulle, ei siis omakohtaisesti, vaan tosi kiinnostavana havaintona / ajatuksena. (Huom nyt en väitä tietäväni asiaa K:n osalta, vaan puhun tästä itselleni heränneenä mietintänä) Että jos ei pysty sanomaan mitä oikeasti haluaisi sanoa, niin voisiko se johtaa siihen, että ilmaisu kovenee tai muuttuu räävittömämmäksi? Minusta olisi henk koht ihana nähdä herkästi jotakin lavalla sanova Käärijä! Siis pidän myös K:n kovemmasta puolesta, mutta olen sitä mieltä, että hän on herkkä sisältä. Jotkin lavapuheet menivät hänellä minulle yli. Tosi mielenkiintoinen ajatus, että siihen voisi liittyä kykenemättömyys olla avoimemmin herkkä. Varmaan hänen lavaesiintymiseensä liittyy muutakin toki.

 

Rakastan Metulji-biisiä. Pidän joistain muistakin jokereiden kappaleista, mutta en harmikseni kaikista tai en varmaan kuuntelisi heitä ilman Bojania ja Krisiä. Mutta Metulji on hieno. Etenkin se yksi kohta keskivaiheilla, jossa on se pieni tauko ja kappale taas jatkuu. Ihana!
Haluaisiko joku muukin kertoa biisimieltymyksistään ja/tai laittaa vaikkapa 5 Jokerien suosikkiaan? Mulla on tällä hetkellä (yritän laittaa järjestykseen, mutta vaikeaa se on! Metulji ei hienoudestaan huolimatta ole ekana, koska olen duurivoittoisemman musiikin tykkääjä)
Vem da gres
Metulji
Demoni
Carpe Diem
Dopamin
Bubbling under ois Umazane misli ja Ngvot

 

Mä sain itkettyä eilen. Nimenomaan sain. Oln jo odotellut, milloin mä pääsen eteenpäin tämän jutun avulla liittyen omien tunteitteni käsittelyyn ja eilen sitä sitten pikkuisen tapahtui, kun Leila kirjoitti siitä mahdollisesta K:n kuoresta tai panssarista rakkaudessa ja tajusin, miten se resonoikin minulla tässä. Se oli omaa oloa puhdistavaa itkua.
Sekin havainto, että K:lla olisi jotain energiatukosta kaulan alueella resonoi mulle, ei siis omakohtaisesti, vaan tosi kiinnostavana havaintona / ajatuksena. (Huom nyt en väitä tietäväni asiaa K:n osalta, vaan puhun tästä itselleni heränneenä mietintänä) Että jos ei pysty sanomaan mitä oikeasti haluaisi sanoa, niin voisiko se johtaa siihen, että ilmaisu kovenee tai muuttuu räävittömämmäksi? Minusta olisi henk koht ihana nähdä herkästi jotakin lavalla sanova Käärijä! Siis pidän myös K:n kovemmasta puolesta, mutta olen sitä mieltä, että hän on herkkä sisältä. Jotkin lavapuheet menivät hänellä minulle yli. Tosi mielenkiintoinen ajatus, että siihen voisi liittyä kykenemättömyys olla avoimemmin herkkä. Varmaan hänen lavaesiintymiseensä liittyy muutakin toki.

Uskon vahvasti, ja mitä enemmän asiaa olen miettinyt, siihen että liittyy. Ihmiset kiukuttelevat yleensä siksi kun eivät saa kommunikoitua miten haluaisivat. Ja se että kyselee onko yleisessä isok*llisia miehiä ei ole varsinaista kiukuttelua, mutta menee minusta samaan. Siinä missä ne hyväntahtoiset flirtit yms ovat minusta paljon kivempia.

Bojanilta sanoisin, että suurimmat tukokset ovat solar plexuksessa (ylävatsa), joka liittyy mm. minäkuvaan ja tietyntyyppisiin pelkoihin, suruun ja ahdistukseen (sydänsurut olisivat kuitenkin yleensä sydämen alueella). Tuntuu olevan ennen kaikkea surua, mutta en saa siitä ihan otetta.

-energiamamma

 

Rakastan Metulji-biisiä. Pidän joistain muistakin jokereiden kappaleista, mutta en harmikseni kaikista tai en varmaan kuuntelisi heitä ilman Bojania ja Krisiä. Mutta Metulji on hieno. Etenkin se yksi kohta keskivaiheilla, jossa on se pieni tauko ja kappale taas jatkuu. Ihana!
Haluaisiko joku muukin kertoa biisimieltymyksistään ja/tai laittaa vaikkapa 5 Jokerien suosikkiaan? Mulla on tällä hetkellä (yritän laittaa järjestykseen, mutta vaikeaa se on! Metulji ei hienoudestaan huolimatta ole ekana, koska olen duurivoittoisemman musiikin tykkääjä)
Vem da gres
Metulji
Demoni
Carpe Diem
Dopamin
Bubbling under ois Umazane misli ja Ngvot

Minäkään en läheskään kaikista Jokereiden biiseistä tykkää, mutta joistakin sitäkin enemmän ja ajan myötä yhä useampi on alkanut vedota. Tällä hetkellä iskee eniten:

Padam
Vem Da Greš
Katrina
Metulji
Novi Val
A Sem Ti Povedal

Lisäksi tulee kuunneltua seuraavia: Demoni, Plastika, Carpe Diem, Barve Oceana, NGVOT, Ne Bi Smel.

- Joymuffin

 

Olen itkupilli. Kaikki liikuttaa aina, omat ja muiden murheet, kauneus, musiikki, kaipuu ja kaiho, niin moni asia. Ja tämän viimeisen hullun kuukauden aikana olen tainnut itkeä päivittäin. Tänään tursuin ihan valtavaa tunnetta ja tämä saaga on pontimena niin moniin kerroksiin elämässä, joita tässä on työstänyt.

Kiitos aiemmasta vastauksestasi minulle Sipriina - olin aika herkillä vaihteeksi aiemmin. Puhuimme Bojanista ja lahjakkuuden kiroista: Ehkä hän onkin liian hyvää ollakseen totta. Tai siis julkisuuskuvansa. Kukaan kun ei ole täydellinen, ei B:kään onneksi. On sanottu että ennakko-odotukset ovat vaarallisia. Ehkä niitä on muodostunut jo liikaa ja on vaarana että kun tulee särö, tulee myös pettymys.

Toivon todella paljon että B:n lääkärivanhemmat osaavat myös tarkkailla poikansa olotiloja ja puuttua tarvittaessa. Käytin itse aika huolettomasti alkoholia parikymppisenä ja tunnistan tuon liihottelun tarpeen B persoonassa. Minulla oli muutama tosi syvällinen ystävyyssuhde mutta sen lisäksi kaipasin todella kepeää kanssakäymistä joka itsessään oli jonkinlaista nollausta. Yöllinen kohtaaminen kesäyössä kotimatkalla, satunnainen porukka kattoterassilla viinin virratessa. Odottamaton yhteys joka saa uskon ihmisyyteen palaamaan. Olinko se todella minä? Näen samaa kepeyttä ja toisaalta syvällisyyttä B:ssä. Kaikenlaista näihin ihmisiin sitä projisoikin.

Mun mielestä B:tä suojaa se tavallinen puoli myös. Hänessä on jotain ihanan kotoisaa ja tavanomaista. Hänet voi hyvin kuvitella kirja kädessä sohvannurkassa inspiroitumassa tai leffassa tai biitsillä kaverin kanssa puhumassa niitä näitä. Peruspasina.

Olen itse alkanut miettiä oliko J:llä jopa enemmän tunteita loppuviimein kuin B:llä. Ainakin hän toi ne niin yksioikoisesti esiin että B:n rooliksi jäi lähinnä kikatellen estellä pahimpia juttuja, näyttää mahdottoman ihastuneelta ja olla ahdistuneen oloinen haastiksissa. Kyllä sydän tuosta vieläkin rusentuu, kyllä.

Sitäkin mietin tuossa hampaita harjatessa että miten K ja B ovat mahtaneet käsitellä ne hidastukset siitä oletetusta Kun tapaat ihastuksesi ekaa kertaa -tilanteesta ja Tavastian orgasti set possujunahidastukset. Oletan että ovat tulleet vähän yllärinä kuitenkin ja johtivat siihen hiljenemiseen. Mietin ihan millainen keskustelu on käyty ja miten. Ja miten bändin kanssa.

Sellainen yösepustus tällä kertaa.

T.

Törmäsimpä eilen illalla sellaiseen vähän pitempään videoon siitä, kun laulavat sitä Titanic-biisiä. Olen aikaisemmin nähnyt vain sellaisen version, joka pysähtyy B:n viattomaan katseeseen. No, eihän se siis siihen lopu, vaan kohdassa "i feel you..." B tekee, öhöm... mielenkiintoisia lanneliikkeitä Eli kyllä se B taisi ihan samalla tasolla liikkua J kanssa